maanantai 15. syyskuuta 2008

Heja Sverige!

Hälsningar från Sverige!

Kotona ollaan, ja ihanaa onkin olla! Rankka reissu oli, vaan oikein mukava!

Olin kovasti vaikuttunut siitä, miten toimiva ja hyvin järjestetty näyttely oli. Ja tilaa oli ruhtinaallisesti! Näyttely meni meidän kohdalla juuri niin kuin olin toivonut! Kaikki saivat sertinsä, ja Oi ja Velho valmistuivat GIPeiksi lauantaina. Nelosia ei lauantaina ollut paljon, mutta taso oli hyvä. Velho ja Lisko olivat ainoat kastraattikollit omalla tuomarillaan, ja vähänkö minulla loksahti leuka kun tuomari nominoi niistä kahdesta huonomman eli Liskon. Paneelissa sillä olikin vastassa kaunis suklaauros, joka oli sekä JW että DSM, eli ei ollut toivoakaan voitosta eikä ollut sille tarvettakaan. Oi ei paneeliin päässytkään, se hävisi TP:nsä selvästi paremmalleen, mutta sai todella hyvät arvostelut ja oli hyvällä tuulella, joten olen enemmän kuin tyytyväinen.

Sunnuntaina sitten oli uusi päivä, ja nelosissa oli käynyt kato. Molemmat pojat olivat eri tuomareilla ja kumpikin oli tuomarinsa ainoa kastraattiuros, joten molemmat nominoitiin. Oi oli koko näyttelyn ainioa kastraattinaaras neloskategoriassa, joten se myös nominoitiin ja oli samalla Kategorian Paras Kastraattinaaras. Ilmainen voitto, mutta voitto kuitenkin. Paneelissa pojilla oli vastassa se sama suklaa, joten ei ollut voitosta toivoa, mutta olen mielettömän ylpeä siitä että Velho sai yhden äänen (Eiwor Andersson rakastui Velhoon, olisipa kiva saada se hänelle joskus ihan arvosteluun). Hyvä Veeho! Velho palasi paneelista Eiworin huulipunat korvassaan. :D

Koko näyttelyn paras juttu oli, kun Velho oli sunnuntaina yleisön suosikki ja sai sievän pikku pokaalin! Noita foreign whiteja ei Ruotsissa vissiin montaa ole, eikä niitä tuolla pohjoisessa etenkään ole totuttu näkemään, joten Velho kiinnosti ihmisiä kovasti. Lisäksi se kummituseläinmaisella ilmeellään sulatti sydämiä. Silti tuo yleisön suosikki-homma tuli täysin yllätyksenä, yleensä ne tittelit ovat menneet söpöille ja pörröisille kissoille. Kivaa kyllä kun tykkäsivät Velhosta, yleisestikin ihmiset näyttivät otuksistani tykkäävän, ja mukavaltahan se tuntui.

Ehdottoman kivaa oli Ruotsissa käydä! Ihmiset olivat tosi mukavia ja ystävällisiä ja näyttelyn toimihenkilöt avuliaita, lisäksi Ruotsin puolella oli paljon mukavampi ajaa kuin Suomessa. Eiköhän tuonne mennä toisenkin kerran!

Matkakumppaneille kiitokset mukavasta viikonlopusta!

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Kihinää!

Ylihuomenna, epäinhimillisen aikaisin aamulla, starttaa vaelluksemme ruotsalaisten kissanäytelmien maailmaan. Ja jännittää ihan törkeästi! Sen takia, että tuo reissu on pisin matka jonka olen koskaan joutunut itse ajamaan. Kunnon maratoni! Ja toisaalta myös siksi, että se on Ulkomainen Näyttely, en siis voi aavistaa millaisia kissoja kilpakumppaneiksemme ilmaantuu ja miten omat pärjäävät tai ylipäätänsä käyttäytyvät. Tai päästäänkö koko näyttelyyn a)perille b)sisälle (pelkään ell-tarkastusta tietämättä oikein miksi).

Lyhyesti sanottuna kunnon perinteinen näyttelypaniikki päällä. Huomenna on edessä tuskainen kiire, kun kaikki pitää saada valmiiksi ja nukkumaankin pitäisi päästä. Niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa!