sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Dee. Äs. Äm. Ja Herkkusieni!

Tämä näyttelyvuosi avautui meille harvinaisen myöhään Isrokin Kuopion näyttelyn muodossa. Kissat ilmoitettiin mukaan asenteella "käydään ne kunniamaininnat tytöille hakemassa ja jos Marsu vaikka valmistuisi". Odotuksia ei siis ollut.

Lauantaina arvostelussa kävivät vain tytöt, Marsu sai hengailla rauhassa sunnuntaita odotellen. Molemmat menivät Satu Hämäläiselle, eli olivat kurjasti TP:ssä toisiaan vastassa. Oi ilmaisi aamusta alkaen, että nyt ei ole hänen päivänsä. Se hehkui joka solullaan EVVK-asennetta, ja sen esiintyminen oli off-moodissa. Niinpä se e tehnytkään tuomariinsa kummoista vaikutusta. Kehuja tuli kunnosta ja silmienväristä (ja etenkin siitä), mutta tuomari sen kyllä huomasi että vaikka kissa ei ollut peloissaan tai vihainen, ei sitä kyllä kiinnostanutkaan.

Mörkö taas oli elementissään. Pyöri kuin väkkärä, oli siellä, täällä, ja tuolla, ja kehräsi. Hurr, hurr. Tuomari oli haltioissaan kun Mörkö-Keiju pisti parastaan. Satu Hämäläinen vertasi Mörköä balettitanssijaan, jolloin omistaja oli vähällä revetä nauramaan tuntien kissansa vartalonhallintataidot tuomaria paremmin. Mörkö sai kutsun tp-valintaan.

Valinta sitten oli yksi nopeimpia ikinä. Sen että saimme kissat asentoon, Hämäläinen jo valitsi Mörön. Ei ollut Oilla paljon jakoja siinä kisassa! Tuomari kuitenkin sanoi Oista valintoja seuranneille nelosporukoille, että yrittäisivät kasvattaa kissoja sellaisella silmienvärillä kuin Oilla. Lämmitti sydäntä. Silmät ja ilme ovat kyllä kiistatta täpliäisen parasta antia!

Nelosten paneeli antoi odottaa itseään. Ensin ei meinattu millään saada arvosteluseteleitä tietokoneongelmien takia, ja lopulta koko paneelin alku viivästyi. Siinä vaiheessa kun viimeisenä esiintyvät neloset pääsivät lavalle, oli suurin osa näyttelykansasta jo kadonnut kuin pieru Saharaan, ja nelosen porukka jäi taputtamaan voittajille keskenään. No, niinhän se aina menee, ei nelosten paneelia katso koskaan muut kuin kategorian harrastajat. Käy se niinkin, on meillä hauskaa keskenämmekin!

Paneeli jännitti aivan hulluna, piina oli ihan yhtä kamala kuin silloin, kun Mörölle jännättiin JW:tä. Mörköä vastaan tuli Katin hieno musta Uma, joka on ihan yhtä hieno kuin Katin upea musta Sakurakin, jolle Mörkö on monet kerrat hävinnyt (vaikka on se voittanutkin, ei sillä :D ). Se arvattiin jo etukäteen, että Uman nominoinut Laura Burani äänestäisi omaansa, ja näin tekikin. Hämäläinen taas äänesti omaansa, eli äänet menivät tasan. Minä ja Mirka jännitimme pissat housussa ja polvet tutisten, sillä jos Mörkö voittaisi, se saisi DSM-tittelin, jonka saaminen on ollut aikarajasta kiinni ja loppuvuodesta se raja lopulta umpeutui. Tasapelin ratkaisijaksi kutsuttiin Pia Nyman, joka kohotti ilmaan Mörön numeron ja minä olin pyörtyä. Mörkö-Keiju, voittaja! Mörkö-Keiju, DSM! En ole ikinä osannut itkeä ilosta, mutta nyt ei ollut kaukana. Heti ensimmäisessä näyttelyssään vaadittavan aikarajan täyttymisen jälkeen, Mörkö-Keijusta tuli SP DeLaSoul´s Jingle Jangle, JW, DSM! Olen Mörkösestä tavattoman ylpeä, kuka olisi uskonut siitä pikkuisesta ruppanasta, joka se pienenä oli, millaisiin saavutuksiin se vielä yltää?

Rättiväsyneenä, häkeltyneenä ja totaalisen onnellisena kohti Varkautta ja petiä. Aamulla taas kissat bokseihin ja takas Kuopioon. Sunnuntaina nostettiin pöydälle tyttöjen lisäksi Marsupilami, ja tuomarina oli yksi tuomarisuosikeistani, Donatela Mastrangelo, jolle oli tuomarioppilaan vuoksi laitettu kaikki neloset. Oi aloitti triostani, ja nyt sillä oli show-moodi päällä! Oi kehräsi ja esiintyi ja pisti kertakaikkisen parastaan, ja se toimi! Mastrangelo tykkäsi Oista valtavasti ja kirjoitti sille mahtiarvostelut, tuli hurjan hyvä mieli kun kissa oli selvästi hyväntuulinen ja tuomari tykkäsi! Oin jälkeen kävi Marsu kerjäämässä viimeistä 9-luokan serttiään tittelin toivossa. Marsu on viimekuukausien aikana miehistynyt kovasti, ja alkaa näyttää jo vähän kollilta. Pidän kovasti siitä, mille sen pää näyttää nyt kun sillä on kollin posket. Pään linjat ovat minun makuuni tosi makeat, vaikka se ei tiettykään auta siihen että leukaa ei ole ja otsa on litteähkö. Hieno silti! <3 Tuomarikin tykkäsi! Näki kyllä että kissa on vielä kovasti kesken, mutta piti hyvin lupaavana ja löysi kissasta sen hyvät puolet. Marsu myös käyttäytyi aivan loistavasti juoksevien naaraiden ja kusevien kollien keskellä, hieno pikkupoika! Serti tuli, mutta kutsua tp-valintaan ei. Turhahan sen olisi siellä ollut roikkuakin ja kisata peräti kahta Maailmanvoittaja-kollia vastaan. Jätimme siis mestarit setvimään järjestyksensä keskenään. Marsu valmistui toisena kissana Laumasta Championiksi, eli on nyt ihka-aito Herkkusieni! Seuraavaksi yritetään saada siitä IC, eli panokset kasvavat! Toivottavasti kissakin.

Mörkö oli trion viimeinen pöydällä. Donatela Mastrangelo on sen aiemminkin nominoinut, mutta nyt Mörkö ei tehnyt vaikutusta. Huonoa olivat ihan oikeutetusti ja rehellisesti turkki ja profiili. Lisäksi kitinöitä tuli kontrastista, syvällä olevista silmistä ja tuomarioppilaan mielestä korvatkin osoittivat hassuun suuntaan! :D Oli kristallin kirkasta, että tuomari tykkäsi Oista enemmän kuin Möröstä, mutta molemmat kutsuttiin tp-valintaan.

Valinnassa oli neljä kissaa: Lauran upeasti venyvä ja hienon hoikka ja elegantti Lana, aina yhtä hurmaava veteraanililatäplä Nasu sekä minun tyttöni. Mörkö vinkuroi Mirkan näpeissä, ja Oi yritti olla venymättä minulla ja keskitti tarmonsa olkapääkiipeilyyn (mutta venyi hetkittäin myös tosi nätisti, mikä osoittaa kuinka hyvätuulinen se oli). Tuomari kehui kovasti Oin kroppaa, painoa, kokoa ja maskuliinisuutta (Oi oli vähällä tulla arvostelluksi kollina, eikä tosiaan ensimmäistä kertaa), jotka kaikki ovat ominaisuuksia, jotka moni muu tuomari lukisi miinuksiksi. Mastrangelo kuitenkin tykkäsi, ja kyllä minulla leuka loksahti, kun tuomari osoitti vaihteeksi omalla olkapäällään keikkuvaa Oita nominoinnin merkiksi. Oiski pesi Mörön! Eikä ensimmäistä kertaa! Koska kaikki neloset olivat samalla tuomarilla, Oi oli saman tien BIS. Kyllä olen täpliäisestä ylpeä! On ihanaa, että kuusivuotias kissa, jonka tyyppi ei ole viimeisimmän muodin mukainen, saattaa yhä tänäkin päivänä pärjätä! Oikin hätyyttelee jo DSM-titteliään, siltä puuttuu enää yksi voitto! Varovainen toivo alkaa heräillä, ehkä jonakin päivänä myös Oin nimen perään lisätään kolme juhlalista kirjainta? Jää nähtäväksi!

Nyt kun näyttelyvuosi on korkattu, tähyän jo tulevia näyttelyitä. Seuraavana olisi Pirok samalla porukalla, ja kesänäyttelyihin pitäisi alkaa ilmoittautumisia väsätä. Rauhallinen näyttelyvuosi tästä varmaan tulee, mutta taatusti yhtä mukava kuin aiemmistakin, sen varmistaa hyvä seura näyttelyissä! Kiitokset kaikille hyvästä seurasta ja lämpimistä onnitteluista, nähdään taas! <3