Velhoja, Liskoja & Mystisiä Nuudeleita

Blogilaiskiaisen paluu, eli Lauma on täällä taas!

2012-02-12T03:51:00.000-08:00

Viimekesäisen Porokin show´n jälkeen ei mukamas aikoihin tapahtunut mitään, ja oli aivan liian helppoa vain vetää lonkkaa blogin suhteen ajatellen että kirjoittelen sitten kun tapahtuu. Sitten kun tapahtui, en saanut aikaiseksi, joten tässä koostetta! Yritän palata aktiivisempaan päivitysrytmiin!

Tikkejä ja paiseita

Ottaen huomioon kissalaumani koon ja aktiviteetin, tosi vähillä haavereilla meillä ollaan menty. Niinpä en ollut elokuussa yhtään varautunut siihen, mitä Mystille tapahtui.

Olin eräänä aamuna juuri lähdössä töihin, kun katselin, että Mystin toinen takajalka näyttää kummalta. Nappasin kissan syliin ja kauhistuin: kissassani on reikä! Sillä oli toisessa takasessa kantapään kohdalla, jalan sisäpuolella 20-centin kolikon kokoinen reikä! Illalla nukkumaan mennessä sitä ei vielä ollut ollut, joten haaverin oli täytynyt sattua yöaikaan. En kuitenkaan ollut kuullut mitään, vaikka yleensä herään yöllä kaikkiin poikkeaviin, kissaperäisiin ääniin. Kello oli puoli kuusi aamulla kun haava löytyi, joten asialle ei voinut tehdä siinä mitään. Eikun töihin vaan, ja heti kellon lyödessä kahdeksan soitto eläinlääkärille. Sain ajan samalle päivälle, ja kiidin Mystin kanssa lääkäriin. Kissiltä taju pois ja tutkimaan. Haava oli kummallinen: kyseessä oli siisti viiltohaava, noin pari senttiä syvä, jossa iskun suunta oli ylhäältä alas. Sisäreidessä! Haava putsattiin, tikattiin ja sidottiin, ja sain kissan kotiin. En keksinyt silloin enkä ole keksinyt vieläkään mihin Mysti jalkansa satutti, haavan paikka ja viillon suunta vain olivat niin perin oudot. Koska aiheuttaja jäi mysteeriksi, voin vain toivoa, ettei yksikään muista kissoista telo samaan paikkaan itseään. Ei kyllä tartteis teloa muuallekaan.

Mystin tikit

Koko valas pönttöineen. Kyllä vain, Mysti on yhä lihava tursas. Helppo laihduttaa eläintä, jonka ainoa tavoite elämässä on maatua.

Joulun tienoilla sattui seuraava eläinlääkäriepisodi, josta en siitäkään saanut ajallaan kirjoitettua, nimittäin Marsun häntä.

Aaton aattona, jo petiin vetäyttyneenä, silittelin rinnalleni könynnyttä Marsua ja kauhu! Löysin sen hännästä patin! Patti oli pieni ja kivikova, ja ensimmäinen ajatukseni oli että hienoa, sillä on knikki! Se siitä näyttelyurasta sitten. Aamulla hiplasin häntää lisää: kyllä, patti on, pikkuinen, kova, keskellä häntää, hännän yläpuolella. Kiva kiitti hei. Onneksi ei ollut kipeä.

Jäin seuraamaan tilannetta, ja kas, patti kasvoi. Kiikutin kissan lääkäriin, joka ensitöikseen kysäisi: "Tätä häntää ei varmaan saa katkaista?" Joku toinen olisi voinut tuosta säikähtääkin, mutta koska tunnen tapauksen, totesin vain että ei kauheen mielellään kun sillä vähän näyttelykäyttöäkin olis. :D Lääkäri räpläsi ja tutkiskeli häntää. Ei ole knikki, luussa ei ole vikaa! Jatko ei kylläkää ollut yhtään lohduttava. Todennäköinen diagnoosi: vamman aiheuttama sidekudoskapseli, ootellaan hetki mitä se tekee, jos ei ala pienetä tai kasvaa, leikataan. Jos menee leikkuuksi niin huonolla tuurilla lyhenee häntä, riippuen patin sisällöstä ja siitä, miten se on kiinnittynyt. Vielä ei voitu täysin sulkea pois myöskään kasvaimen tai mätäpaiseen mahdollisuutta, vaikkei patti etenkään tuohon viimeiseen vaihtoehtoon sillä hetkellä sopinut lainkaan.

Kissa kotiin ja seurantaan. Häntä ei yhäkään haitannut Marsua yhtään, sitä saattoi räpeltää kuinka paljon tahansa, eikä punaista pösilöä närkästyttänyt. Siihen ei siis sattunut, mistä olin koko ajan todella iloinen. Kamalaa jos patti olisi ollut kipeäkin vielä! Vietin paljon aikaa katsellen Marsun menoa. Porukan pitkähäntäisin, rämäpäisin ja vauhdikkain. Mitä jos huonoin mahdollinen tilanne toteutuisi? Entä jos häntä pitäisi katkaista? Näyttelyistä viis, mutta kuinka hyvin pitkähäntäinen marakatti tottuisi siihen, että peräsimestä häviäisi 3/4? Lohduttelin itseäni: se on nuori, ja kissat tottuvat kaikeen, ei Marsulla olisi hätää. Oma sopeutumiseni kestäisi varmasti pitempään.

Tammikuun alussa raahasin koko lauman eräänä maanantaiaamuna rokotuksille, ja samalla todettiin läkärin kanssa että patti on kasvanut, pakko se on operoida. Leikkuuaika varattiin saman viikon torstaille. Vannotin lääkäriä: tee kaikkesi että häntä säästyy!

Raahustin kissoineni kotiin peloissani. Pari päivää enää, ja selviäisi, saisiko Marsu pitää häntänsä! Sitten tapahtui yllätyskäänne. Keskiviikkoiltana näin nukkuvan Marsun hännässä punertavan tahran. Se pattihan vuotaa! Aamulla soitto lääkäriin ja paikanpäälle. Helpotus oli suuri, kun kävi ilmi, että pelottava patti oli kuin olikin pelkkä mätäpaise! Häntä pusattiin huolella (rauhoituksessa, koska Marsu oli totaalisen kypsä häntänsä ronkkimiseen), lääkittiin ja paketoitiin. Kriisi ohi!

Nyt kun elellään helmikuuta, häntä on lähes ennallaan. Haavaan ei kasvanut arpikudosta, ja häntä on taas virheetön. Karvat eivät ole vielä ihan entisellään mutta kasvavat hyvää vauhtia. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Mutta kyllä säikäytti! Marsupilami oli onneksi hyvin kiltti ja urhea potilas, Episodin jälkeen päällystimme Deltta-puun uudestaan, koska sen rikkirevityn päällysteen alta pilkottava lauta tikkuineen oli todennäköisin syypää Marsun vaivaan.

Marsu häntineen villapaidassa

Koiruuksia

Naamakirjaa seuraavat tietävätkin: Laumassa on uusi jäsen! Pari viikkoa sitten porukkaan muutti toinen koira, cirneco dell´Etna-rotuinen Rusina. Koiranalku on hyvin reipas, rohkea ja sosiaalinen, ja oli heti ekana iltana kuin kotonaan. Kissatkin ottivat rauhallisesti: "jaa, toit taas yhden" ja kuittasivat homman olankohautuksella. Möröllä meni vuorokauden verran tajuta että kodissa on joku uusi, ja kun sen tajusi, reagoi kuten Marsuunkin aikanaan, eli kulki muristen ympäriinsä ja mätti kaikkia turpaan. Mörkö inhosi Marsua ihan erityisesti hetken. Pari päivää murjotettuaan se sai tais herneensä riviin, ja meno palautui normaaliksi höystettynä koiranpenulla. Koska tämä on yksinomaan kissablogi, ei koiruuksilla ole tässä enemmälti sijaa jatkossakaan, eikä tapaus Rusinastakaan tule tämän kummemin juttua.

Oi ja Rusina ekana iltana

Se on aika hauska

POROK kruunaa kesän!

2011-07-04T06:45:00.000-07:00

Nyt on Lauman kesänäyttelyrupema viimeistelty Kempeleen reissun muodossa. Tuliaisena upeita tuloksia ja jälleen uusi Supreme Premior:

V09 SP DeLaSoul´s Jingle Jangle, JW, Mörkö-Keiju kera myhäilevän omistajansa.

Kuvan on Eryn näyttelyssä napannut Leena Varinen.

Mörkö siis uunituore SP, mutta tapahtui viikonloppuna toki muutakin.

Olin hyvin iloinen siitä, että ell-tarkki alkoi lauantai-aamuna vasta puoli yhdeksältä, sillä se antoi minulle aikaa nukkua puoli kolmeen asti ja ajamaan tarvitsi lähteä vasta neljältä. Niin, vasta! :D Vajaata tuntia myöhemmin Mirka kyytiin Kuopiosta, ja kohti pohjoista.

Mukana olivat Oi, Mörkö ja Marsu. Näistä Oi lauleskeli koko matkan Kempeleelle asti syystä, jonka vain se itse tietää. Meillä kun ei autossa harrasta mölyämistä yksikään normaalisti, ainoastaan Mörkö kurnuttelee kohdalle osuvia ajatuksiaan ilmoille.

Matka Varkaudesta Kempeleelle on pitkä, mutta minä nautin sen ajamisesta suuresti. Niin nytkin. Ilman erityistä kiirettä perille ehdittiin ajoissa vain kahden vessatauon voimin (joista ensimmäinen kylläkin tehtiin 20 km Kuopiosta lähdön jälkeen, mutta minä sentään ajoin Varkaudesta asti, huom! :D . Elänlääkärintarkin jälkeen kissat Sturdiin ja ei kun katsomoon selaamaan luetteloa, kun en vaihteeksi taas ollut perillä edes siitä, ketkä meidän tuomarimme olisivat. Mörkösen arvostelisi Marie Rihová, josta muistimme sen verran, että tämä oli jossakin näyttelyssä jättänyt Mörön nominoimatta, eli ei vissiin tykännyt kissasta. Oi ja Marsu taas menivät Luigi Comorion pöydälle.

Comorio lienee nopein tuomari kaikista, mutta vaikka kissat vaihtuvat pöydällä tiuhaa tahtia, saa arvostelusta rahalleen vastinetta. Tuomari tykkäsi Oista kovasti, eikä ihme, onhan hän sen ennenkin arvostellut ja myös nominoinut. Kehuja tuli näyttelykunnosta ja luonteesta, silmistä, turkista ja ilmeestä. Samat viatkin löytyivät kuten aina: litteä otsa, pienehköt korvat, kontrasti voisi olla parempi ja häntä pidempi. Niinhän se on. Oi viihtyi pöydällä ja oli oikein hyväntuulinen, ja olin itsekin arvostelusta iloinen. Kutsu TP-valintaan heltisi helposti.

Marsu meni Comoriolle heti Oin perään, joten vaihdoin kissan lennosta. Pieni punainen sai huimasti kehuja kaikesta, mitä siinä on hyvää. Korvia toivottiin vähän alemmas, mutta tuomari totesi niiden varmasti kissan kasvaessa laskeutuvan. Profiili sai ylistystä, jos sitä jotenkin vielä voisi parantaa, saisi otsassa olla korkeutta enemmän. TP-valintaan kutsuttiin Marsukin.

Koska Luigi Comorio on supertehokas ja nopea tuomari, sai hän pyyhkäistyä kaikki kissat nopeasti läpi ja TP-valinnat tuntuivat alkavan melkein heti kun ehti omat kissansa arvostelun jälkeen häkilleen viedä. Kastraattinaaraista nominoitiin Oi, ja kylläpä olin sinitäplästäni ylpeä! Marsu kisasi omassa valinnassaan nättejä kakaroita vastaan, joilla näkyi yhtä hienoja profiileja ja parempia korvia, joten yllätyin melkoisesti, kun Comorio valitsi Marsun. Hieno Pupuankka oli taas menossa paneeliin!

Mörkö-Keiju nakattiin sitten Marie Rihován pöydälle. Täti tuntui sittenkin tykkäävän raitanaamasta, joskin arvostelusetelistä löytynyt kommentti Mörön silmistä herätti hilpeyttä, ei niitä nimittäin ole ennen pyöreiksi sanottu...:D Toiseksi viimeinen serti tuli, ja kutsu TP-valintaan, jossa Mörkö voitti vastassa olleen pitkäkarvatytön eleganssillaan. Paneelissa olisivat siis minun tyttöni vastakkain, huimaa!

Marsun paneelivastustajaksi Rihoválta tuli vanha tuttu kilpakumppani, hienonhieno Birregin-kissalan suklaanaamio simskutyttö, joten Marsun paneelitulos oli sillä selvä. Ylpeänä silti hain hävinneen osapuoleni paneelista pois, hienon pienen Marsuni.

Tyttöjen kisaa jännitettiin kovasti, sillä Oi oli voittanut Mörön ennenkin, ja toivoimme sen pystyvän siihen taas. Oi näytti paneelissa upealta, se ei ole varmaan koskaan venynyt niin hienosti! Se ei valitettavasti riittänyt, vaan Mörkö vei potin molemmilla tuomariäänillä. Olen tietysti sen menestyksestä iloinen, mutta Oin kohdalla se voitto olisi ollut paljon hienompaa.

Sunnuntaina oli sitten Mörkösen vuoro piipahtaa Luigi Comorion pöydällä, kahden muun mennessä Donatella Mastrangelolle. Donatella on ihana tuomari, ja olin tosi iloinen saadessani kaksi kissani hänen arvosteluunsa. Oi aloitti päivän ensimmäisenä arvosteltavana kissana, ja sai Donatellalta paljon kehuja. Erityisesti silmienväri säväytti, ihan niin kuin pitikin. Kulmakarvoja tosin kohotutti tuomarin kommentti, että Oin silmät ovat vähän turhan syvällä. Syvällä! Sillä! Yhtä jos toista on senkin kissan silmistä sanottu, muttei koskaan tuota. Kommentista huolimatta tuomari piti kissasta kovasti, eikä olutkaan yllätys, että Oi oli jälleen Tuomarin Paras. Rakas sinitäplä! ♥

Marsu oli taas heti Oin jälkeen, ja teki myös vaikutuksen tuomariinsa. Se oli vilkas, eläväinen ja pölkkypäinen, eli ihan oma itsensä, ja täti tuomari tykkäsi. Kovasti kehuja sai pitkä kroppa, pitkät jalat ja kilometrihäntä, sekä lyhyt, vartalonmyötäinen turkki. Korvista tuli taas kommentti, että vielä ne siitä laskeutuvat. Toivotaan! Marsulainen sai myös kutsun TP-valintaan, missä se tällä kertaa hävisi kaunille ruskeanaamiosiamilaiselle, Birreginin tuotantoa myös. Birreginin nuoret pääsivät siis kisaamaan toisiaan vastaan paneelissa Marsun jäädessä tyytyväisenä uinumaan.

Luigi Comorio antoi Mörölle hienot arvostelut, jopa sen profiili oli taas vaihteeksi suora! Viimeinen serti napsahti, ja niinpä taloudessamme on nyt kolmas Supreme Premior! TP-valinnassa oli sama vastus kuin lauantaina, samoin tuloksin. Paneelissa toistui siis sama asetelma kuin lauantaina: Oi vastaan Mörkö. Jälleen voittoa toivottiin Oille, koko ajan kuitenkin tietäen, että Mörkö sen vie. Niinhän siinä kävi, ja Mörkö pokkasi toisen KP-tuloksensa sinä viikonloppuna. Hieno Mörkö!

Kotimatkalle päästiin hyvissäajoin, ja olin kotona heti yhdeksän jälkeen. Oi vauhditti taas matkaa huutamalla koko matkan näyttelystä kotiin.

Kesänäyttelyt ovat meiltä nyt siis ohi, samoin Marsun ura nuorissa. Marsu lähtee seuraavan kerran jo metsästämään avoimen luokan sertiä, joskaan en ole päättänyt, missä. Loppuvuoden näytelmät ovat meiltä vielä aivan auki. Lokakuun Kes-Kisiin mennään tietysti, ja olipa puhetta jopa sellaisesta, että Mörkö matkaisi Mirkan mukana WW-näyttelyyn esittämään onkimatoveiviään! Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon minkään näyttelyn osalta, joten jatkamme suunnittelua! Tämä näyttelyvuosi ei ole vielä ohi!

Mirkalle iso kiitos matkaseurasta! Huippua oli, kuten aina!♥

Supreme Suklaa

2011-06-19T21:48:00.000-07:00

GIP&CH Miapho Peron saavutti tittelin SUPREME PREMIOR 18.6.2011 ISROKin Siilinjärven näyttelyssä.

Onnea Mysti-muru! Kuvassa Mysti on vielä palleineen, silloin nuorena poikana. :)

Isrokissa on siis käyty pyörähtämässä, mutta sitä ennen käyntiin kääntymässä Eryn näyttelyssä Hyvinkäällä, joten palataanpa sinne ensin.

Eryyn lähteminen ei näyttelyn lähestyessä kiinnostanut minua tippaakaan, ja kun tuomarijako tuli, olin viittä vaille valmis perumaan koko näyttelyreissun osaltani: Mörkö oli laitettu sunnuntaina CFA-tuomarille. Kun minä Fifé-näyttelyyn ilmoitan kissani, oletan saavani arvostelun kyseisen kattojärjestön tuomarilta. Jos haluan arvostelun muista kattojärjestöistä, ilmoitan kissojani niiden näyttelyihin. Simppeliä. En siis odottanut Eryn viikonlopulta tasan mitään, edes lauantailtakaan.

Tulokset olivat sarjaa "ihan kiva", vaikka saadut arvistelut kyllä lämmittivät mieltä. Marsu sai kumpaisenakin päivänä hirmu kivat arvostelut. Se kyllä jaksaa ilahduttaa, että vaikka kissalla onkin korvat keskellä päätä, tuomarit näyttävät tykkäävän kaikesta muusta siinä. Hieno homma, niin tykkään minäkin. Tuskaisesta kuumuudesta huolimatta Marsu jaksoi hyvin pitkälle sunnuntaillekin ja kehrusteli arvostelussa ja venyi nätisti. Viimein helle alkoi sunnuntaina päivällä viedä pieneltä kissalta voimia ja katsoin parhaaksi pyytää poistumisluvan ja viedä kissani kiireesti ilmastoidun auton viileytyeen. Kuumuuden vuoksi poistumislupia annettiin helposti, mikä on minusta hyvä juttu. Oli minullakin häkkituuletin, mutta ei sekään auta kuin tiettyyn rajaan asti, eikä kumpikaan kissoistani tajunnut juoda näyttelyn aikana mitään vaikka vesikuppia ahkerasti tarjoiltiin.

Mörkö sai myös upeat arvostelut molempina päivinä ja sertinsä ongelmitta. TP:t menivät molempina päivinä Sakuralle. Lauantaina Sakura vei voiton jälleen kerran ilmeellä, ei siitä mihinkään pääse että Mörkö näyttää pöljältä ja Sakura oivallisen ilkeältä! :D Sunnuntaina CFA-tuomari tykkäsi Möröstä kovasti, mutta sen korvat olivat tädin mielestä liian överit ja alhaalla. Taitaa olla toinen kerta kun Mörkö häviää tuosta syystä, jos nyt ihan oikein muistan. Harvinaista kuitenkin, yleensähän tuomarit tykkäävät Mörkö-Keijussa nimenomaan korvista ja ne ovat siinä kissassa parasta myös minun mielestäni, ainoa kissa minun porukastani jolla on korvat oikeassa paikassa. Sakelle siis TP vähemmän övereillä korvilla. Se sopi ihan hyvin, sillä Mörköä helle uuvutti myös ja oli hyvä päästä viemään se näyttelypaikalta pois ilman että olisi tarvinnut paneelia jättää väliin.

Kotimatka meni ukkosmyrskyssä ajaessa. Kaatosade salamashow´n kanssa oli melkoisen jännä ajokeli, mutta kotiin päästiin ongelmitta. Väsyneet kissaset nukkuivat sikeästi koko kotimatkan, ja kotona jatkoivat unia syötyään ensin. Yöaikaan olivat sitten piristyneet ja puuhailleet kaikenlaista.

Heti seuraavana viikonloppuna suuntasin Siilinjärvelle kotinäyttelyyn. Kovasti jännitti, saisiko Mysti viimeisen sertinsä Thea Friskovecilta, joka ensimmäistä kertaa arvosteli minun kissojani. Myös kaksi muuta kohdalle sattunutta tuomaria, Louis Coste ja Charles Spijker, olivat ensimmäistä kertaa kissoillani. Melko luksusta saada koko viikonlopulle ihan uudet tuttavuudet tuomareiksi, kun Sidorovan ja Vinkelin arvosteluita on aiemmissa näyttelyissä saatu enemmän kuin tarpeeksi! Vinkel kun oli taas siellä Eryssäkin.

Taas tuli ihania arvosteluja, etenkin Thealta. Olin kuullut tästä tuomarista paljon hyvää, ja tykästyin kyllä itsekin. Ihana tuomari, joka tykkäsi kaikista kissoista, jopa Mystistä. Mysti oli kaikesta pussailusta ja vatkaamisesta ihan hämillään, muttei ihme kyllä alkanut rähjäämään. Mysti oli niin hillittömän tumma Thean mielestä, että hän päätteli siinä suklaassa olevan 90% kaakaota. Serti ja uusi titteli tulivat kehujen kanssa, mutta TP-valintaan ei ollut asiaa. Se ei haitannut, sillä TP-valinta on viimeinen tilanne jonne Mystin haluan viedä. Se ei niistä vain tykkää enkä halunnut päästää Mystiä äksyilemään kun koko päivä oli muuten mennyt niin hienosti.

Oi sai myös kehuja ja hurmasi erityisesti silmienvärillään. TP meni Liulle, joka on todella vaikutava veteraanilady, ja sille on kunnia hävitä.

Mörön arvosteli Louis Coste, joka oli tiukka tuomari. Tykkäsi Möröstä kuitenkin, mutta nominoi Lauran hienon Lanan, sillä Mörön perunapeltoprofiili ei ollut Costelle mieleen. Marsun profiili sen sijaan oli, ja Pupuankka saikin taas paljon pusuja ja hienot arvostelut, TP:ssä se jäi kovassa seurassa toiseksi.

Marsua lukuunottamatta kolme muuta kissaani kävi tuomarioppilaan pöydällä, sillä lauantaina puuhattiin taas uutta tuomaria neloskategoriaan ja menossa oli tuomaritutkinto. Tämä tutkinto meni ihan sääntöjen mukaan ja nappiin, toisin kuin Rurokissa ollut Vinkelin tutkinto. En tiedä mitä meiltä Pia Nyman oli kissoistani, mutta ainakin Oi hurmasi assarit! :) Joka tapauksessa Pia selvitti tutkintonsa liput liehuen, ja nelosilla on uusi, mukavan oloinen tuomari! Jipii!

Jos lauantaina ei ihmeellisiä tuloksia tullut, oli sunnuntaina sitten vähän parempi päivä. Kaikki kissani olivat Charles Spijkerillä, joka hänkin on sen verran uusi nelosen tuomarina, että Thea varmisteli nominoinneissa. Oi kävi pöydällä ensimmäisenä ja sai ihan kivat arvostelut, vaikkei tuomari sen vihreiden silmien lumoon langennutkaan. Kutsu TP-valintaan kuitenkin tuli. Marsu meni heti Oin perään, ja sai hurjasti kehuja, kutsu valintoihin myös sille. Mörkö oli tuttun tapaan viimeisenä pöydällä ja sen vuoroa saatiinkiin odotella tovi. Tuomari tykkäsi siitä kovasti, joskin häntä huvittivat tabbynaamioblondin venkoilut. Myös Mörkö kutsuttiin TP-valintoihin.

Kastraattinaaraiden valinnoissa olivat vastakkain Oi, Mörkö ja Liu. Oi sai tuomarin mielestä kehnoilla täplillään tyytyä kolmanteen sijaan, ja vastakkain olivat Liu, josta Spijker tuntui suuresti pitävän, ja kiemurtava Mörkö. Tuomarikin sanoi että näyttää ihan siltä kuin se kissa olisi tekemässä juoksua mutta eihän se ole mahdollista! :D Onkimatoveiveistään huolimatta Mörkö ylsi kuitenkin TP:ksi pitkällä kropallaan.

Noista Oin täplistä on kyllä sanottava sen verran, että hassua miten eri tavalla tuomarit ne näkevät. Toiset kiittelevät että onpa tosi hyvä kontrasti siniseksi, toiset taas toteavat että kontrasti voisi olla parempikin. Kauneus on katsojan silmissä kyllä ihan tosiaan. Oin täplät ovat suuret jumbotäplät, kun taas Marsulla on paaaaaljon pieniä täpliä, jollaisista tuomarit tuntuvat enemmän pitävän. Minulle sillä ei ole väliä, täplä on täplä on täplä, kunhan vaan näkyvät. :)

Omien TP-valintojen jälkeen kävin sitten kurkkaamassa Lena Chapmanin TP:t, että ketä kissoilleni tulee paneeliin vastaan. Täti Chapman olikin tiukkana, nejästä kastraattinaaraastaan hän pyysi nominointiin vain kaksi ja jätti mm. lauantaina KP:n vieneen Lanan valintojen ulkopuolelle. Tovin tuomari katseli sitten näitä valintaan pyytämäänsä kahta, ja päätti lopulta ettei nominoi kumpaakaan niistä. Päätös oli minulle pettymys, sillä ei se ilmainen KP samalta tunnu kuin kilpailun kautta voitettu. Chapman ei ole minun kissojani arvostellut koskaan, saa nähdä mitä tykkää sitten joskus kun hänen pöydälleen päästään. Ainakin tuntuu arvostavan pitkää, timmiä kroppaa ja hyvää profiilia, pitkää päätä.

Marsulle tuli Chapmanilta vastaan upea Birreginin suklaanaamiotyttö, joten paneelin tulokset olivat osaltani sillä selvät: Mörölle automaattivoitto, Marsulle ihan vastaavanlainen häviö. Näinhän paneelissa juuri kävikin. Kuitenkin olin Mörön pystiä ylpeämpi siitä, että pieni punaiseni pääsi paneeliin asti. Hyvä Marsu!

Kissat saavat nyt huilata pari viikkoa, sitten lähdetään tyttöjen ja Marsun kanssa kohti Kempelettä. Se jääkin viimeiseksi kesänäyttelyksemme. Syksyn näyttelyiden suhteen suunnitelmat ovat ihan auki. Kes-Kisiin pitää lähteä tietenkin, mutta saa nähdä jaksaako sitä muualle vaivautua, vai joko jäätäisiin kissojen kanssa talviunille. :)

Taulapäät Tallinnassa, eli näyttelyreissu ulkomaiden suuntaan

2011-05-08T15:18:00.000-07:00

Allekirjoittanut naputtaa tätä klo 01.20 yöllä, heti kotiuduttuaan reissusta. En malttanut jättää blogin päivittämistä myöhempään, sillä pää suorastaan surisee kuluneen viikonlopun pöljäilyjä. Matkarapsaa luvassa siis, alkaen NYT. Ja on muuten pitkä!

Koko reissu alkoi pirun lupaavasti Saran torstaina soittaessa että soitapa Susi-hotelliin, ovat ylibuukanneet sen hotellin ja meidät siirretään. Ei kun puhelinta käteen ja soittoa etelänaapuriin. Joo, täyttä on, sori sori, milläs nimellä sun varaus olikaan? Oho, ei löydy! Hetken kaivamisen ja nimen tavaamisen jälkeen se varaus sitten löytyi, ja minulle kerrottiin että hotelli Tsingeliin pitäisi mennä. Ihan sama, kunhan on katto päänpäällä, sopii. Eipä mennyt montaa tuntia kun Sara soittaa taas: joo ei kun me päästään sittenkin Susi-hotelliin! Aha, selvä.

Perjantaiaamuna Mirka pörrää pihaan ja Pörri starttaa kohti Lahtea. Tuomarijakoa on kirottu jo viikon päivät, sillä sattuivat tismalleen samat tuomarit kuin kaksi viikkoa aiemmin Rurokissa, Sidorova ja Vinkel. Tuomareista jaksettiin marista matkalla Lahteen pitkä tovi, toki Mirkan kanssa juttu polveili tyypilliseen tapaan aihepiiristä toiseen sujuvasti.

Perillä Lahdessa odotti Sara ja autonvaihto, Pörri kun ei ole tippaakaan sovelias kulkuneuvo reissuun jossa on boksikaupalla kissoja, laukuittain tavaraa, ja laatikko laatikon jälkeen viunaa. Farkkumallin Ooppeli palveli siinä tarkoituksessa huippuhyvin, etenkin kun Sara on peto pakkaamaan! Ei kun kamat kyytiin ja matkaan.

Satamassa oltiin ihan aikataulun mukaan. Ei kun auto laivaan ja sitten itse laivalle pyörimään. Varsinainen shoppailu jätettiin Tallinnan päähän, mutta hotellinapostettavat hankittiin laivalta. Muuten lyhyt ylitys kului kuten arvata saattaa: pölöttäen.

Tallinnan päässä onnistuttiin pienen maisema-ajelun jälkeen osumaan hotelliin, ja onpa sanottava, että Susi-hotellissa on taso laskenut siitä, kun minä siellä viimeksi kaksi vuotta sitten olin. Ensimmäisenä huoneessani huomasin suihkusaippuan valuneen suihkun lattialle, ja koska se oli punaista, suihku näytti siltä kuin siellä olisi tapettu joku. Kylppäristä puuttuivat kylpypyyhkeet, eikä ilmastointi toiminut (koska ei ole kesä, sanottiin respassa). Parasta oli, kun löysin edellisen asukkaan eväät, leipää ja makkaraa, jääkaapista. Melko luksusta.

Kun kissat oli saatu asettumaan huoneisiin, paineltiin kaupungille. Ensin haukkaamaan evästä Rossoon, jossa oli vieläkin huonompi palvelu kuin mihin suomalaisissa Rossoissa on totuttu. Ensimmäiset 45 min tarjoilijat tehokkaasti ignoorasivat meidät, kunnes puuhanainen Sara kävi sanomassa että olis muuten Tosi Kiva tehdä tilaus jo. Kun tilaus oli tehty, ruoka tuli nopeasti ja oli hyvää, mutta nopeasti kävi kaikki muukin. Kun Mirka ja Sara olivat jo syöneet, tuli tarjoilija keräämään astiat pois ja ottamaan jälkiruokatilausta - minun vielä syödessäni! Tilasin siinä sitten jälkkärin minäkin, ja ahmin pääruokani pois ennen jälkkärin tuloa. Ruuan jälkeen kipitimme Prismaan ostoksille. Mukaan lähti pientä syötävää hotelliin, kuten sämpylöitä, limua ja keksiä, sekä reissun alkoholituliaiset.

Ostosreissun jälkeen kamat taas huoneeseen, ja hotellin baariin siiderille. Siideri oli hyvää ja hujahti tukkaan mukavasti, ja baarissa tuli räkätettyä kaikelle mahdolliselle alkaen pokémonien ja digimonien eroista päättyen laivojen suorittamiin liikkeisiin. Illan päätteeksi lopulta huoneeseen, jossa odottivat kissojen syömät sämpylät. Pikasiivous, suihkuun ja unille.

Lauantaiaamuna löysimme näyttelypaikalle ongelmitta, ja koska olimme ajoissa, ei eläinlääkärintarkkiin jonottaminen ollut yhtä tuskaista kuin mitä se Tallinnassa yleensä on. Mörön ja Marsun arvosteli Natalia Sidorova (taas!), ja Mysin Sara Viuha, joka oli minulle uusi tuttavuus. Sidorovan arvostelut yllättivät. Kun kaksi viikkoa aiemmin Mörkö oli ihan surkea, julisti tuomari nyt sen nähdessään: "I REALLY like this cat!". Okei joo. Samat viat siitä löytyivät kuin viimeksikin, mutta Mörkö oli tuomarinsa ainoa kastraattinaaras (niitä oli paikalla kokonaista kaksi, toinen oli Katin huippuhieno musta Sakura), joten se nominoitiin. Marsun arvostelu huvitti kanssa suuresti. Rurokissa se oli pentuluokassa liian pieni ja keskeneräinen, nyt kaksi viikkoa myöhemmin nuorten luokassa se olikin yhtä-äkkiä ihan sopivan kokoinen ikäisekseen ja muutenkin hieno. On se kiva miten kissa voi kahteen viikkoon kehittyä! :D Nuoria oli paikalla paljon, ja Marsu niistä nuorin, pienin ja tyypiltäänkin heikoin, niinpä se viskattiin tp-valinnassa ensimmäisenä pois. Ei haittaa, ei se kakara siellä ollutkaan kuin ex1:siä ja kokemusta hakemassa, sekä näyttäytymässä kasvattajalleen, joka tykkäsi kovasti siitä, miten poika kasvaa.

Sara Viuha sitten arvosteli Mystin, joka yllätti minut jälleen kerran käyttäytymällä pöydällä tosi kauniisti. Arvostelu oli rehellinen, ja olen siihen tyytyväinen. Serti tuli, ja kutsu tp-valintaan. Siellä oli vastassa Saran punanaamio Simo, joka on suloinen ja kiltti höppänä. Mystillä paloi käpy valinnassa, ja Viuha nominoi oikeutetusti Simon, josta oli muutenkin tykännyt enemmän kuin Mystistä. Hyvä niin, olisin väittänyt vastaan jos olisi yrittänyt minun räyhäävää läskipalloani paneeliin työntää!:D

Arvosteluja odotellessa sekä niiden jälkeen oli runsaasti aikaa jutella ja pöllöillä, ja tein tuttavuutta Saran hienon pienen Jeesus-lapsen kanssa, kyseessä siis pippurunen mikrokissa, cornish rex Raija. Ihana kapalo-otus ja pihisijä, ihan paras kikkurakissa!♥

Paneelissa Mörkö kisasi odotetusti Sakuraa vastaan, joka myös oli oman tuomarinsa ainoa kastraattinaaras. Lauantai oli Sakuran päivä, ja se voitti molemmin tuomariäänin mm. paremmalla ilmeellään. Tosi on, että Mörön sänkykamarisilmät (kuten Hanne-Sofie Sneum niitä kuvaili) eivät ihan vastaa kuvausta siitä v-mäisestä ilmeestä, joka itämaisilla ja simskuilla pitäisi olla! :D

Näyttelypäivä venyi pitkäksi, mutta päättyi lopulta. Ketään meistä ei huvittanut poistua hotellilta, joten aterioimme hotellin omassa ravintolassa,jossa palvelu oli taas omaa luokkaansa. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes pääruoka oli syöty ja oli aika tilata jälkkärit. Minulle ei tuotu ruokalistaa ollenkaan, vain Saralle ja Mirkalle, eikä minulta edes kysytty, ottaisinko jotain. Sinänsä ihan sama, kun päätin skipata jälkiruuan, mutta tyrmistytti kyllä jonkun verran miten näytin olevan siinä pöydässä näkymätön. Tilasin laskun ja painelin huoneeseeni täyttämään asiakaspalautelomaketta, ja saatte uskoa ettei palaute ollut aurinkoista.

Sunnuntaina uusi päivä. Kamat kasaan, aamiaiselle, kissat autoon ja menoksi. Kaikki neloset oli pöljästi työnnetty Marina Vinkelille, joten ainoat jännäyshetket koettiin tp-valinnoissa. Mysti oli minun kissoistani ensimmäisenä pöydällä. Se sai ensimmäistä kertaa elämässään moitteet silmienväristään, jossa ei oikeasti ole moitteen sijaa, paitsi Vinkelin mielessä. Muuten arvostelu oli ihan jees, ja kissa poikkeuksellisen hyväntuulinen. Serti ja tp-valintaan, jossa se hävisi (taas rähjäten) balineesi-Jesselle, joka oli lauantainakin BIS. Marsu kävi seuraavaksi, ja tuomari osasi hyvin huomioida kissan nuoren iän arvostelussaan, vaikka minusta on tarpeetonta kirjoittaa pennun setellin joka kohtaan että on kehittymässä. Totta kai se on kehittymässä, se on puolivuotias! :D Kiva arvostelu tuli joka tapaukseessa, ja kutsu tp-valintaan. Siellä Marsu oli taas kuudesta (!!!!) nuoresta nuorin, pienin ja huonoin, joten hyvillä mielin poistuimme ensimmäisenä jättäen isot kakarat kisaamaan keskenään. Taso oli muuten huiman kova!

Mörkösen esitti Mirka, pitkästä aikaa. Raitapää sai huiput arvostelut, ja Vinkel tykkäsi siitä kovasti. Mörön tp-valintaa jännitettiin kuitenkin eniten, sillä vastassa oli taas hieno Sakura. Jos lauantai oli Sakuran päivä, oli sunnuntai Mörkösen, ja se nominoitiin suitsaitsukkelaan. Se oli siten myös automaattisesti BIS. Hieno Mörkö!

Sunnuntain näyttellypäivä loppui sopivaaan aikaan, ja päästiin tekemään lähtöä laivalle. Viikonloppu oli kyllä hervoton! Tuli naurettua enemmän kuin aikoihin, tavattua uusia, kiinnostavia ihmisiä, nähtyä nätin miehen tahaton strippausesitys (uuh) sekä luotua uusia, jänniä kontakteja, joista ehkä joku kaunis päivä poikii jotakin. Jutut olivat parhaimmillaankin alaluokkaisia, mutta sitäkin riemastuttavampia. Kaiken lisäksi opiskelimme Laura Pullan meikkauskoulussa sekä lauantaina että sunnuntaina, ehkä siitä jotain jäi mieleenkin!

Kotimatka sujui kommelluksitta lukuunottamatta kissanpennun kakka- ja pissivahinkoja sekä teknistä vikaa, joka viivästytti laivasta poistumista puoli tuntia kun eivät saaneet autokannen lastausovia auki. Odotellessa läppä lensi ja auto raikui naurusta, keräsi ooppeli jonkun verran katseita...Kun lopulta päästiin pihalle, ajettiin pikapikaa ensin Lahteen, ja sieltä Pörrin kyydissä Varkauteen, josta Mirka jatkoi vielä Kuopioon. Kissat olivat rättiväsyneitä, paitsi Mirkan pieni punanaamainen kakara, joka sinnikkäästi kiljui Kuorttiin asti. Siellä se joutui Santun boksiin, ja ölähteli satunnaisesti aina Varkauteen asti. Veikkaanpa, ettei se ollut hiljaa viimeiselläkään etapilla.

Kotona, puoli yhden aikaan yöllä, bokseista purkautui kolmen rättiväsyneen ja voipuneen kissan sijaan kolme hyvin levännyttä ja energistä eläintä, jotka parhaillaan purkavat energiaansa. Juoskoot, allekirjoittanut kiittää ja kuittaa ja painelee nukkumaan.

Tämä Tallinnan reissu oli ihan parhautta, ja seura parasta ikinä. Kiitos tytöt!♥

Olipahan reissu taas

2011-04-25T03:55:00.000-07:00

Ruuhkaisa RUROK kuitattu!

Lauantaiaamuna starttasi Pörri Varkaudesta kyydissään Mörkö ja Marsupilami, sekä seuralaiseksi suostunut Mari. Edessä mukava viikonloppu ja näyttely, johon ilmoittauduttiin asenteella no-käydään-nyt-tuollakin-niin-saa-pentu-kokemusta. Saihan se!

Kissoja oli enemmän kuin tarpeeksi pienessä näyttelyhallissa, ja onnistuimme valkkaamaan häkkipaikan luultavasti hallin ruuhkaisimmalta käytävältä, mutta sopuli sialle antaa (vai miten se oli?) ja mahduimme olemaan. Lauantaina Marsutin oli Henry Hornellilla enkä uskonyt Hornyn siitä erityisesti välittävän. Hornell veti arvostelun pikaisesti: kiva turkki, kiva profiili, kivat täplät, kiva häntä ja pikakirjoitusta seteliin. Takaisin nominontiin. Ajattelin että siinä nyt käydään turhan takia roikkumassa, mutta tuleepa hyvä harjoitus Marsulle.

Mörkö puolestaan kävi Hanne Sofie Sneumin pöydällä, ja olikin ensimmäinen kissa, jonka tämä tuomari minulta arvosteli, uusi tuttavuus siis. Tykästyin tuomariin heti: todella iloinen ja positiivinen ihminen, joka löysi jokaikisestä arvostelemastaan kissasta jotain kehuttavaa, ja kehuikin vuolaasti. Sneum olisikin ensikertalaiselle näyttelyharrastajalle mukava tuomari osua kohdalle, sillä arvostelusta jää hyvä mieli. Näin kävi ainakin minulle! Mörkö sai Sneumilta elämänsä parhaan arvostelun. Tuomarin mielestä kissassa oli jotakuinkin kaikki superia ja fantastista, ja arvostelusetelissä oli enemmän superlatiiveja ja sydämiä kuin ikinä! Tietysti Mörön virheetkin löytyivät, mutta sitä mikä oli hyvää, kehuttiin ylenpalttisesti. Kaikkein eniten sydäntäni lämmitti Mörön silmienvärin kehuminen. Kerrankin joku tuomari tajusi että ne ovat oikeasti ihan hillittömän upean väriset! Tosi monesti tuomarit sivuuttavat Mörön silmät olankohautuksella vaikka se ei ole mitenkään itsestäänselvää että siamilaisella sen väriset silmät on.

TP:t menivät sitten mielenkiintoisesti, ainakin Marsun suhteen. Henry nimittäin nominoi Marsun suoraan ilman valintaa, vaikka kilpailuakin olisi ollut! Vastustajana olisi ollut ainakin tosi nätti ja tyypikäs ruskeanaamiopoika, jonka esillä olevat vilkkuluomet kuitenkin häiritsivät tuomaria sen verran ettei hän halunnut sitä nominoida. Niinpä Pupuankka oli taas menossa paneeliin! En ollut uskoa sitä todeksi!

Hanne Sofie Sneum puolestaan pisti kastraattinaaraistaan paneeliin Mörkö-Keijun ylistysten kera, ja siitäpä alkoikin jännitys, sillä Henry oli nominoinut Sakuran, upean mustan joka on voittanut jokseenkin kaiken mahdollisen. Luvassa oli paneelitaisto, jota olin jo hyvän aikaa sekä innolla etä kauhulla odottanut. Huiii!

Normiarvostelujen jälkeen kumpikin kissani kävi myös Marina Vinkelin pöydällä. Vinkel teki neloskategorian tuomaritutkintoa, ja melkoinen farssi sekin oli. Tutkinnonhan pitäisi olla assarikantoinen, ei omistajakantoinen. Vinkel ehti katsoa puolet kissoita omistajien esittäminä, ennen kuin tajuttiin että assareidenhan tämä piti sääntöjen mukaan tehdä. Senkin jälkeekin vielä omistajat niitä kissoja tuomarille veivät, kun assareita ei vain ollut riittävästi. Myös Vinkelin tp-valinta meni metsään, sillä tuomarioppilaan ei pitäisi ilmoittaa valintojaan mitenkään, mutta reippaastipa Vinkel nosti ylös valintansa. Mörkö olisi ollut tämänkin tuomarin tp, sen sijaan Marsu viskattiin valinnoista ensimmäisenä, vaikka Vinkelin mielestä sillä olikin supervihreät silmät. (muahahahaaaa! :D ) Kaikesta säätämisestä huolimatta Vinkelin tuomaritutkinto meni läpi, joten meillä on nyt uusi nelosen tuomari. Voi elämä.

Paneelia odotellessa ehdin osallistua Siam-Orient yhdistyksen eli Sajamin kokoukseen, kerrankin. Kokouksen lopuksi palkittiin yhdistyksen viime vuoden parhaat kissat, ja niinpä Mörkö pokkasi parhaan siamilaiskastraatin pystin. Huikeaa! Pystin lisäksi saatiin Keskimaan kissalan Hannan tekemä sataankaarihiiri, ja ainakin talouden nuorimmainen on siitä kovasti pitänyt. Kiitokset siis!

Paneeli jännitti niin ettei mitään rajaa. Mörkö kisasi ennen Marsua, ja teki sen mihin en uskonut sen pystyvän: meni ja voitti molemmilla tuomariäänillä! Sen että kerkesin Mörön kuskata palkintoineen takaisin Sturdiinsa nukkumaan, oli jo Marsun vuoro areenalla. Sillä oli vastassa tosi hieno sininaamiopoika Pinokin kissalasta, ja voitto meni ihan oikeaan osoitteeseen eli simsetille, kaikin tuomariäänin. Onnittelut vaan sinne, hieno poika se on! Marsusta olen taas ihan kamalan ylpeä, hieno se on sekin!

Näyttelypäivä tuntui venyvän ikuisuuksiin, kun normipaneelin jälkeen oli vielä maine coonien erityispaneeli, olihan lauantaina ollut coonien erikoisnäyttely. Kuulutuksia kuunnellessa tuntui siltä että koko erkkari oli sutaistu vasemmalla kädellä eikä kukaan tiennyt missä mennään. Onneksi sekin aikanaan loppui, ja päästiin hotellille. Kunhan Mörkö oli aikansa teeskennellyt, ettei se tunne Marsua ja läiskinyt sitä päin näköä, kissat alkoivat riekkua ja Marsu paljasti rocktähtipuolensa hotelliasujana. Se kaatoi pöytälampun, joka meni oikosulkuun, joka poltti sulakkeen. Sulaketaulu oli onneksi siinä meidän huoneessa, joten sain telkkarit ja muut toimintaan, mutta pöytälampuista ei toiminut senkään jälkeen kumpikaan. Go Marsu! En ihmettele yhtään, että sillä oli Tallinnasta haettaessa hotelliyön jälkeen leuka ruvella, sillä on ihan rokkitähden maneerit! :D

Jos lauantai oli näyttelypäivänä omituinen, oli sitä sunnuntaikin. Molemmat kissani olivat Natalia Sidorovalla, tuomarilla, josta en tykkää yhtään. Se nainen ei ole mitään mieltä mistään, ei osaa tehdä päätöksiä eikä yleensä tee omia nominointejaankaan, vaan tarvitsee jonkun toisen tuomarin siihen takapiruksi ja komppailee sitten tätä.

Marsu kävi pöydällä ensimmäisenä kaksikostani. En ottanut arvostelutilanteessa mitään selvää siitä, tykkääkö tuomari siitä vai ei. Sidorova muunmuassa ilmoitti Marsun turkkia selatessaan tykkäävänsä lyhyestä turkista, mutta jätti kertomatta mitä mieltä hän Marsun karvoista on. Olo oli jokseenkin hämmentynyt arvostelun jälkee, vaikka kutsu TP-valintaan tulikin. Kun myöhemmin setelin sain käteeni, kävi ilmi, että tuomari sitten kuitenkin tykkäsi Marsusta ja kehui siitä sen, mitä kehuttavaa on, ja ihan hyvä mieli jäi pennun arvostelusta.

Jos Mörkö sai lauantaina elämänsä parhaan arvostelun, se sai sunnuntaina huonoimman. Sidorova inhosi Mörköä. Kamala turkki, liian lyhyt häntä, huono pää, huono kontrasti ja pointit (ja kun sillä kissalla on ihan helvetin hyvät pointit oikeesti!), tuntui hetken jopa miettivän että antaako sertiäkään. Ajattelin jo että joo, tp-valintaan ei tarvi ainakaan tulla.

Sidorovan valinnoissa Marsu käväisi kisaamassa kolmen muun pennun kanssa. Voitto meni hienolle Täplikselle, ihan oikeaan osoitteeseen siis. Marsu sai taas hyvän treenin, vaikkei sitä yhtään huvittanut sillä hetkellä venyä siinä muun porukan keskellä. Hyvä sen on kuitenkin oppia että aina ei siltä kysellä mitä se haluaa, joskus pitäis vaan kestää. Kastraattinaaraissa Mörkö kutsuttiin sittenkin paikalle, ja kun näin että Sidorova oli pyytänyt Elena Noskovan henkiseksi tuekseen (=eli tekemään nominointinsa), heräsi pieni toivo. Noskova lienee tehnyt valintansa jo aiemmin, sillä Sidorova nappasi minulta Mörön heti valintojen aluksi ja nosti sen ylös, eli nominoi sen totaalisen paskan kissan josta ei tykännyt yhtään. En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.

Robert Lubranolta meni paneeliin jälleen kaunis Quan-kissan, tällä kertaa eri yksilö kuin lauantaina. Odotin Mörön häviävän sille, kissa on todella kaunis ja kumpikaan tuomareista ei ole mikään Mörkö-fani. Paneelissa tuomarit sitten miettivät ja miettivät ja pyörittelivät kissoja, ja siinä vaiheessa kun minuuttikaupalla vertailivat kissojen profiileja (Quanilla hieno profiili, Möröllä ei niinkään), arvasin että tämä oli tässä. Meinasin pyörtyä kun Mörön sitten kuulutettiin voittaneen molellilla tuomariäänillä! Lubrano näytti kyllä kitisevän Mörön profiilista vielä tuomaripöydässäkin kun noudin kissani, pakko ihmetellä ääneen että pitikö sitä sitten äänestää jos se niin huono on? No, aina ei voi tuomareidenkaan aivoituksia tajuta. :D

Kotiin päästiin hyvään aikaan ja olin Varkaudessa klo 21. Pari viikkoa hengähdytaukoa ja suunta kohti Tallinnaa. Mitä lie tapahtuu siellä...ainakin pitäisi hauskaa olla, sillä samat hauskat naamat sielläkin tulee olemaan kuin mitä Rurokissa oli!

Pupuankka yllättää, eli seinähullujen Seinäjoen retki

2011-04-04T07:43:00.000-07:00

Kes-Kisin näyttelypöhinässä sain kuningasajatuksen suorittaa yhden päivän pikavisiitin myös Poh-Kisin näyttelyyn. Ensin täytin Mörön ilmon, ja suljin kuoren ainoastaan avatakseni sen samantien päättäessäni että kyllä Oinkin pitää päästä. Sitten selvisi että taloon tulee Pupuankka, eli Marsupilami, eli punertava täpläeläin. Ilmoaikaa oli vielä hetki jäljellä, mutta varmistelin vielä että kakaran ilmo kannattaa postittaa, että tilaa on. Kuulemma oli, joten heti Marsun tultua lähti senkin ilmo matkaan ykkösluokan postina että varmasti ehtii.

Eilen sitten koitti H-hetki, ja Pörri (autoni siis, jos ei joku tiedä) starttasi Varkaudessa. Matka kävi ensin Kuopioon, missä kyytiin kiipesi Mirka, joka on omanlaisensa hullu sekin. Nainen istui jo lauantain Seinäjoella, sillä kertaa kissojensa kanssa, matkusti kotiin, nukkui jonkun kolme tuntia ja matkusti minun kanssani toistamiseen Seinäjoelle turistin ja kantojuhdan ominaisuudessa. Mikäs siinä, seura kyllä kelpasi, etenkin niin hyvä sellainen, einkä varmaan olisi yksinäni selvinnyt tuostakaan reissusta.

Perillä oltiin ajoissa, ja kun aikamme torkuttiin autossa, Mirka kipitti kasaamaan Sturdia ja minä suuntasin eläinlääkärintarkkiin. Oi oli erityisen iloinen päästyään mukaan, ja innostui puskemaan eläinlääkäriä ihan urakalla. Marsu taas palloili reippaasti siinä tutkittavana, ja antoi jo osviittaa siitä, miten se mahtaisi tulevaan näyttelypäivään suhtautua.

Kun kyseessä oli Marsun ensimmäinen näyttely Suomessa ja minun kanssani, jännäilin etukäteen jonkun verran sitä, miten pikkukissa suhtautuisi touhuun. Jännittäminen osoittautui turhaksi: pieni mies oli näyttelyssä kuin kotonaan, eikä edes vetänyt naamalleen EXO-ilmettä kuten pelkäsin (kotona se leväyttää silmänsä suunnattoman suuriksi silloin kun sillä on Tosi Jännää tai jokin on Hirmu Kiinnostavaa), vaan näytti ihan...no, itseltään. :)

Marsu sanoo moi:

Oi kävi ensimmäisenä Lone Lundin pöydällä. Täti tuomari ei sanonut ääneen kissasta tasan mitään, raapusteli vain seteliin aika perinteisen "ihan kiva"-arvostelun. Koska Lonella oli kastraattinaaraita vain kaksi, hän päätti ottaa sen toisen, eli Mörkösen siihen heti perään ja päättää nominointinsa kerralla. Möröstäkään ei ääneen arvostelua saatu, setelissä oli taasen perussettiä. Tuomari ilmoitti tykkäävänsä extremestä, ja sanoi että vaikka Oilla olikin hänen mielestään mm. parempi turkki ja kroppa, Mörkö nominoidaan korvien takia. Mullehan se oli ihan se ja sama, kun vastakkain oli kaksi omaa kissaa. Salaa olin kyllä toivonut voittoa Oille, se on niin omaa luokkaansa. Joku toinen kerta sitten, onhan Oiski pyhkinyt Mörkö-Keijulla pöytiä ennenkin.

Tässä tytöt fiksun näköisinä:

Marsun arvostelu jatkui tuppisuulinjalla (ihan oikeasti olisi kiva jos etenkin hyvää englantia puhuva tuomari viitsisi avata suunsa kun niistä seteleistä ei ikinä saa 100% selvää), mutta näytti siltä että että täti tykkää. Kilpakumppanina oli kaunis klassinen lilanaamio siamilainen Kelmikerholta, ja olin ihan saletti että TP menee sille etenkin sen Lonen extreme-kommentin jälkeen, lilanassun korvat kun olivat huomattavasti paremmat kuin Marsulla, samoin leuka ja ilme. Yllätys oli melkoinen kun täti tuomari kohottikin Pupuankan pystykorvineen paneeliin, punapojan charmi puri sittenkin! Minä, pessimisti kun olen, sen lisäksi että olen realisti kissojeni vikojen suhteen, olin varma että simsku voittaa ja olisin itse sen nominoinut. Sydäntä lämmitti kyllä että tuomari tykkäsi pienestä kissastani, joka oli ollut arvostelussa kamalan reipas.

Arvostelujen jälkeen syötiin kahviossa makkaraa ja painuttiin katsomoon ruokalevolle. Oli eka kerta kun tuli otettua päikkäri näyttelyssä! Paneelissahan ei mitään jännitystä ollut kun neloset vain purjehtivat läpi paneelin eräänlaisena ohilentona, mutta paneelijärjestystä pitää kyllä kehua. Poh-kis veti paneelin niin, että ensin olivat pennut kaikista kategorioista, sitten nuoret ja niin pois päin. Minusta hyvä tapa saada koko paneelille katsojia, normitavalla vedettynä kun esimerkiksi nelosten paneelin jaksavat katsoa tasan ne, joiden kissat siellä kisaavat.

Seuraavana koitoksena meillä on Rurok kolmen viikon päästä. Siellä ovat mukana Mörkö ja Marsu, ja se on kanssa sarjassamme näitä extempore-reissuja, joihin nyt vaan tuli ilmoitettua kissoja. Sieltä en uskalla menestystä toivoa tasan kummallekaan, mutta toivon Mörölle sertejään ja Marsulle arvosteluita joissa löydettäisiin pennusta edes jotain hyvää, sillä vaikka korvat eivät ole sitä, mitä tänä päivänä niin moni tuomari haluaa, paljon muuta hienoa siinä on. Ennen kaikkea kakaralle haetaan kokemusta, niin ehkä näytelmät maistuvat sille sitten isonakin (ei kyllä toiminut Mystillä tuo sama metodi alkuunkaan).

Marsulainen seikkailee kummitätinsä sylissä ja haluaa kaikkialle NYT:

Valokuvaaminen jäi vähiin, kamerallani ei kertakaikkiaan tee mitään missään missä ei ole auringonpaistetta. Enkä minä edes osaa kuvata, helpompi antaa Mirkan hoitaa se touhu. :D

Kotimatka meni kaatosateessa vesiliirtoa vältellen ja hitureiden perässä madellen. Kuopiosta lähtiessä kissat saivat lopultakin tarpeekseen reissusta, ja koko trio muisti huutaa koko matkan Varkauteen asti samalla kun Mörkö yritti urakoida itsensä Sturdi-kassista ulos. Myös Marsu oli touhunnut jotain, sillä kotona sen nenä ja koko nenänvarsi olivat ihan punaiset kuin pahimmallakin pultsarilla. Iltavillit kuitenkin vedettiin ihan normaaliin tapaan omistajan rojahtaessa lopen uupuneena sänkyyn. Viimeisestä 15 km:sta en esimerkiksi muista muuta kuin navigaattorin varoitukset kameratolpista, muuten se pätkä meni ihan sumussa eikä vissiin enää ihan hereilläkään. Autoilun (epä)mukavuudesta huolimatta reissu oli oikein kiva, ja vaikka tätäkin kirjoitan horroksessa odotan jo innolla seuraavaa showta ja suunnittelen tulevia koitoksia. Ei tämä täysjärkisten harrastus ole, tämä kissanäyttelytouhu! :D

Kärmekset varokoon!

2011-03-06T01:39:00.000-08:00

Meillä on peto! Villi, villi peto! Seuraa paljon kuvia, klikkaamalla isommaksi!

Jotain punaista ja makeaa

2011-03-05T06:58:00.000-08:00

Tuossa edellisen blogipäivityksen jälkeen kävin Möykkybogin Elinan kanssa keskustelua siitä, kuinka minun olisi tarvis saada Mystin tilalle uusi nättelykolli kun Mysti pian eläköityy. Ehdin pari viikkoa selata läpi kasvattajia pitkin Eurooppaa. Ennakkoluuloisesti arvelin, etteivät ulkomaiset kasvattajat viitsisi suomalaisen nobodyn pentukyselyihin edes vastata, saatikka että tänne pohjoiseen pentua pelkäksi näyttelykastraatiksi myisivät tyypille, jolla ei ole kasvattajanimeä eikä aio sellaista hankkiakaan. Yhtä pentua kysäisin Ruotsin maalta, ihmeekseni sain vastauksen mutta kuten arvelinkin, pentu oli varattu. Toiseen kissalaan laittelin mailia josko saisi lupaavasta pentueesta kuvia kun niitä ei kotisivuilla ollut, mutta siihen mailiin en saanut vastausta. Jatkoin etsintää.

Pyörähdin jossain vaiheessa Delamon Deluxe-kissalan sivuilla ja tein henkisen muistiinpanon että siellä olisi parikin kollia tyrkyllä, mutta sivuilla olevat kuvat eivät silloin kamalasti sytyttäneet joten jätin ajatuksen hautumaan. Sitten huomasin Facebookissa kavereiden kommentoineen kuvia, joissa oli sievä punatäplikäs otus. Vilkaisin kuvat itsekin, ja rakastuin täyttä päätä! Kuvatekstit kertoivat kissalapsen olevan toinen juurikin sen Delamon Deluxe-kissalan vapaista pojista, joten välittömästi naputtelin Latviaan sähköpostia että voisiko pieni punainen tulla Suomeen. Kirjoitin mailin sormet ristissä että siihen joskus vastauksen saisin, vaikka senkin että pentu on jo varattu tai että sitä ei minulle myydä.

Hämmästykseni oli suuri, kun jo samana iltana mailiin kilahti vastaus, että kiva kun kysäisit pentua ja kerroit itsestäsi, voisin sen sinulle myydäkin. Maili jatkui että ovat tulossa sen pennun kanssa viikonloppuna Tallinnaan näyttelyyn, haetko sieltä. Tässä vaiheessa elettiin maanatai-iltaa, ja huh mikä paniikki iski!

Tiistaihin mennessä alettiin sitten Mirkan avustuksella suunnitelmia tekemään ja laivareissuja varaamaan, ja sain Mirkan vielä houkuteltua matkaseuraksikin! Viikko meni ihan sumussa, en nukkunut koko viikolla kunnolla kun olin niin jännittynyt, täpinöissäni ja yliväsynyt. Mulle oli tulossa kissa! Nyt! En ollut yhtään varautunut siihen, luulin että pennun löytämiseen olisi mennyt kauemmin ja sen varaushetkestä vielä pitkä aika sen Suomeen saamiseen, vaan toisin kävi. Sunnuntaiaamuna alkoi sitten sianpieremän aikaan matka Helsinkiin.

Ihme kyllä pysyin matkan ajan nahoissani eikä vessatauoillakaan tarvinnut koko ajan rampata. Laivaan selvittiin ongelmitta, ja laivamatkakin suijui ilman henkirikoksia vaikka mölyävä kanssamatkustaja viereisessä loosissa herätti murhanhimon. Enpä olisi uskonut että tuntematonta ihmistä voi niin nopeasti alkaa sydämensä mustien syvyyksien pohjalta vihaamaan!

Tukahdetuista aggressioista huolimatta selvittiin Tallinnaan ja napattiin taksi. Tallinnan takseistahan oltiin kuultu yhtä jos toista, joten taksimatkailu vähän jännitti, mutta sujuvasti hoitui taksiautoilu näyttelypaikalle. Siellä oli yllätyksettömästi paljon tuttuja, sillä ainahan Tallinnan näyttelyt ovat suomalaisia pullollaan. Sitten etsin pienen punaisen pojan kasvattajan Alexin, ja yhtä-äkkiä minulle työnnettiin syliin pieni, punainen otus jonka häntä tuntui jatkuvan aina vaan. Siinä se oli, kaukorakkaus ja Latvian löytö! Minulle kerrottiin, että pieni oli ollut lauantaina hienosti BIS itseään isompaa ja kehittyneempää pentua vastaan. Sunnuntaina se ei kuitenkaan arvosteluun osallistunut, sillä kakara oli telonut leukansa jossain ja sen leuka oli ihan turvoksissa. Näyttelyn eläinlääkäri oli todennut että se voi Suomeen matkustaa, ja lääkkeetkin se sai mukaan. Niinpä oli selvää että tyhjän boksin kanssa ei kotiin tultaisi.

Muistin ihan viimetingassa että niin, pentuhan tarvitsee passiinsa ekinokokkoosi-lääkitysleiman päästäkseen Suomeen! Siinä vaiheessa näyttelyn eläinlääkäri oli jo myyntipöytänsä purkanut, ja minulle iski hätä käteen kun sihteeristössäkään eivät tienneet missä lääkäri luuraa. Alex onneksi onnistui paikallistamaan eläinlääkärin, ja leima saatiin sittenkin. Toukokuisella Tallinnan näyttelyreissulla pitää kyllä tuo leimahomma muistaa hoitaa ajoissa!

Näyttely päättyi kolmeksi, ja kolmelta oli Mirkan meille jo ennakkoon tilaama taksimme odottamassa. Kissa boksiin ja kotia kohti! Leimapaniikki näyttelypaikalla osoittautui turhaksi, sillä ketään ei kissaboksi tai siellä lymyävän otuksen paperit kiinnostaneet. Hyvä niiden on kuitenkin olla kunnossa siltä varalta kun jotakuta kerran sitten kiinnostaakin. Laivassa meillä oli lemmikkihytti. Hoidin pakolliset ostokset jo satamassa, joten laivaan päästyämme suuntasimme suoraan hyttii, kissa boksista, valot pois ja nukkumaan. Pikkukissa uinui Mirkan kainalossa koko laivamatkan.

Helsingin päässä piti ajaa yksi ylimääräinen kiekka kun tulkitsimme navigaattoria väärin. Kyllä väsynyttä turistia hirvitti seikkailla pääkaupungissa, ja olin välillä jo valmis soittamaan poliisille ja pyytämään voisiko joku partio pliis saattaa meidät siitä kaupungista ulos! Lopulta päästiin motarille ja voitiin hengähtää. Kotimatka tuntui kestävän ikuisuuden! Kuortissa käytiin syömässä ja hengähtämässä, ja minä join kupillisen hirveää kahvia ja vedin siihen päälle suunnileen kourallisen kofeiinitablettejakin. Loppumatka oli kamala. Olin niin väsynyt että piti suunnilleen vartin välein pysähtyä bussipysäksille ulkoilemaan. Pentua pysähdykset eivät haitanneet, se nukkui tyytyväisenä koko matkan kotiin, jonne saavuimme sunnuntaiyönä klo 01.15. Matka alkoi edellisenä aamuna klo 03.15, välissä unta vajaa 2h, muuten koko päivä liikkeellä. Ei tartte ehkä ihan kohjta tehdä tuota reissua uudestaan, kävi kunnon päälle!

Tätä kirjoittaessa pikkukissa on asunut täällä melkein viikon päivät. Täplikkäänä ja pitkähäntäisenä se oli pakko nimetä Marsupilamiksi, tuttaville ihan Marsu vaan. Tykkään ostoksestani kuin hullu puurosta! Korvaosastossa sillä olisi paljonkin parannettavaa, eikä siitä mitään kategoriavoittajaa varmaan tule, mutta kokonaisuuteen olen kovasti tyytyväinen. Pennulle näyttää olevan tulossa hieno profiili. Sen silmät ovat kauniin muotoiset ja kokoiset, ja väri on kehittymässä kauniisti. Häntää riittää ja riittää, ja täplät ovat todella hienot punaiselle. Marsu on pitkäkaulainen ja korkeajalkainen, ja omaan silmääni hyvin elegantti ja tasapainoinen pieni kissa. Odotan innolla millainen siitä kasvaa!

Parasta tuossa on kuitenkin luonne! Kasvattaja-Alex kehui sen luonnetta, eikä valehdellut. Marsu rakastaa ihmisiä! Siitä on ihanaa olla mahdollisimman lähellä ihmistä, sylissä tai kaulakuopassa kerällä tai kainalossa. Se kehrää koko ajan, ja on mielettömän helppo käsitellä! Luonne lupaakin hyvää sen näyttelyuran kannalta, olisi ihanaa jos se olisi näyttelyissä yhtä iloinen ja onnellinen kuin Mörkökin!

Muihin kissoihin ja uuteen kotiin tutustuminen vei Marsulla pitempään kuin muilla. Muut kissathan ovat meille tullessaan painaneet jo ensimmäisenä päivänään menemään pitkin asuntoa, Marsu retkotti sylissä selällään ja kehräsi. Kun parin päivän jälkeen alkoi näyttämään siltä, ettei Marsu aio oma-aloitteisesti tehdä mitään, viskasin sen kylmästi susille. Aloin siis kuskaamaan sitä pitkin kämppää ja jättämään sitä sinne, ja keino tepsi. Nyt Marsu on kotiutunut jo hienosti, ja se leikkii ja rallaa ja hilluu kuin pennun kuuluukin. Itseasiassa vähän vähempikin riittäisi! :D

Isoista kissoista Nuudeli kelpuutti pennun ekana, eikä ihme, sillä se on vastaanottanut talon jokaisen kissan meille. Setämies-Nuudeli kyllä tietää, miten pentujen kanssa ollaan. ♥ Lisko ei myöskään aiheuttanut ongelmia, sillä ei ole ikinä ollut mitään ketään vastaan (kun kissoista puhutaan, koiraa vastaanhan sillä on paljonkin) eikä ollut nytkään. Mysti kiroili mutta käyttäytyi. Oi oli alkuun äreä ja löylytti Marsun pariin kertaan, mutta on jo nyt rauhoittunut ja sietää pentua samassa pesässäkin. Mörkö-rukka sen sijaan on ollut ihan ulalla. Tabbynaamio kun on, Mörkö ei ole alunalkaenkaan mikään älykäs eläin. Lisäksi se joutui ainoana porukasta ihan uuteen tilanteeseen, sillä se ei ole ikinä vastaanottanut pentua. Mörkö ei kertakaikkiaan tiennyt miten päin olla, ja se inhosi pientä kissaa syvästi. Viikon edetessä Mörkökin on alkanut saada herneensä järjestykseen, ja räyhääminen on vaihtanut kevyeen sadatteluun aina silloin kuin sattuu muistamaan, joka ei usein ole. Lyhyesti siis: täällä alkaa olla rauha maassa.

Vielä muutama kuva maratonpostauksen päätteeksi! Kuvat saa klikkaamalla isommaksi.

Ensimmäiseltä päivältä: ei kauheasti innostu uusista ystävistään.

Punatäplikäs ♥ Ja tämmöistähän mulle ei pitänyt tulla, vaan kun menin rakastumaan niin minkäs mahtaa.

Mun rakkaat täplikkääni, sininen ja punainen! ♥

Kiipijäinen

Häntiäinen

Ihmisrakas iilimato. Mirkan kainalossa laivalla.

Koira oli Marsulle alkuun kauhistus, mutta mihinpä ei itämainen kissanpentu sopeutuisi?

Kuinka äkäpussi kesytetään

2011-02-13T12:18:00.001-08:00

Vastaus: sipseillä.

Mystihän on koko kastraattiuransa ollut näyttelykärtty, ja kitissyt aina läpi viikonlopun. Männäkesän Isrokin näyttelyssä sunnuntaina (olikin muuten Mystin edellinen näyttely ennen tätä Kes-Kisiä nyt)tarjosin Mystille sen herkkua, eli sipsejä, ja lupasin että jos se on pöydällä nätisti, se saa arvostelun jälkeen lisää. Ihme ja kumma, kissa käyttäytyi ja sai sipsinsä.

Kes-Kisissä kokeilin samaa. Kissathan eivät puhetta ymmärrä, mutta sipseillä lahjominen on Mystillä toiminut hienosti. Lauantaina Mysti oli omalla mittapuullaan tavattoman hyvällä tuulella, ja olin kovasti ylpeä. Sipsit toimivat! Sunnuntaina se taas oli jo heti aamusta oma, pahantuulinen itsensä, mutta sipsit sekä kädestä syötetyt raksut käänsivät tilanteen. Arvostelu meni hienosti, ja TP-valinnassa onnistuin ekaa kertaa ikinä pitämään sen kissan venytyksessä!

Kyllä olin suklaastani ylpeä! ♥ Sertit saatiin, muut glooriaa ei, eikä se kissa sitä olisi ansainnutkaan, sillä suureksi häpeäkseni Mysti on juuri nyt ihan tajuton rasvapallo, siis sikalihava. Mystin seuraava näytelmä on toukokuussa Tallinnassa, ja se poika on aamusta lähtien laihiksella. Pakko se on saada kissan näköiseksi!
Mutta nyt tuli sellainen varmuus, että kyllä Mysti loputkin sertinsä kerää ja pian SP:ksi valmistuu, pääsee sit eläkkeelle.

Kes-Kis meni muutenkin mainiosti. Mörkö palasi seitsemän kuukauden tauolta kuin ei olisi poissa ollutkaan, ja suvereenisti purjehti molempina päivinä voittoon. Kurjaa oli vain se, että tuomarit nominoivat sen suoraan vaikka kilpakumppaneitakin olisi ollut lauantaina kaksi ja sunnuntaina yksi. Olis vähän enemmän ollut shöymeininkiä jos olisi ihan valinta ollut, olisi yleisökin nähnyt hyvin erityyppisiä kissoja.
Joka tapauksessa Mörkö valmistui nyt lopultakin Grandiksi, veljensä Leohan on sitä jo kauan ollut kun on enemmän käynyt näyttelyissä. Mutta täältä tullaan taas!

Kaikenkaikkiaan ihan huippu viikonloppu oli! Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa näyttelytuttavia ja vaihtaa kuulumisia ja silitellä suloista CRX-vauvaa ja kaikkea. Seuraavaksi Rurok sitten mörkösen kanssa kahdestaan!

Jouluja!

2010-12-15T09:51:00.000-08:00

Lauma toivottaa blogin lukijoille ja kaikille tutuille eläväistä joulua ja reipasta menoa vuoden vaihteeseen!

Murot ja Mörkö mätsärissä

2010-11-13T06:08:00.000-08:00

Joroisissa järjestettiin tänään kissojen match show, ja totta kai minunkin piti sinne kissoineni rientää, kun kerrankin jotain kissahäppeninkiä oli riittävän lähellä.

Mukaan pakkasin Murokissat sekä Mörkö-Keijun. Mörön tehtävä oli hurmata kehräyksellä, Oin kauniilal silmillä ja hienostuneen ystävällisellä käytöksellä ja Nuudelin otin mukaan ihan vain katsottavaksi, sillä katsottavaahaan siinä riittää.

Kävi ilmi, että minun kissani edustivat tasan puolta mätsäriin osallistuvista kissoista. Järjestäjät arvelivat voimassaolevien rokotusten vaatimuksen karsineen paljon osallistujia pois, sillä Joroisissa ei ilmeisesti ole turhan yleistä tuo kissojen rokottaminen. Järjestäjät päättivätkin seuraavaksi järjestää kissojen rokotuspäivän, ja sen jälkeen vasta seuraavan match shown. Ehkä sitten saataisiin lisää kissoja paikalle. Seuraava mätsäri on myös tarkoitus järjestää sunnuntaina, jolloin lauantaityöläisetkin pääsevät paikalle.

Muut paikalle ilmaantuneet kissat olivat hienoja maatukoita kaikki. Sykähdyttävin oli veteraaneihin ilmoitettu, mustavalkoinen Laku-Pekka, joka on suurin lyhytkarvakissa jonka olen nähnyt. Siis valtava! Sille kun saisi pitkän turkin niin menisi melkein maine coonista, profiilikin oli nimittäin hyvin lähellä coonin profiilia. Laku-Pekka oli aivan ihana, rauhallinen herrasmieslöllykkä, ja se voittikin Symppis-palkinnon ja sai hienon viitan siitä palkinnoksi. :)

Nuorten luokassakin oli vain yksi osanottaja, ruskeatiikerivalkoinen Viiru. Todella kaunis kissa upealla kuvioiden kontrastilla, tosi herttainen tapaus. Aikuisten luokan ainoa maatiaisvastus oli punainen pitkäkarva Tyty, ja oli muuten hienoin solidipunainen jonka olen nähnyt: ei haamukuvion haamukuviota, tai ainakaan siinä valaistuksessa ei näkynyt (ei Oillakaan ollut täpliä). Kaunis, kaunis neitikissa, ja se sijoittuikin toiseksi.

Nuudeli ei odotusteni mukaan pärjännyt, ja se olikin aikuisten neljäs, eli viimeinen. Ei haittaa, se sai yhdestä pikkutytöstä itsellen fanin. Ehkä tuleva itämaisharrastaja? Oi rankattiin aikuisten kolmenneksi, ja Mörkö ylätti olemalla paras aikuinen. Kaikki kolme saivat pienet palkinnot, mukavaa että viimeistäkin muistettiin. Tuosta näyttelystä siavat kaikki osallistujat jonkun palinnon, ehkä siis myös muutkin osallistuvat toisenkin kerran.

Luokkiensa parhaiden jälkeen valittiin vielä Best in Show:t. Oista tuli BIS-3, ja se sai ruusukkeen. Mörkö-Keiju oli suureksi yllätyksekseni BIS-1, ja sai ruusukkeen lisäksi pokaalin ja pienen raapimapuun, ja omistaja sai keekoilla kissoineen vielä valokuvissakin.

Etukäteen aavistelin, ettei itämaisten korvaeläinten eksoottisuus ehkä toimisi näyttelyssä, jossa ne arvosteltaisiin ihan kissoina vaan. Yksi pikkupoika niitä kauhistelikin suureen ääneen: "Hyi nää on ihan kauheita, tulkaa kattomaan!Kamalia!" :D Mörkösen hyväntuulinen kehräys luultavasti siivitti sen voittoon, ja Oi varmaan pärjäsi myös ystävällisyydellään. Sekin varmasti auttoi kissojani, että tuomarin virkaa toimittanut ihminen itse kasvattaa sfinxsejä, joten neloskategorian edustajat tuskin häneen silmäänsä kovin kummilta näyttivät.

Enivei, oli mukava match show, ja kivasti ihan erityyppinen tapaus kuin perinteiset rotukissanäyttelyt. Varmasti osallistutaan myös seuraavaan! Pääsin myös kertoilemaan ummet ja lammet itämaisista, sillä ne herättivät ihmisissä paljon mielenkiintoa ja uteliaisuutta. Rotua myös moni arvaili, arvauksina heitettiin muun muassa burma ja cornish rex! :D

Seuraavaksi vielä muutama kuva, ensin mätsärin palkintosaaliistamme sekä pari ihan sattumanvaraista räpsäystä hyvityksenä siitä, ettei blogia ole ikuisuuksiin päivitetty. Näyttelyssä otettuja kuvia on kuulemma luvassa järjestäneen yhdistyksen sivuille:

Palkinnot kokonaisuudessaan: kolme hiirtä, raksuja, t-paita, suurennuslasi (:D ), raapimapuu, pari ruusuketta ja pytty. Aika kiva saalis!

Kaunis Mystinen akvaarion päällä ahteriaan lämmittämässä

Sulaneet pojat. Onni on lämmin akvaarion valaisin!

Oi lämmittelee mieluummin tyynyliinan sisällä

Hullulla halvat huvit, idioottilla ilmaiset...

2010-08-08T03:06:00.001-07:00

...eli kuinka Mörkö-Keiju viihdyttää itseään. Klikkaa kuvat isommiksi.

Hetken jo arvelin Mystin saaneen lämpöhalvauksen kun se ei reagoinut Mörkösen leikkeihin mitenkään, mutta sitten se lopulta vaihtoi asentoa ja todisti olevansa elossa.

Nuudeli on löytänyt muuttovalmisteluistani jotain hyvää:

Helle-eläimiä

2010-07-05T08:48:00.001-07:00

Raukeaa menoa kesäkuumalla.

Murot ja Mysti

Mysti vingertää

Hieno mies ♥

Lisko on hieno mies myöskin. ♥ Ja pitkä!

Voi mun sinitäplä! ♥

2010-06-20T08:38:00.000-07:00

Isrok takana, ja kuten kotinäyttelyssä yleensä, ihanaa oli!

Ensin lauantaina Mörkö selvitti tiensä paneeliin ongelmitta, vaikka en olekaan samaamieltä kaikesta, mit tuomari Anne Veland sanoi. Mörkö kun kuulemma oli iso, lyhytturkkinen ja voimakasrakenteineen, ja noista väitteistä ei kyllä mikään pidä todellisuudessa paikkaansa. Mörkö on pieni, hevilettinen ja teinihontelo, mut ihan sama, kiva että täti tykkäsi! :D

Karl Preiss ei sen sijaan tykännyt Oista, eikä Oikaan välittänyt esittää parastaan Preissille. Täpliäinen sai "ihan kiva"-arvostelut, eikä sillä ollut sen enempää täpliä, korvia kuin eleganssiakaan. TP meni ansiokkaasti Liulle.

Paneellissa äänet menivät tasan Velandin rakastuessa Liuhun ja antaessa tälle äänensä Preissin taas äänestäessä Mörkä. Alfred Wittich (vaimitensenytoli) sitten ratkaisi pelin Mörköselle.

Sunnuntaina oli uusi päivä. Olin aivan varma, että Mörkö häviää samalle ruskeanaamiolle, jonka se Jämsässä voitti puhtaasti tuurilla, mutta sen sijaan Alfred Wittich kohottikin Mörön korkelle ilmaan ilman sen suurempia selityksiä, mielestään parhaana neljästä kastraattinaaraassa.

Oi päätyi Anne Velandin pöydälle, enkä odottanut sen kummempaa menestystä sille. Sen sijaan Anne antoi Oille upeat arvostelut, ja tykkäsi kamalasti Oin vankasta rakenteesta ja kontrastista, siis ominaisuuksista, joista ensimmäinen oli edellisen päivän tuomarin mielestä rumaa ja toinen ei ollut edes olemassa. Vastassa oli jälleen Liu, ja TP valinta kesti kauan Velandin arpoessa. Liun valttina oli upea, rento esiintyminen, kun taas Oi venkoili ja urputti, mutta tuomari totesi että kissa ei ole vihainen tai hermostunut, se vaan ei halua olla venytyksessä. Liu sai kehuja turkistaan ja upeasta kunnostaan, mutta loppujen lopuksi se seikka, että Oilla on ihan nähtävissä olevat täplät vaikka se on sininen, ja että sillä on Velandin mielestä niin hieno kroppa, toi Oille TP:n. Loksahti muuten leuka silloin!

Paneelissa sitten kisasivat molemmat tyttöni toisiaan vastaan! Odotin, että Veland äänestäisi Oita, koska ei ollut äänestänyt Mörköä lauantainakaan vaikka itse sen nominoi. Wittichin arvelin myös pitävän äänensä omallaan, eli Möröllä, ja että kolmas tuomari, tässä tapauksessa Martti Peltonen, sitten ratkaisisi pelin luultavasti Mörön hyväksi. Kylläpä olin pyörtyä kun kuulutettiin että molemmat äänet menevät kissalle nro... ja kun Mörön numeron sijaan sanottiinkin Oin numero! Oi voitti! Molemmilla tuomariäänillä! Ei mikään mitätön temppu, sillä Mörkö on tyypiltään modernimpi ja sillä on kuusi KP:ta käsittävä voittoputki takanaan.

Kunpa tietäisin mitä paneelissa tapahtui, ja mitä tuomarit keskustelivat ja pohtivat. Mikä on Oissa se jokin, jolla se sai molemmat äänet nuorempaa, tyypikkäämpää kanssakilpailijaa vastaan? Jotain erityistä siinä kissa on, kuten hyvin tiedän, ja tänään tuomarit näkivät sen myös. Olen sinitäplästäni niin kovin ylpeä! Se on niin, niin rakas. ♥

Tässä Oi viime vuonna helmikuun kes-Kisissä Mirkan kuvaamana:

Kis, kis, Kes-Kis

2010-06-15T06:48:00.001-07:00

Näyttelykesä avattu!

Pyörähdin Jämsän suunnalla Mörkö-Keijun ja Mystin kanssa, ja hetken mieleijohteesta otin Oin turistiksi. Vaikka menomatkalla satoi vettä kuin aisaa koko matkan, reissusta tuli vallan mainio. Siitäkin huolimatta, että Mysti teki parhaansa pilatakseen lauantain käyttäytymällä huonommin kuin ikinä. Käytöksellään minulta kyseenalaisen lempinimen Saksalainen Persereikä tienannut suklaati onneksi asettui jouduttuaan eristykseen, ja käyttäytyi tuomarin pöydällä sen verran siedettävästi, että sai sertinsä.

Mörkö sai sertinsä myös, ja kutsun TP-valintaan. Kolmesta kastraattinaaraasta se oli ainoa, joka sinne kutsun sai, ja vaikkei tuomari siihen mitenkään varsinaisesti rakastunut, Mörkö oli TP ja samantien myös KP, sillä paneelissa ei kilpailua ollut.

Hotellissa kissoilla oli lystiä, erityisesti Oilla, joka rakastaa hotelleja ja reissussa saamaansa huomiota. Tässä muutama kuva:

Oi topakkana

Mörkö vaeltaa

Mysti on musta, ainakin tässä kuvassa, ja Jämsän jäähallin valoissa.

Sunnuntaina Mystillä oli paaaaaljon parempi päivä, ja lämmitti todella sydäntä kun toinen oli niin hyväntuulinen. Toki se tuomarille vähän kommentoi, mutta oli häkissä hiljaa ja nätisti ja jopa haki huomiota ja silityksiä. Ihana! Serti tuli taas ongelmitta, kuten Möröllekin. Möröllä oli tällä kertaa kunnon kilpailu TP:stä. Vastassa oli Kelmikerhon Tummaa Magiaa, JW, ja olin varma että kaunis, klassinen ruskeanaamio veisi voiton. Tuomari kuitenkin tykkäsi että se on liian tumma, ja nominoi Mörkö-Keijun. Paneelissa oli kisa myös, vastassa elegantti ja tyylikäs Liu, eli Sultsinan Satumaa, DSM. Mörkö hurmasi tuomarit ja vei molemmat äänet ollen näin jälleen KP!

Kotimatka tapahtui menomatkaa paremmassa kelissä, ja kotiin palattiin tyytyväisinä. Seuraavaksi suunnataan Siilinjärvelle, Isrok odottaa!

Sitten muutama kuva tältä päivältä, kun Oi ja Mörkö huvittelivat sängyssä vaihtaessani lakanoita. Oi oli kertakaikkisen villi!

Pörh!

Orava-Oi

Zzzzoooooooooooom!!

Älä mulle ala, kakara!

Lopuksi vielä kuva Mystistä, joka on kotioloissa jotain aivan muuta kuin räyhäävä ja jurputtava näyttely-alter egonsa.♥

Kuvat saa klikkaamalla suuremmaksi.

Jotain nyt tännekin

2010-05-27T10:51:00.000-07:00

Lauma ja blogi ovat viettäneet luvattoman pitkään hiljaiseloa. Arki on ollut arkea, eikä mitään hämmästyttävää ole tapahtunut. En edes aikonut kirjoittaa mitään ennen kuin jotain arjesta poikkeavaa tapahtuisi, eli seuraava postaus olisi mennyt kesänäyttelykauden alkuun. Minua kuitenkin potkittiin persiille sen varran voimallisesti, että olihan se istuttava kirjoittamaan.

Helmikuun jälkeen en ole näyttelyissä käynyt, eivätkä ole kissatkaan. Paitsi Mörkö-Keiju. Tarkoitushan oli lähteä Mörön ja Mystin kanssa toukokuussa Tallinnaan. Ilmot laitoin ja matkat varasin. Sitten alkoi säätäminen aikataulujen kanssa ja homma meni niin vaikeaksi että päätin perua koko reissun. Mirka lupasi kuitenkin ottaa Mörkö-Keijun mukaansa ja hyvä niin, sillä ilman Tallinnan sertejä ei päästäisi yhteenkään kesänäyttelyyn.

Niinpä Mörkö sitten eräänä perjantaiaamuna lähti maailmalle, ja minä jäin kotiin. Tulospalvelu toimi laiskahkosti, mutta tärkeimmät tiedot sentään Varkauteen asti pääsivät, että kissa on sertinsä saanut. Kotona oli ihmeellisen rauhallista. Mörkö on aina joka paikassa (yhtä aikaa) ja touhuaa taukoamatta, joten sen poissaolo toi omituisen rauhan taloon. Aivan kuin koko porukka olisi yhtä-äkkiä saanut rauhoittavia! Minulle ei yhden puuttuminen oikein meinannut mennä jakeluun, joten mätin iloisesti ruokaa viiteen kuppiin koko viikonlopun ja ihmettelin aina tovin että eikö sille yhdelle kupille muka tulekaan ketään, ennen kuin muistin että ai niin...

Sunnuntaiyönä matkalainen sitten kotiutui. Mukanaan se toi pari pokaalia (niitä perinteisiä Felixin jäätelökipon mallisia) että oli vissiin jotain voittanutkin. Mörkö oli muistanut käydä paluumatkalla laivan mehukaupassakin ja tuonut minulle laatikollisen siideriä. Mikä kiltti kissa!

Rauha talossa päättyi sillä sekunnilla, kun maailmanvalloittaja astui boksistaan ulos. Koko viikonlopu aikana patoutunut energia purettin siltä seisomalta riehumalla siinä aamuyöstä kaksi tuntia putkeen. Siis Mörkö riehui, muut vetäytyivät rauhallisiin nurkkauksiin ja katselivat kiusaantuneina rauhanhäiritsijää.

Sittemmin meno on palautunut normaalin häsläykselliseksi, ja on hyvä pohtia tulevia menoja. Minun kesänäyttelykauteni alkaa Kes-Kisissä kera Mystin ja Mörkö-Keijun. Siitä jatketaan Isrokkiin tyttöporukalla, mukana siis Mörkö ja Oi. Minun näyttelykesäni päättyy perinteisesti Porokiin Mörön ja Mystin kanssa, mutta Mörkö-Keiju jatkaa vielä. Se suuntaa Mirkan kanssa ensin Urkiin, ja sitten uudelleen Tallinnaan. Sille reissulle pääsee sitten Mystikin, niin saadaan siitäkin aikanaan se Supreme.

Mutta tämmöistä täällä. Onko nti Vanhanen tyytyväinen?

Ystävällinen näyttelypäivä

2010-02-14T11:03:00.000-08:00

Ystävänpäivää kaikille!

Jo perinteeksi muodostunut Kes-Kisin talvinäyttel on onnellisesti takanapäin, ja mukava viikonloppu tämä on ollutkin. Lauantaina olin liikkeellä ihan yksinäni ja nelosväki loisti näyttelyssä poissaolollaan - kissoja oli vain 9! Niistä kuitenkin löytyi Mörölle ja Mystille kovat vastukset, jotka löivätkin omat kissani oikeutetusti. Mörön voitti hieno ruskeanaamio Kelmikerhon Oikea Prinsessa, jonka hitusen isompia silmiä Marie Rihova piti parempana Mörön suht. pieniin ja syvällä oleviin verrattuna. Tuomari sanio Mörön olevan pikkuisen tyypikkäämpi, mutta pienet silmät olivat selvästi hänelle hyi hyi. Pienet silmät tuntuvatkin olevan Mörön kompastuskivi pitkän turkin ohella, pienistä silmistä eivät suinkaan kaikki tuomarit tykkää kuten nähty on. Oikea Prinsessa kävi kauniine sinisilmineen pokkaamassa KP-pystin.

Mystillä oli puolestaan vielä valtaisempi vastus, WW08 Nova Star Twix. Ei liene mikään yllätys, että se upea ruskeanaamio voitti nurisevan Mystin ongelmitta, joskin tuomarin mukaan vain profiililtaan. Tämä kuulosti minusta ihan älyttömältä, sillä Twix on maailmanvoittajatittelinsä ansainnut ja ihan joka osa-alueella Mystiä tyypikkäämpi. Soimme siis voitot ilmielin ruskeanaamioduolle!

Minun kissojeni vuoro loistaa koitti sitten sunnuntaina, Ystävänpäivänä. Tuomarina toimi herra Kiisseli, eli M. Edström, joka ei löytänyt kissoistani sellaisia vikoja jotka olisivat minulle uutta tietoa. Mitä nyt väitti Mörön otsaa arvostelusetelissä vähän litteäksi, mitä se ei kylläkään ole (ainoana Laumassa :D ). TP-valinnassa ei taaskaan ollut montaa vastusta, molemmilla vain yksi, mutta kisa oli sitäkin tiukempi Kiisselin löytäessä paljon hyvää kaikista kissoista.

Mörkö-Keijun vastus oli kaunis sinitäplälady Santuzzan Briljante, asetelma siis oli keskenkasvuinen teinix vastaan aikuinen nainen, joka vieläpä oli oikein kaunis. Mystiä vastassa taas oli piiiiitkä ja elegantti lilatäplä Desmodus Lilac Wagner, jonka arvelin voittavan jo puhtaasti luonteellaan Mystin juttujen ollessa painokelvotonta tekstiä. Kiisseli mietti hyvän tovin, missä välissä Mörkö kyllästyi ja olisi mieluusti lähtenyt tutkimaan paikkoja, ja Mysti menetti hermonsa ja olisi mieluusti lähtenyt kotiin. Lopulta voittajiksi nimettiin Mörkö ja Mysti, molemmat ilmeen perusteella. Mörön (jostain ihmeen syystä kirjoitin ensin että Oin) voiton toivat tällä kertaa ne pienet silmät, sillä vaikka ne olivat Edströminkin mielestä vähän turhan syvällä, piti tuomari sitä kuitenkin parempana kilpailijan avonaisiin verrattuna. Mysti taas oli erinomaisen vittumaisen näköinen koska sitä ihan tosissaan otti päähän se valinta.

Kumpikin kävi kilpailun puutteessa pokkaamassa KP:n ja putsasivat pöydän neloskategorian kastraattien osalta. Hyvä otukset!! ♥

Tuli viikonloppuna myös rakastuttua pariin otteeseen. Lauantaina sydämeni vei ihana punanaamiobalineesi Mummeli Twixinho Jesse, jonka olisin halunnut napata kainaloon ja juosta kiireesti pakoon. Sunnuntaina taas menetin sydämeni ihan ylisöpölle mustalle Napita-pennulle, joka julmasti asusti melkein meidän vieressämme ja oli ihan luvattoman hurmaava. Mustissa vain on sitä jotakin!

Kotiin selvittiin turvallisesti ja hyvillä mielin, joskin väsyneinä. Nyt saadaan huilata hyvä tovi, sillä seuraava näyttelmme on vasta toukokuussa kun suuntaamme Tallinnaan. Sitä odotellessa!

Itämainen osallistuu

2010-01-23T10:01:00.001-08:00

Ompelimme tässä yksi päivä kaverin kanssa koirien kaulapantoja, kun netistä löytyi helpot ohjeet ja sattui olemaan luppoaikaa. Kuten kaikki neloskategorian kissojen ystävät tietävät, on itämainen lyhytkarva rotu, joka mielellään osallistuu kodin puuhiin.

Ompelupuuhat olivat poikien mielestä liian tyttömäisiä hommia. Neitikissa Oi sen sijaan viehättyi ompelukoneesta suuresti, ja avusti mielellään ompelussa.

"Kohta on valmista, nyt vaan ompele se sauma loppuun asti suoraan!"

Omelutyön tuloksena sain aikaiseksi nämä kaksi pantaa. Kauniinpaakin jälkeä on nähty, joskaan ei minun tekemänäni. Olen silti lopputulokseen tyytyväinen, ja aion pantoja koirallani käyttää, häpeän uhallakin.

Kissat tulevat koiran kanssa juttuun ihan jees. Mörkö-Keiju on Rotan paras leikkikaveri, kuten kuvista näkyy:

Muut kissat eivät koirasta juuri välitä. Ne antavat sen olla rauhassa niin kauan kun se antaa niiden olla rauhassa. Nuudeli ja Oi suhtautuvat pikkukoiraan nuivimmin. Etenkin Nuudeli risoo, kun se joutuu kilpailemaan miehen suosiosta koiran kanssa:

Pakkaspäiviä meillä vieteään aika pitkälti näin:

Puu täynnä idiootteja

Rotta lämmittelee

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

2010-01-11T01:45:00.000-08:00

InCat sai kuin saikin aikaiseksi muistaa parin vuoden takaisia Vuoden Kissojaan, ja niinpä meillekin postitettiin diplomi, joka saapuin tänään.

Saanko esitellä Kastraatti 2008 Kategoria IV FIN*CornFlakes Gimme Shelter, OSH a 24 eli Oi! Tittelihän tuossa on väärä, diplomin allekirjoitushetkellähän Oi oli jo hyvän aikaan ollut SP, mutta mitä pienistä.:)

kuva: Markus Wikström

Ja tässä vielä samassa kisassa upeasti kakkoseksi tullut Velho, SP FIN*Windstar Just Lose It, SIA w 67

kuva: Markus Wikström

Olen melkoisen ylpeä pienistäni! (ja kyllä, Velho on ikuisesti "mun pieni" vaikka muualla asuukin ♥)

Jouluja!

2009-12-21T02:01:00.000-08:00

Joulunodotus on meillä mennyt sairastellessa. Ensin Lauman tuorein jäsen, kääpiöpinseri Rotta, sai pissatulehduksen, ja eilen Lisko satutti silmänsä. Rotan lääkekuuri onneksi puree jo hienosti, ja Liskollekin on lääkettä, joten eiköhän otukset armaat näillä paranneta!

Haluan kiittää kaikkia kavereita ja tuttuja hienosta vuodesta! Näyttelyissä on aina mahtavaa nähdä tuttuja naamoja, ja se sosiaalinen puoli tässä harrastuksessa voittaa mennen tullen sen viisiminuuttisen, joka kissan kanssa käydään tuomarin luona pönöttämässä. Ensi vuonna on tarkoitus ravata näytelmissä ihan entiseen malliin, joten nähdään siellä siis! Kes-Kisistä alkaa meidän näyttelyvuosi!

Hanne ja Lauma haluavat toivottaa kaikille oikein lämpöistä joulua ja onnellista uutta vuotta 2010!

Hienon kortin räätälöi Mirka, kun itse olen ihan väpelö tuommoisia tekemään. Mirkalle iso kiitos tuosta!

Voittaja-fiilis!

2009-12-13T09:02:00.000-08:00

Laihian reissu suoritettu turvallisesti, wuhuu! Pakko kyllä sanoa heti ensimmäisinä, että Ei Enää Ikinä! Kyse ei ole niinkään niistä kilometreistä, vaikka niitäkin riittää, kuin reitistä itsestään. Ei vaan jaksa enää yhtään kertaa ajaa sinne.

Mutta tämänkertainen reissu meni hyvin, vaikkei porukastamme kukaan saanut nukuttua (paitsi Kaitsu siellä näyttelypaikalla). Kofeiinitableteilla ja kahvilla kumminkin selvittiin kunnialla kotiinkin asti.

Voittaja-näyttely jostain syystä jännitti minua aivan järjettömästi, mikä näkyi ihan jatkuvana vessassa ramppaamisena. Homma meni ihan älyttömäksi! :D Väsyneenä meno oli levotonta muutenkin, mutta mitä sitten, kun hauskaa kumminkin oli. Tytöt käyttäytyivät assarikantoisessakin näyttelyssä loistavasti, molemmat jopa venyivät ja olivat muutenkin nätisti. Kumpikin oli oman tuomarinsa ainoa kastraattinaaras, ja niinpä ne päätyivät paneeliin kisaamaan toisiaan vastaan. Tämä ei suinkaan ollut mikään itsestäänselvyys etenkään Oin tuomarin kohdalla, joka mm. jätti nominoimatta Oita tyypikkäämmät kastraattipojat kokonaan. En käsitä miksi Oi sinne paneeliin sitten pääsi kumminkin, mutta olen todella iloinen että pääsi.

Keskenkasvuisesta Mörkö-Keijusta sitten leivottin Voittaja 2009, joka kyllä lämmittää riviharrastajan sydäntä, mutta naurattaa myös. Mörkö on ihan kakara! :D Titteliä suurempi onni kumminkin oli kissanpissa: molemmat tytöt nimittäin pidättelivät ihan viimeiseen asti ja suostuivat käymään hiekkiksellä vasta siinä vaiheessa kun minä melkein itku silmässä anelin niitä siihen etteivät ihan räjähtäisi! Kyllä voi ihminen olla pienestä onnellinen! Molemmat matkustivat kotiin rauhallisina ja hiljaa, taatusti rentoutti niiden oloa lopulta päästä pissalle pitkän pidättelyn päätteeksi!

Nyt laumassa eletään jännittäviä hetkiä, sillä porukkaan liittyi tänään koira. Kissoja tulokas ei kiinnosta juuri ollenkaan, joten talossa on ainakin toistaiseksi rauha.

Ulkona on lopultakin talvi, kotona rauha ja minulla univelan lisäksi hyvä mieli. Takana on kerrassaan loistava näyttelyvuosi. Tästä on hyvä helmikuun Kes-Kisissä taas jatkaa, siihen asti huilataan.

Ilon ja surun hetkiä

2009-11-15T08:05:00.000-08:00

Tämä viikonloppu on ollut yhtä tunnemyrskyä. Tytöt pärjäsivät Isrokissa loistavasti ollen vuoropäivinä Kategorian Parhaat, ja Mystikin ylsi lauantaina parhaaksi siitosurokseksi. Oi ja Velho saivat kumpikin viimeiset CAPSinsa ja valmistuivat Supreme Premiereiksi, ja Mysti puolestaan siirtyi luokkaan neljä Mörkö-Keijun vasta availlessaan sertitiliään kympissä. Näyttelyssä sai siis kokea riemun hetkiä sekä omien että muiden kissojen pärjätessä. Lauantaina Mystin jälkikasvusta Misti-tytär oli TP ja Kölli-poika peräti KPA, joten Mysti voi olla lapsistaan ylpeä! Sunnuntaina Mörkö-Keijun veli Leo oli voitokas, kuten myös Mirkan hieno sininen Santtu, jonka sain itse esittää. Ja voi taivas että voi kolli olla kiltti mussukka! Aivan mahdottoman suloinen poika se Santtu! ♥

Surun hetki koitti sunnuntaina näyttelyn jälkeen. Surullisena kerron, että Velho ei asu enää täällä. Se muutti kaverin luokse viettämään elämää ilman pelkoa.

Syy Velhon muuttoon ovat Oi ja Nuudeli. Vuoden ajan ne sitä kiusasivat jatkuvasti, niin että Velho lopulta eli jatkuvassa pelossa. Mistä kiusaaminen alkoi, kukaan ei tiedä. Ehkä Velho joutui kiusatuksi vain siksi, että se oli lauman ainoa, joka antoi sen tapahtua. Velho nimittäin ei tappele, ei pane vastaan. Se väisti ja pakeni, mikä puolestaan provosoi kiusaajia entistä enemmän. Lopulta tilanne oli se, että Velho ei leikkinyt, eikä liikkunut. Se asui keittiön pöydän alla ja kylppärissä piilossa kiusaajiltaan, ja harvoin liikuskeli asunnossa. Silloinkin kun se liikkui, se teki sen arasti seinänvieriä luikkien, mikä aiheutti välittömästi hyökkäyksen kiusaajien taholta.

Muuttopäätös oli raskas tehdä. En kuitenkaan keksinyt muutakaan. Kokeilin homeopatiaa, luontaistuotteita, eristystä, kiusaajien suihkurangaistuksia...mikään ei auttanut pitkään, ja kiusaamisen palatessa se palasi aina kahta kauheampana. Lopulta tajusin ettei Velho ole enää kuukausiin ollut onnellinen kissa, vaan se oli pelkkä varjo siitä huolettomasta ja iloisesta kissasta joka se oikeasti on. En halunnut luopua siitä, omasta Velhostani, mutta oli epäreilua pitää se täällä elämässä pelossa vain siksi etten itse kestä ajatusta luopumisesta.

Onneksi kaveri tuli apuun, ja Velho pääsi tänään uuteen, ihanan kotiin. Velho asteli uuden omistajansa boxiin iloisena ja luottavaisena, ja tiedän että siitä tulee onnellinen. Minulle se hetki oli elämäni vaikein, eikä itkulle kerran alettuaan ole tullut loppua. Itseäni minä suren ja omaa menetystäni, en kissaa. Velholla on nyt kaikki hyvin.

Ilokseni Velho ei asu kaukana, ja pääsen sitä helposti katsomaan. Näyttelyissäkin se vielä nähdään. Niinpä Velho ei poistu elämästäni, eikä se voisikaan. Se tulee aina olemaan minun Velhoni.

Onnellista elämää, rakas pieni. Sen sinä ansaitset!

Kuvia lauman arjesta

2009-10-18T09:09:00.000-07:00

Lauman blogi on viettänyt hiljaiseloa, sillä täällä ei tapahdu mitään. Näyttelyissä ei olla käyty eikä tehty muutakaan kertomisen arvoista, joten mitään kovin jännittävää ei ole ollut blogiinkaan kirjoitettavaksi. Nyt on aika laittaa edes hieman uusia kuvia.

Mörkö-Keijun kasvattajatäti Mirka kävi meillä kylässä, ja napsi kasan kuvia joita voi tuijotella Naamakirjassa. Ainakin Velhosta on sellainen kuva ettei sitä nauramatta katso! :D Mirkan kanssa päivittelimme Mörkösen turkkia, se kun on pitkä ja pörheä. Mietimme millä ihmeellä siitä saisi näyttelykuntoisen, ja mielessä kävivät silikoni ja elmukelmu...

Minäkin olen kunnostautunut kameran kanssa. Kuvat ovat parin viikon takaa, sillä sillä kuvien purkaminen kamerasta ja käsitteleminen ovat minulle vastenmielinen tehtävä.

Aloitetaan vaikka Liskosta. Liskolainen on laiha luikku, ja luikkuna otuksena todella kylmänarka. Ei siis ihme, että se löytää asunnon kaikki lämmönlähteet, kuten jäähtymässä olevan perunalaatikon, joka on suojattu Mystiltä leikkulaudan avulla. Kyllä siinä kelpaa viluista takalistoaan lämmittää!

Lisko osaa myös poseerata nätisti tuolilla. Lisko onkin ainoa kissa tässä huushollissa, jota on helppo kuvata.

Koska Lisko on vilukissa, päätin pukea sen villapaitaan. Ensin meno näytti tältä:

Sitten Mörkö tuli ihastelemaan paitaa, ja kaikki oli taas hyvin!

Villapaidan tuoma lämpö ei Liskolle vielä riittänyt. Seuraavana aamuna löysin Liskon kaikkine villapaitoineen peittoni alta!

Velho puolestaan kunnostautui nuohoamalla tiskialtaan.

Mysti keskittyy näyttämään älykkäältä, kuten yleensä.

Mysti sai Zooplussasta ruokien mukana tällaisen hiiren kuin tämä täällä http://www.zooplus.com/shop/cats/cat_toys/mice/146835 , ja tuo hiiri on osoittautunut yhtä hyväksi kuin taannoinen Tallinnan hiiri, jonka veroista ei ole vielä nähty. Hitti!

Puoli laumaa jäi nyt ilman kuvia, sillä vaikka niistä kamerassa kuvia olikin, ei niistä mikään ollut lopulta onnistunut. Onneksi Mirka kuvasi Mörköä, Mystiä ja Nuudelia.

Tässä odotellaan Isrokkia. Mörkö on yhä leikkauksen jäljiltä puolikalju ja keskenkasvuinen muutenkin, joten se saanee mielenkiintoisia arvosteluja. Oille ja Velholle toivotaan viimeisiä sertejä, että päästään juhlimaan Supreme-titteleitä! Myös Mysti valmistunee Isrokista, siitä tulee GIP.

Kasvava kaunotar

2009-10-03T05:25:00.000-07:00

Mörkö-Keiju on yhä pennun pörröinen ja keskenkasvuinen muutenkin, mutta siitä voi jo nähdä häivähdyksiä siitä kissasta, joksi se on kasvamassa. Mörkö-Keiju on kaunis! ♥

Mörköä on vaikeaa kuvata. Otus on kovasti minun perääni ja lisäksi mahdoton linssilude, joten jos siirryn kauemmaksi kissasta saadakseni siitä kunnon kuvan, kissa siirtyy mukanani.

"Älä mene!"

"Tulen mukaan."

Sylissä ollessaan raitanaama keskittyi kehräämään kovempaa kuin ikinä etten kiinnittäisi huomiota siihen mitä se oikeasti oli tekemässä:
syömässä paitaani.

Kesä on ohi

2009-09-20T02:34:00.000-07:00

...ainakin jos Oilta kysytään:

Kuva-arvoitus: missä Lisko?

Kaverit näyttävät ihan siltä, ettei poseeraaminen ole heidän ykkösprioriteettinsa.

Eläinlääkärireissua kyllikseen

2009-09-07T08:00:00.000-07:00

Mörkö-Keiju liittyi aamulla kastraattikerhon jäseneksi. Poloinen on ihan reporanka vieläkin, lepäilee parhaillaankin sylissäni. Mörkösellä on päällä kunnon kinkkuverkko, joka saa toisen näyttämään maailman pienimmältä Spiderman-fanilta!:D

Puku myös ahdistaa Mörkö-parkaa kovin. Heti kun se boksissaan yhtään heräsi, alkoi vimmattu venkoilu kammottavan vaatekappaleen poissaamiseksi. Tyrkkäsinkin hetken sitä show´ta katseltuani toipilaan takaisin boksiinsa nukkumaan. Kissapolo ei ole kuvassa hengetön vaikka siltä näyttääkin, sitä vaivaa pahin mahdollinen angsti!

Kovin vahvasti ei mene Oillakaan. Täplätyttö kehitti itselleen eilen silmätulehduksen, ja yön aikana sen sai myös Mörkö. Molemmat tytöt siis ovat vähän silmäpuolia nyt. Mistä lie tuokin iskenyt, no, pääasia on että molempien silmät tulivat samalla kertaa katsotuiksi ja saatiin lääkkeet tulehduksen hoitoon. Kyllä se tästä taas!

Lisko oli lääkärissä mukana myös, mutta vain rokotettavana.

Tiedättekö muuten, mikä Mörkö-Keiju aikoo olla isona? Katsokaa sen häntää! Siitä tulee balineesi! :D

Kes-Kis käsitelty

2009-08-30T09:55:00.000-07:00

Olihan taas reissu!

Osui melkoisen kiinnostavia tumareita. Herra Voirinkeli (R. Voehringer vai mikä-se-nyt-oli) ilmoitti että Mörkö on ihan ruma. Mitään muuta hyvää ei kissasta löytänyt kuin luonteen, ja kehotti minua lukemaan standardin, että ei siellä todellakaan puhuta sellaisista korvista kuin Mörkö-Keijulla on. Mörkö on kuulemma lentokone, eikä sellainen saa olla. Ja Mörkö kun ei edes ole mikään extreme! Voirinkeli inhosi Mörköä siinä määrin, että oli vähällä jättää sen nominoimatta vaikka se oli ainoa nuori. Lopulta Mörkö pääsi kuin pääsikin pokkamaan nuortenluokan ensimmäisen ja viimeisen paneelipalkintonsa, joka ei kyllä juuri mieltä lämmittänyt kun tuomari niin kovin inhosi pientä, hyväntuulista kissaa.

Sunnuntaina A. Kneifel ei tykännyt Mörkösestä myöskään. Hirveät silmät, ihan kamala kroppa, ja aivan karmea turkki (turkki tietenkin oli riemusta pörröllä, joka aiheutti napinaa kun ei ollut vartalonmyötäinen). Se oli myös aivan pehmeä eikä siinä ole yhtään lihasta. Hyi koko kissa, ainoastaan korvat olivat ihan ok! TP-valinnassa voitto menikin ansaitusti Mirkan hienolle Santulle (Alario S´ad), joka on todella keskenkasvuiseen Mörköön verrattuna tosi iso, kypsä, valmis ja aikuinen. Ihan oikein ettei omituisessa kasvunvaiheessa oleva raakile voittanut itseään kypsempää kissaa! :D

Mystillä meni vain karvan verran paremmin. Lauantaina siitä tykättiin kovasti, vaikka voitto menikin Salonkileijonalle. Hyviä arvosteluja kuitenkin on aina mukava saada! Sunnuntaina taas Mysti oli Kneifelin mielestä veltto ja esitti itsensä huonosti, ja niinpä TP menikin upeasti esiintyneelle Roopelle. Tuomari oli Mystin suhteen ihan oikeassa: se kissa ei osaa esiintyä eikä sitä kiinnosta, ja se on tuomarin pöydällä lähinnä pahantuulinen möykky. Kyllä näyttelykissalla pitäisi esiintymistaitoa tai ainakin halua olla, Mystillä ei ole. Harmi sinänsä, sillä omaan silmääni se on hyvinkin nätti poika ja sitä mielelläni näyttelytän. Harmi kun kissaa itseään ei touhu kiinnosta. Harkinnassa on, josko jättäisin Mystin Isrokin jälkeen kokonaan kotiin tai ainakin vähentäisin sen näyttelyitä pitkäksi aikaa.

Viimeiseksi vielä pari kuvaa hännistä, niitä kun ei ole hetkeen ollut.

Ensin tyttösten unikuva muutaman viikon takaa. Kyllä niillä yhä vaan on iso kokoero!

Sitten Nuudeli esittelee kitaansa.

Lisko on yhä vain...Lisko.

Oiski luuraa telkkarin takana ja näyttää pelottavalle.

SIAt pesivät yhdessä.

Mystistä ei ole tuoretta kuvaa, joten laitetaan vanha.

Nyt onkin sitten edessä näyttelytauko Isrokiin asti. Mörölle on leikkuu varattu 7. päivälle, jolloin siitä tulee kastraatti. Sitten kasvatellaankin masukarvoja ja parannellaan, ja toivotaan että kissa itsekin vähän kasvaisi ja aikuistuisi, sillä kymppiluokkaanhan se jo Isrokissa menee.

Kuulumisia pitkästä aikaa

2009-08-10T09:40:00.000-07:00

Laumassa on viime näyttelyn jälkeen vietetty hiljaiseloa. Mörkö-Keiju kasvaa kovaa vauhtia ja on tällä hetkellä melkoisen koomisen näköinen, kissa on nimittäin ihan reippaasti takakorkea!:D Mörkö myös aikuistuu, ja ensimmäinen kunnon juoksu on nähty. Hip hei huraa, meillä on merkkaava naaras! Onneksi ei sentään huuda, vaan liimaantuu minuun ja kehrää tauotta, juttelee myös jatkuvasti. On siis aivan käsittämättömän rasittava! :D Mörköläinen leikataan heti kes-kisin jälkeen.

Onko muissa monikissatalouksissa huomattu ilmiötä, että sairastelut tulevat ryppäinä? Eli peräjälkeen eri kissat ovat milloin minkäkin pöpön uhrina? Meillä on juuri nyt sellainen tilanne. Muutama viikko sitten koko lauma kävi läpi räkätaudin, kaksi viikkoa sitten lääkittiin Velhon ripulia Tylosinilla, heti Velhon kuurin loputtua Mysti sai silmätulehduksen, ja nyt kun Mystin silmä on parantunut, sai Mörkö sen saman silmätulehduksen. Mitä lie seuraavaksi? Onneksi meillä ovat sairastelut pysyneet suht. harvinaisina. Toivottavasti niin olisi jatkossakin!

Nyt se virallinen JW-kuva (ja toinenkin)

2009-07-16T03:01:00.000-07:00

Mörkö-Keiju tosiaan kuvattiin Kempeleessä, ja lopputulos kolahti postiluukusta aivan äsken. Tässä siis viralliset JW-kuvat!

DeLaSoul´s Jingle Jangle, JW

Kuvat: Ville Vimpari

Junior Winner!!!!!

2009-07-05T14:16:00.001-07:00

Olisiko Kempeleen reissu voinut mennä enää paremmin? Ei sitten millään!

Tadaa! Lauma on saanut ensimmäiselle jäsenelleen nimen peräpäähän tulevan tittelin! Saanko esitellä: uunituore Junior Winner DeLaSoul´s Jingle Jangle, JW eli tuttavallisesti Mörkö-Keiju!

kuva: Heikki Siltala

Mörkö tuli, näki ja voitti! Hieman alle kuukausi aikaa, viisi näyttelyä, viisi voittoa ja pieni läskipallo poimi tittelinsä kuin kypsän marjan. Tuomarien mukaan Mörkö voisi kroppansa puolesta olla Junior Wiineri, mutta kyllä he vain sitä pötkökropasta huolimatta niin kauniina ovat pitäneet, että kerta kerran jälkeen ovat laittaneet pienen paneeliin ja sille ääniä antaneet! Tuomareille iso kiitos, vaikkei heistä takuulla yksikään tätä blogia lue. :D

Niinpä siis Kempeleestä juhlittiin pitkin sunnuntaipäivää lähi-Shellin antimilla uutta titteliä, ja loistava päivä se kyllä olikin, kuten koko viikonloppu! Kaikki neljä kissaani, Mörkö, Mysti, Oi ja Velho saivat hienoja arvosteluja läpi viikonlopun. Etenkin Velho hurmasi tuomareitaan ihan urakalla, vaikka hävisikin TP:nsä ihan oikeutetusti tyypikkäämmälle Ozzylle molempina päivinä. Velho on kyllä sellainen kissa, että tuomarit joko rakastavat sitä tai kammoavat, kylmäksi se ei jätä! Standardistahan se on melkoisen kaukana, että ei sen pitäsi nelosluokassa enää sertiä saada, vaan niinpä on saanut ja on nyt yhden sertin päässä Supreme-tittelistä. Valmistujaisia saadaan odotella kuitenkin loppuvuoteen. Oi on samassa tilanteessa, ja kummankin valmistumista toivotaan marraskuun Isrokkiin. Kaksikolla on siis edessä pitkä ja ansaittu näyttelytauko, joskin ainakin Velho käynee turistina jossakin.

Jos lauantai oli Mörön Tärkeän Voiton vuoksi loistokas, oli sunnuntai sitä tuplasti!

Ensinnäkin Mörkösellä oli ihan TP-valinnasta alkaen tiukka kisa, vaikka flegmaattinen tuomari ei ainakaan omilla toimillaan sitä jännityselementtiä juuri luonut. Paneelissa menivät äänet tasan, ja olin ihan varma että voitto menee Tintin hienolle siniselle kasvatille, jolla on tosi hieno pää, piiiiiiiiiiitkä ja hoikka kroppa (vs. nti Läskipallo), ja joka muutenkin oli paljon isompi ja kypsemmän oloinen. Kolmas tuomari sitten kuitenkin valitsi voittajaksi Mörön, ties millä perusteilla, mutta hienolta tuntui hakea villisti kehräävä ja häntää onnesta pörheänä pitävä kakara paneelista. Vaan ei riemu siihen loppunut! Mysti oli paneelissa myös! Toki kastraattiurokset valittiin ennen pentuja, mutta halusin jättää parhaan viimeiseksi. Olen aivan hurjan ylpeä Mystistä, sillä se vihdoinkin voitti, ja vielä molemmilla tuomariäänillä! Olen niin valtavan ylpeä suklaastani! Se on minusta niin ihana poika, että tuntuu mahtavalta että tuomarit edes tämän kerran olivat kanssani samaa mieltä! :D Hyvää mieltäni lisäsi myös se, että viimeaikoina kehnosti näyttelyssä käyttänyt Mysti oli nyt enemmän oma itsensä. Mysti on myös ansainnut Kes-Kisiin asti ulottuvan taukonsa!

Mahtava viikonloppu siis, jos pelkkiä tuloksia katselee. Viikonloppu oli kerrassaan mainio myös muista syistä! Mirkan kanssa on aina ihan parasta matkustella yhdessä, ja Kempeleelle oli kokoontunut hauska porukka nelosen ihmisiä. Ei muuten loppunut juttu tai järjettömyyksille nauraminen kesken! Kempeleessä oltiin viime vuonna, ja silloin näyttely oli niin viihtyisä, että halusin sinne uudestaankin. Porok oli taas loihtinut ihanan toimivan, mukavan ja hurmaavan pikku näyttelyn, ja sinne tosiaan kannattaa ajaa Varkaudesta asti. Sanomattakin selvää että ensi vuonna lähdetään taas!

Murot ihan pihalla

2009-06-30T10:00:00.000-07:00

Hellepäivän viilentyessä iltaan päätin kokeilla ulkoilua Murokissojen kanssa. Kokeilin jo aiemmin päivällä mitä Oi sanoisi ulkoilusta, mutta koska se ei yksinään kauheasti arvostanut touhua, päätin ottaa sille Nuudelin kaveriksi toista yritystä varten.

Nuudeli kurkkii boksissa, josko uskaltautuisi ulkoilemaan.

Oita ei pelota!

"Katso nyt, ei täällä ole vaarallista!"

Oin esimerkin rohkaisemana Nuudelikin uskaltautui ulos, ja yhdessä kaverukset tarkistivat, ettei vaara vaani

tuolla

taikka täällä.

Oin pitäessä vahtia, Nuudeli löysi sisäisen lampaansa ja laidunsi.

Nuudeli haukkasi palan jokaisesta ruohonkorresta, joka sen kuonon eteen ilmestyi.

Välillä laidunnettiin yhdessä.

Oi ehti myös tekemään hienoja poseerauksia ilta-auringossa:

Myös Nuudeli ilahdutti minua pantteriposeerauksella.

Lopulta parivaljakko päätti yhdessätuumin suunnata kotia kohti.

Ulkoilu ei tainnut kestää varttiakaan, mutta ainakin Murokissat saivat vähän uusia kokemuksia, ja Nuudeli massunsa täyteen ruohoa.

Eläkeläinen ja mahtimimmi

2009-06-28T07:51:00.000-07:00

ISROK käyty ja koluttu!

Todella mukava näyttelyviikonloppu takana! Tuplajäät on mainio näyttelypaikka, ja on luksusta päästä näyttelystä kotiin yöksi!

Kaikki sertejä hakevat saivat sertinsä, ja Nuudeli valmistui tänään GIPiksi. Sitä juhlittiin samalla kun riemuttiin Mirkan Turon Supreme-titteliä. Hyvä Turo! Nuudeli on nyt eläkeläinen, ja jää Liskon kanssa kotiin nauramaan joka kerta kun muita pakataan boksiin. Tosin Lisko-rukka taitaisi haluta mukaan, sen verran usein sen saa ensin purkaa pois boksista saadakseen sinne mukaan lähtevä kissan sisälle. Nuudelilta ei näyttelyurallaan ihmeitä odotettu, mutta niin vaan sekin ehti olla kahdesti KPK. Hieno suoritus mustiaiselta! <3

Mörkö-Keijulle viikonloppu oli mitä mainioin. Pikkukissa ponkaisi paneeliin molempina päivinä, ja kumpanakin päivänä onnistui viemään voiton, vaikka velipoika Leo antoikin kovan vastuksen erityisesti tänään, kun äänet menivät tasan. Kolmas tuomari sitten ratkaisi pelin Mörkö-Keijun hyväksi, mutta tasapeli on oiva todiste siitä, ettei Leo ole mikään turha jätkä. Kyllä Mörkö on saanut käyttää jokaisen pisaran viehätysvoimaansa voittaakseen sen näinkin monta kertaa!

Mörkö-Keijulla on kyllä aivan upea näyttelyluonne! Ei pelkää, ei hermoile, vaan kehrää vaan ja nauttii huomiosta. Voittojen jälkeen se valokuvattiin sponsorin toimesta, ja ensimmäistä kertaa minun omistamallani kissalla nähtiin onnesta pörheä häntä! <3 Toivon todella, että sama luonne pysyy läpi elämään, että Mörkö on isonakin samanlainen huruuttelija. Miten ihanaa onkaan tuollaisen luonteen omaavan kissan kanssa harrastaa!

Ensi viikolla on edessä pitkä matka Kempeleelle. Viimevuotinen reissu oli niin mukava, että sitä odotamme innolla!

Laiska mikä laiska

2009-06-22T08:51:00.000-07:00

Millään en ole saanut blogiin päivitystä vaikkei taatusti ole ollut mihinkään kiire. Kun ei vaan viitsi niin ei. Tänään kuitenkin piti antaa mojova potku omalle ahterille, että saisin aluilleen näyttelyvalmistelut. Isrokki häämöttää jo kuluvalla viikolla, ja häntiä on mukaan lähdössä melkein koko lauma. Vain Lisko Luikkunen jää kotiin, sen näyttelyt on näytelty. Turistiksi ehkä tohdin sen joskus tuoda, kunhan sattuu kohdalle sellainen näyttelyreissu että kantokykyni kestää yhden ylimääräisen.

Kaikki viisi mukaanlähtijää ovat käyneet ties missä kierimässä, jolloin jokaikisen turkki huutaa pesua. Aloitin pesu-urakan Oista, Mystistä ja Mörkö-Keijusta. Mysti oli tavalliseen tapaan helppo pestä. Sitä on lutrattu niin paljon ettei se jaksa enää riehua kun tietää ettei siitä ole hyötyä. Oikin oli suhteellisen iisisti, vaikkei se ole pesuja paljon kokenut. Pienimmäinen puolestaan päätti näin toisella pesukertaa kokeilla, josko juoksemalla jotenkin suihkun välttäisi. Kuten arvata saattaa, ei välttänyt.

Huomenna olisivat pyykkivuorossa sitten Nuudeli ja Velho, joskaan en ole vielä ihan satavarma, pesenkö Nuudelia. Luultavasti pesen, jos en muusta syystä niin siksi että pesen muutkin. Huomenna jatkuu myös nyppiminen, jota tänään jo Mystille menestyksekkäästi aloittelin. Viime kerrasta se pentele on vähintään triplannut niskassaan olevien valkoisten karvojen määrän, joten työmäärä on valtava. Lisäksi asiaan paneutumista odottaa Velhon kuuppa mustine karvoineen.

Työsarkaa siis riittää, mutta näyttelyyn on silti kiva taas lähteä! Erityisen kivaa on lähteä monen kissan kanssa, koska silloin riittää päiväksi enemmän puuhaa.

Isrokissa nähdään!

Erinomainen Eryn reissu

2009-06-08T04:25:00.000-07:00

Jopas oli viikonloppu!

Hyvinkäälle suunnattiin sillä ajatuksella, että Mörkö-Keiju saa tutustua näyttelymaailmaan ja kerätä kokemusta. Kaveriksi pakattiin mukaan Velho, joka on pomminvarma matkustaja ja näinollen erinomainen esimerkki pienemmälleen, lisäksi sille teki hyvää vähän muistuttaa mieleen näyttelyhommia.

Aika makea asumus kavereilla, eikö?

Kävi ilmi, että Mörkö näyttikin esimerkkiä Velholle! Velho ei ole viime aikoina kovin aktiivisesti näyttelyissä käynyt, ja se näkyi. Reppanaa ujostutti Sturdissa kovin, eikä asiaa yhtään auttanut Deltta-puiden myyntipiste, missä puita pistettiin kasaan poran avulla. Märkö puolestaan ei hätkähtänyt mistään. Pinkissä pörräkarvapesässä oli ihanaa kelliä, samoin sylissä oli kivaa. Musta, "rubiinein" koristeltu asennepanta kannettiin myös reippaasti, vaikka sekin hökötys oli pennun päällä ensimmäistä kertaa. Tapahtui mitä tahansa, Möröstä kuului hurinaa. Koko ajan. <3

Mörkö-Keiju käyttäytyi kaiken kaikkiaan koko ajan kuin paraskin näyttelykonkari! Ainoa asia josta huomasi ensikertalaisen olevan asialla, oli koskematon hiekkalaatikko. Näyttelypäivän aikana Mörkö ei asioinut laatikossa kumpanakaan päivänä, onneksi hiekkis kelpasi hotellissa kuitenkin.

Mörkö ei stressaa

Tuomarin pöydällä Mörköä hurisutti kamalasti, ja sekä lauantain tuomari H.Hornell että sunnuntainen Kristiina Rautio yrittivät hurmaavan pikkukissan viedä mukanaan. Molemmilta reipas viiruhäntä sai ihanat arvostelut, ja kumpikin tuomari tykästyi pikkutyttöön siinä määrin, että tyrkkäsivät sen paneeliin.

Suloinen nokinenä, velipoika Leo hurmasi niinikään tuomarinsa kumpanakin päivänä, ja niinpä asetelma paneelissa oli läpi viikonlopun sama: vastakkain olivat sisko ja sen veli. Hönöilmeinen Mörkö-Keiju (ei sillä piuhat päässä yhdisty) sitten vei voiton molempina päivinä suureksi hämmästyksekseni. Etenkin lauantain paneeli oli piinaavaa katsottavaa, jännitti niin että meinasi jalat lähteä alta!

Leo ei turhia stressaa myöskään!

Hotelli oli siamilaisduon mielestä maailman paras keksintö! Siellä ne pistivät jalalla koreasti ja viihtyivät muutenkin mainiosti. Väsymyksen iskiessä mönkivät sitten kainaloon uinumaan. On kyllä mahtavaa matkustaa noin helppojen kissojen kanssa!

Joo, me ollaan helppoja. Kun nyt haluttiin olla. Ei ois ollut mikään pakko!

Velhokin sai sunnuntaina Kristiinalta sertinsä, nippa nappa. Toki tiedän itsekin ettei sille kovin kovasti kannata niitä sertejä enää nelosluokassa odotaa, joten olen tosi iloinen kun sellainen saadaan. Kristiina kommentoi Velholla olevan vähän turhan söpö ilme, ja oikeassa oli. Velhon ilme ei enää kauempana voisi olla siitä halutusta v-mäisestä ilmeestä! :D Mutta tätä nykyä Velho ei enää olekaan mikään varsinainen näyttelykissa. Se on maskotti, jonka tehtävä on tuoda ihmisille hyvää mieltä! Väkisinkin alkaa hymyilyttää kun katsoo sen hönttiä naamaa.:)

Nyt voi sitten hyvilä mielin jäädä odottelemaan seuravia näyttelyretkiä kun tietää, että Mörkö-Keijulle näyttelyreissut eivät suinkaan ole mikään mörkö, vaan hauska seikkailu!

Kukkaistyttö

2009-06-04T06:00:00.000-07:00

Mörkö-Keiju rakastaa kukkahuiskaa kovasti!

"Se on kiva huiska."

"Laitan tassun päälle niin Lisko ei saa sitä!"

"Leikin sillä yksin, koska se on minun!"

"Minun!"

"Miksi kyttäät siinä? Minulle sanottiin että tämä ostettiin yksin minulle, siispä se on minun etkä sinä saa sitä."

"Vien sen sitten pois."

"Kauas pois."

"Turha seurata! Piilotan sen!"

Oi seurasi menoa pörrökarvapesästä, eikä näyttänyt järin vaikuttuneelta.

Myöhemmin termiittipentu näytti kyseiselle pesällä, kuka täällä määrää.

Musta on must

2009-05-28T04:33:00.000-07:00

Koitimme viime vuonna Tallinna reissulla Mervin kanssa ottaa mustista pojista kuvaa, jossa olisi näkynyt niiden kokoero. Molli kun ei ole mikään huikean iso, eikä Nuudeli mikään pieni kissa, Kuvasta ei tullut hevon helvettiä kissojen rähjätessä toisilleen ja kuvaajien olessa amatöörejä, eivätkä myöhemmin kokeillut nerokkaat maitopurkkivertaukset toimineet yhtään sen enempää.

Kun nyt sitten satuimme kissoinemme Pirokkiin yhtäaikaa, ja Heikki Siltala oli paikalla, haastoin Heikin ottamaan kokovertailukuvan pojista. Tehtävä ei ollut helppo minun mustani kiemurrellessa kuin yliaktiivinen mato, mutta kyllä kuvassa mustiaisten kokoero näkyy siitäkin huolimatta, että Nuudeli on totaalisen kasassa.

Klikkaa kuvaa niin näkyy isompana.

Kyllä mustat itämaiset vaan ovat ihania, oma Nuudelini etenkin. Vaan kyllä minä jonakin päivänä tuon Mollinkin kotiini kuljetan, jos vain Mervi jättää sen hetkeksi vahtimatta...;)

Tuomisia Tallinnasta

2009-05-25T07:30:00.000-07:00

Tallinnan reissusta selvitty!

Reissu oli pitä ja raskas, sillä unet jäivät vähäisiksi. Matka itsessään kuitenkin oli mukava ja toimiva, kyllä Saarikosken kyytiin lähdetään toistekin!

Viikko sitten käväistiin Pirokissa hakemassa Mystille kasiluokan kotimaiset sertit, ja nyt viikonloppuna sitten viimeisteltiin se luokka Tallinnassa. Mystikkä on nyt sitten IP, lajissaan Lauman viides sellainen. Saatuna on myös ulkomaan serti GIPiä varten, joten tästä on hyvä jatkaa.

Nuudeli oli myös mukana, ja sai GIPiä varten tarvitttavan ulkomaan sertinsä lauantaina. Sunnuntaina Nuukkulaiselle sattuikin sertikisa aivan mahdottoman upeaa Kattilan Stareyesiä vastaan, joten minun mustiaiseni oli tyytyminen hopeasijaan.

Vaan ei hopea ole häpeä! Olen todella tyytyväinen sunnuntaina Vera Vasilievalta saatuun arvosteluun. Lauantaina nimittäin jäi arvostelu saamatta, vaikka serti tulikin. Jana Knyova mumisi tuomarioppilaan kanssa venäjää kohdistamatta minulle sanaakaan millään kielellä, ja kirjoitti setelin saksaksi. Koska molemmat pojat olivat samalla tuomarilla, minulla ei ole kummastakaan ymmärrettävää arvostelua tai edes hapuilevaa aavistusta, mitä mieltä tuomari kissoistani oli. Knyovaa en välittäisi kissoilleni saada enää koskaan, rahanhukkaa tuollainen. Siksi siis iloitsin Nuudelin sunnuntain arvostelusta, vaikka serti hävittiinkin.

Reissussa oli kivaa, ja sää suosi. Lämmintä riitti! Pojilla oli kivaa menomatkalla hytissä ja lauantai-iltana hotellissa, joten en saanut juuri nukuttua. Samoin paluu venähti aamuyöhön sunnuntaina, joten ei ihme että väsyttää. Matka kannatti kuitenkin tehdä. Pojat saivat ne sertit mitä tarvitsivatkin, ja minä puolestani iloittelin laivan kaupoissa.

Tummat pojat jäävät nyt odottelemaan Isrokkia. Parin viikon päästä pääsevät Mörkö-Keiju ja Velho vauhtiin Eryssä, joten jäämme odottelemaan sitä.

Pönttöpäät, läskimaha, unisolmu ja sateenkaarihiiri

2009-05-14T12:49:00.000-07:00

Zooplussalla kannattaa asioida! Kissat pysyvät eväissä, ja saimme nyt keräämillämme pisteillä hienon uuden pöntön raadeltavaksi.

Lisko heti huomasi, että pönttöön voi mennä sisälle!

Mystikin tervehtii uutta pönttöä. Tän päälle voi hypätä!

Täältä on hyvä vaaniskella, huomioi Oi.

Entä mitä kuuluu Mörkö-Keijulle? Riekkuu, pentuilee ja syö herkeämättä. Jos kupissa ei ole ruokaa, syö minut. Aika komea massu lapsella, eikö vain?

Pieni elintasmaha kenties? Meillä ei kissoja nälässä pidetä! (paitsi jos niiltä itseltään kysyy)

Tähän väliin se unisolmu sitten. Kukapa muukaan siihen vääntäytyisi kuin nukkuessaan nesteeksi muuttuva Velho. Tehkää perässä!

Hienot naiset eivät vilauttele, mutta Velho ei olekaan hieno nainen, tai tyttökissa ensinkään. Siksi Velhon on täysin sopivaa vilauttaa hieman säärtä!

Mitä tapahtui sateenkaarihiirelle?
Mörkö-Keiju.

Haa! Hiiri!

Nappaan sen!

Sainpas!

Oho! Hups!

Ei kun ylös vaan

Mun hiiri! Mun!!!

Nyt sen syön, ihan yksin!

Fiksu pikkulikka

2009-05-08T05:03:00.000-07:00

Mörkö-Keiju kehitti itselleen saman raksunhimon mikä isompiakin kissoja riivaa. Samalla se oppi jotain, mitä sen ei olisi tarvinnut opetella kuin kastraattina vasta: miten raksuja pyöritetään ulos aktivointipallosta.

Meidän kastraatit tekevät vaikka taikatemppuja saadakseen raksuja, joten kupista meillä ei saa raksuja yksikään niistä. Sen sijaan raksuja tarjotaan ainoastaan aktivointipalloista tai vessapaperirullahökötyksestä, jonka idea on tuoda vähän haastetta herkkujen saamisen. Mörkö-Keiju tietenkin saa eväänsä ilman vaivannäköä, mutta näköjään se haluaa tehdä kuten isotkin.

Yksi ilta hämmästyin suuresti, kun makkaria kohti kuului rapisevan yksi aktivointipalloista, ja sitä työntelevä kuono kuuluikin Oin sijaan Mörkö-Keijulle! Pikkulikka pyöritti sujuvasti aikuisten isoja raksuja pallosta, ja veti niitä hyvällä ruokahalulla. Aika taitava!

Tässä todisteet!

Hyvin pyörii!

Auringonpalvojat ja Mörkö-Keijun uudet saavutukset

2009-05-04T07:58:00.001-07:00

Varkaudessa on ollut tänään sateista ja harmaata, joten piristykseksi laitan viikonloppuna räpsimiäni kuvia kissoista, jotka imivät aurinkoenergiaa itseensä sängyssä.

Nuukku rellottaa:

Vähän skarpimpi:

Mysti poseeraa:

Ja antaa tyylinäytteen nukkumisesta. Krooh pyyh!

Mörkö-Keiju nauttii auringosta ensin yksin...

...ja sitten Velhon kanssa. Suloinen siamilaisduo!

Tummat pojat käyvät aurinkoenergialla.

Sängyssä on jonkinsortin värierittely meneillään. Ensin erotellaan vaaleat ja tummat erikseen...

...ja sitten on aivan erillään vielä ne muun väriset!

Se niistä nukkukuvista. Tässä vielä muutama kuva Mörkö-Keijun uusista saavutuksista! Pikkukissa yltää jo melkein joka paikaan, katon rajassakin on jo käyty!

Whiii, olen täällä ylhäällä ihan yksin!

Ja kaverinkin kanssa!

Toinen Catmaxkin on jo vallattu...

...ihan ylös asti!

Valtakunnassa kaikki hyvin

2009-05-02T06:22:00.000-07:00

Laumassa menee hienosti! Prinsessa Mörkö-Keiju on kotiutunut mainiosti ja isojen kanssa tullaan jo juttuun. Välillä yhä suhistaan hieman, mutta pääpiirteissään meno on sopuisaa.

Tavallisen tapaan Velhosta tuli ensimmäisenä Mörkösen kaveri. Talon siamilaisduo nukkuu jo vierekkäin, kuten kuvasta näkyy. Miten ihanaa että meillä on taas toinenkin sinisilmä! ♥

Muista kissoista Mysti on toinen Mörkö-Keijun suosikki. Mysti on henkisesti samalla tasolla kakaran kanssa, ja niillä kahdella on ihan superhauskaa keskenään leikkiessään. Mysti on vielä kaaaaaukana aikuisesta kissasta! Kuvasin eilen kännykällä videon kakaroiden hillumishetkestä, mutten viitsi edes yrittää laittaa sitä blogiin, kun se vaatii näkyäkseen oman soittimensa eikä luultavasti toimisi muutenkaan. Varmaankin voitte kuvitella miltä näyttää, kun 14-viikkoinen ja henkisesti 14-viikkoinen, oikeasti yli vuoden vanha kastraatti laittavat jalalla koreasti sängyssä!

Kesän parvekekausi on korkattu. Toki elukat ovat piipahdelleet läpi talvenkin parvekkeella, mutta juuri nyt lasitettu parveke on parhaillaan: lämmin, muttei liian kuuma. Kesällä parvekkeella on parhaillaan yli 40 astetta lämmintä, eikä siellä silloin jaksa lojua edes itämaiset. Nyt jaksavat, ja kyllä lojuvatkin. Etenkin tummat pojat, Nuudeli ja Mysti, nauttivat auringosta joka solullaan.

Laitan tähän lopuksi vielä pari kuvaa.

Ensin Oi ja Velho poseeraavat:

Mörkö-Keiju evästää poikien kanssa:

Ja kellii leopradipesässä. Ihanaa että joku taas käyttää tuota pesää, se ei ole kelvannut kenellekään tosi pitkään aikaan!
*haukotus*

kui kui

Ensimmäisiä kuvia kotoa

2009-04-29T06:12:00.000-07:00

Olen vaaninut Mörkö-Keijua kamera kädessä jatkuvasti, vaan kyllä on vilkasliikkeisestä pikkukissasta vaikea saada kuvia! Muutaman sentään sain onnistumaan jotenkuten, joten näyttelen niitä.

Kotiutuminen sujuu hienosti! Mörkö jo liikuskelee reippaasti, ja ahmii ruokansa välittämättä isoista kissoista vähääkään. Pahin uhokin on laantunut, vaikka isoille pitääkin yhä murista ja sähistä, ja tassuakin tarjotaan, jos työntävät naamansa liian lähelle.

Virtaa Mörkö-Keijulla riittää, eikä mikään ihme niillä määrillä mitä se syö! Ei ole ainakaan nirso tämä likka! Energiaa on tänään jo purettu leikkimällä, ja huiskaleikit sujuvat enemmän tai vähemmän sopuisasti isojen kanssa. Mahtavaa!

Ja nyt niitä kuvia!

Tämä on napattu heti kun Mörkö saapui ja nökötti vielä boksissaan pörröisen alustansa kätköissä.

Pikkukissa uhoaa Nuudelille.

Tutkailee maailmaa.

Ja hotkii ruokaansa perinaisellisesti!

Ruuan jälkeen maistuu leikkituokio.

Ja lopuksi pikku torkut.

Se on täällä!

2009-04-28T02:44:00.000-07:00

Ikuisuudelta kestänyt odotus päättyi eilen illalla, kun kävin hakemassa kotiin jotain pietä ja suklaaraitaista. Mörkö tuli kotiin!

Pieni matkusti kotiin kiltisti, ehti jopa torkahtaa matkalla. Kotona kuitenkin tehtiin heti selväksi, että Prinsessa on saapunut taloon. Meille ihmisille Mörkö-Keiju on oikea herranterttu, kehrää heti kun sitä vilkaiseekin, kiehnää, kiipeää syliin, esiintyy. Muut kissat taas... Isoja Mörkö-Keijun tulo ei juurikaan ole kiinnostanut, ne ovat kokeneet tämän ennenkin. Mörkö taas on sitä mieltä, että isot kissat eivät saa tulla sen lähelle, koskea siihen tai edes katsoa sitä. Vaikka olisivat toisessa huoneessa! Yllättävän kova murina ja sähinä niin pienestä otuksesta lähtee!

Mörkö-Keiju vietti illan minun sylissäni tarkkaillen muita kissoja ja ottaen muutamat pikku torkutkin. Aivan ihanan ihmisystävällinen pikkukissa!

Koska Mörkö-Keiju ei halua muiden kissojen katsovan sitä, päätin laittaa sen yöksi keittiön rauhaan että se saa rauhassa syödä, juoda ja käydä hiekkiksellä. Tein väärän päätöksen. Kaksi minuuttia sen jälkeen kun ovi sulkeutui ja Mörkö tajusi, ettei kukaan enää tule keittiöön, alkoi sieltä kuulua kiljumista. Mörkö suureen ääneen ilmoitti, ettei se halunnut tulla lukituksi ihan yksin! Taivuin sen vaatimuksiin, ja kiikutin sen keittiöstä hiekkalaatikoiden luokse, että pieni oppisi heti niiden sijainnin. Sieltä sitten yön mittaan murina siirtyi kohti makuuhuonetta ja lopulta sängyn alle, jossa se vaimeni. Ja huom. sillä murinalla ei ollut mitään tekemistä isojen kissojen kanssa, joka ikinen nukkui kanssani makkarissa! :D

Kun nousin ylös tänä aamuna, sängyn alta purjehti Mörkö-Keiju reippaana ja raikkaana kuin keväinen kukka, ja kehräsi. Sen kälkeen se onkin reippaasti hipsutellut siellä täällä tutkimassa uutta kotiaan, malttoi välillä kuitenkin ahmaista kupillisen evästä napaansa. Hyvältä siis näyttää!

Reissu yli odotusten

2009-04-27T02:06:00.000-07:00

Rurokista on kotiuduttu jotakuinkin kaikissa ruumiin ja sielun voimissa.

Matka meni paaaaaljon paremmin kuin osasin ikinä toivoakaan. Mystillä piti olla sertikisa, jota pelkäsin kuin ruttoa koska pian olisi lähtö Tallinaan ja ne sertit olisi hyvä saada suunnitelmien mukaan. Helpotus oli valtaisa, kun näyttelypaikalla tajusin ettei kilpakumppani, jonka Mysti URKissa voitti ainoastaan tuurilla, ollutkaan paikalla! Kisaa ei siis ollut, mikä pelasti koko viikonlopun.

Lauantaina Mystin arvosteli Eva Wieland-Schilla, joka on yksi lempituomareistani. Itse arvostelusta en saanut mitään irti, sillä täti ei kommentoinut kissaa oikein mitään, eikä arvostelusetelissäkään montaa sanaa ollut. Tuli vähän fiilis, ettei tainnut kauheasti Mystistä arvostaa. No, mieli oli hyvä siitä huolimatta, sillä se serti saatiin ja se oli pääasia.

Mysti sai kuitenkin kutsun TP-valintoihin. Kun katsoin sitä seuruetta jossa se esiintyi (työnsin venkoilevan ja rimpuilevan kissani Mirkalle esitettäväksi, koska Mirkalla se VENYY), totesin että tässä ei taida kauaa mennä, kun vieressä komeili maailmanvoittajakissa. Järkytys oli suunnaton kun tuomari totesi maailmanvoittajasta että on liian extreme. Mietin siinä sitten kuumeisesti että jos se ei muka tuota nominoi, niin mikä näistä muista sitten on paras? Minun makuuni Twix ei ole yhtään liian extreme, vaan just nami, ja olisin itse nominoinut sen silmänräpäyksessä! En hetkeäkään uskonut TP:n olevan ainakaan Mysti, koska arvostelu meni miten meni. Wieland-Schillapa kuitenkin meni ja nominoi Mystin, ja hyvä että pysyin edes tolpillani siinä vaiheessa. Tuomari näki epäuskon naamastani ja katsoi parhaaksi selittää minulle miksi hän Mystin nominoi, ja siinä vaiheessa sieltä niitä kehujakin tuli oikein reippaasti!:) Pakko kyllä sanoa, että siinä Mirkan venyttämänä, oikeasti pitkänä ja eleganttina (puoli, joka Mystistä ei kotioloissa koskaan näy, kuten ei myöskään minun venyttämänäni), Mysti oli valtavan kaunis ainakin omissa silmissäni.

Paneelissahan Mysti hävisi totuttuun tapaan, tällä kertaa kauniille Maolle, joka voiton ansaitsi. Tosi hienoa silti, että reissulla jolta ei pitänyt välttämättä saada edes sertejä, Mysti ylsi paneeliin asti!

Hotellissa kävi selväksi, että Mysti ei enää koskaan matkusta yksin. Sillä oli selvästi kamala ikävä kavereitaan! Mysti kutsui muita kissoja, ja kävi vähän väliä hakemassa minulta lohdutusta. Pieni ressu, se tarvitsee mukaansa ystävän, jonka pörröiselle massulle voi päänsä kallistaa. Onneksi rakas lepardihiiri lohdutti pientä ja tarjosi ajankulua.

Sunnuntaina Mystin arvosteli Michael Edström. Oli totaalisen outoa, että oma kissa oli ensimmäisenä arvosteluvuorossa! Sitä kun on tottunut siihen, että neloset ovat vuorossa joskus iltapäivällä ja silloin omat kissat loppupäässä arvostelua. Kiisseli oli selvästi paremmalla tuulella kuin lauantaina, jolloin kaikki kissat olivat enemmän tai vähemmän huonoja. Tuomari tykkäsi Mystistä kovasti, ja erityisesti sen kropasta ja turkista. Turkki oli kuulemma niin upea kuin vain voi toivoa, ettei se voisi olla enää yhtään parempi. Ehkä laitan Mystille silkkitippoja toistekin! :D Arvosteluseteli oli luultavasti paras minkä Mysti on koskaan saanut, ja sitä on ilo lukea! TP-valinnassa ei enää pärjätty, mikä ei haitannut yhtään, kun hieno arvostelu lämmitti mieltä.

Sunnuntaina tapasin kolme Mystin pennuista! Suloisia pieniä! Hienoja kakaroita Mysti on kyllä tehnyt, pakko sanoa. Korvat turhan korkealla kyllä, mutta muuten tosi hienoa, ja kolmikosta yhdellä oli tosi tosi hieno pää, vau! Pentujen ensiesiintyminen näyttelyssä toi Mystille mahdollisuuden siitosluokkaan, ja Mysti sen sitten voittikin. Tosi mahtavaa että Mystille edes yksi siitosluokka saatiin! Olisi hienoa saada vielä toinenkin joskus.

Epäonniseksi ja surkeaksi etukäteen ennustettu näyttelymatka ei ollut mitään sinne päinkään. Mysti pärjäsi hyvin, myyntipöytiä oli kivaa kierrellä kuten aina, ja tuttujen kanssa oli ihan parasta höpöttellä niitä näitä ja nauraa tyhmille jutuille. Se tässä näyttelytouhussa parasta lieneekin!

Lisää kuvia ja Mörkö-Keijua

2009-04-10T11:58:00.001-07:00

Olenpas ollut viimeaikoina ihan epätavallinen aktiivinen päivittämään blogia!

Ensin pieni historiallinen tapahtuma: Nuudeli tuli ensimmäistä kertaa ikinä valokuvatuksi näyttelyssä! Tämä tapahtui URKissa ja sen teki, kukapa muukaan, kuin herra Heikki Siltala. Tässä pari esimerkkiä, loput Nuudelin kuvat löytyvät Heikin sivuilta URKin sunnuntain kuvista.

Nuudeli tillottaa.

Happy happy joy joy. Minulla on lystiä kyllä!

Tämä on paras kuva, mitä Nuudelista on koskaan otettu! Nuudeli oli itse aurinko koko päivän näyttelyssä, ja tästä kuvasta näkyy kissan hilpeä mieliala mainiosti!

Sitten siitä Mörkö-Keijusta.

Ajoimme tänään läpi lumimyrskyn katsomaan BeeGees-pentuja, ja matka oli taas vaivan arvoinen. Ne pennut ovat niin ihania! Ruu Rukkanen on kyllä vallan spesiaali pikkulikka, miten voikaan olla niin hupsu ja hellyttävä kissalapsi? ♥ Ja jokapaikanhöylä Bertta, joka koko ajan hakee kontaktia? Valloittava kakara, ei ihme että se jää kotiin!

Mutta kyllä Mörkö-Keiju siltikin vaan on ihanin! Olisi niin ihana kuvitella että se viihtyi seurassani koska se tykkää minusta kaikkein eniten, mutta totta puhuen se pitää kaikista ihmisistä. Vaan on se sievä pieni viiruhäntä! Ja todellinen prinsessa! Tulen olemaan niiiiin pulassa sen kissan kanssa, en minä osaa prinsessaa hyysätä kun Oikin on melkoinen poikatyttö! Apua!

Mörkö-Keiju tulee taatusti hyppyyttämään koko porukkaa ihan mielensä mukaan. Ennustelimme jo, että Liskosta tulee sille uskollisin alamainen. Mörkö luultavasti liittoutuu joko Oin tai Nuudelin kanssa sydänystäviksi. Nuukun kanssa se voi myös kinastella jatkuvasti. Nuudeli aina huutaa uusille kissoille, ei siis tee mitään, mutta karjuu niille. Mitä mahtaakaan tapahtua, kun se tapaa ensimmäisen joka karjuu takaisin? :D

Tässä hieman kuvia prinsessaisesta tältä päivältä!

Mörkö-Keiju karjuu Lanalle:

Loistava ilme: "Kiinnostaa ihan %#£@$&{!"

On se vaan nätti!

Osaa olla söötti rellukkakin.

Pikku prinsessa! Ollapa jo toukokuu!

Kuvia monta!

2009-04-09T10:25:00.000-07:00

Löysin kamerastani asetuksen, jolla se ottaa kuvan nopeasti, joten nyt saan otettua hieman kiinnostavampia kuvia kuin katso-kissa-nukkuu. Siitä innostuneena räpsin kuvatuksia, ja laitan ne kaikkien riesaksi tänne. Sain myös komennon olla tästä lähtien yksin vastuussa Mörkö-Keijun kuvista, joten laitan pari niitäkin.:D

Ekaksi Murokissoja, ja niistä ensin Oi.

Harvinainen kuva, jossa ylipäätänsä on seisaaltaan oleva kissa. Näitä mulla ei ole kuin muutama, ja hyviäkin ainoastaan tämä! Oikeasti kissa on kuvassa ihan kokonainen, en pienentänyt kuvaa näköjään riittävästi, joten siitä häviää nyt pala. En jaksa korjata.

Häiritsin varpaiden pesua:

Sitten se toinen Murokissa.

Nuudelillakin oli pesupuuhat kesken.

Pesuhetki häiriintyi, josta lopputuloksena kasa koipikuvia.

Täh?

Moi!

Tyylillä.

Lisää ojennettuja koipia, asialla tällä kertaa Velho. Nuudeli toimittaa tyynyn virkaa.

Pesuhommat hoidettu, unien aika. Nuudeli ei arvosta.

Ja sitten sitä Mörkö-Keijua vielä! Pienen korvat lurpattaa! <3

Voi luppana!

Mörkösen kuvat nappasi tietenkin Mirka.

Meillä odotetaan ♥

2009-04-08T06:54:00.000-07:00

Lauma odottaa uutta jäsentään! Odotusta on takana jo ikuisuus, ja edessäkin vielä monta viikkoa, mutta loppusuoralla aletaan olla!

Itse asiassa olen halunnut tehdä tämän paljastuksen jo monta kertaa, mutten ole kehdannut kuitenkaan. Kuulemma ihan hyvin olisin voinut sen tehdä, kyllä kaikki jo ajat sitten älysivät pikku kissan nimestä kelle se on menossa, kun kuulemma kukaan muu kuin minä ei voi keksiä kissalle sellaista nimeä! :D

Meille on siis tulossa pieni Mörkö-Keiju, virallisesti DeLaSoul´s Jingle Jangle, SIA b 21. Jo on aikakin saada tänne toinen siamilainen, nythän Velho on ainoa sinisilmä täällä.

Mörkö-Keijuun päädyttiin mutkien kautta. Alun perin odottelin pentua Ruotsista, mutta niiden pentujen kasvaessa kävi ilmi, että ne jäävät turhan vaatimattomiksi. Sitten Mirka heitti minulle että ota tuo Jansku, jolla nimellä Mörkö-Keiju silloin tunnettiin. Kuvan nähdessäni rakastuin! Tokihan olin seuraillut kyseisen pentueen vaiheita tiiviisti jo aiemminkin, mutten ollut katsonut pentuja kertaakaan "sillä silmällä". Pieni siamilaistyttö hätkähdytti kauneudellaan, ja pitihän se minulle varata.

Toukokuun lopulla pieni raitanaama (miten riemuissani olenkaan sen väristä! Minä nimenomaan toivoin tabbynaamiota joko suklaana tai sinisenä, ja suklaana sen sain!) sitten toivottavasti saapuu meille. Ruokakuppi on valmiina, samoin ikioma kuljetusboksi pienelle. Ja seuraavaan Zooplussan tilaukseen saa jo lisätä penturuokia!!

Odottavan aika on ollut piiiiiiitkä ja yhä sitä riittää, mutta vielä nämä viimeiset viikot jaksaa. Onneksi Kuopio on lähellä, joten killliäsitä pääsee halutessaan tapaamaan. Toukokuussa sitten kotiin tulee tämä (kuva: Kai Kivilahti):

Ompelemisia taasen

2009-04-07T11:26:00.000-07:00

Minulla on ihan liikaa vapaa-aikaa, kun ehdin väkerrellä kurjia käsitöitä. Tänään innostuin halvoista Jyskin vilteistä niin paljon, että hain niitä sylillisen ja ryhdyin ompelemaan.

Aikaiseksi sain päälliset Sturdin aluspatjoihin. Tulin ajatelleeksi että päällisiä on paljon helpompi pestä sottaisten kissojeni jäljiltä kuin itse patjaa. Punainen Sturdi sai ihan vain valkoiset päälliset patjoihinsa, uusi musta puolestaan sai mustat kalanruotokuvioiset.

Lisko esittelee uutta Sturdia ja alustaa:

Tekaisin myös uudet päälliset bokseihin. Jos vain suinkin mahdollista, uudet päälliset ovat jopa rumemmin ommellut kuin vanhat, mutta ainakin materiaali on nätimpää! Tuunailin uusia päällisiä turaamalla kuumaliimalla niihin kissankuvat peräpäähän.

Tältä ne näyttävät:

Pilkukkaat ovat "kesämallia", eli eivät peitä etuosaa yhtään.

Violetit taas ovat perinteisempää mallia.

Lopuksi taas perinteiseen tapaan täysin asiaankuulumaton kuva. Mysti on tässä niin onnellisen näköinen Velhon kainalossa ♥ :

Shoppailun autuutta ja vähän kissanäyttelyäkin

2009-04-05T13:28:00.000-07:00

Tervehdys Helsingissä! PetExpo nähty taas!

Kävimme heittämässä kevyen yhden päivän reissun URKin näyttelyyn Helsinkiin, matkassa Nuukku ja Mysti. Menomatka sujui hernerokkasumussa sokkona ajellen, mutta hyvissä ajoin pääsimme perille silti ja koska kerrankin olimme ajoissa, ei tarvinnut jonottaa minnekään. Kävelymatka parkkipaikalta sisäänkäynille kirvoitti muutamia kirosanoja, me kun emme osaa matkustaa kevyesti.

Kun olimme asettuneet häkeille, tarkistin kiireesti luettelosta ettei Nuudelilla vain ole sertikisaa. Huokaisin helpotuksesta, ei ollut. Sitten tajusin kauhukseni, että Mystillä oli! Taivas mikä tuska siitä iski, ei ollut tullut villeimmissäkään unelmissani mieleen että sillä kissalla voisi olla sertikisa! Epätoivo valtasi alaa.

Koska arvosteluun oli aikaa, paransin mielialaani tuhlaamassa enemmän rahaa kuin olisi ollut viisasta. Tuli todettua, että se, joka väittää ettei rahalla saa onnea, ei tiedä mistään mitään. Shopattua tuli uusi boksi ja Mystille Tallinnaan kangaskassi, koska kovia bokseja en viitsi ottaa raahattavaksi sinne lainkaan. Lisäksi ostin siihen toiseen boksiin hienon pääkallopäällisen, ja itselleni iki-ihanan ja hävyttömän kalliin rannekorun. Kyllä näillä venyi jo suu virneeseen!

Näyttelyssä oli erikoista se, että raksunäytteitä sai kantaa kotiin niin paljon kuin pystyi kantamaan, ja ihmiset veivätkin niitä laatikkokaupalla. Itse tyydyin muutamaan pussiin, meillä raksuja syödään tosi vähän ja edellisiäkin on kilokaupalla kaapissa. Halutessani sieltä olisin kyllä saanut näppärästi vaikka vuoden tarpeiksi raksuja!

Shoppailun onnellistamana sitten rohkaistuin kantamaan kissat pöydälle. Mysti sai Martti Peltoselta hienot arvostelut, ja onnekkaasti Mysti sitten voitti sen sertikisan. Onnesta oli tosiaan kyse, molemmat suklaat olivat tosi samantapaisia ja samantasoisia, molemmat olivat yhtä tummiakin! Sama kisa otetaan uusiksi Rurokissa, saa nähdä riittääkö Mystin tuuri enää siellä. Jos nyt emme saa Mystille sertejä suunnitellussa aikataulussa, muuttaa se suunnitelmia vähän, muttei niin paljon että itku pääsisi. Yhden ulkomaanreissun joutuu sitten tekemään lisää, mutta tuleehan tuolla ravattua muutenkin, joten hällä väliä. Ei pidä ottaa harrastustaan liian vakavasti! Sen kuin vielä itsekin aina muistaisi! :D Mysti kävi TP-valinnassakin pyörähtämässä, muttei tuhatjalkaisesta ex-kollistamme ollut paremmalleen vastusta, ja hyvä niin. Ei sitä olisi paneelissakaan kukaan saanut venymään! :D

Nuudeli oli taas itse aurinko (lue: ei ollut). Kauheaa meteliä piti koko ajan, mutta niinhän se aina. Nuukku on ihan hupsu, hirveä uho päällä, muttei se ikinä tee mitään, venyykin nätisti. Sara Ojaniemi tykkäsi Nuudelista kovasti ja antoi sille varmaan parhaan arvostelun ikinä! TP-valinnassa käytiin häviämässä maailmanvoittajakissalle, joten ei paljon häviö harmita! :D

Kaiken kaikkiaan tosi kiva reissu! Näyttely oli kiva ja toimiva, ja messuilla riitti nähtävää. Kotimatkalla koki jalkoihin kaiken ravaamisen päätteeksi niin kovasti, että särky piti taltuttaa buranalla.

Täydellinen päivä!

2009-03-30T10:35:00.000-07:00

Onko ihanampaa tapaa viettää päivää kuin hautautua pikkuruisiin kissoihin? Kävin taas kylässä Kuopion suunnalla, ja näpelöin pentuja sydämeni kyllyydestä! En oikeasti tiedä parempaa: pieniä vipeltäviä kissoja, vilkkaasti liikkuvia tassuja ja häntiä, pikkiriikkisiä uteliaita neniä ja yllättävän kovaäänistä kehräystä! ♥

Kamera oli mukana, tässä hieman kuvasaldoa!

Koko lauma syömäpuuhissa!

Ja tunkemassa suloiseksi unikasaksi:

Pienemmässäkin pesässä oli tungosta kerrakseen:

Tiikeripesässä käytiin oikein petomaiset painit! En ole ihan varma kenen nuo kirjavat tassut ovat, mutta vahvasti veikkaan Emiliä, joka terhakkana termiittinä häiriköi sisaruksiaan ja emoaan. Sillä pojalla riitti virtaa!

Kyllä tytötkin osaavat painia, mallia näyttävät Mörkö-Keiju ja Lana:

Ehkäpä vielä pari yksilökuvaa? Ensin sievä pieni Lana Lamppunen:

Ja söpönen pieni nokinenä, Leo Luppakorva!

Ehdoton suosikkini on kuitenkin tämä tässä, hieno pieni Mörkö-Keiju:

Mörköli iski silmääkin:

Viimeiseksi vielä pari kuvaa ylen fiksusta ex-kollistamme, joka on melkein ymmärtänyt miten pesiä kuuluu käytää! :D

On kivaa, on!

Liekö nukkumapaikalla väliä, kun kerran uni maittaa?

Hyvä Velho!

2009-03-21T14:21:00.001-07:00

Kävimme tutustumassa TICA-näyttelyyn. Ei vakuuttanut. Koko hommasta jäi luu käteen: mitään käsitystä ei siitä saanut, mitä mieltä tuomari kissasta on, kun arvosteluseteliä ei kirjoiteta eikä tuomari puhunut arvostelun aikana tai muutenkaan juuri kommentoinut kissoja. Minulla ei ole mitään hajua, mistä ominaisuuksista tuomari Oissa ja Velhossa piti ja mistä ei. Lisäksi ruusukkeiden kanssa pihtailtiin, ainoastaan finaalissa palkitut saivat kotiinvietäväksi kammottavan kukalliset ruusukkeet, muut saivat nuolla näppejään, vaikka muita sijoituksia olisi sadellutkin.

Oi ei tuossa show:ssa menestynyt. Ilmeisesti tuomari haki pitkää ja hoikkaa kissaa, joten Oi edustaa TICA-näyttelyä varten ihan väärää tyyppiä, paksu kun on. Ensimmäisessä ringissä sen tulos oli Best of Color ja 2nd Best of Division, ei kutsua finaaliin. Toisessa ringissä Oi paransi hieman (tuomarilta jäi selittämättä, että miten ja miksi): Best of Color, 2nd Best of Division ja 3rd Best of Breed. Finaaliin ei taaskaan ollut asiaa, ja vaikka tulokset kuulostavat komeilta, ei niistä mitään jäänyt käteen, vaan ihan itse sai tulokset kirjata luetteloon tuomarihäkin päälle ladotuista lipukkeista.

Velho, tuo täydellisen hassun ja kummallisen näköinen siamilais-ufoni puolestaan yllätti. Ensimmäisessä ringissä sen tulos oli Best of Color, Best of Division, 3rd Best of Breed ja 3rd Best Shorthair Alter. Eli siis Velho oli finaalissa kaikista lyhytkarvakastraateista kolmas! Toinen rinki meni vielä paremin:Best of Color, Best of Division, 2nd Best of Breed ja 3rd Best Alter All Breeds, eli kaikkien rotujen kastraateista kolmas finaalissa! Oli muuten yllätys! Ei tuomari Velhostakaan mitään sanonut ääneen, mutta ilmeisesti se pärjäsi yksinomaan pitkän kroppansa ansiosta.

Oi ei siis palkintoja saanut, Velho sai kummaltakin finaalikeirrokselta ruusukkeet ja pienen lahjakortin Royal Caninille. Toisella kortilla hankin Liskolle penturaksuja lihotuskuuria varten, toinen jäi jemmaan. Ruusukkeet näyttävät tältä:

Räpsin muitakin kuvia! Alkuun Oi ja Velho eivät lainkaan halunneet osdallistua näyttelytouhuun, vaan mönkivät piiloon.

Eihän meitä näy täältä? Me ei olla IKINÄ käyty näyttelyssä!

Joko lopetetaan tämä pelleily, vai vieläkö nynnyillään?

Jo riittää! Me halutaan nähdä mitä tapahtuu!

Oi oli tyypilliseen tapaansa kunnon kyylä. Mitä täällä on?

Tai tuolla?

Häkkinaapurina ollut thai oli Oin kuikuilusta tavattoman kiinnostunut, ja olisi mielellään tullut sanomaan moi!

"Päivää, neiti! Käyttekö täällä usein?"

Oi ignoroi naapurinsa täysin. "Ihme tyyppi, mitä se oikein kuikkii tuolla?"

Ihan ilkeää tuollainen välinpitämättömyys Oilta! Naapuri oli kamalan kiltti ja näin sievä:

Lopuksi vielä Oin ja Velhon terhakka yhteistörötys. Kun me ollaan valppaita ja kiinnostuneita ympäristöstämme, niin!

TICA-näyttelyyn en lähde enää toista kertaa, kyllä tuo tuli jo nähtyä. CFA-näytelmä olisi vielä kokeilematta!

Nips naps!

2009-03-19T01:42:00.000-07:00

Olo on nyt huoleton,
kas kollimme on palliton!
Roskiin Mystin pallit jäivät
tänään alkoi onnen päivät!

Tähän loppui merkkaus, poru!
Ei kukaan enää kissaa toru
kun ohitse on metelöinti
ja kollimainen elämöinti.

Elo kanssa kastraattien
on keveää kuin kelluminen.
Eivät turhaan huuda
tai ruokintaa missaa,
ohi hiekkiksen ei yksikään pissaa.
Auvoista on elämä,
kun on sylissä kissoja kerällä.

Tervetuloa kastraattikerhoon, Mysti! ♥

Runoratsuni ei pelkästään ontunut, vaan raahautui eteenpäin henkitoreissaan. Taitaa olla armelianta lopettaa se tähän!

Ompeluspompelus ja Nuudelin Prinsessapäivä

2009-03-17T05:01:00.000-07:00

Näin Laihialla aivan upean "prinsessapesän", jota himoitsin vaan en raaskinut ostaa. Aikani pohdiskelin asiaa, ja mietin että semmoisen voisi itsekin tehdä, eihän siinä muuta ole kuin pesä ja verhot! Ei kun hommiin vaan! Tähän väliin varoitus että minä en osaa ommella eikä kärsivällisyyteni riitä minkään käsityöllisen asian tekemiseen huolella.

Oikaisin sen verran, että pesää en tehnyt itse. Sen sijaan ostin valmiin pesän, jonka päällystin uudelleen. Se olikin vaikeampaa kuin luulin, ja uutukaiseen pesään tuli annettua veriuhri kun tökin itseäni jatkuvasti neulalla sormille ommellessani sokkona.

Oi testaa pesän raakiletta eikä ilmeestä päätellen ole kovinkaan vaikuttunut.

Pesäänhän piti saada koristeita! Koska kyseessä on prinsessapesä (vaikkei meillä ole oikein prinsessaakaan, Oista ei sellaista saa edes väkisin), koristin sen pitsinauhalla ja ruususilla. Mieli kaihosi vielä jotain kiiluvaista koristetta, mutta koska minulla ei sellaista ollut, enkä jaksanut lähteä ostamaan, jätin väliin. Bling blingit siis loistavat ainoastaan poissaolollaan.

Tälläinen pesä on koristeiden kanssa:

Ihan sievä viritys, vaikka itse sanonkin. Kukkasten kestävyys käytössä tosin huolettaa, samoin itse kankaan. Se ei varmasti kykene vastustamaan kissan kynsiä kovinkaan kauan, mutta hällä väliä.

Ollakseen prinsessapesä, tekele vaati vielä ne verhot. Onnistuin saksimaan niihin reiän, ja "verhotanko" on huojuva rimpula parempaa odoteltaessa, mutta Nuudeli oli pesään vallan ihastunut, ja testasi sen ilman kehotusta.

Aika prinsessallinen olotila tässä!

Mikäs piru tuolla ylhäällä oikein killuu?

Näinhän sille kävi, tietenkin!

Hämmästyin suunnattomasti, kun Nuudelin kyllästyessä uuteen leluunsa pesä oli yhä ehjä!

Mustiainen nukkuu siinä yhä.

No nyt!

2009-03-09T07:29:00.000-07:00

Meillä on Champion!

Luikahdimme siis Mystin kanssa viimetingassa Poh-Kisin Laihian näyttelyyn mukaan, että saadaan se puuttuva CAC. Laihialla vierähti koko viikonloppu, ja olipahan taas reissu!

Ajomatka Laihialle oli suoraan jostain helvetin alimmilta tasoilta. Käsittämättömiä huonokuntoisia pikkuteitä kilometrikaupalla! Ihmeenä pidän sitä, että perille päästiin. Itse näyttelypaikka oli mukava ja sopivan kokoinen, ja homma toimi mukavasti, paitsi että lauantaina näyttely venyi melkein seitsemään asti, joka puoli kahdelta aamulla heränneenä otti päähän aika rankasti. Onneksi näyttelyn jälkeen pikaisesti noudettu pitsa kohotti mielialaa. Uni maittoi, enkä häiriintynyt edes Mystin ja Esmen uutterasta konsertoinnista. Mirka-rukka on reissuilla herkkäunisempi, ja herää taatusti kaikkeen. En minä vaan!

Mysti pääsi sitten sunnuntaina tuomarin pöydälle. Pojalla oli hirveä kiire koko ajan, Mytsi ravasi jatkuvasti ympäri pöytää ja olisi kovasti halunnut päästä tuomarihäkkejä tutkimaan. Tuhatjalkaista kollia oli aika riemukasta koittaa pitää kurissa! :D Kiva arvostelu ja serti tuli, ja niinpä Mystistä tuli nyt ihan oikeasti laumani ensimmäinen Herkkusieni! Tosin nuukailun mekassa eli Laihialla kun oltiin, ei Mysti saanut edes valmistumisruusuketta. Onneksi lupasivat lähettää sen jälkikäteen. Pitäähän meille tietenkin sellainen saada seinälle roikkumaan, koska meillä ei yhtään sellaista ole, jossa lukisi Champion.

Kotimatka oli tulomatkaa mielenkiintoisempi. Onneksi näyttelystä päästiin jo neljältä, jolloin saimme ajaa autuaassa valossa pari ensimmäistä tuntia. Ehdimme ohittaa valoisana aikana kaikki pahimmat kohdat, joten ajourakka oli hieman helpompi ja kevyempi kotiin mennessä. Lyhyempi se ei ollut, vaan sain Laihia-Varkaus -väliin menemään kuusi tuntia! Pakko myöntää että ilmassa oli riemua ja juhlaa siinä vaiheessa kun lopulta kaarsin kotipihaan. Mysti oli tyytyväinen myös. Se matkusti tyypilliseen tapaansa hipihiljaa, mutta hihkaisi kotipihassa että nyt vois sitten jo juosta sisälle!

Ensi viikolla sitten käydään tutustumassa TICA-näyttelyn kiemuroihin. Siitä vasta hauskaa tuleekin! :D

Joskus on niin hauskaa omistaa kissa, että voisin oksentaa

2009-03-03T12:22:00.000-08:00

Nuudeli on kissa, jolla on taipumusta olla toisinaan paljon luovempi ja nokkelampi kuin sille itselleen olisi terveellistä. Ykkösmotivaattori on ruoka, josta säännöllisenä esimerkkinä ovat eteiseen kulkeutuvat, seulaksi jyrsityt ja tyhjäksi imetyt annospussit, jotka ovat olleet muka-nuukunkestävässä piilossa. Toinen intohimon kohde, joka siivittää Nuudelikissan taituruuteen, on villa. Tai huopa. Tai mikä tahansa pehmoinen kangas.

Nuudelin villanhimolle on menetetty ainakin neljä pipoa, parit villasukat, muutama pörrösukka ja pari ihan tavallistakin, ainakin kolme yksittäistä lapasta, kaksi kaulaliinaa, lukematon joukko pieniä pehmoleluja, ja tänään, viimeisimpänä uhrina, sormikas.

Meillä kaikki Nuudelia mahdollisesti houkuttavat tavarat on visusti piilotettu. Tämäniltainen sormikas oli naulakossa olevan takkini taskussa yhdessä parinsa kanssa. Nuudelin perhana onnistui kaivamaan sen sieltä! Siis kurottautumaan takajaloillaan seisten noin metrin korkeuteen, sujauttamaan tassunsa taskun läpän alle, ja koukkimaan taskun pohjalla olevan hanskan ulos. Kun kuulen tietyn kuuloista narskuntaa, tiedän että se kolmasti kirottu elukka syö jotain kiellettyä ja kankaista. Yleensä se juoksee saaliinsa kanssa karkuun, kun menen ottamaan sitä pois. Niin se teki nytkin, livisti hanskansa kanssa keittiöön pää alhaalla, etten näkisi mitä se kantaa. Tokihan se selvisi! Minua odotti tämä:

Irtonainen sormi tosin oli jäänyt eteiseen. Sormesta puuttuva pätkä löytynee kissan sisäpuolelta, josta se luultavasti ilmaantuu lähimmälle matolle oksennuksena seuraavan vartin sisään.

Meille tarvitaan lukollinen metalliarkku, jossa säilytetään kaikki kissanruoka, joka ei ole tölkissä, sekä kaikki muu Nuudeli houkuttava omaisuus.

Kyläilemässä taasen

2009-03-01T12:09:00.000-08:00

Koska sunnuntaipäivät ovat pitkäveteisiä ja allekirjoittanut kituu pentukuumeessa, ratkaisin asian kutsumalla itseni kylään DeLaSoul´s-kissalaan. Koska minulle jalomielisesti annettiin lupa saapua valtiovierailulle, hyppäsin ajokkiin ja ajelin Kuopioon.

Mitä sieltä sitten löysin? Vilkkaan, riekkuvan, ilkikurisen ja hyörivän lauman pikkuruisia piikikkäitä riiviöitä, jotka painelivat niin lujaa että silmissä vilisi, ja jättivät naarmuja jälkeensä jos sellaisen kiinni sai. Kissanpentuja, siis. Samainen lauma, jota aiemmin kävin ihmettelemässä niiden ollessa pötköjä vasta.

Pötkövaihe on nyt selvästi taakse jäänyttä elämää, kakarat elävät nyt on/off-tyylillä. Joko painavat sata lasissa tai nukahtavat kesken syömisen. Löysin porukasta suosikin: pikkuinen Jansku-neiti kehräsi minulle suloisesti, ja naarmutti minut perin pohjaisesti sylissä ollessaan. Myös lautasantennisilmäinen Bertta hurmasi, jestas miten hulvattoman hauska kakara!

Pennuista hurmaantuneena olisin halunnut jäädä sinne asumaan, mutta koska minun piti pestä tänään Mysti ja koska Miikka ehkä tarvitsee autonsa töihin päästäkseen, jouduin palaamaan kotiin. Ennen lähtöä kuitenkin ehdin rapsutella isoja kissoja yllin kyllin, heitellä palloa Esmelle ja tarjota sylin nukkumapaikaksi Nallelle. Rapsuttelin koiraakin!

Oikein kissamainen päivä siis oli tämä. Ei pöllömpi tapa viettää sunnuntaita! Ensi viikolla sitten suunta Laihialle!

Ei tämä täysijärkisten hommaa ole!

2009-02-19T07:40:00.000-08:00

Niinhän siinä sitten kävi, että minä lähdenkin itse kollini mukaan Laihialle. Mukana on siis vain Mysti, joka sekin nostetaan pöydälle vasta sunnuntaille. Kuitenkin pitää lähteä reissuun jo lauantaina, ja ajaa lähemmäs viisi tuntia talvikelissä autolla, joka nykyisillä renkailla pysyy tiellä hienosti kunhan ei jarruta. Jos perille päästään, vietän rattoisan näyttelypäivän istumalla tyhjän panttina näyttelyssä silittämässä kissaani, jolla ei myöskään ole siellä mitään virkaa. Päivän päätteeksi ryömin hotelliin, jossa maksan itseni kipeäksi yöstä, jota minun ei edes tarvitsisi siellä viettää. Kysymys kuuluu: miksi ihmeessä sitä ryhtyy kaikkeen tällaiseen harrastustoiminnan nimissä? Vastaus: koska hullujahan me kaikki ollaan! :D

Todellisuudessa lähden Mirkalle kuskiksi, ja viettämään laatuaikaa Mystin kanssa. Kollirukka on kotona niin huomaamaton, että sen olemassaolon huomaa vasta, kun illalla valot sammuvat ja Mysti menee sängyn alle laulamaan. Muuten se on hiljainen hipsukka, ja käytännössä näkymätön kissa. Niinpä käytän Laihian viikonlopun täysin häpeilemässä armaan kollini paapomiseen ja lääppimiseen, luvassa siis on oikein kunnon bonding experience!

Sitä paitsi minulla on aina ollut hauskaa näyttelyssä turistinakin, ja vielä kun pääsee reissuun kera Mirkan ja kissojensa, ei minulla ole kerrassaan mitään nurisemista. Luvassa on taatusti hauskoja hetkiä tuttujen kissaihmisten ja kissojen parissa, ja toivottavasti saadaan sunnuntaina viettää uudestaan Herkkusieni-juhlia!

Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa

2009-02-16T03:19:00.000-08:00

Tämä oppi taas uuden jutun! Sen lisäksi että kannattaa tarkistaa kissojen rokotustilanne ennen näyttelyä (tämähän opittiin silloin kun Lisko oli yhden viikonlopun sihteeristössä), kannattaa tarkistaa myös, keneltä niillä on sertejä.

Kävi nimittäin niin, että valmistumisilmoitusta täyttäessäni huomasin, että Mystillä onkin kaksi sertiä Elena Noskovalta, ja koska jälkimäiseen ei älytty pyytää kontrasingeerausta, se pitää mitätöitä eikä kolli valmistu nyt miksikään.

Tämähän oli tietää katastrofia näyttelysuunnitelmilleni, mutta onneksi POH-KISin ihana sihteeri pelasti! Mysti saatiin tungettua Laihian näyttelyyn sunnuntaille, joten pojasta ehkä saadaan sittenkin Herkkusieni suunnitellussa aikataulussa. Iso iso kiitos sihteerille! Niin ja Mirkalle toki myös, jonka mukaan minä kollin työnnän. Mysti asuu sen viikonlopun vessassa, mutta eiköhän se siellä pärjää.

Mitähän minun vielä pitää oppia kantapään kautta? :D

Heviä, heviä

2009-02-15T11:20:00.001-08:00

Näyttelyvuosi 2009 korkattu meidän osaltamme!

Ystävänpäiväviikonloppu vierähti rattoisasti Jyväskylässä kissanäyttelyn merkeissä. Menestys oli odotettua parempi: jokainen mukana ollut kissani oli viikonlopun aikana TP! TP-saldo oli siis kolme: Velho sai omansa lauantaina, Mysti ja Oi sunnuntaina. Kaikki kolme kävivät paneelissa luovuttamassa kategorian parhaan tittelit paremmilleen, mutta on se silti aina kiva jos oma kissa käy edes vähän kääntymässä paneelipaikalla. Olen erityisen ylpeä Velhosta: sen kohdalla paneelissa tuli tasapeli, ja Martti Peltonen sitten ratkaisi pelin oikeutetusti iki-ihanan Mollin voitoksi. Siinä on kissa jolle on ilo hävitä! :D (ja vielä minä Mervi sen Mollin meille nappaan! Ihan varmasti!)

Oin arvostelut olivat mielenkiintoisia: ilmeisesti neitikissamme on kovinkin miehekäs! Lauantaina Natalia Sidorova oli arvostella sen kastraattiuroksena, ennen kuin korjasin että kyllä se tyttö on, ja sunnuntaina Elena Noskovallekin sai hetken hokea että on se tyttö. Tottahan se on, että Oi on iso tyttö. Siis muutenkin kuin paksu, vaikka onhan se sitäkin, mutta Oilla ihan oikeasti on lihaksikas ja melko tanakka kroppa. Noskova hoki koko arvostelun ajan "heavy lady, heavy lady". :) Ei se mitään, hevi on iloinen asia eikä Oin passaa mikään rimppakinttu ruipelo ollakaan, kuinka se muuten pitäisi pojat kurissa?

Näyttelyreissu oli oikein kiva ja onnistunut, vaikka etukäteen pelkäsinkin ravirataa näyttelypaikkana. Minulla kun tunnetusti on aina sitä tavaraa raahattavana: kissoja kärryssä, sturdi ja muuta kamaa vaikka jaettavaksi asti. Hyvin tuolla kuitenkin pärjättiin, rappusista huolimatta, ja lähinäyttelyissä on aina mukavaa. Mirka kunnostautui heikkisiltalana, ja napsi kisseistäni upeita kuvia. Laitan näytille muutaman.

Tämä on mielestäni upea kuva Oista! Miten valppaalta ja ylväältä se näyttää!

Tässä taas toinen puoli Oista: sitä ei stressi näyttelyssä paina! Oin varpaat likaantuivat kesken arvostelun, joten se kaikessa rauhassa putsasi niitä hyvän tovin. Minä repeilin Oille niin huolella ettei tosikaan!

Sitten hieno kuva Velhosta!Se on kyllä suloinen poika, kerrassaan hassu. ♥

Tässä Vellho roikkuu venytyksessä. Sitä on kyllä ihana esittää, kun se venyy kuin unelma! Se onkin ainoa kissoistani, joka niin tekee. Loput ovat enemmän tai vähemmän tuhatjalkaisia.

Ja viimeiseksi uljas kollimme. Huomatkaa tyypilliseen Mysti-tyyliin ulos pilkistävä kieli!

Mirkalle iso KIITOS hienoista kuvista!

Muoks. Oin arvosteli lauantaina Sidorova eikä Wieland-Schilla. Hyvä muisti mutta kirotun lyhyt!

Kyläilemässä

2009-02-01T02:31:00.000-08:00

Kävinpä tuossa vierailulla DeLaSoul´s-kissalassa. Visiitin idea oli helpottaa pentukuumetta lääppimällä pieniä kissoja, joita siellä vasullinen on. Tietysti piti silitellä myös isommat otukset!

Tässä on hieman kuvasaldoa reissulta. Hämmästyttävän vaikeita kuvattavia ovat pienet kissat! Liikkuvaisia ja kiemurtavaisia pötköjä, ja Eva-emo oli ihan yhtä paha kuin lapsensa. Yhtään ainoata hyvää kuvaa en saanut, kaikista niistä tuli sumeita ja/tai tärähtäneitä. No, minä en valokuvaajana ole mistään kotoisin muutenkaan.

Tämä pentu on ainoa jonka tunnistan, kuvassa kököttää suloinen ja reipas pieni Bertta!

Tästä kaverista en ala edes arvailemaan kuka tämä on. Sievä pieni joka tapauksessa!

Osaan kuvata hyvin, vai kuinka?

Tässä on ihanainen pentukasa! Yksi kakruista taitaa kyllä olla jossain muualla.

Jostain syystä en taas älynnyt kuvata Mirkan isoja kissoja lainkaan, vaikka olisi kyllä pitänyt, sen verran ihastuttavia häntiä siellä vilisee! Sen sijaan laitan pari kuvaa näistä omistani, ihania kun ovat nekin.

Ensiksi Lisko, jonka lempilelu on saman värinen kuin itse!

Ja sitten aina niin dramaattinen Oi.

Singstar-Nuudeli, aikamme Idoli?

2009-01-29T05:11:00.000-08:00

Viihdytin tuossa itseäni laulamalla Singstaria kun meillä se hieno Pleikkari on ja sattui olemaan tylsää. Kissat viihdyttivät itseään ravaamalla telkkarin edessä ja päällä (mistä taulu-tv tykkää ihan tosi paljon) onnistuen sammuttamaankin sen värkin pari kertaa.

Nuudeli kunnostautui Singstar-kriitikkona. Nuukulla on selvästi sävelkorvaa. Mitä huonommin minä lauloin, sitä kovaäänisempiä kommentteja kuului. Mutta osaa Nuudeli itsekin laulaa! Välillä mustiainen kävi neuvomassa miten se biisi oikein pitää vetää ja aivan oikeaoppisesti lauloi mikrofoniin. Kyllä meni omat laulamiset ihan nauramiseksi kun itämainen kastraatti veti sooloa mikkiin. Voi olisipa saanut tilanteesta videokuvaa! :D

Vaan ei se mikään tyhmä kissa ole, Nuudeli harrastaa tosi paljon juuri tuota että se tarkkailee mitä tapahuu ja tekee kohta itse perässä. Monkey see, monkey do!

Tylsä, tylsä tammikuu

2009-01-21T11:46:00.000-08:00

Kuluva kuukausi on ollut pitkäveteinen ja epäkiinnostava. Seuraava näyttely on vasta Ystävänpäivänä, onneksi se hiljalleen lähestyy typerän tammikuun lähestyessä loppuaan. Kissat saavat odottaa vuoden ensimmäistä näyttelydebyyttiään helmikuulle, itse onneksi pääsen tänä viikonloppuna virkistämään itseäni Lahteen turistin ominaisuudessa. Taitaa itseasiassa olla ensimmäinen kertani näyttelyssä ilman minkään näköistä huollettavaa otusta! Tulossa siis toivonmukaan rento ja stressitön reissu.

Jotain hyvää tässä alkuvuodessa kyllä on. Pentubuumi! Tuntuu että kaikkialla ja kaikilla joko on jo pentuja tai sitten niitä kuumeisesti odotetaan, ja miten ihanaa onkaan pentukuulumisia ihmisten blogeista lukea! Ja voi niitä ihania kuvia pikkuruisista kissanaluista! En ole aiemmin pistänyt merkille tällaista jokapaikassapentuja-hommaa, joten uteliaana kysyn onko sattumaa että pentusia tuntuu olevan nyt joka paikassa samaan aikaan vai onko kyse jokavuotisesta ilmiöstä?

Mutta voi iiks, pentuja! Erityisen armaita ovat ChicKittyn I-pentue, eli Mystin jälkikasvu. Niiden kehitystä on aivan erityistä seurata! Mitä kaikkea niistä vielä tuleekaan!

Kuvia

2008-12-29T12:19:00.001-08:00

Otin Möykkyblogista mallia ja päätin hankkia hännille vähän virikettä. Pihi kun olen, askartelin sen itse vessapaperirullista ja pahvinpalasta. Homman idea on simppeli: mikäli kissat haluavat namusia, ne saavat nähdä vähän vaivaa niiden saamiseksi ja kaivella ne rullan pohjalta. Suureksi yllätyksekseni Mysti älysi idean nopeimmin ja on tässä lajissa myös porukan paras. Nuukku on hyvä kakkonen. Lisko taitaa homman vaivatta jos palkinnoksi saa kinkkua, muut namit eivät kiinnosta. Oilla taas ei riitä kärsivällisyys vaan se haluaa jonkun muun kaivamaan namit puolestaan. Velho-rukka ainoana ei ole tajunnut homman päälle, sitä ei pahvitötsäviritys ole kiinnostanut yhtään. Kaverit taitavat saada jatkossa raksunsa tarjoiltuna näin...Tässä vähän kuvia namintonkijaisista

Mysti näyttää mallia!

Näin se käy!

Nuukkukin osaa!

Oi seuraa vierestä.

Tuolla niitä olisi, ja pienellä vaivannäöllä niitä saisi...

...mutta tyhmä paljon työtä tekee, kun fiksu voi syödä toisten aikaansaannokset!

Sitten ihan muita kuvia!

Tässä mallikuva siitä, miten erimallisia korvia voi saman rodun edustajilla olla:

Ja tässä pari kuvaa armaasta Nuudelista, josta minulla on aivan liian vähän kuvia.

On se aina vain niin kaunis, ainakin minun silmissäni! ♥

Ja sitten vielä pari pakollista pesä/nukkumiskuvaa.

Hyvinhän Oi tuohon vielä mahtuu, ei mitään ongelmaa!

Vieläkö tuohon joku sopisi sekaan?

Ja lopuksi vielä viattoman unta uinuva Lisko.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Lisää pentuja!

2008-12-26T11:19:00.000-08:00

Mystin toinen pentue on syntynyt Delicatin kissalaan! Pentuja tuli kolme kappaletta, OSH b ja 2xSIA, suklaita luultavasti nekin. IIIIISOJA pötköjä! Ja poikia kaikki kolme! Hieno Mysti, tekee isoja lapsia! ♥

Onnea vaan Susu-mammalle!

Hyvää joulua!

2008-12-20T06:26:00.000-08:00

Hanne ja Lauma toivottavat kaikille rauhallista joulua ja onnea vuodelle 2009!

Juu, piirsin sen ihan itse. :)

Pentuja!

2008-12-14T04:36:00.001-08:00

Mystin ensimmäin rakastettu, FIN*ChicKitty Fashion Freak eli Siiri, synnytti viime yönä 7 suloista kissanpentua. Katraasta löytyy suklaatäplikkäitä neljä, kaksi siamilaista ja yksi suklaatikin. Valinnan varaa siis riittää, ja voi miten kauniita pentusia ne mahtavatkaan olla. Kuvia odotellessa... (niin Jutta! *wink wink*)

Kyllä minä olen nyt ylpeä kollistamme kun oli mukana tekemässä isoa, hienoa pentuetta! Ei ollut turha se taannoinen Lohjan reissu, ei suinkaan! Nyt voi sitten suurella kiinnostuksella seurata pentusten elämää ja kasvua, mitä niistä mahtaakaan isona tulla?

Voih, pentuja, pentuja. Johan tässä tulee ihan haaveellinen olo!

Suuret onnittelut Miipi-äipälle ja pususia pienille! <3

Tulipahan taas käytyä

2008-12-08T07:01:00.000-08:00

Niin on Kuopion näytelmät näytelty taas.

Ihan ensimmäiseksi haluan hehkuttaa meidän lauman kolmatta Grandia: luikku laikku Liskonen valmistui sunnuntaina GIPiksi! Olen laiheliinistä hurjan ylpeä! Se on viime näyttelyissä ollut paaaaljon itsevarmempi ja reippaampi kuin aiemmin, joten siinä mielessä on vähän kurjaa jättää se vastedes kotiin. Lisko kuitenkin jää nyt ihan kotikissaksi, en kehtaa tuota tikku-ukkopupuliinia viedä nelosluokkaan naurettavaksi, huvittakoon enemmin meitä täällä kotona hassutteluillaan. Meidän pieni hupsutin ja huumoriveikko! <3 Kyllä se on näyttelylomansa/taukonsa (saa nähdä kumpi siitä tulee) ansainnut! Turistiksi varmaan kyllä kannan sitä jatkossakin että pysyy tuntuma yllä, jos sitä vaikka vielä innostuisi käyttämään. Mutta ensi vuonna se ei tuomari pöydälle ilmesty, vannon pyhästi!

Sen sijaan Nuudeli vetäytyy eläkkeeltä. Se on saanut niissä harvoissa näyttelyissä, joihin se on tänä vuonna osallistunut, yllättävän hyviä arvosteluita, joten ehkä sen kehtaa GIPiksi asti näyttelyttää. Lisäksi mustiainen on käyttäytynyt ihan kivasti, ääntä kyllä lähtee mutta on rauhallinen ja venyy. Mikäs siis on isoa mustaa näyttäessä? Vaikka tyyppi onkin vaatimaton niin ainakin jätkässä riittää katsottavaa!

Mystikin starttasi Isojen Poikien luokassa. Menestys jäi vaatimattomaksi kovan kilpailun vuoksi, vaan mitäpä se haittaa, etenkin kun poika on ihan keskenkasvuinen vielä. Sertitili tuli avattua, helmikuussa siitä tulee sitten oman laumani ihka ensimmäinen Herkkusieni! Ja nyt kyllä pitää muuten tuhatjalkaisena tunnettua kollinjytkyä kehaista: MYSTI VENYI! Ehkä ikä tuo viisautta (täyttihän kakara jo vuoden, huu)tai sitten harjoittelu tuotti tulosta. Tai sitten sitä tuolla kertaa vaan huvitti venyä. Niin tai näin, lämmitti kyllä sydäntä.

Mysti on kyllä ihan superkiltti poika. Siltä piti sunnuntaiaamuna nyppiä niskasta poikarakkauden aiheuttamia valkoisia karvoja, ja mitä tekee kolli? Napottaa Mirkan sylissä kiltisti samalla kun minä nypin hirveitä karvatuppoja kissapolosta irti (tähtäys oli vähän pielessä). Uskomattoman rauhallinen kaveri! Tai sitten ei vain tajunnut että siihen, että siitä kiskotaan karvoja irti, pitäisi jotenkin reagoida. On se lutu! ♥

Kivaa oli näyttelyssä siis. Kissat käyttäytyivät tosi hyvin ja saivat sertinsä, ja minä tuhlasin kaikki rahani kun paikalla olikin myyjiä ihanine myytävineen. Tiettyhän mä lankesin!

Tän vuoden näytelmät on nyt sit meiltä näytelty, seuraavana mennään siis Ystävänpäivänä Jyväskylään.

Ja ai niin muuten IIIIIK: Mystin ekat jälkeläiset syntyvät ensi viikolla! Hullun jännittävää, en malta odottaa että pääsen näkemään millaisia otuksia on meidän kolli ollut mukana tekemässä! pentuja, iih! Ihanaa! Ja jouluksi syntyy toinenkin pentue, vähänkö tässä saa elää jännityksessä!

Pyykkipäivä

2008-11-30T06:26:00.000-08:00

Näyttely lähestyy, ja se tietää useimmissa kissatalouksissa kissan pesua. Niin myös täällä, vaikkakin ainoa oikeasti pesua tarvitseva eläin tässä taloudessa on luonnollisesti kolli. Koska olen ilkeä ihminen, pesin myös pari pesua tarvitsematonta kissaa. Oi sai pesunsa jo viime viikolla, kun pesin sen samaan syssyyn Mystin kanssa. Tarkoitus oli sillä kertaa pestä Oi ihan oikealla shampoolla, mutten sitten raaskinutkaan täplätyttöä kiusata, vaan se sai kuivapesun. Ei se pitänyt siitäkään, mutta Oin mielipiteellä ei siinä tapauksessa ollut mitään väliä, vaikka pilalle hemmoteltu lellikki muuten onkin.

Tänään oli Mystin kakkospesu, koska jotenkin mystisesti jätkä oli onnistunut rasvoittumaan uudelleen. Tällä kertaa siis Goopit kehiin, katsotaan joko nyt olisi puhdas kissa. Iloinen se ei ainakaan ole.

Mystin kohtalotoveriksi valikoitui ihan ensimmäistä kertaa pesuun joutuva Velho. Siinä siis ihmeellinen valkoinen kissani, joka ei IKINÄ ole ollut likainen eikä toki ollut sitä nytkään. Ihan silkkaa uteliaisuuttani sen pesin. Poikapolo ei tykännyt huuhteluvaiheesta, vaan koetti kaivautua ovesta läpi ja kun ei päässyt, päästi yhden surkean (ja hyvin äänekkään) miauuuun. Kuivausvaiheessa reppana kehräsi kovempaa kuin koskaan, taisi olla sen verran onnellinen siitä, että mamma lopultakin tajusi lopettaa sen suihkulla kiusaamisen. Nyt sitten jännätään, laskeutuuko Velhon turkki enää ikinä. Märän turkin kanssa se näyttää ihan puudelilta. Karva on pitkää ja hilpeästi pystyssä, voi olla että Kuopiossa minulla on mukanani valkoinen siili! :D

Mutta ovatpahan perkeleet edes puhtaita. Murokissoille en aio tehdä mitään muuta kuin leikata kynnet ja korvakarvat, myöskin Luuranko-Lisko välttyy pesulta. Pieni ohkainen eläjä varmaan saisi keuhkokuumeen jos sen kastelisi, ja sen turkki on hienossa kunnossa muutenkin. Enkä minä harrasta kissojen pyykkäystä muutenkaan kuin pakon edestä, ja kyllä sen huomaakin! :D

Näyttelykuume nousussa, hiiii!

Voittajan aamiainen

2008-11-03T06:57:00.000-08:00

Koska Nuudeli kategoriavoitto on jotain, joka ei varmasti tapahdu kolmatta kertaa, päätin antaa voittajan nauttia palkinnostaan. Aamiaiseksi siis näyteraksuja pokaalista tarjoiltuna!

Eikö olekin ihanan söötti pieni tp-ruusuke? :D

Njam!

Oi maistaa myös!

Poikien pitää saada kanssa.

"Äääääää ne syö KAIKEN!!!"

"Ei käy!" *hotkis*

Yllätystä kerrakseen!

2008-11-03T06:35:00.000-08:00

Kävimme viettämässä sunnuntaipäivän URK:in näyttelyssä Kirkkonummella, ja kylläpä kannatti! Tykkäsin näyttelypaikasta ja sen tunnelmasta, homma toimi mainiosti ja mukavaa oli. Tuomariksi saimme ihka uuden neloskategorian tuomarin, Christina Kowalczukin, ja voi miten ihana tuomari hän onkaan! Tosi herttainen ja mukava tuomari, joka tuntui kiinnittävän paljon huomiota kissan vartaloon ja turkkiin. Oikein virkistävää vaihelua, ihanaa kun kerrankin oli tuomari joka ei katso pelkästään sitä päätä ja niitä korvia!

Christina teki tp-valinnassa yllätysvalintoja, mutta yllättävintä oli Nuudelin tp! Christina tykkäsi Nuudelista arvostelussa, vaikka kolli nurisi ja valitti taukoamatta ja suhahteli milloin huiskalle, milloin kynälle. Hämmästyin kun tuomari ilmoitti haluavansa kissan tp-valintaan. Kun numeroita sitten huudeltiin, arvelin ärripurrin saavan jäädä rauhassa häkkiinsä, vaan ei, se kutsuttiin kuitenkin. Valinnassa oli vastassa monta hienoa (minun mielestäni omaani hienompaa) kastraattipoikaa, joten tiesin voiton osuvan jollekin niistä. Nuudeli muisti kiroilla tässäkin vaiheessa. Yllätys oli melkoinen (ja shokki kanssa, hyvä etten pyörtynyt), kun tuomari ilmoitti valitsevansa Nuudelin. Kuulemma kissalla on niin hieno kroppa (no onhan sillä kyllä) ja hyvin asettuneet korvat (koosta ei sitten ollutkaan puhetta, hohoh), silmien väri ja ilmekin miellytti. Nuukkulainen oli tuomarin mielestä sen porukan kaunein! <3

Koska Christina oli sunnuntaina ainut nelosia arvostellut tuomari, oli Nuudeli samantien myös KPK. Nuukun toinen kategoriavoitto! Edellisellä kerralla Tallinnassa sillä oli vastustajakin, minun pieni Liskoni nimittäin! :D

Oin osalta näyttely meni myös mainiosti, tuomari tykkäsi siitäkin ja sai erityisesti kehuja silmien väristä sekä itsevarmuudestaan. Myös pää sai kehuja, taisi olla ensimmäinen kerta ikinä. TP-valinnassa käytiin Oinkin kanssa pyörähtämässä, tällä kertaa voitto meni toisaalle ihan ansaitusti. Yllättävän monta kastraattityttöä siellä oli niin pieneksi näyttelyksi, oli kiva nähdä sellaisia kilpakumppaneita joita en ollut aiemmin nähnytkään.

Näyttelyssä oli kivasti ostettavaa, ja törsäsin sekä siellä että kotimatkalla kuin aivokuollut peikko. Mutta löysin kaikkea kivaa, jipii! Ostettua tuli kissoille leluja, pyyhkeitä, lahjatavaraa, sekä TAAS uusi pesä. Pesästä vain valitettavasti löytyi kotona jälleen eläviä:

Uudet lelut kelpasivat, niin näyttelyssä jaetut hiiret (vähänkö hienoa, raksunäytteliden lisäksi kumpikin kissa sai omat hiirulaiset!) kuin muutkin lelut.

Velho tietää, että uusi lelu on nimenomaan purulelu:

Mysti tietää myös:

Mitä Murokissat tekevät aamuisin kello yhdeksän?

2008-11-03T06:31:00.000-08:00

Harrastavat intensiivistä kerrostalokyttäystä!

Kiinni jäitte!

"Häh?"

Tyynyt

2008-10-26T03:49:00.001-07:00

Ikuisuuksia kestäneen suunnitttelun jälkeen saimme lopultakin aikaiseksi hankkia uudet tyynyt vanhjen tilalle. Tyynyhankinnat eivät kuitenkaan menneet aivan putkeen, sillä pian kotiinsaapumisen jälkeen havaitsimme että upouusissa tyynyissämme oli syöpäläisiä:

Sanomattakin selvää ettei moisia, elävillä varustettuja tyynyjä voinut käyttää, joten marssimme heti takaisin kauppaan vaihtamaan tuotteita. Nähtyään eläväiset tyynymme omin silmin, myyjä hyvitti meille uudet ilman narinoita.

Uudet tyynyt olivat häntäkansan mielestä hauskoja, kuten lakanoiden vaihto-operaatio yleensäkin. Erityisesti Oi oli kovin mielissään upouusista tyynyistä joille hän voi illan tullen täplikkään ahterinsa laskea.

Villiäinen!

Ihan Piilossa Eikä Kukaan Voi Löytää!

Kuninkaallinen kuono.

"...mennään yhdessä leipomoon. Mestarileipuri oon!"

2008-10-11T05:54:00.000-07:00

Näin laulaa Mysti, ja on kuulemma hienosti laulanutkin! Mysteerimies on paraikaa matkalla Alabamaan, ja on käynyt leipomassa kahden eri leipurioppilaan kanssa. Ensimmäiset pullat pistettiin uuniin Pinkin (DeLaSouls Wham Bam, OSH b) kanssa. Valmiiden leipomusten pitäisi olla vallan suklaisia.

Seuraavaksi vaihdettiin reseptiä ja kokeiltiin, mitä tulee kun yhdistetään suklaata ja kanelia. Siiri, ChicKity Fashion Freak, OSH os 24, ehdotti tätä herkullista reseptiä ja mielellään Mysti tätäkin kokeili, sen verran hyvältä kuulosti!

Huomenna Mystinen tulee kotiin pesemään jauhot turkistaan ja lepäämään rankan leipomisrupeaman päätteeksi. Ja sitten odotellaan! Luvassa siis herkkuleivoksia kahdella eri reseptillä:

Resepti 1: Yhdistä suklaata ja hieman tummempaa suklaata, lisää ripaus riettautta ja odota.

Resepti kaksi: Sekoita kaneli ja suklaa huolellisesti, lisää tuijottavia koiraeläimiä sekä hiven häveliäisyyttä ja odota.

Herkullisia pullia luvassa!

---------

Tähän perään hieman arkisempia kuulumisia.

Kirkkonummen näyttely lähenee hiljakseen, ja sitä odotellessa pesaisin Murokissat. Ensiapuun päätymistä peläten en uskaltanut pestä Oita "oikeasti", vaan käytin siihen kuivapesushampoota. Samalla litkulla pesin myös Nuudelin silkkaa laiskuuttani, vaikkei se luultavasti olisi vesipesuunkaan mitään sanonut. Ei Nuukku kyllä ollut edes likainen...

Oille jo kuivapesukin oli kauhistus. Mitään se ei operaatiosta sanonut ääneen, mutta singahteli ahdistuneesti ympäriinsä kylppärissä eikä halunnut osallistua kuivaukseen (pyyhkeellä!) ollenkaan. Tätä kirjoittaessa täplätyttö välttelee minua huolellisesti, kohtelin sitä ilmeisesti Kaltoin.

Nuudeli taas...no, se on kolli. Ja se on Nuukku, Ällistyttävä Vatkulikissa. Shampoon levitys ei häirinnyt sitä yhtään, ja pyyhkeellä hinkkaaminen oli suorastaan ihanaa mustiasen mielestä! Piti ihan kehrätä kun pyyhkeellä hinkattiin, oli niin mukavaa Kun Sai Huomiota! Voi noita kolleja, Mysti on ihan samanlainen! <3

Heja Sverige!

2008-09-15T05:39:00.000-07:00

Hälsningar från Sverige!

Kotona ollaan, ja ihanaa onkin olla! Rankka reissu oli, vaan oikein mukava!

Olin kovasti vaikuttunut siitä, miten toimiva ja hyvin järjestetty näyttely oli. Ja tilaa oli ruhtinaallisesti! Näyttely meni meidän kohdalla juuri niin kuin olin toivonut! Kaikki saivat sertinsä, ja Oi ja Velho valmistuivat GIPeiksi lauantaina. Nelosia ei lauantaina ollut paljon, mutta taso oli hyvä. Velho ja Lisko olivat ainoat kastraattikollit omalla tuomarillaan, ja vähänkö minulla loksahti leuka kun tuomari nominoi niistä kahdesta huonomman eli Liskon. Paneelissa sillä olikin vastassa kaunis suklaauros, joka oli sekä JW että DSM, eli ei ollut toivoakaan voitosta eikä ollut sille tarvettakaan. Oi ei paneeliin päässytkään, se hävisi TP:nsä selvästi paremmalleen, mutta sai todella hyvät arvostelut ja oli hyvällä tuulella, joten olen enemmän kuin tyytyväinen.

Sunnuntaina sitten oli uusi päivä, ja nelosissa oli käynyt kato. Molemmat pojat olivat eri tuomareilla ja kumpikin oli tuomarinsa ainoa kastraattiuros, joten molemmat nominoitiin. Oi oli koko näyttelyn ainioa kastraattinaaras neloskategoriassa, joten se myös nominoitiin ja oli samalla Kategorian Paras Kastraattinaaras. Ilmainen voitto, mutta voitto kuitenkin. Paneelissa pojilla oli vastassa se sama suklaa, joten ei ollut voitosta toivoa, mutta olen mielettömän ylpeä siitä että Velho sai yhden äänen (Eiwor Andersson rakastui Velhoon, olisipa kiva saada se hänelle joskus ihan arvosteluun). Hyvä Veeho! Velho palasi paneelista Eiworin huulipunat korvassaan. :D

Koko näyttelyn paras juttu oli, kun Velho oli sunnuntaina yleisön suosikki ja sai sievän pikku pokaalin! Noita foreign whiteja ei Ruotsissa vissiin montaa ole, eikä niitä tuolla pohjoisessa etenkään ole totuttu näkemään, joten Velho kiinnosti ihmisiä kovasti. Lisäksi se kummituseläinmaisella ilmeellään sulatti sydämiä. Silti tuo yleisön suosikki-homma tuli täysin yllätyksenä, yleensä ne tittelit ovat menneet söpöille ja pörröisille kissoille. Kivaa kyllä kun tykkäsivät Velhosta, yleisestikin ihmiset näyttivät otuksistani tykkäävän, ja mukavaltahan se tuntui.

Ehdottoman kivaa oli Ruotsissa käydä! Ihmiset olivat tosi mukavia ja ystävällisiä ja näyttelyn toimihenkilöt avuliaita, lisäksi Ruotsin puolella oli paljon mukavampi ajaa kuin Suomessa. Eiköhän tuonne mennä toisenkin kerran!

Matkakumppaneille kiitokset mukavasta viikonlopusta!

Kihinää!

2008-09-10T09:28:00.001-07:00

Ylihuomenna, epäinhimillisen aikaisin aamulla, starttaa vaelluksemme ruotsalaisten kissanäytelmien maailmaan. Ja jännittää ihan törkeästi! Sen takia, että tuo reissu on pisin matka jonka olen koskaan joutunut itse ajamaan. Kunnon maratoni! Ja toisaalta myös siksi, että se on Ulkomainen Näyttely, en siis voi aavistaa millaisia kissoja kilpakumppaneiksemme ilmaantuu ja miten omat pärjäävät tai ylipäätänsä käyttäytyvät. Tai päästäänkö koko näyttelyyn a)perille b)sisälle (pelkään ell-tarkastusta tietämättä oikein miksi).

Lyhyesti sanottuna kunnon perinteinen näyttelypaniikki päällä. Huomenna on edessä tuskainen kiire, kun kaikki pitää saada valmiiksi ja nukkumaankin pitäisi päästä. Niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa!

Ruotsi kutsuu

2008-08-29T10:13:00.000-07:00

Kahden viikon päästä olis lähtö Luleåån, Ruotsiin, näyttelyreissun merkeissä tietenkin. Rabiesvasta-aineet on testattu ja ok kaikilla lähtijöillä (Oi, Velho ja Lisko), vahvari on tullut, paikallista valuuttaa hankittu ja tuomarijako saatu. Kaikki valmiina! Kun nyt ei tulis sairastumisia tai muuta mikä estäisi lähdön...*koputtaa puuta*

Tarkoitus olisi saada tuolla reissulla Oista ja Velhosta GIPit ja niille myös ekat CAPEt. Lisko ei tuolla vielä valmistu, kiitos sen omasta muistamattomuudestani johtuneen rokotus-insidentin. Se ei haittaa lainkaan, onpahan nyt syy ilmoittaa se joulukuun Isrokkiin, josta se olisi muuten jäänyt pois jos olisi sen GIPin saanut suunnitelmien mukaan. Tuon tittelin jälkeen Lisko jää näyttelytauolle kasvamaan. Katsotaan josko luukasa saisi ajan kuluessa hieman massaa itselleen, se kun näyttää vieläkin ihan junnuluokan kissalta. On meinaan nolon näköistä verrata luisevaa Liskoa muihin, komeisiin kastraattikollin jytkyihin! Vähän nimittäin erottuu Lisko joukosta! :D Mut mun Lisko onkin ihan spesiaali tapaus. ♥♥♥

Aah, kotona!

2008-08-25T08:14:00.000-07:00

Kylläpä on ihanaa olla kotona!

Viikonloppu vierähti Vantaalla, ja täytyy sanoa että hauskempiakin reissuja on tehty. Eniten ottaa päähän oma käsittämätön typeryys! Lisko nimittäin vietti rattoisan viikonlopun sihteeristössä, koska minä en ollut älynnyt uusia rokotuksia, jotka lakkasivat olemasta voimassa kaksi päivää ennen näyttelyä! AAAAAARGH! Että voinkin olla tyhmä. Näitä toki sattuu, etenkin jos on enemmänkin kissoja, kaikkien rokoaikoja kun ei mitenkään muista. Nyt ainakin oppi tarkistamaan ne rokotukset! Muilla onneksi riittää ensi keväälle asti ne. Onneksi tuon näyttelyn väliin jääminen ei Liskon menoa haittaa, se kun Ruotsissakin olisi vasta sunnuntaina valmistunut, eli se CAPE olisi jäänyt saamatta joka tapauksessa. Nyt siis Liskon GIPiksi valmistuminen siirtyi tasan kahden näyttelypäivän verran, nou hätä. Mutta tyhmä, tyhmä minä.

Tuosta typeryydestäni johtuen en ollut kauhean iloisissa fiiliksissä viikonloppuna. Lauantaina rassasi jumalaton kuumuus, joka sai kissat ihan kanttuvei ja vei energiat itseltänikin. Hotellissa illalla vettä kului (näyttelyssä eivät juoneet), aamulla sitten ruokaakin. Lauantaina kun ei ruoka maistunut kissoille trooppisissa oloissa. Lisko-paralla oli kurjaa sihteeristössä, se kun ei ole koskaan ollut missään yksin. Ostin sille uuden, suojaisan pesän tuomaan turvaa kolkossa häkissä. Pikku rukka.

Sunnuntaina oli armeliaan viileää, ja ainoa mikä raivostutti oli näyttelyn kesto. Paneeli venyi kuin Velho konsanaan, tuntui ettei sieltä selviä kotiin koskaan. Onneksi kotiin päästiin turvallisesti alkumatkan kurjasta ajokelistä, pimeydestä ja väsymyksestä huolimatta.

Lisko sai tänään uuden rokotuksen, ja kolmen viikon päästä otetaan suunta Ruotsiin Oin, Velhon ja Liskon kanssa. Paluumatka sieltä huolettaa, kuinkahan sitä jaksaa ajaa pitkän, raskaan viikonlopun jälkeen? Uijui.

Mystillä on uusi

2008-08-20T05:35:00.000-07:00

Nyt on käynyt niin, että Mysti on löytänyt Uuden. Uusi on parempi kuin Se Hiiri tai Se Toinen Hiiri. Uusi on Amppis, ja se huijaa, koska Amppis on kissanminttuöttiäinen ja se antaa Amppikselle ylivoimaisen edun Hiiriin nähden. Kurja Amppis.

Tässsä hän on, Mystin Amppis:

Ja näin sillä leikitään!

"Raaah!"

"Mnam!"

"Mrrrhmmmf!"

"Mrraaaa!"

*visk*

Ja tältä Amppis näytti vartin päästä:

Oi, Oi, Oi

2008-08-18T08:25:00.000-07:00

Täytyy laittaa muutama kuva Viiruhännästäni tänne kun tuli räpsittyä, on se vain niin kertakaikkisen ihana neito!

Siinä hän napottaa, smaragdisilmä.

Onko mitään kauniimpaa?

Kerrankin oikealla hetkellä kamera kädessä!

Oilla on aina ollut ilme kohdallaan.

Kaunis tyttö <3>

Osa kuvista on jostain ihmeen syystä kummallisen huonolaatuisia, enkä osannut niitä parannellakaan. Pöh. Mutta kai niistä kissan erottaa!

Voi mun rakkaat <3

2008-08-05T05:39:00.000-07:00

Tuli sellainen olo että täytyy kirjoitella vähän ylistystä hännille, niin ihania otuksia meillä asuu.

Ensimmäisenä armas Liskoni, tuo ADHD-jokapaikanhöylä. Onko hassumpaa kuin Liskon joka suuntaan harottavat, pitkänpitkät tikkujalat, jotka surullisen taitamattomasti harostelevat lelun perään? Lisko saa minut aina hyvälle tuulelle, se on kuin pieni, mustavalkoinen pelle. Ei järjen häivääkään koko paksussa pikku päässä, mutta se tekee elämästä Liskolle paljon hauskempaa. Minulle myös.

Seuraavaksi rakas Velhoni. Ihana pikku kuutti, joka ei syliin kiivetessään saa kohteeseen omatoimisesti kuin eturuumiinsa, loput pitää minun nostaa. Palkkoksi palvelusta saan kilokaupalla hyrisevää, hyväntuulista valkeaa karvaa syliini, ja innokkaan tassun joka taputtelee minua milloin minnekin. Velholla on suloinen tapa kosketella tassulla, ja sen sininen katse on täynnä rakkautta.

Entäs sitten Oi? Voiko hienompaa olla? Siinä on kissa, jossa on kaikki! Kauneus, lempeys, viisaus, arvokkuus, huumorintaju. Viimeistä piirtoa myöten täydellinen, ja ihan kokonaan Mamman Tyttö. Sen suurempaa kunnianosoitusta ei ole, kuin Oi käpertymässä hetkeksi syliin. Sillä sylihetkellä on Tarkoitus.

Nuudeli, voi Nuudeli. Sen kertakaikkinen upeus saa kerta toisensa jälkeen sanattomaksi. Kuinka kaunis voikaan kissa olla? Nuudeli on Se Ensimmäinen, ja siksi ainutlaatuinen. Paras. Ikimuistoinen. Tätä kissaa ei voi korvata. Se on ikuinen.

Vielä viimeiseksi Mysti, tuorein tulokas. Onko suloisempaa? Pöhkö pieni suklaapötkö, jolle rakkain asia maailmassa on Hiiri, ja ehkä myös Se Toinen Hiiri. Mysti pitää kuitenki myös minusta, ja muistaa tulla sen aina kertomaan. Mitään se ei sano, Mysti on aina sanaton, mutta se kehräys...Mystin kehräys kertoo kaiken. Se hyrinä on voimakas, vuolas, täynnä lämpöä, rakkautta ja luottamusta. Mysti on niin tavattoman lempeä poika. Toivottavasti se seikka ei pienen aikuistuessa muutu.

Pallit on!

2008-07-31T06:24:00.000-07:00

Meidän Mystikki olisi nyt sitten Virallisesti Valmis pienten kissojen valmistukseen. Tarpeelliset testit on otettu, ja tänään käytiin myös laskemassa pojan pallit (todettiin riittävä määrä, ylimääräisiä ei löytynyt).

Sienitesti antaa vielä odottaa itseään, mutta Mysti on jo todettu FeLV ja FIV-negatiiviseksi. Veriryhmä on A, ja veri viilettää oikein komean mieskissan sisäpuolella, kuten tavallista on. Mieskissan komeudesta ohessa todiste, kuvan nappasi Juhani Valtola, jolle kiitokset hienosta kuvasta.

Mieskissa itse ei ole ilmaissut tulenpalavaa kaipuuta vastakkaisen sukupuolen edustajien luokse. Sen sijaan Kollin mielessä ovat hiiret, etenkin Se Tietty Hiiri, sekä syöminen. Tosimiehen massu onkin miehekkään pyöreä...

Mysti, ikää 8 kk, ei tosiaan ole vielä antanut merkkiäkään naisentuskasta, vaan sanoo olevansa vielä Ihan Lapsi Vasta. Katsotaan, onko vielä kuukauden kuluttua! :D

Muuten Laumassa eletään arkea. Vantaan näyttely hiljalleen lähestyy, mutta vielä ei jakseta alkaa härväämään valmistelujen kanssa. Viimetippaan, viimetippaan. Vantaa onkin viimeinen näyttely ennen Ruotsin keikkaa, sikäli kuin sinne koskaan päästään. Rabies-vasta-ainetestien tuloksia matkaan lähtijöille odotellaan...toivottavasti on niitä vasta-aineita riittävä määrä joka hännältä tai pääsee itku, niin kipeäksi sitä sai itsensä maksaa niiden testien takia!

Vantaasta vielä sen verran että se reissu jännittää melkoisesti! Ihan jo senkin takia että joutuu ajelemaan Etelä-Suomen suunnalle, joka on minulle jonkin sortin Helvetin Esikartano. Ja luultavasti saa ajaa vielä pimeässäkin. Kirottu syksy. Lisäksi siltä reissulta saattaa lähteä (ja hyvin suurella todennäköisyydellä lähteekin) mukaan eräs Kokeilueläin...

Kuvatuksia

2008-07-20T10:25:00.000-07:00

Sain lopultakin aikaiseksi purkaa kuvia kamerasta tietokoneelle. Tässä on joitakin niistä epämääräisessä järjestyksessä.

Ensimmäisenä Mysti. Ota nyt tuosta sotkusta selvää!

Sitten pojat tuubissa. Voi että nuo kaksi ovat niin hyvä kavereita keskenään!

Ja sitten tyypillinen kuva mustasta kissasta: silmillä varustettu musta hahmo.

Kuten tiedossa on, Mysti on petoeläin. Kita auki, raur!

"Oonko vähän cool!"

"Jep, niiiiiin cool!"

"Rrrrrrrrrr!"

Tolppa-apina

Poijaat parvekkeella. Tuo kokoero!!! Nuukku on jätti. <3>

Mysti ja Lisko ovat saman kokoiset, tällä hetkellä. Mysti varmasti kasvaa vielä!

Oi sai naisellisen höyhenpannan Siilinjärvellä.

"Mulle ei kannata ruveta, olen prinsessa!"

"Sinä siellä! Respect my authority! Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa?"

Litimärkä Mysti-parka. Poikapolo joutui pesulle ennen Kempelettä.

Oi auttaa kuivaamisessa.

Siinä se tällä kertaa. :)

Velho teki sen taas!

2008-07-06T12:03:00.000-07:00

Niin sitä palattiin Kempeleestä kategoriavoittajan kanssa, Velho nimittäin meni ja uusi Siilinjärven tempauksensa ja oli sunnuntaina kategorian paras kastraattiuros! Vau tuota Velhoa!

Ja hienosti pärjäsi Mystikin: pikkumies oli molempina päivinä hienosti TP vaikkei panelissa enää paremmalleen pärjännytkään. Mutta on tuo meidän suklaati aika poika! Ja sen venymisessäkin oli havaittavissa hienoista parannusta, ehkä se siitä viekä oppii.

Oli kyllä todella mukava reissu Kempeleeseen. Reitti oli mukava ajella ja näyttely oli oikein toimiva, erityisen ihanaa oli päästä aikaisin kotiin sunnuntaina. Sitä oli ihan ihmisten aikaan kotosalla vaikka matkaa olikin 350 km ja sää ison osan matkasta kurja. Kyllä on kiva olla kotona! Kissat saavatkin nyt ihan kunnon huilin tämän tiiviin näyttelyrupeaman jälkeen, seuraavan kerran lähdetään vasta elokuussa Vantaalle.

Kiitokset kaikille tutuille seurasta ja mukavasta viikonlopusta!

Siilinjärven suksee

2008-06-29T12:09:00.000-07:00

Kotona ollaan! Viikonloppu vierähti Siilinjärven näytelmissä, ja kyllä olikin mukavaa!

Ensinnäkin näyttely itse oli tosi toimiva, ei ole yhtään mitään valittamista. Kiitosta vain kaikille näyttelyn eteen puuhanneille, loistavasti onnistuitte! Itsekin annoin pikkuruisen panoksen näyttelyn pystytykseen purkamalla pari turhaa häkkiä pois pöydiltä ja lauantaina avitin paneelissa pyyhkimällä pöytiä. En siis ollut hirveän hyödyksi kenellekään, mutta yritin ainakin. ;)

Näyttelyssä tuli myös menestystä! Kaikki saivat sertinsä, mikä on kovasti mainiota, lisäksi tuli muutakin sukseeta. Oi oli kumpanakin päivänä TP, ja lauantaina myös KPK-naaras. Lauantain TP-valinta oli kunnon venkoilua, siinä vaihdeltiin kissoja ristiin ja vatvottiin ja arvottiin. Mutta mikäs sinä, mukavaa oli venytellä nättiä Nasu-neitiä, ja Oikin venyi paljon paremmin kun ei ollut minun nakkisormissani. Oikein viihdyttävä, vaikkakin jokseenkin kumma valintatilaisuus. :D

Sunnuntaina Oilla oli TP-valinnassa vastassa Elinan Meiko, ja tiukka kisa se olikin! Ei mitään hajua millä ansioilla Oi sen voitti. Paneelissa hävittiinkin sitten selvästi paremmalle, kiva että kuitenkin päästiin sinne asti! Velhokin oli yllätyksekseni sunnuntain paneelissa vastassaan Elinan Tuisku. Veeho oli lopulta KPK-uros, ensimmäistä kertaa ikinä! Vähänkö olen ylpeä! Vaikka jos ihan totta puhutaan, kaikki ne hienot kissat (kuten ihanainen Molli, joka lauantain paneelissa näytti Kelmikerhon Salonkileijonalle pitkää nenää ja voitti!) lähtivät jo lauantaina ja sunnuntain TP-valinnoissa olivat sitten ne kissat, jotka yleensä jäävät nuolemaan näppejään parempien viedessä tittelit. Mirkan hieno Turohan sen TP:n olisi sunnuntaina varmaan vienyt ja paneelissa hallinnut ellei olisi joutunut olemaan poissa. Mutta mukavaa että välillä meillekin heruu hieman menestystä! Oli se Velho kyllä nätti näky paneelissa. Voi että se poika venyy nätisti! Eikä varmaan tajunnut itse yhtään mitä tapahtuu. <3

Mystikin sai hienoja arvosteluita ja oli sunnuntaina koko näyttelyin hienoin suklaati, penska olisi siis VP. Ei mikään turha jätkä! Venyttelyharjoitukset täytyy sen kanssa kyllä aloittaa ihan tosissaan, ei siitä rimpuilusta tule mitään. Ja minä saan opetella pesemään rasvahäntää, jipii. Tulen siis olemaan näyttelyissä veritahraisten siteiden peitossa, Mysti kun on hitusen vesikauhuinen...

Vaan loppuu jo jaaritus. Kiitokset kaikille tutuille huippuseurasta, niin ja Jalkasen Pia-Maijan huippuhienolle Dumballe onnittelut JW-tittelistä!

Näyttelykesä

2008-06-23T01:55:00.000-07:00

Uudet sivut ovat tulilla ja toiminnasta, Mirkalle iso kiitos niiden rakentamisesta! Nyt on bannerit ja kaikki, vau!

Niin vaan käytiin ennen Juhannusta Jämsän näytelmissä, ja voi miten hyvällä menestyksellä vieläpä! Mysti oli lauantaina TP ja Oi sunnuntaina TP ja KP, kyllä oli hymy herkässä! Hyvä mieli tuli erityisesti Liskon arvosteluista: kuikelo sai tuomareilta enemmän kehuja kuin koskaan, ja kissa käyttäytyi pöydällä rennommin kuin yleensä. Poika myös valmistui sunnuntaina IP:ksi.
Hieno Lisko!

Tulevana viikonloppuna suunnataan Siilinjärvelle samalla kokoonpanolla kuin Jämsässäkin. Mukavaa päästä lähinäyttelyyn! Seuraavalla viikolla ei niin lähellä ollekaan, kun saa ajaa Kempeleelle asti! Pakko sanoa että tämän kesän aikana tulee ainakin maantieajoa harjoiteltua ihan riittämiin. Onneksi se maantiekammoni on alkanut hellittää.

Kissatilanteeseen sen verran päivitystä, että Lepakko ei ole asunut meillä enää kuukauteen eikä myöskään ole enää minun omistuksessani. Lepa muutti Tampereelle tuttavan luokse ihan kokeilumielessä jotta nähtäisiin, auttaisiko uusi ympäristö sen stressioireisiin. Yllätyksekseni se auttoi, ja Lepakko asettui uuteen kotiinsa taloksi ennätysvauhtia. Lepakko jätti nähtävästi kaikki huolensa ja stressin aiheensa taakseen, sillä pientäkään merkkiä moisista ei ole sittemmin nähty. Lepakosta tuli jälleen tervepäinen ja tasapainoinen kissa, joka sai jäädä siihen kotiin jossa se kaikkein onnellisin on. Muu lauma on myös tasapainottunut Lepakon lähdön myötä. Kaikki ovat rauhallisempia ja selvästi rennompia, kun niiden ei tarvitse enää pelätä Lepakon seuraavaa hyökkäystä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

We´re back in business!

2008-06-21T10:29:00.000-07:00

Hiljaisuuden jälkeen Lauma on palannut bloggaamisen merkeissä. Sivuja yhä odotellaan mutta tulossa ovat!

Tämä ensimmäinen teksti on lähinnä tutustumista uuteen ympäristöön.

Kuvaterveisensä myötä Oi ja Nuudeli toivottavat rauhallista Juhannusta!