Kuinka äkäpussi kesytetään

Vastaus: sipseillä.

Mystihän on koko kastraattiuransa ollut näyttelykärtty, ja kitissyt aina läpi viikonlopun. Männäkesän Isrokin näyttelyssä sunnuntaina (olikin muuten Mystin edellinen näyttely ennen tätä Kes-Kisiä nyt)tarjosin Mystille sen herkkua, eli sipsejä, ja lupasin että jos se on pöydällä nätisti, se saa arvostelun jälkeen lisää. Ihme ja kumma, kissa käyttäytyi ja sai sipsinsä.

Kes-Kisissä kokeilin samaa. Kissathan eivät puhetta ymmärrä, mutta sipseillä lahjominen on Mystillä toiminut hienosti. Lauantaina Mysti oli omalla mittapuullaan tavattoman hyvällä tuulella, ja olin kovasti ylpeä. Sipsit toimivat! Sunnuntaina se taas oli jo heti aamusta oma, pahantuulinen itsensä, mutta sipsit sekä kädestä syötetyt raksut käänsivät tilanteen. Arvostelu meni hienosti, ja TP-valinnassa onnistuin ekaa kertaa ikinä pitämään sen kissan venytyksessä!

Kyllä olin suklaastani ylpeä! ♥ Sertit saatiin, muut glooriaa ei, eikä se kissa sitä olisi ansainnutkaan, sillä suureksi häpeäkseni Mysti on juuri nyt ihan tajuton rasvapallo, siis sikalihava. Mystin seuraava näytelmä on toukokuussa Tallinnassa, ja se poika on aamusta lähtien laihiksella. Pakko se on saada kissan näköiseksi!
Mutta nyt tuli sellainen varmuus, että kyllä Mysti loputkin sertinsä kerää ja pian SP:ksi valmistuu, pääsee sit eläkkeelle.

Kes-Kis meni muutenkin mainiosti. Mörkö palasi seitsemän kuukauden tauolta kuin ei olisi poissa ollutkaan, ja suvereenisti purjehti molempina päivinä voittoon. Kurjaa oli vain se, että tuomarit nominoivat sen suoraan vaikka kilpakumppaneitakin olisi ollut lauantaina kaksi ja sunnuntaina yksi. Olis vähän enemmän ollut shöymeininkiä jos olisi ihan valinta ollut, olisi yleisökin nähnyt hyvin erityyppisiä kissoja.
Joka tapauksessa Mörkö valmistui nyt lopultakin Grandiksi, veljensä Leohan on sitä jo kauan ollut kun on enemmän käynyt näyttelyissä. Mutta täältä tullaan taas!

Kaikenkaikkiaan ihan huippu viikonloppu oli! Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa näyttelytuttavia ja vaihtaa kuulumisia ja silitellä suloista CRX-vauvaa ja kaikkea. Seuraavaksi Rurok sitten mörkösen kanssa kahdestaan!

Jouluja!

Lauma toivottaa blogin lukijoille ja kaikille tutuille eläväistä joulua ja reipasta menoa vuoden vaihteeseen!

Murot ja Mörkö mätsärissä

Joroisissa järjestettiin tänään kissojen match show, ja totta kai minunkin piti sinne kissoineni rientää, kun kerrankin jotain kissahäppeninkiä oli riittävän lähellä.

Mukaan pakkasin Murokissat sekä Mörkö-Keijun. Mörön tehtävä oli hurmata kehräyksellä, Oin kauniilal silmillä ja hienostuneen ystävällisellä käytöksellä ja Nuudelin otin mukaan ihan vain katsottavaksi, sillä katsottavaahaan siinä riittää.

Kävi ilmi, että minun kissani edustivat tasan puolta mätsäriin osallistuvista kissoista. Järjestäjät arvelivat voimassaolevien rokotusten vaatimuksen karsineen paljon osallistujia pois, sillä Joroisissa ei ilmeisesti ole turhan yleistä tuo kissojen rokottaminen. Järjestäjät päättivätkin seuraavaksi järjestää kissojen rokotuspäivän, ja sen jälkeen vasta seuraavan match shown. Ehkä sitten saataisiin lisää kissoja paikalle. Seuraava mätsäri on myös tarkoitus järjestää sunnuntaina, jolloin lauantaityöläisetkin pääsevät paikalle.

Muut paikalle ilmaantuneet kissat olivat hienoja maatukoita kaikki. Sykähdyttävin oli veteraaneihin ilmoitettu, mustavalkoinen Laku-Pekka, joka on suurin lyhytkarvakissa jonka olen nähnyt. Siis valtava! Sille kun saisi pitkän turkin niin menisi melkein maine coonista, profiilikin oli nimittäin hyvin lähellä coonin profiilia. Laku-Pekka oli aivan ihana, rauhallinen herrasmieslöllykkä, ja se voittikin Symppis-palkinnon ja sai hienon viitan siitä palkinnoksi. :)

Nuorten luokassakin oli vain yksi osanottaja, ruskeatiikerivalkoinen Viiru. Todella kaunis kissa upealla kuvioiden kontrastilla, tosi herttainen tapaus. Aikuisten luokan ainoa maatiaisvastus oli punainen pitkäkarva Tyty, ja oli muuten hienoin solidipunainen jonka olen nähnyt: ei haamukuvion haamukuviota, tai ainakaan siinä valaistuksessa ei näkynyt (ei Oillakaan ollut täpliä). Kaunis, kaunis neitikissa, ja se sijoittuikin toiseksi.

Nuudeli ei odotusteni mukaan pärjännyt, ja se olikin aikuisten neljäs, eli viimeinen. Ei haittaa, se sai yhdestä pikkutytöstä itsellen fanin. Ehkä tuleva itämaisharrastaja? Oi rankattiin aikuisten kolmenneksi, ja Mörkö ylätti olemalla paras aikuinen. Kaikki kolme saivat pienet palkinnot, mukavaa että viimeistäkin muistettiin. Tuosta näyttelystä siavat kaikki osallistujat jonkun palinnon, ehkä siis myös muutkin osallistuvat toisenkin kerran.

Luokkiensa parhaiden jälkeen valittiin vielä Best in Show:t. Oista tuli BIS-3, ja se sai ruusukkeen. Mörkö-Keiju oli suureksi yllätyksekseni BIS-1, ja sai ruusukkeen lisäksi pokaalin ja pienen raapimapuun, ja omistaja sai keekoilla kissoineen vielä valokuvissakin.

Etukäteen aavistelin, ettei itämaisten korvaeläinten eksoottisuus ehkä toimisi näyttelyssä, jossa ne arvosteltaisiin ihan kissoina vaan. Yksi pikkupoika niitä kauhistelikin suureen ääneen: "Hyi nää on ihan kauheita, tulkaa kattomaan!Kamalia!" :D Mörkösen hyväntuulinen kehräys luultavasti siivitti sen voittoon, ja Oi varmaan pärjäsi myös ystävällisyydellään. Sekin varmasti auttoi kissojani, että tuomarin virkaa toimittanut ihminen itse kasvattaa sfinxsejä, joten neloskategorian edustajat tuskin häneen silmäänsä kovin kummilta näyttivät.

Enivei, oli mukava match show, ja kivasti ihan erityyppinen tapaus kuin perinteiset rotukissanäyttelyt. Varmasti osallistutaan myös seuraavaan! Pääsin myös kertoilemaan ummet ja lammet itämaisista, sillä ne herättivät ihmisissä paljon mielenkiintoa ja uteliaisuutta. Rotua myös moni arvaili, arvauksina heitettiin muun muassa burma ja cornish rex! :D

Seuraavaksi vielä muutama kuva, ensin mätsärin palkintosaaliistamme sekä pari ihan sattumanvaraista räpsäystä hyvityksenä siitä, ettei blogia ole ikuisuuksiin päivitetty. Näyttelyssä otettuja kuvia on kuulemma luvassa järjestäneen yhdistyksen sivuille:

Palkinnot kokonaisuudessaan: kolme hiirtä, raksuja, t-paita, suurennuslasi (:D ), raapimapuu, pari ruusuketta ja pytty. Aika kiva saalis!


Kaunis Mystinen akvaarion päällä ahteriaan lämmittämässä


Sulaneet pojat. Onni on lämmin akvaarion valaisin!




Oi lämmittelee mieluummin tyynyliinan sisällä

Hullulla halvat huvit, idioottilla ilmaiset...

...eli kuinka Mörkö-Keiju viihdyttää itseään. Klikkaa kuvat isommiksi.












Hetken jo arvelin Mystin saaneen lämpöhalvauksen kun se ei reagoinut Mörkösen leikkeihin mitenkään, mutta sitten se lopulta vaihtoi asentoa ja todisti olevansa elossa.

Nuudeli on löytänyt muuttovalmisteluistani jotain hyvää:

Helle-eläimiä

Raukeaa menoa kesäkuumalla.

Murot ja Mysti


Mysti vingertää








Hieno mies ♥






Lisko on hieno mies myöskin. ♥ Ja pitkä!

Voi mun sinitäplä! ♥

Isrok takana, ja kuten kotinäyttelyssä yleensä, ihanaa oli!

Ensin lauantaina Mörkö selvitti tiensä paneeliin ongelmitta, vaikka en olekaan samaamieltä kaikesta, mit tuomari Anne Veland sanoi. Mörkö kun kuulemma oli iso, lyhytturkkinen ja voimakasrakenteineen, ja noista väitteistä ei kyllä mikään pidä todellisuudessa paikkaansa. Mörkö on pieni, hevilettinen ja teinihontelo, mut ihan sama, kiva että täti tykkäsi! :D

Karl Preiss ei sen sijaan tykännyt Oista, eikä Oikaan välittänyt esittää parastaan Preissille. Täpliäinen sai "ihan kiva"-arvostelut, eikä sillä ollut sen enempää täpliä, korvia kuin eleganssiakaan. TP meni ansiokkaasti Liulle.

Paneellissa äänet menivät tasan Velandin rakastuessa Liuhun ja antaessa tälle äänensä Preissin taas äänestäessä Mörkä. Alfred Wittich (vaimitensenytoli) sitten ratkaisi pelin Mörköselle.

Sunnuntaina oli uusi päivä. Olin aivan varma, että Mörkö häviää samalle ruskeanaamiolle, jonka se Jämsässä voitti puhtaasti tuurilla, mutta sen sijaan Alfred Wittich kohottikin Mörön korkelle ilmaan ilman sen suurempia selityksiä, mielestään parhaana neljästä kastraattinaaraassa.

Oi päätyi Anne Velandin pöydälle, enkä odottanut sen kummempaa menestystä sille. Sen sijaan Anne antoi Oille upeat arvostelut, ja tykkäsi kamalasti Oin vankasta rakenteesta ja kontrastista, siis ominaisuuksista, joista ensimmäinen oli edellisen päivän tuomarin mielestä rumaa ja toinen ei ollut edes olemassa. Vastassa oli jälleen Liu, ja TP valinta kesti kauan Velandin arpoessa. Liun valttina oli upea, rento esiintyminen, kun taas Oi venkoili ja urputti, mutta tuomari totesi että kissa ei ole vihainen tai hermostunut, se vaan ei halua olla venytyksessä. Liu sai kehuja turkistaan ja upeasta kunnostaan, mutta loppujen lopuksi se seikka, että Oilla on ihan nähtävissä olevat täplät vaikka se on sininen, ja että sillä on Velandin mielestä niin hieno kroppa, toi Oille TP:n. Loksahti muuten leuka silloin!

Paneelissa sitten kisasivat molemmat tyttöni toisiaan vastaan! Odotin, että Veland äänestäisi Oita, koska ei ollut äänestänyt Mörköä lauantainakaan vaikka itse sen nominoi. Wittichin arvelin myös pitävän äänensä omallaan, eli Möröllä, ja että kolmas tuomari, tässä tapauksessa Martti Peltonen, sitten ratkaisisi pelin luultavasti Mörön hyväksi. Kylläpä olin pyörtyä kun kuulutettiin että molemmat äänet menevät kissalle nro... ja kun Mörön numeron sijaan sanottiinkin Oin numero! Oi voitti! Molemmilla tuomariäänillä! Ei mikään mitätön temppu, sillä Mörkö on tyypiltään modernimpi ja sillä on kuusi KP:ta käsittävä voittoputki takanaan.

Kunpa tietäisin mitä paneelissa tapahtui, ja mitä tuomarit keskustelivat ja pohtivat. Mikä on Oissa se jokin, jolla se sai molemmat äänet nuorempaa, tyypikkäämpää kanssakilpailijaa vastaan? Jotain erityistä siinä kissa on, kuten hyvin tiedän, ja tänään tuomarit näkivät sen myös. Olen sinitäplästäni niin kovin ylpeä! Se on niin, niin rakas. ♥

Tässä Oi viime vuonna helmikuun kes-Kisissä Mirkan kuvaamana:

Kis, kis, Kes-Kis

Näyttelykesä avattu!

Pyörähdin Jämsän suunnalla Mörkö-Keijun ja Mystin kanssa, ja hetken mieleijohteesta otin Oin turistiksi. Vaikka menomatkalla satoi vettä kuin aisaa koko matkan, reissusta tuli vallan mainio. Siitäkin huolimatta, että Mysti teki parhaansa pilatakseen lauantain käyttäytymällä huonommin kuin ikinä. Käytöksellään minulta kyseenalaisen lempinimen Saksalainen Persereikä tienannut suklaati onneksi asettui jouduttuaan eristykseen, ja käyttäytyi tuomarin pöydällä sen verran siedettävästi, että sai sertinsä.

Mörkö sai sertinsä myös, ja kutsun TP-valintaan. Kolmesta kastraattinaaraasta se oli ainoa, joka sinne kutsun sai, ja vaikkei tuomari siihen mitenkään varsinaisesti rakastunut, Mörkö oli TP ja samantien myös KP, sillä paneelissa ei kilpailua ollut.

Hotellissa kissoilla oli lystiä, erityisesti Oilla, joka rakastaa hotelleja ja reissussa saamaansa huomiota. Tässä muutama kuva:

Oi topakkana


Mörkö vaeltaa


Mysti on musta, ainakin tässä kuvassa, ja Jämsän jäähallin valoissa.


Sunnuntaina Mystillä oli paaaaaljon parempi päivä, ja lämmitti todella sydäntä kun toinen oli niin hyväntuulinen. Toki se tuomarille vähän kommentoi, mutta oli häkissä hiljaa ja nätisti ja jopa haki huomiota ja silityksiä. Ihana! Serti tuli taas ongelmitta, kuten Möröllekin. Möröllä oli tällä kertaa kunnon kilpailu TP:stä. Vastassa oli Kelmikerhon Tummaa Magiaa, JW, ja olin varma että kaunis, klassinen ruskeanaamio veisi voiton. Tuomari kuitenkin tykkäsi että se on liian tumma, ja nominoi Mörkö-Keijun. Paneelissa oli kisa myös, vastassa elegantti ja tyylikäs Liu, eli Sultsinan Satumaa, DSM. Mörkö hurmasi tuomarit ja vei molemmat äänet ollen näin jälleen KP!

Kotimatka tapahtui menomatkaa paremmassa kelissä, ja kotiin palattiin tyytyväisinä. Seuraavaksi suunnataan Siilinjärvelle, Isrok odottaa!

Sitten muutama kuva tältä päivältä, kun Oi ja Mörkö huvittelivat sängyssä vaihtaessani lakanoita. Oi oli kertakaikkisen villi!

Pörh!


Orava-Oi


Zzzzoooooooooooom!!


Älä mulle ala, kakara!


Lopuksi vielä kuva Mystistä, joka on kotioloissa jotain aivan muuta kuin räyhäävä ja jurputtava näyttely-alter egonsa.♥


Kuvat saa klikkaamalla suuremmaksi.