perjantai 29. elokuuta 2008

Ruotsi kutsuu

Kahden viikon päästä olis lähtö Luleåån, Ruotsiin, näyttelyreissun merkeissä tietenkin. Rabiesvasta-aineet on testattu ja ok kaikilla lähtijöillä (Oi, Velho ja Lisko), vahvari on tullut, paikallista valuuttaa hankittu ja tuomarijako saatu. Kaikki valmiina! Kun nyt ei tulis sairastumisia tai muuta mikä estäisi lähdön...*koputtaa puuta*

Tarkoitus olisi saada tuolla reissulla Oista ja Velhosta GIPit ja niille myös ekat CAPEt. Lisko ei tuolla vielä valmistu, kiitos sen omasta muistamattomuudestani johtuneen rokotus-insidentin. Se ei haittaa lainkaan, onpahan nyt syy ilmoittaa se joulukuun Isrokkiin, josta se olisi muuten jäänyt pois jos olisi sen GIPin saanut suunnitelmien mukaan. Tuon tittelin jälkeen Lisko jää näyttelytauolle kasvamaan. Katsotaan josko luukasa saisi ajan kuluessa hieman massaa itselleen, se kun näyttää vieläkin ihan junnuluokan kissalta. On meinaan nolon näköistä verrata luisevaa Liskoa muihin, komeisiin kastraattikollin jytkyihin! Vähän nimittäin erottuu Lisko joukosta! :D Mut mun Lisko onkin ihan spesiaali tapaus. ♥♥♥

maanantai 25. elokuuta 2008

Aah, kotona!

Kylläpä on ihanaa olla kotona!

Viikonloppu vierähti Vantaalla, ja täytyy sanoa että hauskempiakin reissuja on tehty. Eniten ottaa päähän oma käsittämätön typeryys! Lisko nimittäin vietti rattoisan viikonlopun sihteeristössä, koska minä en ollut älynnyt uusia rokotuksia, jotka lakkasivat olemasta voimassa kaksi päivää ennen näyttelyä! AAAAAARGH! Että voinkin olla tyhmä. Näitä toki sattuu, etenkin jos on enemmänkin kissoja, kaikkien rokoaikoja kun ei mitenkään muista. Nyt ainakin oppi tarkistamaan ne rokotukset! Muilla onneksi riittää ensi keväälle asti ne. Onneksi tuon näyttelyn väliin jääminen ei Liskon menoa haittaa, se kun Ruotsissakin olisi vasta sunnuntaina valmistunut, eli se CAPE olisi jäänyt saamatta joka tapauksessa. Nyt siis Liskon GIPiksi valmistuminen siirtyi tasan kahden näyttelypäivän verran, nou hätä. Mutta tyhmä, tyhmä minä.

Tuosta typeryydestäni johtuen en ollut kauhean iloisissa fiiliksissä viikonloppuna. Lauantaina rassasi jumalaton kuumuus, joka sai kissat ihan kanttuvei ja vei energiat itseltänikin. Hotellissa illalla vettä kului (näyttelyssä eivät juoneet), aamulla sitten ruokaakin. Lauantaina kun ei ruoka maistunut kissoille trooppisissa oloissa. Lisko-paralla oli kurjaa sihteeristössä, se kun ei ole koskaan ollut missään yksin. Ostin sille uuden, suojaisan pesän tuomaan turvaa kolkossa häkissä. Pikku rukka.

Sunnuntaina oli armeliaan viileää, ja ainoa mikä raivostutti oli näyttelyn kesto. Paneeli venyi kuin Velho konsanaan, tuntui ettei sieltä selviä kotiin koskaan. Onneksi kotiin päästiin turvallisesti alkumatkan kurjasta ajokelistä, pimeydestä ja väsymyksestä huolimatta.

Lisko sai tänään uuden rokotuksen, ja kolmen viikon päästä otetaan suunta Ruotsiin Oin, Velhon ja Liskon kanssa. Paluumatka sieltä huolettaa, kuinkahan sitä jaksaa ajaa pitkän, raskaan viikonlopun jälkeen? Uijui.

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Mystillä on uusi

Nyt on käynyt niin, että Mysti on löytänyt Uuden. Uusi on parempi kuin Se Hiiri tai Se Toinen Hiiri. Uusi on Amppis, ja se huijaa, koska Amppis on kissanminttuöttiäinen ja se antaa Amppikselle ylivoimaisen edun Hiiriin nähden. Kurja Amppis.

Tässsä hän on, Mystin Amppis:


Ja näin sillä leikitään!

"Raaah!"


"Mnam!"


"Mrrrhmmmf!"


"Mrraaaa!"


*visk*


Ja tältä Amppis näytti vartin päästä:

maanantai 18. elokuuta 2008

Oi, Oi, Oi

Täytyy laittaa muutama kuva Viiruhännästäni tänne kun tuli räpsittyä, on se vain niin kertakaikkisen ihana neito!


Siinä hän napottaa, smaragdisilmä.

Onko mitään kauniimpaa?



Kerrankin oikealla hetkellä kamera kädessä!


Oilla on aina ollut ilme kohdallaan.



Kaunis tyttö <3>

Osa kuvista on jostain ihmeen syystä kummallisen huonolaatuisia, enkä osannut niitä parannellakaan. Pöh. Mutta kai niistä kissan erottaa!





tiistai 5. elokuuta 2008

Voi mun rakkaat <3

Tuli sellainen olo että täytyy kirjoitella vähän ylistystä hännille, niin ihania otuksia meillä asuu.

Ensimmäisenä armas Liskoni, tuo ADHD-jokapaikanhöylä. Onko hassumpaa kuin Liskon joka suuntaan harottavat, pitkänpitkät tikkujalat, jotka surullisen taitamattomasti harostelevat lelun perään? Lisko saa minut aina hyvälle tuulelle, se on kuin pieni, mustavalkoinen pelle. Ei järjen häivääkään koko paksussa pikku päässä, mutta se tekee elämästä Liskolle paljon hauskempaa. Minulle myös.

Seuraavaksi rakas Velhoni. Ihana pikku kuutti, joka ei syliin kiivetessään saa kohteeseen omatoimisesti kuin eturuumiinsa, loput pitää minun nostaa. Palkkoksi palvelusta saan kilokaupalla hyrisevää, hyväntuulista valkeaa karvaa syliini, ja innokkaan tassun joka taputtelee minua milloin minnekin. Velholla on suloinen tapa kosketella tassulla, ja sen sininen katse on täynnä rakkautta.

Entäs sitten Oi? Voiko hienompaa olla? Siinä on kissa, jossa on kaikki! Kauneus, lempeys, viisaus, arvokkuus, huumorintaju. Viimeistä piirtoa myöten täydellinen, ja ihan kokonaan Mamman Tyttö. Sen suurempaa kunnianosoitusta ei ole, kuin Oi käpertymässä hetkeksi syliin. Sillä sylihetkellä on Tarkoitus.

Nuudeli, voi Nuudeli. Sen kertakaikkinen upeus saa kerta toisensa jälkeen sanattomaksi. Kuinka kaunis voikaan kissa olla? Nuudeli on Se Ensimmäinen, ja siksi ainutlaatuinen. Paras. Ikimuistoinen. Tätä kissaa ei voi korvata. Se on ikuinen.

Vielä viimeiseksi Mysti, tuorein tulokas. Onko suloisempaa? Pöhkö pieni suklaapötkö, jolle rakkain asia maailmassa on Hiiri, ja ehkä myös Se Toinen Hiiri. Mysti pitää kuitenki myös minusta, ja muistaa tulla sen aina kertomaan. Mitään se ei sano, Mysti on aina sanaton, mutta se kehräys...Mystin kehräys kertoo kaiken. Se hyrinä on voimakas, vuolas, täynnä lämpöä, rakkautta ja luottamusta. Mysti on niin tavattoman lempeä poika. Toivottavasti se seikka ei pienen aikuistuessa muutu.