maanantai 29. joulukuuta 2008
Kuvia
Mysti näyttää mallia!
Näin se käy!
Nuukkukin osaa!
Oi seuraa vierestä.
Tuolla niitä olisi, ja pienellä vaivannäöllä niitä saisi...
...mutta tyhmä paljon työtä tekee, kun fiksu voi syödä toisten aikaansaannokset!
Sitten ihan muita kuvia!
Tässä mallikuva siitä, miten erimallisia korvia voi saman rodun edustajilla olla:
Ja tässä pari kuvaa armaasta Nuudelista, josta minulla on aivan liian vähän kuvia.
On se aina vain niin kaunis, ainakin minun silmissäni! ♥
Ja sitten vielä pari pakollista pesä/nukkumiskuvaa.
Hyvinhän Oi tuohon vielä mahtuu, ei mitään ongelmaa!
Vieläkö tuohon joku sopisi sekaan?
Ja lopuksi vielä viattoman unta uinuva Lisko.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
perjantai 26. joulukuuta 2008
Lisää pentuja!
Onnea vaan Susu-mammalle!
lauantai 20. joulukuuta 2008
Hyvää joulua!
sunnuntai 14. joulukuuta 2008
Pentuja!
Kyllä minä olen nyt ylpeä kollistamme kun oli mukana tekemässä isoa, hienoa pentuetta! Ei ollut turha se taannoinen Lohjan reissu, ei suinkaan! Nyt voi sitten suurella kiinnostuksella seurata pentusten elämää ja kasvua, mitä niistä mahtaakaan isona tulla?
Voih, pentuja, pentuja. Johan tässä tulee ihan haaveellinen olo!
Suuret onnittelut Miipi-äipälle ja pususia pienille! <3
maanantai 8. joulukuuta 2008
Tulipahan taas käytyä
Ihan ensimmäiseksi haluan hehkuttaa meidän lauman kolmatta Grandia: luikku laikku Liskonen valmistui sunnuntaina GIPiksi! Olen laiheliinistä hurjan ylpeä! Se on viime näyttelyissä ollut paaaaljon itsevarmempi ja reippaampi kuin aiemmin, joten siinä mielessä on vähän kurjaa jättää se vastedes kotiin. Lisko kuitenkin jää nyt ihan kotikissaksi, en kehtaa tuota tikku-ukkopupuliinia viedä nelosluokkaan naurettavaksi, huvittakoon enemmin meitä täällä kotona hassutteluillaan. Meidän pieni hupsutin ja huumoriveikko! <3 Kyllä se on näyttelylomansa/taukonsa (saa nähdä kumpi siitä tulee) ansainnut! Turistiksi varmaan kyllä kannan sitä jatkossakin että pysyy tuntuma yllä, jos sitä vaikka vielä innostuisi käyttämään. Mutta ensi vuonna se ei tuomari pöydälle ilmesty, vannon pyhästi!
Sen sijaan Nuudeli vetäytyy eläkkeeltä. Se on saanut niissä harvoissa näyttelyissä, joihin se on tänä vuonna osallistunut, yllättävän hyviä arvosteluita, joten ehkä sen kehtaa GIPiksi asti näyttelyttää. Lisäksi mustiainen on käyttäytynyt ihan kivasti, ääntä kyllä lähtee mutta on rauhallinen ja venyy. Mikäs siis on isoa mustaa näyttäessä? Vaikka tyyppi onkin vaatimaton niin ainakin jätkässä riittää katsottavaa!
Mystikin starttasi Isojen Poikien luokassa. Menestys jäi vaatimattomaksi kovan kilpailun vuoksi, vaan mitäpä se haittaa, etenkin kun poika on ihan keskenkasvuinen vielä. Sertitili tuli avattua, helmikuussa siitä tulee sitten oman laumani ihka ensimmäinen Herkkusieni! Ja nyt kyllä pitää muuten tuhatjalkaisena tunnettua kollinjytkyä kehaista: MYSTI VENYI! Ehkä ikä tuo viisautta (täyttihän kakara jo vuoden, huu)tai sitten harjoittelu tuotti tulosta. Tai sitten sitä tuolla kertaa vaan huvitti venyä. Niin tai näin, lämmitti kyllä sydäntä.
Mysti on kyllä ihan superkiltti poika. Siltä piti sunnuntaiaamuna nyppiä niskasta poikarakkauden aiheuttamia valkoisia karvoja, ja mitä tekee kolli? Napottaa Mirkan sylissä kiltisti samalla kun minä nypin hirveitä karvatuppoja kissapolosta irti (tähtäys oli vähän pielessä). Uskomattoman rauhallinen kaveri! Tai sitten ei vain tajunnut että siihen, että siitä kiskotaan karvoja irti, pitäisi jotenkin reagoida. On se lutu! ♥
Kivaa oli näyttelyssä siis. Kissat käyttäytyivät tosi hyvin ja saivat sertinsä, ja minä tuhlasin kaikki rahani kun paikalla olikin myyjiä ihanine myytävineen. Tiettyhän mä lankesin!
Tän vuoden näytelmät on nyt sit meiltä näytelty, seuraavana mennään siis Ystävänpäivänä Jyväskylään.
Ja ai niin muuten IIIIIK: Mystin ekat jälkeläiset syntyvät ensi viikolla! Hullun jännittävää, en malta odottaa että pääsen näkemään millaisia otuksia on meidän kolli ollut mukana tekemässä! pentuja, iih! Ihanaa! Ja jouluksi syntyy toinenkin pentue, vähänkö tässä saa elää jännityksessä!
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
Pyykkipäivä
Tänään oli Mystin kakkospesu, koska jotenkin mystisesti jätkä oli onnistunut rasvoittumaan uudelleen. Tällä kertaa siis Goopit kehiin, katsotaan joko nyt olisi puhdas kissa. Iloinen se ei ainakaan ole.
Mystin kohtalotoveriksi valikoitui ihan ensimmäistä kertaa pesuun joutuva Velho. Siinä siis ihmeellinen valkoinen kissani, joka ei IKINÄ ole ollut likainen eikä toki ollut sitä nytkään. Ihan silkkaa uteliaisuuttani sen pesin. Poikapolo ei tykännyt huuhteluvaiheesta, vaan koetti kaivautua ovesta läpi ja kun ei päässyt, päästi yhden surkean (ja hyvin äänekkään) miauuuun. Kuivausvaiheessa reppana kehräsi kovempaa kuin koskaan, taisi olla sen verran onnellinen siitä, että mamma lopultakin tajusi lopettaa sen suihkulla kiusaamisen. Nyt sitten jännätään, laskeutuuko Velhon turkki enää ikinä. Märän turkin kanssa se näyttää ihan puudelilta. Karva on pitkää ja hilpeästi pystyssä, voi olla että Kuopiossa minulla on mukanani valkoinen siili! :D
Mutta ovatpahan perkeleet edes puhtaita. Murokissoille en aio tehdä mitään muuta kuin leikata kynnet ja korvakarvat, myöskin Luuranko-Lisko välttyy pesulta. Pieni ohkainen eläjä varmaan saisi keuhkokuumeen jos sen kastelisi, ja sen turkki on hienossa kunnossa muutenkin. Enkä minä harrasta kissojen pyykkäystä muutenkaan kuin pakon edestä, ja kyllä sen huomaakin! :D
Näyttelykuume nousussa, hiiii!
maanantai 3. marraskuuta 2008
Voittajan aamiainen
Eikö olekin ihanan söötti pieni tp-ruusuke? :D
Njam!
Oi maistaa myös!
Poikien pitää saada kanssa.
"Äääääää ne syö KAIKEN!!!"
"Ei käy!" *hotkis*
Yllätystä kerrakseen!
Christina teki tp-valinnassa yllätysvalintoja, mutta yllättävintä oli Nuudelin tp! Christina tykkäsi Nuudelista arvostelussa, vaikka kolli nurisi ja valitti taukoamatta ja suhahteli milloin huiskalle, milloin kynälle. Hämmästyin kun tuomari ilmoitti haluavansa kissan tp-valintaan. Kun numeroita sitten huudeltiin, arvelin ärripurrin saavan jäädä rauhassa häkkiinsä, vaan ei, se kutsuttiin kuitenkin. Valinnassa oli vastassa monta hienoa (minun mielestäni omaani hienompaa) kastraattipoikaa, joten tiesin voiton osuvan jollekin niistä. Nuudeli muisti kiroilla tässäkin vaiheessa. Yllätys oli melkoinen (ja shokki kanssa, hyvä etten pyörtynyt), kun tuomari ilmoitti valitsevansa Nuudelin. Kuulemma kissalla on niin hieno kroppa (no onhan sillä kyllä) ja hyvin asettuneet korvat (koosta ei sitten ollutkaan puhetta, hohoh), silmien väri ja ilmekin miellytti. Nuukkulainen oli tuomarin mielestä sen porukan kaunein! <3
Koska Christina oli sunnuntaina ainut nelosia arvostellut tuomari, oli Nuudeli samantien myös KPK. Nuukun toinen kategoriavoitto! Edellisellä kerralla Tallinnassa sillä oli vastustajakin, minun pieni Liskoni nimittäin! :D
Oin osalta näyttely meni myös mainiosti, tuomari tykkäsi siitäkin ja sai erityisesti kehuja silmien väristä sekä itsevarmuudestaan. Myös pää sai kehuja, taisi olla ensimmäinen kerta ikinä. TP-valinnassa käytiin Oinkin kanssa pyörähtämässä, tällä kertaa voitto meni toisaalle ihan ansaitusti. Yllättävän monta kastraattityttöä siellä oli niin pieneksi näyttelyksi, oli kiva nähdä sellaisia kilpakumppaneita joita en ollut aiemmin nähnytkään.
Näyttelyssä oli kivasti ostettavaa, ja törsäsin sekä siellä että kotimatkalla kuin aivokuollut peikko. Mutta löysin kaikkea kivaa, jipii! Ostettua tuli kissoille leluja, pyyhkeitä, lahjatavaraa, sekä TAAS uusi pesä. Pesästä vain valitettavasti löytyi kotona jälleen eläviä:
Uudet lelut kelpasivat, niin näyttelyssä jaetut hiiret (vähänkö hienoa, raksunäytteliden lisäksi kumpikin kissa sai omat hiirulaiset!) kuin muutkin lelut.
Velho tietää, että uusi lelu on nimenomaan purulelu:
Mysti tietää myös:
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Tyynyt
Sanomattakin selvää ettei moisia, elävillä varustettuja tyynyjä voinut käyttää, joten marssimme heti takaisin kauppaan vaihtamaan tuotteita. Nähtyään eläväiset tyynymme omin silmin, myyjä hyvitti meille uudet ilman narinoita.
Uudet tyynyt olivat häntäkansan mielestä hauskoja, kuten lakanoiden vaihto-operaatio yleensäkin. Erityisesti Oi oli kovin mielissään upouusista tyynyistä joille hän voi illan tullen täplikkään ahterinsa laskea.
Villiäinen!
Ihan Piilossa Eikä Kukaan Voi Löytää!
Kuninkaallinen kuono.
lauantai 11. lokakuuta 2008
"...mennään yhdessä leipomoon. Mestarileipuri oon!"
Seuraavaksi vaihdettiin reseptiä ja kokeiltiin, mitä tulee kun yhdistetään suklaata ja kanelia. Siiri, ChicKity Fashion Freak, OSH os 24, ehdotti tätä herkullista reseptiä ja mielellään Mysti tätäkin kokeili, sen verran hyvältä kuulosti!
Huomenna Mystinen tulee kotiin pesemään jauhot turkistaan ja lepäämään rankan leipomisrupeaman päätteeksi. Ja sitten odotellaan! Luvassa siis herkkuleivoksia kahdella eri reseptillä:
Resepti 1: Yhdistä suklaata ja hieman tummempaa suklaata, lisää ripaus riettautta ja odota.
Resepti kaksi: Sekoita kaneli ja suklaa huolellisesti, lisää tuijottavia koiraeläimiä sekä hiven häveliäisyyttä ja odota.
Herkullisia pullia luvassa!
---------
Tähän perään hieman arkisempia kuulumisia.
Kirkkonummen näyttely lähenee hiljakseen, ja sitä odotellessa pesaisin Murokissat. Ensiapuun päätymistä peläten en uskaltanut pestä Oita "oikeasti", vaan käytin siihen kuivapesushampoota. Samalla litkulla pesin myös Nuudelin silkkaa laiskuuttani, vaikkei se luultavasti olisi vesipesuunkaan mitään sanonut. Ei Nuukku kyllä ollut edes likainen...
Oille jo kuivapesukin oli kauhistus. Mitään se ei operaatiosta sanonut ääneen, mutta singahteli ahdistuneesti ympäriinsä kylppärissä eikä halunnut osallistua kuivaukseen (pyyhkeellä!) ollenkaan. Tätä kirjoittaessa täplätyttö välttelee minua huolellisesti, kohtelin sitä ilmeisesti Kaltoin.
Nuudeli taas...no, se on kolli. Ja se on Nuukku, Ällistyttävä Vatkulikissa. Shampoon levitys ei häirinnyt sitä yhtään, ja pyyhkeellä hinkkaaminen oli suorastaan ihanaa mustiasen mielestä! Piti ihan kehrätä kun pyyhkeellä hinkattiin, oli niin mukavaa Kun Sai Huomiota! Voi noita kolleja, Mysti on ihan samanlainen! <3
maanantai 15. syyskuuta 2008
Heja Sverige!
Kotona ollaan, ja ihanaa onkin olla! Rankka reissu oli, vaan oikein mukava!
Olin kovasti vaikuttunut siitä, miten toimiva ja hyvin järjestetty näyttely oli. Ja tilaa oli ruhtinaallisesti! Näyttely meni meidän kohdalla juuri niin kuin olin toivonut! Kaikki saivat sertinsä, ja Oi ja Velho valmistuivat GIPeiksi lauantaina. Nelosia ei lauantaina ollut paljon, mutta taso oli hyvä. Velho ja Lisko olivat ainoat kastraattikollit omalla tuomarillaan, ja vähänkö minulla loksahti leuka kun tuomari nominoi niistä kahdesta huonomman eli Liskon. Paneelissa sillä olikin vastassa kaunis suklaauros, joka oli sekä JW että DSM, eli ei ollut toivoakaan voitosta eikä ollut sille tarvettakaan. Oi ei paneeliin päässytkään, se hävisi TP:nsä selvästi paremmalleen, mutta sai todella hyvät arvostelut ja oli hyvällä tuulella, joten olen enemmän kuin tyytyväinen.
Sunnuntaina sitten oli uusi päivä, ja nelosissa oli käynyt kato. Molemmat pojat olivat eri tuomareilla ja kumpikin oli tuomarinsa ainoa kastraattiuros, joten molemmat nominoitiin. Oi oli koko näyttelyn ainioa kastraattinaaras neloskategoriassa, joten se myös nominoitiin ja oli samalla Kategorian Paras Kastraattinaaras. Ilmainen voitto, mutta voitto kuitenkin. Paneelissa pojilla oli vastassa se sama suklaa, joten ei ollut voitosta toivoa, mutta olen mielettömän ylpeä siitä että Velho sai yhden äänen (Eiwor Andersson rakastui Velhoon, olisipa kiva saada se hänelle joskus ihan arvosteluun). Hyvä Veeho! Velho palasi paneelista Eiworin huulipunat korvassaan. :D
Koko näyttelyn paras juttu oli, kun Velho oli sunnuntaina yleisön suosikki ja sai sievän pikku pokaalin! Noita foreign whiteja ei Ruotsissa vissiin montaa ole, eikä niitä tuolla pohjoisessa etenkään ole totuttu näkemään, joten Velho kiinnosti ihmisiä kovasti. Lisäksi se kummituseläinmaisella ilmeellään sulatti sydämiä. Silti tuo yleisön suosikki-homma tuli täysin yllätyksenä, yleensä ne tittelit ovat menneet söpöille ja pörröisille kissoille. Kivaa kyllä kun tykkäsivät Velhosta, yleisestikin ihmiset näyttivät otuksistani tykkäävän, ja mukavaltahan se tuntui.
Ehdottoman kivaa oli Ruotsissa käydä! Ihmiset olivat tosi mukavia ja ystävällisiä ja näyttelyn toimihenkilöt avuliaita, lisäksi Ruotsin puolella oli paljon mukavampi ajaa kuin Suomessa. Eiköhän tuonne mennä toisenkin kerran!
Matkakumppaneille kiitokset mukavasta viikonlopusta!
keskiviikko 10. syyskuuta 2008
Kihinää!
Lyhyesti sanottuna kunnon perinteinen näyttelypaniikki päällä. Huomenna on edessä tuskainen kiire, kun kaikki pitää saada valmiiksi ja nukkumaankin pitäisi päästä. Niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa!
perjantai 29. elokuuta 2008
Ruotsi kutsuu
Tarkoitus olisi saada tuolla reissulla Oista ja Velhosta GIPit ja niille myös ekat CAPEt. Lisko ei tuolla vielä valmistu, kiitos sen omasta muistamattomuudestani johtuneen rokotus-insidentin. Se ei haittaa lainkaan, onpahan nyt syy ilmoittaa se joulukuun Isrokkiin, josta se olisi muuten jäänyt pois jos olisi sen GIPin saanut suunnitelmien mukaan. Tuon tittelin jälkeen Lisko jää näyttelytauolle kasvamaan. Katsotaan josko luukasa saisi ajan kuluessa hieman massaa itselleen, se kun näyttää vieläkin ihan junnuluokan kissalta. On meinaan nolon näköistä verrata luisevaa Liskoa muihin, komeisiin kastraattikollin jytkyihin! Vähän nimittäin erottuu Lisko joukosta! :D Mut mun Lisko onkin ihan spesiaali tapaus. ♥♥♥
maanantai 25. elokuuta 2008
Aah, kotona!
Viikonloppu vierähti Vantaalla, ja täytyy sanoa että hauskempiakin reissuja on tehty. Eniten ottaa päähän oma käsittämätön typeryys! Lisko nimittäin vietti rattoisan viikonlopun sihteeristössä, koska minä en ollut älynnyt uusia rokotuksia, jotka lakkasivat olemasta voimassa kaksi päivää ennen näyttelyä! AAAAAARGH! Että voinkin olla tyhmä. Näitä toki sattuu, etenkin jos on enemmänkin kissoja, kaikkien rokoaikoja kun ei mitenkään muista. Nyt ainakin oppi tarkistamaan ne rokotukset! Muilla onneksi riittää ensi keväälle asti ne. Onneksi tuon näyttelyn väliin jääminen ei Liskon menoa haittaa, se kun Ruotsissakin olisi vasta sunnuntaina valmistunut, eli se CAPE olisi jäänyt saamatta joka tapauksessa. Nyt siis Liskon GIPiksi valmistuminen siirtyi tasan kahden näyttelypäivän verran, nou hätä. Mutta tyhmä, tyhmä minä.
Tuosta typeryydestäni johtuen en ollut kauhean iloisissa fiiliksissä viikonloppuna. Lauantaina rassasi jumalaton kuumuus, joka sai kissat ihan kanttuvei ja vei energiat itseltänikin. Hotellissa illalla vettä kului (näyttelyssä eivät juoneet), aamulla sitten ruokaakin. Lauantaina kun ei ruoka maistunut kissoille trooppisissa oloissa. Lisko-paralla oli kurjaa sihteeristössä, se kun ei ole koskaan ollut missään yksin. Ostin sille uuden, suojaisan pesän tuomaan turvaa kolkossa häkissä. Pikku rukka.
Sunnuntaina oli armeliaan viileää, ja ainoa mikä raivostutti oli näyttelyn kesto. Paneeli venyi kuin Velho konsanaan, tuntui ettei sieltä selviä kotiin koskaan. Onneksi kotiin päästiin turvallisesti alkumatkan kurjasta ajokelistä, pimeydestä ja väsymyksestä huolimatta.
Lisko sai tänään uuden rokotuksen, ja kolmen viikon päästä otetaan suunta Ruotsiin Oin, Velhon ja Liskon kanssa. Paluumatka sieltä huolettaa, kuinkahan sitä jaksaa ajaa pitkän, raskaan viikonlopun jälkeen? Uijui.
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Mystillä on uusi
Tässsä hän on, Mystin Amppis:
Ja näin sillä leikitään!
"Raaah!"
"Mnam!"
"Mrrrhmmmf!"
"Mrraaaa!"
*visk*
Ja tältä Amppis näytti vartin päästä:
maanantai 18. elokuuta 2008
Oi, Oi, Oi
tiistai 5. elokuuta 2008
Voi mun rakkaat <3
Ensimmäisenä armas Liskoni, tuo ADHD-jokapaikanhöylä. Onko hassumpaa kuin Liskon joka suuntaan harottavat, pitkänpitkät tikkujalat, jotka surullisen taitamattomasti harostelevat lelun perään? Lisko saa minut aina hyvälle tuulelle, se on kuin pieni, mustavalkoinen pelle. Ei järjen häivääkään koko paksussa pikku päässä, mutta se tekee elämästä Liskolle paljon hauskempaa. Minulle myös.
Seuraavaksi rakas Velhoni. Ihana pikku kuutti, joka ei syliin kiivetessään saa kohteeseen omatoimisesti kuin eturuumiinsa, loput pitää minun nostaa. Palkkoksi palvelusta saan kilokaupalla hyrisevää, hyväntuulista valkeaa karvaa syliini, ja innokkaan tassun joka taputtelee minua milloin minnekin. Velholla on suloinen tapa kosketella tassulla, ja sen sininen katse on täynnä rakkautta.
Entäs sitten Oi? Voiko hienompaa olla? Siinä on kissa, jossa on kaikki! Kauneus, lempeys, viisaus, arvokkuus, huumorintaju. Viimeistä piirtoa myöten täydellinen, ja ihan kokonaan Mamman Tyttö. Sen suurempaa kunnianosoitusta ei ole, kuin Oi käpertymässä hetkeksi syliin. Sillä sylihetkellä on Tarkoitus.
Nuudeli, voi Nuudeli. Sen kertakaikkinen upeus saa kerta toisensa jälkeen sanattomaksi. Kuinka kaunis voikaan kissa olla? Nuudeli on Se Ensimmäinen, ja siksi ainutlaatuinen. Paras. Ikimuistoinen. Tätä kissaa ei voi korvata. Se on ikuinen.
Vielä viimeiseksi Mysti, tuorein tulokas. Onko suloisempaa? Pöhkö pieni suklaapötkö, jolle rakkain asia maailmassa on Hiiri, ja ehkä myös Se Toinen Hiiri. Mysti pitää kuitenki myös minusta, ja muistaa tulla sen aina kertomaan. Mitään se ei sano, Mysti on aina sanaton, mutta se kehräys...Mystin kehräys kertoo kaiken. Se hyrinä on voimakas, vuolas, täynnä lämpöä, rakkautta ja luottamusta. Mysti on niin tavattoman lempeä poika. Toivottavasti se seikka ei pienen aikuistuessa muutu.
torstai 31. heinäkuuta 2008
Pallit on!
Meidän Mystikki olisi nyt sitten Virallisesti Valmis pienten kissojen valmistukseen. Tarpeelliset testit on otettu, ja tänään käytiin myös laskemassa pojan pallit (todettiin riittävä määrä, ylimääräisiä ei löytynyt).
Sienitesti antaa vielä odottaa itseään, mutta Mysti on jo todettu FeLV ja FIV-negatiiviseksi. Veriryhmä on A, ja veri viilettää oikein komean mieskissan sisäpuolella, kuten tavallista on. Mieskissan komeudesta ohessa todiste, kuvan nappasi Juhani Valtola, jolle kiitokset hienosta kuvasta.
Mieskissa itse ei ole ilmaissut tulenpalavaa kaipuuta vastakkaisen sukupuolen edustajien luokse. Sen sijaan Kollin mielessä ovat hiiret, etenkin Se Tietty Hiiri, sekä syöminen. Tosimiehen massu onkin miehekkään pyöreä...
Mysti, ikää 8 kk, ei tosiaan ole vielä antanut merkkiäkään naisentuskasta, vaan sanoo olevansa vielä Ihan Lapsi Vasta. Katsotaan, onko vielä kuukauden kuluttua! :D
Muuten Laumassa eletään arkea. Vantaan näyttely hiljalleen lähestyy, mutta vielä ei jakseta alkaa härväämään valmistelujen kanssa. Viimetippaan, viimetippaan. Vantaa onkin viimeinen näyttely ennen Ruotsin keikkaa, sikäli kuin sinne koskaan päästään. Rabies-vasta-ainetestien tuloksia matkaan lähtijöille odotellaan...toivottavasti on niitä vasta-aineita riittävä määrä joka hännältä tai pääsee itku, niin kipeäksi sitä sai itsensä maksaa niiden testien takia!
Vantaasta vielä sen verran että se reissu jännittää melkoisesti! Ihan jo senkin takia että joutuu ajelemaan Etelä-Suomen suunnalle, joka on minulle jonkin sortin Helvetin Esikartano. Ja luultavasti saa ajaa vielä pimeässäkin. Kirottu syksy. Lisäksi siltä reissulta saattaa lähteä (ja hyvin suurella todennäköisyydellä lähteekin) mukaan eräs Kokeilueläin...
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
Kuvatuksia
Ensimmäisenä Mysti. Ota nyt tuosta sotkusta selvää!
Sitten pojat tuubissa. Voi että nuo kaksi ovat niin hyvä kavereita keskenään!
Ja sitten tyypillinen kuva mustasta kissasta: silmillä varustettu musta hahmo.
Kuten tiedossa on, Mysti on petoeläin. Kita auki, raur!
"Oonko vähän cool!"
"Jep, niiiiiin cool!"
"Rrrrrrrrrr!"
Tolppa-apina
Mysti ja Lisko ovat saman kokoiset, tällä hetkellä. Mysti varmasti kasvaa vielä!
Oi sai naisellisen höyhenpannan Siilinjärvellä.