Olen vaaninut Mörkö-Keijua kamera kädessä jatkuvasti, vaan kyllä on vilkasliikkeisestä pikkukissasta vaikea saada kuvia! Muutaman sentään sain onnistumaan jotenkuten, joten näyttelen niitä.
Kotiutuminen sujuu hienosti! Mörkö jo liikuskelee reippaasti, ja ahmii ruokansa välittämättä isoista kissoista vähääkään. Pahin uhokin on laantunut, vaikka isoille pitääkin yhä murista ja sähistä, ja tassuakin tarjotaan, jos työntävät naamansa liian lähelle.
Virtaa Mörkö-Keijulla riittää, eikä mikään ihme niillä määrillä mitä se syö! Ei ole ainakaan nirso tämä likka! Energiaa on tänään jo purettu leikkimällä, ja huiskaleikit sujuvat enemmän tai vähemmän sopuisasti isojen kanssa. Mahtavaa!
Ja nyt niitä kuvia!
Tämä on napattu heti kun Mörkö saapui ja nökötti vielä boksissaan pörröisen alustansa kätköissä.
Pikkukissa uhoaa Nuudelille.
Tutkailee maailmaa.
Ja hotkii ruokaansa perinaisellisesti!
Ruuan jälkeen maistuu leikkituokio.
Ja lopuksi pikku torkut.
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
tiistai 28. huhtikuuta 2009
Se on täällä!
Ikuisuudelta kestänyt odotus päättyi eilen illalla, kun kävin hakemassa kotiin jotain pietä ja suklaaraitaista. Mörkö tuli kotiin!
Pieni matkusti kotiin kiltisti, ehti jopa torkahtaa matkalla. Kotona kuitenkin tehtiin heti selväksi, että Prinsessa on saapunut taloon. Meille ihmisille Mörkö-Keiju on oikea herranterttu, kehrää heti kun sitä vilkaiseekin, kiehnää, kiipeää syliin, esiintyy. Muut kissat taas... Isoja Mörkö-Keijun tulo ei juurikaan ole kiinnostanut, ne ovat kokeneet tämän ennenkin. Mörkö taas on sitä mieltä, että isot kissat eivät saa tulla sen lähelle, koskea siihen tai edes katsoa sitä. Vaikka olisivat toisessa huoneessa! Yllättävän kova murina ja sähinä niin pienestä otuksesta lähtee!
Mörkö-Keiju vietti illan minun sylissäni tarkkaillen muita kissoja ja ottaen muutamat pikku torkutkin. Aivan ihanan ihmisystävällinen pikkukissa!
Koska Mörkö-Keiju ei halua muiden kissojen katsovan sitä, päätin laittaa sen yöksi keittiön rauhaan että se saa rauhassa syödä, juoda ja käydä hiekkiksellä. Tein väärän päätöksen. Kaksi minuuttia sen jälkeen kun ovi sulkeutui ja Mörkö tajusi, ettei kukaan enää tule keittiöön, alkoi sieltä kuulua kiljumista. Mörkö suureen ääneen ilmoitti, ettei se halunnut tulla lukituksi ihan yksin! Taivuin sen vaatimuksiin, ja kiikutin sen keittiöstä hiekkalaatikoiden luokse, että pieni oppisi heti niiden sijainnin. Sieltä sitten yön mittaan murina siirtyi kohti makuuhuonetta ja lopulta sängyn alle, jossa se vaimeni. Ja huom. sillä murinalla ei ollut mitään tekemistä isojen kissojen kanssa, joka ikinen nukkui kanssani makkarissa! :D
Kun nousin ylös tänä aamuna, sängyn alta purjehti Mörkö-Keiju reippaana ja raikkaana kuin keväinen kukka, ja kehräsi. Sen kälkeen se onkin reippaasti hipsutellut siellä täällä tutkimassa uutta kotiaan, malttoi välillä kuitenkin ahmaista kupillisen evästä napaansa. Hyvältä siis näyttää!
Pieni matkusti kotiin kiltisti, ehti jopa torkahtaa matkalla. Kotona kuitenkin tehtiin heti selväksi, että Prinsessa on saapunut taloon. Meille ihmisille Mörkö-Keiju on oikea herranterttu, kehrää heti kun sitä vilkaiseekin, kiehnää, kiipeää syliin, esiintyy. Muut kissat taas... Isoja Mörkö-Keijun tulo ei juurikaan ole kiinnostanut, ne ovat kokeneet tämän ennenkin. Mörkö taas on sitä mieltä, että isot kissat eivät saa tulla sen lähelle, koskea siihen tai edes katsoa sitä. Vaikka olisivat toisessa huoneessa! Yllättävän kova murina ja sähinä niin pienestä otuksesta lähtee!
Mörkö-Keiju vietti illan minun sylissäni tarkkaillen muita kissoja ja ottaen muutamat pikku torkutkin. Aivan ihanan ihmisystävällinen pikkukissa!
Koska Mörkö-Keiju ei halua muiden kissojen katsovan sitä, päätin laittaa sen yöksi keittiön rauhaan että se saa rauhassa syödä, juoda ja käydä hiekkiksellä. Tein väärän päätöksen. Kaksi minuuttia sen jälkeen kun ovi sulkeutui ja Mörkö tajusi, ettei kukaan enää tule keittiöön, alkoi sieltä kuulua kiljumista. Mörkö suureen ääneen ilmoitti, ettei se halunnut tulla lukituksi ihan yksin! Taivuin sen vaatimuksiin, ja kiikutin sen keittiöstä hiekkalaatikoiden luokse, että pieni oppisi heti niiden sijainnin. Sieltä sitten yön mittaan murina siirtyi kohti makuuhuonetta ja lopulta sängyn alle, jossa se vaimeni. Ja huom. sillä murinalla ei ollut mitään tekemistä isojen kissojen kanssa, joka ikinen nukkui kanssani makkarissa! :D
Kun nousin ylös tänä aamuna, sängyn alta purjehti Mörkö-Keiju reippaana ja raikkaana kuin keväinen kukka, ja kehräsi. Sen kälkeen se onkin reippaasti hipsutellut siellä täällä tutkimassa uutta kotiaan, malttoi välillä kuitenkin ahmaista kupillisen evästä napaansa. Hyvältä siis näyttää!
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Reissu yli odotusten
Rurokista on kotiuduttu jotakuinkin kaikissa ruumiin ja sielun voimissa.
Matka meni paaaaaljon paremmin kuin osasin ikinä toivoakaan. Mystillä piti olla sertikisa, jota pelkäsin kuin ruttoa koska pian olisi lähtö Tallinaan ja ne sertit olisi hyvä saada suunnitelmien mukaan. Helpotus oli valtaisa, kun näyttelypaikalla tajusin ettei kilpakumppani, jonka Mysti URKissa voitti ainoastaan tuurilla, ollutkaan paikalla! Kisaa ei siis ollut, mikä pelasti koko viikonlopun.
Lauantaina Mystin arvosteli Eva Wieland-Schilla, joka on yksi lempituomareistani. Itse arvostelusta en saanut mitään irti, sillä täti ei kommentoinut kissaa oikein mitään, eikä arvostelusetelissäkään montaa sanaa ollut. Tuli vähän fiilis, ettei tainnut kauheasti Mystistä arvostaa. No, mieli oli hyvä siitä huolimatta, sillä se serti saatiin ja se oli pääasia.
Mysti sai kuitenkin kutsun TP-valintoihin. Kun katsoin sitä seuruetta jossa se esiintyi (työnsin venkoilevan ja rimpuilevan kissani Mirkalle esitettäväksi, koska Mirkalla se VENYY), totesin että tässä ei taida kauaa mennä, kun vieressä komeili maailmanvoittajakissa. Järkytys oli suunnaton kun tuomari totesi maailmanvoittajasta että on liian extreme. Mietin siinä sitten kuumeisesti että jos se ei muka tuota nominoi, niin mikä näistä muista sitten on paras? Minun makuuni Twix ei ole yhtään liian extreme, vaan just nami, ja olisin itse nominoinut sen silmänräpäyksessä! En hetkeäkään uskonut TP:n olevan ainakaan Mysti, koska arvostelu meni miten meni. Wieland-Schillapa kuitenkin meni ja nominoi Mystin, ja hyvä että pysyin edes tolpillani siinä vaiheessa. Tuomari näki epäuskon naamastani ja katsoi parhaaksi selittää minulle miksi hän Mystin nominoi, ja siinä vaiheessa sieltä niitä kehujakin tuli oikein reippaasti!:) Pakko kyllä sanoa, että siinä Mirkan venyttämänä, oikeasti pitkänä ja eleganttina (puoli, joka Mystistä ei kotioloissa koskaan näy, kuten ei myöskään minun venyttämänäni), Mysti oli valtavan kaunis ainakin omissa silmissäni.
Paneelissahan Mysti hävisi totuttuun tapaan, tällä kertaa kauniille Maolle, joka voiton ansaitsi. Tosi hienoa silti, että reissulla jolta ei pitänyt välttämättä saada edes sertejä, Mysti ylsi paneeliin asti!
Hotellissa kävi selväksi, että Mysti ei enää koskaan matkusta yksin. Sillä oli selvästi kamala ikävä kavereitaan! Mysti kutsui muita kissoja, ja kävi vähän väliä hakemassa minulta lohdutusta. Pieni ressu, se tarvitsee mukaansa ystävän, jonka pörröiselle massulle voi päänsä kallistaa. Onneksi rakas lepardihiiri lohdutti pientä ja tarjosi ajankulua.
Sunnuntaina Mystin arvosteli Michael Edström. Oli totaalisen outoa, että oma kissa oli ensimmäisenä arvosteluvuorossa! Sitä kun on tottunut siihen, että neloset ovat vuorossa joskus iltapäivällä ja silloin omat kissat loppupäässä arvostelua. Kiisseli oli selvästi paremmalla tuulella kuin lauantaina, jolloin kaikki kissat olivat enemmän tai vähemmän huonoja. Tuomari tykkäsi Mystistä kovasti, ja erityisesti sen kropasta ja turkista. Turkki oli kuulemma niin upea kuin vain voi toivoa, ettei se voisi olla enää yhtään parempi. Ehkä laitan Mystille silkkitippoja toistekin! :D Arvosteluseteli oli luultavasti paras minkä Mysti on koskaan saanut, ja sitä on ilo lukea! TP-valinnassa ei enää pärjätty, mikä ei haitannut yhtään, kun hieno arvostelu lämmitti mieltä.
Sunnuntaina tapasin kolme Mystin pennuista! Suloisia pieniä! Hienoja kakaroita Mysti on kyllä tehnyt, pakko sanoa. Korvat turhan korkealla kyllä, mutta muuten tosi hienoa, ja kolmikosta yhdellä oli tosi tosi hieno pää, vau! Pentujen ensiesiintyminen näyttelyssä toi Mystille mahdollisuuden siitosluokkaan, ja Mysti sen sitten voittikin. Tosi mahtavaa että Mystille edes yksi siitosluokka saatiin! Olisi hienoa saada vielä toinenkin joskus.
Epäonniseksi ja surkeaksi etukäteen ennustettu näyttelymatka ei ollut mitään sinne päinkään. Mysti pärjäsi hyvin, myyntipöytiä oli kivaa kierrellä kuten aina, ja tuttujen kanssa oli ihan parasta höpöttellä niitä näitä ja nauraa tyhmille jutuille. Se tässä näyttelytouhussa parasta lieneekin!
Matka meni paaaaaljon paremmin kuin osasin ikinä toivoakaan. Mystillä piti olla sertikisa, jota pelkäsin kuin ruttoa koska pian olisi lähtö Tallinaan ja ne sertit olisi hyvä saada suunnitelmien mukaan. Helpotus oli valtaisa, kun näyttelypaikalla tajusin ettei kilpakumppani, jonka Mysti URKissa voitti ainoastaan tuurilla, ollutkaan paikalla! Kisaa ei siis ollut, mikä pelasti koko viikonlopun.
Lauantaina Mystin arvosteli Eva Wieland-Schilla, joka on yksi lempituomareistani. Itse arvostelusta en saanut mitään irti, sillä täti ei kommentoinut kissaa oikein mitään, eikä arvostelusetelissäkään montaa sanaa ollut. Tuli vähän fiilis, ettei tainnut kauheasti Mystistä arvostaa. No, mieli oli hyvä siitä huolimatta, sillä se serti saatiin ja se oli pääasia.
Mysti sai kuitenkin kutsun TP-valintoihin. Kun katsoin sitä seuruetta jossa se esiintyi (työnsin venkoilevan ja rimpuilevan kissani Mirkalle esitettäväksi, koska Mirkalla se VENYY), totesin että tässä ei taida kauaa mennä, kun vieressä komeili maailmanvoittajakissa. Järkytys oli suunnaton kun tuomari totesi maailmanvoittajasta että on liian extreme. Mietin siinä sitten kuumeisesti että jos se ei muka tuota nominoi, niin mikä näistä muista sitten on paras? Minun makuuni Twix ei ole yhtään liian extreme, vaan just nami, ja olisin itse nominoinut sen silmänräpäyksessä! En hetkeäkään uskonut TP:n olevan ainakaan Mysti, koska arvostelu meni miten meni. Wieland-Schillapa kuitenkin meni ja nominoi Mystin, ja hyvä että pysyin edes tolpillani siinä vaiheessa. Tuomari näki epäuskon naamastani ja katsoi parhaaksi selittää minulle miksi hän Mystin nominoi, ja siinä vaiheessa sieltä niitä kehujakin tuli oikein reippaasti!:) Pakko kyllä sanoa, että siinä Mirkan venyttämänä, oikeasti pitkänä ja eleganttina (puoli, joka Mystistä ei kotioloissa koskaan näy, kuten ei myöskään minun venyttämänäni), Mysti oli valtavan kaunis ainakin omissa silmissäni.
Paneelissahan Mysti hävisi totuttuun tapaan, tällä kertaa kauniille Maolle, joka voiton ansaitsi. Tosi hienoa silti, että reissulla jolta ei pitänyt välttämättä saada edes sertejä, Mysti ylsi paneeliin asti!
Hotellissa kävi selväksi, että Mysti ei enää koskaan matkusta yksin. Sillä oli selvästi kamala ikävä kavereitaan! Mysti kutsui muita kissoja, ja kävi vähän väliä hakemassa minulta lohdutusta. Pieni ressu, se tarvitsee mukaansa ystävän, jonka pörröiselle massulle voi päänsä kallistaa. Onneksi rakas lepardihiiri lohdutti pientä ja tarjosi ajankulua.
Sunnuntaina Mystin arvosteli Michael Edström. Oli totaalisen outoa, että oma kissa oli ensimmäisenä arvosteluvuorossa! Sitä kun on tottunut siihen, että neloset ovat vuorossa joskus iltapäivällä ja silloin omat kissat loppupäässä arvostelua. Kiisseli oli selvästi paremmalla tuulella kuin lauantaina, jolloin kaikki kissat olivat enemmän tai vähemmän huonoja. Tuomari tykkäsi Mystistä kovasti, ja erityisesti sen kropasta ja turkista. Turkki oli kuulemma niin upea kuin vain voi toivoa, ettei se voisi olla enää yhtään parempi. Ehkä laitan Mystille silkkitippoja toistekin! :D Arvosteluseteli oli luultavasti paras minkä Mysti on koskaan saanut, ja sitä on ilo lukea! TP-valinnassa ei enää pärjätty, mikä ei haitannut yhtään, kun hieno arvostelu lämmitti mieltä.
Sunnuntaina tapasin kolme Mystin pennuista! Suloisia pieniä! Hienoja kakaroita Mysti on kyllä tehnyt, pakko sanoa. Korvat turhan korkealla kyllä, mutta muuten tosi hienoa, ja kolmikosta yhdellä oli tosi tosi hieno pää, vau! Pentujen ensiesiintyminen näyttelyssä toi Mystille mahdollisuuden siitosluokkaan, ja Mysti sen sitten voittikin. Tosi mahtavaa että Mystille edes yksi siitosluokka saatiin! Olisi hienoa saada vielä toinenkin joskus.
Epäonniseksi ja surkeaksi etukäteen ennustettu näyttelymatka ei ollut mitään sinne päinkään. Mysti pärjäsi hyvin, myyntipöytiä oli kivaa kierrellä kuten aina, ja tuttujen kanssa oli ihan parasta höpöttellä niitä näitä ja nauraa tyhmille jutuille. Se tässä näyttelytouhussa parasta lieneekin!
perjantai 10. huhtikuuta 2009
Lisää kuvia ja Mörkö-Keijua
Olenpas ollut viimeaikoina ihan epätavallinen aktiivinen päivittämään blogia!
Ensin pieni historiallinen tapahtuma: Nuudeli tuli ensimmäistä kertaa ikinä valokuvatuksi näyttelyssä! Tämä tapahtui URKissa ja sen teki, kukapa muukaan, kuin herra Heikki Siltala. Tässä pari esimerkkiä, loput Nuudelin kuvat löytyvät Heikin sivuilta URKin sunnuntain kuvista.
Nuudeli tillottaa.
Happy happy joy joy. Minulla on lystiä kyllä!
Tämä on paras kuva, mitä Nuudelista on koskaan otettu! Nuudeli oli itse aurinko koko päivän näyttelyssä, ja tästä kuvasta näkyy kissan hilpeä mieliala mainiosti!
Sitten siitä Mörkö-Keijusta.
Ajoimme tänään läpi lumimyrskyn katsomaan BeeGees-pentuja, ja matka oli taas vaivan arvoinen. Ne pennut ovat niin ihania! Ruu Rukkanen on kyllä vallan spesiaali pikkulikka, miten voikaan olla niin hupsu ja hellyttävä kissalapsi? ♥ Ja jokapaikanhöylä Bertta, joka koko ajan hakee kontaktia? Valloittava kakara, ei ihme että se jää kotiin!
Mutta kyllä Mörkö-Keiju siltikin vaan on ihanin! Olisi niin ihana kuvitella että se viihtyi seurassani koska se tykkää minusta kaikkein eniten, mutta totta puhuen se pitää kaikista ihmisistä. Vaan on se sievä pieni viiruhäntä! Ja todellinen prinsessa! Tulen olemaan niiiiin pulassa sen kissan kanssa, en minä osaa prinsessaa hyysätä kun Oikin on melkoinen poikatyttö! Apua!
Mörkö-Keiju tulee taatusti hyppyyttämään koko porukkaa ihan mielensä mukaan. Ennustelimme jo, että Liskosta tulee sille uskollisin alamainen. Mörkö luultavasti liittoutuu joko Oin tai Nuudelin kanssa sydänystäviksi. Nuukun kanssa se voi myös kinastella jatkuvasti. Nuudeli aina huutaa uusille kissoille, ei siis tee mitään, mutta karjuu niille. Mitä mahtaakaan tapahtua, kun se tapaa ensimmäisen joka karjuu takaisin? :D
Tässä hieman kuvia prinsessaisesta tältä päivältä!
Mörkö-Keiju karjuu Lanalle:
Loistava ilme: "Kiinnostaa ihan %#£@$&{!"
On se vaan nätti!
Osaa olla söötti rellukkakin.
Pikku prinsessa! Ollapa jo toukokuu!
Ensin pieni historiallinen tapahtuma: Nuudeli tuli ensimmäistä kertaa ikinä valokuvatuksi näyttelyssä! Tämä tapahtui URKissa ja sen teki, kukapa muukaan, kuin herra Heikki Siltala. Tässä pari esimerkkiä, loput Nuudelin kuvat löytyvät Heikin sivuilta URKin sunnuntain kuvista.
Nuudeli tillottaa.
Happy happy joy joy. Minulla on lystiä kyllä!
Tämä on paras kuva, mitä Nuudelista on koskaan otettu! Nuudeli oli itse aurinko koko päivän näyttelyssä, ja tästä kuvasta näkyy kissan hilpeä mieliala mainiosti!
Sitten siitä Mörkö-Keijusta.
Ajoimme tänään läpi lumimyrskyn katsomaan BeeGees-pentuja, ja matka oli taas vaivan arvoinen. Ne pennut ovat niin ihania! Ruu Rukkanen on kyllä vallan spesiaali pikkulikka, miten voikaan olla niin hupsu ja hellyttävä kissalapsi? ♥ Ja jokapaikanhöylä Bertta, joka koko ajan hakee kontaktia? Valloittava kakara, ei ihme että se jää kotiin!
Mutta kyllä Mörkö-Keiju siltikin vaan on ihanin! Olisi niin ihana kuvitella että se viihtyi seurassani koska se tykkää minusta kaikkein eniten, mutta totta puhuen se pitää kaikista ihmisistä. Vaan on se sievä pieni viiruhäntä! Ja todellinen prinsessa! Tulen olemaan niiiiin pulassa sen kissan kanssa, en minä osaa prinsessaa hyysätä kun Oikin on melkoinen poikatyttö! Apua!
Mörkö-Keiju tulee taatusti hyppyyttämään koko porukkaa ihan mielensä mukaan. Ennustelimme jo, että Liskosta tulee sille uskollisin alamainen. Mörkö luultavasti liittoutuu joko Oin tai Nuudelin kanssa sydänystäviksi. Nuukun kanssa se voi myös kinastella jatkuvasti. Nuudeli aina huutaa uusille kissoille, ei siis tee mitään, mutta karjuu niille. Mitä mahtaakaan tapahtua, kun se tapaa ensimmäisen joka karjuu takaisin? :D
Tässä hieman kuvia prinsessaisesta tältä päivältä!
Mörkö-Keiju karjuu Lanalle:
Loistava ilme: "Kiinnostaa ihan %#£@$&{!"
On se vaan nätti!
Osaa olla söötti rellukkakin.
Pikku prinsessa! Ollapa jo toukokuu!
torstai 9. huhtikuuta 2009
Kuvia monta!
Löysin kamerastani asetuksen, jolla se ottaa kuvan nopeasti, joten nyt saan otettua hieman kiinnostavampia kuvia kuin katso-kissa-nukkuu. Siitä innostuneena räpsin kuvatuksia, ja laitan ne kaikkien riesaksi tänne. Sain myös komennon olla tästä lähtien yksin vastuussa Mörkö-Keijun kuvista, joten laitan pari niitäkin.:D
Ekaksi Murokissoja, ja niistä ensin Oi.
Harvinainen kuva, jossa ylipäätänsä on seisaaltaan oleva kissa. Näitä mulla ei ole kuin muutama, ja hyviäkin ainoastaan tämä! Oikeasti kissa on kuvassa ihan kokonainen, en pienentänyt kuvaa näköjään riittävästi, joten siitä häviää nyt pala. En jaksa korjata.
Häiritsin varpaiden pesua:
Sitten se toinen Murokissa.
Nuudelillakin oli pesupuuhat kesken.
Pesuhetki häiriintyi, josta lopputuloksena kasa koipikuvia.
Täh?
Moi!
Tyylillä.
Lisää ojennettuja koipia, asialla tällä kertaa Velho. Nuudeli toimittaa tyynyn virkaa.
Pesuhommat hoidettu, unien aika. Nuudeli ei arvosta.
Ja sitten sitä Mörkö-Keijua vielä! Pienen korvat lurpattaa! <3
Voi luppana!
Mörkösen kuvat nappasi tietenkin Mirka.
Ekaksi Murokissoja, ja niistä ensin Oi.
Harvinainen kuva, jossa ylipäätänsä on seisaaltaan oleva kissa. Näitä mulla ei ole kuin muutama, ja hyviäkin ainoastaan tämä! Oikeasti kissa on kuvassa ihan kokonainen, en pienentänyt kuvaa näköjään riittävästi, joten siitä häviää nyt pala. En jaksa korjata.
Häiritsin varpaiden pesua:
Sitten se toinen Murokissa.
Nuudelillakin oli pesupuuhat kesken.
Pesuhetki häiriintyi, josta lopputuloksena kasa koipikuvia.
Täh?
Moi!
Tyylillä.
Lisää ojennettuja koipia, asialla tällä kertaa Velho. Nuudeli toimittaa tyynyn virkaa.
Pesuhommat hoidettu, unien aika. Nuudeli ei arvosta.
Ja sitten sitä Mörkö-Keijua vielä! Pienen korvat lurpattaa! <3
Voi luppana!
Mörkösen kuvat nappasi tietenkin Mirka.
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Meillä odotetaan ♥
Lauma odottaa uutta jäsentään! Odotusta on takana jo ikuisuus, ja edessäkin vielä monta viikkoa, mutta loppusuoralla aletaan olla!
Itse asiassa olen halunnut tehdä tämän paljastuksen jo monta kertaa, mutten ole kehdannut kuitenkaan. Kuulemma ihan hyvin olisin voinut sen tehdä, kyllä kaikki jo ajat sitten älysivät pikku kissan nimestä kelle se on menossa, kun kuulemma kukaan muu kuin minä ei voi keksiä kissalle sellaista nimeä! :D
Meille on siis tulossa pieni Mörkö-Keiju, virallisesti DeLaSoul´s Jingle Jangle, SIA b 21. Jo on aikakin saada tänne toinen siamilainen, nythän Velho on ainoa sinisilmä täällä.
Mörkö-Keijuun päädyttiin mutkien kautta. Alun perin odottelin pentua Ruotsista, mutta niiden pentujen kasvaessa kävi ilmi, että ne jäävät turhan vaatimattomiksi. Sitten Mirka heitti minulle että ota tuo Jansku, jolla nimellä Mörkö-Keiju silloin tunnettiin. Kuvan nähdessäni rakastuin! Tokihan olin seuraillut kyseisen pentueen vaiheita tiiviisti jo aiemminkin, mutten ollut katsonut pentuja kertaakaan "sillä silmällä". Pieni siamilaistyttö hätkähdytti kauneudellaan, ja pitihän se minulle varata.
Toukokuun lopulla pieni raitanaama (miten riemuissani olenkaan sen väristä! Minä nimenomaan toivoin tabbynaamiota joko suklaana tai sinisenä, ja suklaana sen sain!) sitten toivottavasti saapuu meille. Ruokakuppi on valmiina, samoin ikioma kuljetusboksi pienelle. Ja seuraavaan Zooplussan tilaukseen saa jo lisätä penturuokia!!
Odottavan aika on ollut piiiiiiitkä ja yhä sitä riittää, mutta vielä nämä viimeiset viikot jaksaa. Onneksi Kuopio on lähellä, joten killliäsitä pääsee halutessaan tapaamaan. Toukokuussa sitten kotiin tulee tämä (kuva: Kai Kivilahti):
Itse asiassa olen halunnut tehdä tämän paljastuksen jo monta kertaa, mutten ole kehdannut kuitenkaan. Kuulemma ihan hyvin olisin voinut sen tehdä, kyllä kaikki jo ajat sitten älysivät pikku kissan nimestä kelle se on menossa, kun kuulemma kukaan muu kuin minä ei voi keksiä kissalle sellaista nimeä! :D
Meille on siis tulossa pieni Mörkö-Keiju, virallisesti DeLaSoul´s Jingle Jangle, SIA b 21. Jo on aikakin saada tänne toinen siamilainen, nythän Velho on ainoa sinisilmä täällä.
Mörkö-Keijuun päädyttiin mutkien kautta. Alun perin odottelin pentua Ruotsista, mutta niiden pentujen kasvaessa kävi ilmi, että ne jäävät turhan vaatimattomiksi. Sitten Mirka heitti minulle että ota tuo Jansku, jolla nimellä Mörkö-Keiju silloin tunnettiin. Kuvan nähdessäni rakastuin! Tokihan olin seuraillut kyseisen pentueen vaiheita tiiviisti jo aiemminkin, mutten ollut katsonut pentuja kertaakaan "sillä silmällä". Pieni siamilaistyttö hätkähdytti kauneudellaan, ja pitihän se minulle varata.
Toukokuun lopulla pieni raitanaama (miten riemuissani olenkaan sen väristä! Minä nimenomaan toivoin tabbynaamiota joko suklaana tai sinisenä, ja suklaana sen sain!) sitten toivottavasti saapuu meille. Ruokakuppi on valmiina, samoin ikioma kuljetusboksi pienelle. Ja seuraavaan Zooplussan tilaukseen saa jo lisätä penturuokia!!
Odottavan aika on ollut piiiiiiitkä ja yhä sitä riittää, mutta vielä nämä viimeiset viikot jaksaa. Onneksi Kuopio on lähellä, joten killliäsitä pääsee halutessaan tapaamaan. Toukokuussa sitten kotiin tulee tämä (kuva: Kai Kivilahti):
tiistai 7. huhtikuuta 2009
Ompelemisia taasen
Minulla on ihan liikaa vapaa-aikaa, kun ehdin väkerrellä kurjia käsitöitä. Tänään innostuin halvoista Jyskin vilteistä niin paljon, että hain niitä sylillisen ja ryhdyin ompelemaan.
Aikaiseksi sain päälliset Sturdin aluspatjoihin. Tulin ajatelleeksi että päällisiä on paljon helpompi pestä sottaisten kissojeni jäljiltä kuin itse patjaa. Punainen Sturdi sai ihan vain valkoiset päälliset patjoihinsa, uusi musta puolestaan sai mustat kalanruotokuvioiset.
Lisko esittelee uutta Sturdia ja alustaa:
Tekaisin myös uudet päälliset bokseihin. Jos vain suinkin mahdollista, uudet päälliset ovat jopa rumemmin ommellut kuin vanhat, mutta ainakin materiaali on nätimpää! Tuunailin uusia päällisiä turaamalla kuumaliimalla niihin kissankuvat peräpäähän.
Tältä ne näyttävät:
Pilkukkaat ovat "kesämallia", eli eivät peitä etuosaa yhtään.
Violetit taas ovat perinteisempää mallia.
Lopuksi taas perinteiseen tapaan täysin asiaankuulumaton kuva. Mysti on tässä niin onnellisen näköinen Velhon kainalossa ♥ :
Aikaiseksi sain päälliset Sturdin aluspatjoihin. Tulin ajatelleeksi että päällisiä on paljon helpompi pestä sottaisten kissojeni jäljiltä kuin itse patjaa. Punainen Sturdi sai ihan vain valkoiset päälliset patjoihinsa, uusi musta puolestaan sai mustat kalanruotokuvioiset.
Lisko esittelee uutta Sturdia ja alustaa:
Tekaisin myös uudet päälliset bokseihin. Jos vain suinkin mahdollista, uudet päälliset ovat jopa rumemmin ommellut kuin vanhat, mutta ainakin materiaali on nätimpää! Tuunailin uusia päällisiä turaamalla kuumaliimalla niihin kissankuvat peräpäähän.
Tältä ne näyttävät:
Pilkukkaat ovat "kesämallia", eli eivät peitä etuosaa yhtään.
Violetit taas ovat perinteisempää mallia.
Lopuksi taas perinteiseen tapaan täysin asiaankuulumaton kuva. Mysti on tässä niin onnellisen näköinen Velhon kainalossa ♥ :
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Shoppailun autuutta ja vähän kissanäyttelyäkin
Tervehdys Helsingissä! PetExpo nähty taas!
Kävimme heittämässä kevyen yhden päivän reissun URKin näyttelyyn Helsinkiin, matkassa Nuukku ja Mysti. Menomatka sujui hernerokkasumussa sokkona ajellen, mutta hyvissä ajoin pääsimme perille silti ja koska kerrankin olimme ajoissa, ei tarvinnut jonottaa minnekään. Kävelymatka parkkipaikalta sisäänkäynille kirvoitti muutamia kirosanoja, me kun emme osaa matkustaa kevyesti.
Kun olimme asettuneet häkeille, tarkistin kiireesti luettelosta ettei Nuudelilla vain ole sertikisaa. Huokaisin helpotuksesta, ei ollut. Sitten tajusin kauhukseni, että Mystillä oli! Taivas mikä tuska siitä iski, ei ollut tullut villeimmissäkään unelmissani mieleen että sillä kissalla voisi olla sertikisa! Epätoivo valtasi alaa.
Koska arvosteluun oli aikaa, paransin mielialaani tuhlaamassa enemmän rahaa kuin olisi ollut viisasta. Tuli todettua, että se, joka väittää ettei rahalla saa onnea, ei tiedä mistään mitään. Shopattua tuli uusi boksi ja Mystille Tallinnaan kangaskassi, koska kovia bokseja en viitsi ottaa raahattavaksi sinne lainkaan. Lisäksi ostin siihen toiseen boksiin hienon pääkallopäällisen, ja itselleni iki-ihanan ja hävyttömän kalliin rannekorun. Kyllä näillä venyi jo suu virneeseen!
Näyttelyssä oli erikoista se, että raksunäytteitä sai kantaa kotiin niin paljon kuin pystyi kantamaan, ja ihmiset veivätkin niitä laatikkokaupalla. Itse tyydyin muutamaan pussiin, meillä raksuja syödään tosi vähän ja edellisiäkin on kilokaupalla kaapissa. Halutessani sieltä olisin kyllä saanut näppärästi vaikka vuoden tarpeiksi raksuja!
Shoppailun onnellistamana sitten rohkaistuin kantamaan kissat pöydälle. Mysti sai Martti Peltoselta hienot arvostelut, ja onnekkaasti Mysti sitten voitti sen sertikisan. Onnesta oli tosiaan kyse, molemmat suklaat olivat tosi samantapaisia ja samantasoisia, molemmat olivat yhtä tummiakin! Sama kisa otetaan uusiksi Rurokissa, saa nähdä riittääkö Mystin tuuri enää siellä. Jos nyt emme saa Mystille sertejä suunnitellussa aikataulussa, muuttaa se suunnitelmia vähän, muttei niin paljon että itku pääsisi. Yhden ulkomaanreissun joutuu sitten tekemään lisää, mutta tuleehan tuolla ravattua muutenkin, joten hällä väliä. Ei pidä ottaa harrastustaan liian vakavasti! Sen kuin vielä itsekin aina muistaisi! :D Mysti kävi TP-valinnassakin pyörähtämässä, muttei tuhatjalkaisesta ex-kollistamme ollut paremmalleen vastusta, ja hyvä niin. Ei sitä olisi paneelissakaan kukaan saanut venymään! :D
Nuudeli oli taas itse aurinko (lue: ei ollut). Kauheaa meteliä piti koko ajan, mutta niinhän se aina. Nuukku on ihan hupsu, hirveä uho päällä, muttei se ikinä tee mitään, venyykin nätisti. Sara Ojaniemi tykkäsi Nuudelista kovasti ja antoi sille varmaan parhaan arvostelun ikinä! TP-valinnassa käytiin häviämässä maailmanvoittajakissalle, joten ei paljon häviö harmita! :D
Kaiken kaikkiaan tosi kiva reissu! Näyttely oli kiva ja toimiva, ja messuilla riitti nähtävää. Kotimatkalla koki jalkoihin kaiken ravaamisen päätteeksi niin kovasti, että särky piti taltuttaa buranalla.
Kävimme heittämässä kevyen yhden päivän reissun URKin näyttelyyn Helsinkiin, matkassa Nuukku ja Mysti. Menomatka sujui hernerokkasumussa sokkona ajellen, mutta hyvissä ajoin pääsimme perille silti ja koska kerrankin olimme ajoissa, ei tarvinnut jonottaa minnekään. Kävelymatka parkkipaikalta sisäänkäynille kirvoitti muutamia kirosanoja, me kun emme osaa matkustaa kevyesti.
Kun olimme asettuneet häkeille, tarkistin kiireesti luettelosta ettei Nuudelilla vain ole sertikisaa. Huokaisin helpotuksesta, ei ollut. Sitten tajusin kauhukseni, että Mystillä oli! Taivas mikä tuska siitä iski, ei ollut tullut villeimmissäkään unelmissani mieleen että sillä kissalla voisi olla sertikisa! Epätoivo valtasi alaa.
Koska arvosteluun oli aikaa, paransin mielialaani tuhlaamassa enemmän rahaa kuin olisi ollut viisasta. Tuli todettua, että se, joka väittää ettei rahalla saa onnea, ei tiedä mistään mitään. Shopattua tuli uusi boksi ja Mystille Tallinnaan kangaskassi, koska kovia bokseja en viitsi ottaa raahattavaksi sinne lainkaan. Lisäksi ostin siihen toiseen boksiin hienon pääkallopäällisen, ja itselleni iki-ihanan ja hävyttömän kalliin rannekorun. Kyllä näillä venyi jo suu virneeseen!
Näyttelyssä oli erikoista se, että raksunäytteitä sai kantaa kotiin niin paljon kuin pystyi kantamaan, ja ihmiset veivätkin niitä laatikkokaupalla. Itse tyydyin muutamaan pussiin, meillä raksuja syödään tosi vähän ja edellisiäkin on kilokaupalla kaapissa. Halutessani sieltä olisin kyllä saanut näppärästi vaikka vuoden tarpeiksi raksuja!
Shoppailun onnellistamana sitten rohkaistuin kantamaan kissat pöydälle. Mysti sai Martti Peltoselta hienot arvostelut, ja onnekkaasti Mysti sitten voitti sen sertikisan. Onnesta oli tosiaan kyse, molemmat suklaat olivat tosi samantapaisia ja samantasoisia, molemmat olivat yhtä tummiakin! Sama kisa otetaan uusiksi Rurokissa, saa nähdä riittääkö Mystin tuuri enää siellä. Jos nyt emme saa Mystille sertejä suunnitellussa aikataulussa, muuttaa se suunnitelmia vähän, muttei niin paljon että itku pääsisi. Yhden ulkomaanreissun joutuu sitten tekemään lisää, mutta tuleehan tuolla ravattua muutenkin, joten hällä väliä. Ei pidä ottaa harrastustaan liian vakavasti! Sen kuin vielä itsekin aina muistaisi! :D Mysti kävi TP-valinnassakin pyörähtämässä, muttei tuhatjalkaisesta ex-kollistamme ollut paremmalleen vastusta, ja hyvä niin. Ei sitä olisi paneelissakaan kukaan saanut venymään! :D
Nuudeli oli taas itse aurinko (lue: ei ollut). Kauheaa meteliä piti koko ajan, mutta niinhän se aina. Nuukku on ihan hupsu, hirveä uho päällä, muttei se ikinä tee mitään, venyykin nätisti. Sara Ojaniemi tykkäsi Nuudelista kovasti ja antoi sille varmaan parhaan arvostelun ikinä! TP-valinnassa käytiin häviämässä maailmanvoittajakissalle, joten ei paljon häviö harmita! :D
Kaiken kaikkiaan tosi kiva reissu! Näyttely oli kiva ja toimiva, ja messuilla riitti nähtävää. Kotimatkalla koki jalkoihin kaiken ravaamisen päätteeksi niin kovasti, että särky piti taltuttaa buranalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)