torstai 28. toukokuuta 2009

Musta on must

Koitimme viime vuonna Tallinna reissulla Mervin kanssa ottaa mustista pojista kuvaa, jossa olisi näkynyt niiden kokoero. Molli kun ei ole mikään huikean iso, eikä Nuudeli mikään pieni kissa, Kuvasta ei tullut hevon helvettiä kissojen rähjätessä toisilleen ja kuvaajien olessa amatöörejä, eivätkä myöhemmin kokeillut nerokkaat maitopurkkivertaukset toimineet yhtään sen enempää.

Kun nyt sitten satuimme kissoinemme Pirokkiin yhtäaikaa, ja Heikki Siltala oli paikalla, haastoin Heikin ottamaan kokovertailukuvan pojista. Tehtävä ei ollut helppo minun mustani kiemurrellessa kuin yliaktiivinen mato, mutta kyllä kuvassa mustiaisten kokoero näkyy siitäkin huolimatta, että Nuudeli on totaalisen kasassa.

Klikkaa kuvaa niin näkyy isompana.



Kyllä mustat itämaiset vaan ovat ihania, oma Nuudelini etenkin. Vaan kyllä minä jonakin päivänä tuon Mollinkin kotiini kuljetan, jos vain Mervi jättää sen hetkeksi vahtimatta...;)

maanantai 25. toukokuuta 2009

Tuomisia Tallinnasta

Tallinnan reissusta selvitty!

Reissu oli pitä ja raskas, sillä unet jäivät vähäisiksi. Matka itsessään kuitenkin oli mukava ja toimiva, kyllä Saarikosken kyytiin lähdetään toistekin!

Viikko sitten käväistiin Pirokissa hakemassa Mystille kasiluokan kotimaiset sertit, ja nyt viikonloppuna sitten viimeisteltiin se luokka Tallinnassa. Mystikkä on nyt sitten IP, lajissaan Lauman viides sellainen. Saatuna on myös ulkomaan serti GIPiä varten, joten tästä on hyvä jatkaa.

Nuudeli oli myös mukana, ja sai GIPiä varten tarvitttavan ulkomaan sertinsä lauantaina. Sunnuntaina Nuukkulaiselle sattuikin sertikisa aivan mahdottoman upeaa Kattilan Stareyesiä vastaan, joten minun mustiaiseni oli tyytyminen hopeasijaan.

Vaan ei hopea ole häpeä! Olen todella tyytyväinen sunnuntaina Vera Vasilievalta saatuun arvosteluun. Lauantaina nimittäin jäi arvostelu saamatta, vaikka serti tulikin. Jana Knyova mumisi tuomarioppilaan kanssa venäjää kohdistamatta minulle sanaakaan millään kielellä, ja kirjoitti setelin saksaksi. Koska molemmat pojat olivat samalla tuomarilla, minulla ei ole kummastakaan ymmärrettävää arvostelua tai edes hapuilevaa aavistusta, mitä mieltä tuomari kissoistani oli. Knyovaa en välittäisi kissoilleni saada enää koskaan, rahanhukkaa tuollainen. Siksi siis iloitsin Nuudelin sunnuntain arvostelusta, vaikka serti hävittiinkin.

Reissussa oli kivaa, ja sää suosi. Lämmintä riitti! Pojilla oli kivaa menomatkalla hytissä ja lauantai-iltana hotellissa, joten en saanut juuri nukuttua. Samoin paluu venähti aamuyöhön sunnuntaina, joten ei ihme että väsyttää. Matka kannatti kuitenkin tehdä. Pojat saivat ne sertit mitä tarvitsivatkin, ja minä puolestani iloittelin laivan kaupoissa.

Tummat pojat jäävät nyt odottelemaan Isrokkia. Parin viikon päästä pääsevät Mörkö-Keiju ja Velho vauhtiin Eryssä, joten jäämme odottelemaan sitä.

torstai 14. toukokuuta 2009

Pönttöpäät, läskimaha, unisolmu ja sateenkaarihiiri

Zooplussalla kannattaa asioida! Kissat pysyvät eväissä, ja saimme nyt keräämillämme pisteillä hienon uuden pöntön raadeltavaksi.

Lisko heti huomasi, että pönttöön voi mennä sisälle!


Mystikin tervehtii uutta pönttöä. Tän päälle voi hypätä!


Täältä on hyvä vaaniskella, huomioi Oi.


Entä mitä kuuluu Mörkö-Keijulle? Riekkuu, pentuilee ja syö herkeämättä. Jos kupissa ei ole ruokaa, syö minut. Aika komea massu lapsella, eikö vain?


Pieni elintasmaha kenties? Meillä ei kissoja nälässä pidetä! (paitsi jos niiltä itseltään kysyy)


Tähän väliin se unisolmu sitten. Kukapa muukaan siihen vääntäytyisi kuin nukkuessaan nesteeksi muuttuva Velho. Tehkää perässä!


Hienot naiset eivät vilauttele, mutta Velho ei olekaan hieno nainen, tai tyttökissa ensinkään. Siksi Velhon on täysin sopivaa vilauttaa hieman säärtä!


Mitä tapahtui sateenkaarihiirelle?
Mörkö-Keiju.

Haa! Hiiri!


Nappaan sen!


Sainpas!


Oho! Hups!


Ei kun ylös vaan


Mun hiiri! Mun!!!


Nyt sen syön, ihan yksin!

perjantai 8. toukokuuta 2009

Fiksu pikkulikka

Mörkö-Keiju kehitti itselleen saman raksunhimon mikä isompiakin kissoja riivaa. Samalla se oppi jotain, mitä sen ei olisi tarvinnut opetella kuin kastraattina vasta: miten raksuja pyöritetään ulos aktivointipallosta.

Meidän kastraatit tekevät vaikka taikatemppuja saadakseen raksuja, joten kupista meillä ei saa raksuja yksikään niistä. Sen sijaan raksuja tarjotaan ainoastaan aktivointipalloista tai vessapaperirullahökötyksestä, jonka idea on tuoda vähän haastetta herkkujen saamisen. Mörkö-Keiju tietenkin saa eväänsä ilman vaivannäköä, mutta näköjään se haluaa tehdä kuten isotkin.

Yksi ilta hämmästyin suuresti, kun makkaria kohti kuului rapisevan yksi aktivointipalloista, ja sitä työntelevä kuono kuuluikin Oin sijaan Mörkö-Keijulle! Pikkulikka pyöritti sujuvasti aikuisten isoja raksuja pallosta, ja veti niitä hyvällä ruokahalulla. Aika taitava!

Tässä todisteet!


Hyvin pyörii!

maanantai 4. toukokuuta 2009

Auringonpalvojat ja Mörkö-Keijun uudet saavutukset

Varkaudessa on ollut tänään sateista ja harmaata, joten piristykseksi laitan viikonloppuna räpsimiäni kuvia kissoista, jotka imivät aurinkoenergiaa itseensä sängyssä.

Nuukku rellottaa:


Vähän skarpimpi:


Mysti poseeraa:


Ja antaa tyylinäytteen nukkumisesta. Krooh pyyh!


Mörkö-Keiju nauttii auringosta ensin yksin...


...ja sitten Velhon kanssa. Suloinen siamilaisduo!



Tummat pojat käyvät aurinkoenergialla.



Sängyssä on jonkinsortin värierittely meneillään. Ensin erotellaan vaaleat ja tummat erikseen...


...ja sitten on aivan erillään vielä ne muun väriset!



Se niistä nukkukuvista. Tässä vielä muutama kuva Mörkö-Keijun uusista saavutuksista! Pikkukissa yltää jo melkein joka paikaan, katon rajassakin on jo käyty!

Whiii, olen täällä ylhäällä ihan yksin!


Ja kaverinkin kanssa!


Toinen Catmaxkin on jo vallattu...


...ihan ylös asti!

lauantai 2. toukokuuta 2009

Valtakunnassa kaikki hyvin

Laumassa menee hienosti! Prinsessa Mörkö-Keiju on kotiutunut mainiosti ja isojen kanssa tullaan jo juttuun. Välillä yhä suhistaan hieman, mutta pääpiirteissään meno on sopuisaa.

Tavallisen tapaan Velhosta tuli ensimmäisenä Mörkösen kaveri. Talon siamilaisduo nukkuu jo vierekkäin, kuten kuvasta näkyy. Miten ihanaa että meillä on taas toinenkin sinisilmä! ♥



Muista kissoista Mysti on toinen Mörkö-Keijun suosikki. Mysti on henkisesti samalla tasolla kakaran kanssa, ja niillä kahdella on ihan superhauskaa keskenään leikkiessään. Mysti on vielä kaaaaaukana aikuisesta kissasta! Kuvasin eilen kännykällä videon kakaroiden hillumishetkestä, mutten viitsi edes yrittää laittaa sitä blogiin, kun se vaatii näkyäkseen oman soittimensa eikä luultavasti toimisi muutenkaan. Varmaankin voitte kuvitella miltä näyttää, kun 14-viikkoinen ja henkisesti 14-viikkoinen, oikeasti yli vuoden vanha kastraatti laittavat jalalla koreasti sängyssä!

Kesän parvekekausi on korkattu. Toki elukat ovat piipahdelleet läpi talvenkin parvekkeella, mutta juuri nyt lasitettu parveke on parhaillaan: lämmin, muttei liian kuuma. Kesällä parvekkeella on parhaillaan yli 40 astetta lämmintä, eikä siellä silloin jaksa lojua edes itämaiset. Nyt jaksavat, ja kyllä lojuvatkin. Etenkin tummat pojat, Nuudeli ja Mysti, nauttivat auringosta joka solullaan.

Laitan tähän lopuksi vielä pari kuvaa.

Ensin Oi ja Velho poseeraavat:


Mörkö-Keiju evästää poikien kanssa:


Ja kellii leopradipesässä. Ihanaa että joku taas käyttää tuota pesää, se ei ole kelvannut kenellekään tosi pitkään aikaan!
*haukotus*


kui kui