Näyttely lähestyy, ja se tietää useimmissa kissatalouksissa kissan pesua. Niin myös täällä, vaikkakin ainoa oikeasti pesua tarvitseva eläin tässä taloudessa on luonnollisesti kolli. Koska olen ilkeä ihminen, pesin myös pari pesua tarvitsematonta kissaa. Oi sai pesunsa jo viime viikolla, kun pesin sen samaan syssyyn Mystin kanssa. Tarkoitus oli sillä kertaa pestä Oi ihan oikealla shampoolla, mutten sitten raaskinutkaan täplätyttöä kiusata, vaan se sai kuivapesun. Ei se pitänyt siitäkään, mutta Oin mielipiteellä ei siinä tapauksessa ollut mitään väliä, vaikka pilalle hemmoteltu lellikki muuten onkin.
Tänään oli Mystin kakkospesu, koska jotenkin mystisesti jätkä oli onnistunut rasvoittumaan uudelleen. Tällä kertaa siis Goopit kehiin, katsotaan joko nyt olisi puhdas kissa. Iloinen se ei ainakaan ole.
Mystin kohtalotoveriksi valikoitui ihan ensimmäistä kertaa pesuun joutuva Velho. Siinä siis ihmeellinen valkoinen kissani, joka ei IKINÄ ole ollut likainen eikä toki ollut sitä nytkään. Ihan silkkaa uteliaisuuttani sen pesin. Poikapolo ei tykännyt huuhteluvaiheesta, vaan koetti kaivautua ovesta läpi ja kun ei päässyt, päästi yhden surkean (ja hyvin äänekkään) miauuuun. Kuivausvaiheessa reppana kehräsi kovempaa kuin koskaan, taisi olla sen verran onnellinen siitä, että mamma lopultakin tajusi lopettaa sen suihkulla kiusaamisen. Nyt sitten jännätään, laskeutuuko Velhon turkki enää ikinä. Märän turkin kanssa se näyttää ihan puudelilta. Karva on pitkää ja hilpeästi pystyssä, voi olla että Kuopiossa minulla on mukanani valkoinen siili! :D
Mutta ovatpahan perkeleet edes puhtaita. Murokissoille en aio tehdä mitään muuta kuin leikata kynnet ja korvakarvat, myöskin Luuranko-Lisko välttyy pesulta. Pieni ohkainen eläjä varmaan saisi keuhkokuumeen jos sen kastelisi, ja sen turkki on hienossa kunnossa muutenkin. Enkä minä harrasta kissojen pyykkäystä muutenkaan kuin pakon edestä, ja kyllä sen huomaakin! :D
Näyttelykuume nousussa, hiiii!
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
maanantai 3. marraskuuta 2008
Voittajan aamiainen
Koska Nuudeli kategoriavoitto on jotain, joka ei varmasti tapahdu kolmatta kertaa, päätin antaa voittajan nauttia palkinnostaan. Aamiaiseksi siis näyteraksuja pokaalista tarjoiltuna!
Eikö olekin ihanan söötti pieni tp-ruusuke? :D
Njam!
Oi maistaa myös!
Poikien pitää saada kanssa.
"Äääääää ne syö KAIKEN!!!"
"Ei käy!" *hotkis*
Eikö olekin ihanan söötti pieni tp-ruusuke? :D
Njam!
Oi maistaa myös!
Poikien pitää saada kanssa.
"Äääääää ne syö KAIKEN!!!"
"Ei käy!" *hotkis*
Yllätystä kerrakseen!
Kävimme viettämässä sunnuntaipäivän URK:in näyttelyssä Kirkkonummella, ja kylläpä kannatti! Tykkäsin näyttelypaikasta ja sen tunnelmasta, homma toimi mainiosti ja mukavaa oli. Tuomariksi saimme ihka uuden neloskategorian tuomarin, Christina Kowalczukin, ja voi miten ihana tuomari hän onkaan! Tosi herttainen ja mukava tuomari, joka tuntui kiinnittävän paljon huomiota kissan vartaloon ja turkkiin. Oikein virkistävää vaihelua, ihanaa kun kerrankin oli tuomari joka ei katso pelkästään sitä päätä ja niitä korvia!
Christina teki tp-valinnassa yllätysvalintoja, mutta yllättävintä oli Nuudelin tp! Christina tykkäsi Nuudelista arvostelussa, vaikka kolli nurisi ja valitti taukoamatta ja suhahteli milloin huiskalle, milloin kynälle. Hämmästyin kun tuomari ilmoitti haluavansa kissan tp-valintaan. Kun numeroita sitten huudeltiin, arvelin ärripurrin saavan jäädä rauhassa häkkiinsä, vaan ei, se kutsuttiin kuitenkin. Valinnassa oli vastassa monta hienoa (minun mielestäni omaani hienompaa) kastraattipoikaa, joten tiesin voiton osuvan jollekin niistä. Nuudeli muisti kiroilla tässäkin vaiheessa. Yllätys oli melkoinen (ja shokki kanssa, hyvä etten pyörtynyt), kun tuomari ilmoitti valitsevansa Nuudelin. Kuulemma kissalla on niin hieno kroppa (no onhan sillä kyllä) ja hyvin asettuneet korvat (koosta ei sitten ollutkaan puhetta, hohoh), silmien väri ja ilmekin miellytti. Nuukkulainen oli tuomarin mielestä sen porukan kaunein! <3
Koska Christina oli sunnuntaina ainut nelosia arvostellut tuomari, oli Nuudeli samantien myös KPK. Nuukun toinen kategoriavoitto! Edellisellä kerralla Tallinnassa sillä oli vastustajakin, minun pieni Liskoni nimittäin! :D
Oin osalta näyttely meni myös mainiosti, tuomari tykkäsi siitäkin ja sai erityisesti kehuja silmien väristä sekä itsevarmuudestaan. Myös pää sai kehuja, taisi olla ensimmäinen kerta ikinä. TP-valinnassa käytiin Oinkin kanssa pyörähtämässä, tällä kertaa voitto meni toisaalle ihan ansaitusti. Yllättävän monta kastraattityttöä siellä oli niin pieneksi näyttelyksi, oli kiva nähdä sellaisia kilpakumppaneita joita en ollut aiemmin nähnytkään.
Näyttelyssä oli kivasti ostettavaa, ja törsäsin sekä siellä että kotimatkalla kuin aivokuollut peikko. Mutta löysin kaikkea kivaa, jipii! Ostettua tuli kissoille leluja, pyyhkeitä, lahjatavaraa, sekä TAAS uusi pesä. Pesästä vain valitettavasti löytyi kotona jälleen eläviä:
Uudet lelut kelpasivat, niin näyttelyssä jaetut hiiret (vähänkö hienoa, raksunäytteliden lisäksi kumpikin kissa sai omat hiirulaiset!) kuin muutkin lelut.
Velho tietää, että uusi lelu on nimenomaan purulelu:
Mysti tietää myös:
Christina teki tp-valinnassa yllätysvalintoja, mutta yllättävintä oli Nuudelin tp! Christina tykkäsi Nuudelista arvostelussa, vaikka kolli nurisi ja valitti taukoamatta ja suhahteli milloin huiskalle, milloin kynälle. Hämmästyin kun tuomari ilmoitti haluavansa kissan tp-valintaan. Kun numeroita sitten huudeltiin, arvelin ärripurrin saavan jäädä rauhassa häkkiinsä, vaan ei, se kutsuttiin kuitenkin. Valinnassa oli vastassa monta hienoa (minun mielestäni omaani hienompaa) kastraattipoikaa, joten tiesin voiton osuvan jollekin niistä. Nuudeli muisti kiroilla tässäkin vaiheessa. Yllätys oli melkoinen (ja shokki kanssa, hyvä etten pyörtynyt), kun tuomari ilmoitti valitsevansa Nuudelin. Kuulemma kissalla on niin hieno kroppa (no onhan sillä kyllä) ja hyvin asettuneet korvat (koosta ei sitten ollutkaan puhetta, hohoh), silmien väri ja ilmekin miellytti. Nuukkulainen oli tuomarin mielestä sen porukan kaunein! <3
Koska Christina oli sunnuntaina ainut nelosia arvostellut tuomari, oli Nuudeli samantien myös KPK. Nuukun toinen kategoriavoitto! Edellisellä kerralla Tallinnassa sillä oli vastustajakin, minun pieni Liskoni nimittäin! :D
Oin osalta näyttely meni myös mainiosti, tuomari tykkäsi siitäkin ja sai erityisesti kehuja silmien väristä sekä itsevarmuudestaan. Myös pää sai kehuja, taisi olla ensimmäinen kerta ikinä. TP-valinnassa käytiin Oinkin kanssa pyörähtämässä, tällä kertaa voitto meni toisaalle ihan ansaitusti. Yllättävän monta kastraattityttöä siellä oli niin pieneksi näyttelyksi, oli kiva nähdä sellaisia kilpakumppaneita joita en ollut aiemmin nähnytkään.
Näyttelyssä oli kivasti ostettavaa, ja törsäsin sekä siellä että kotimatkalla kuin aivokuollut peikko. Mutta löysin kaikkea kivaa, jipii! Ostettua tuli kissoille leluja, pyyhkeitä, lahjatavaraa, sekä TAAS uusi pesä. Pesästä vain valitettavasti löytyi kotona jälleen eläviä:
Uudet lelut kelpasivat, niin näyttelyssä jaetut hiiret (vähänkö hienoa, raksunäytteliden lisäksi kumpikin kissa sai omat hiirulaiset!) kuin muutkin lelut.
Velho tietää, että uusi lelu on nimenomaan purulelu:
Mysti tietää myös:
Mitä Murokissat tekevät aamuisin kello yhdeksän?
Harrastavat intensiivistä kerrostalokyttäystä!
Kiinni jäitte!
"Häh?"
Kiinni jäitte!
"Häh?"
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Tyynyt
Ikuisuuksia kestäneen suunnitttelun jälkeen saimme lopultakin aikaiseksi hankkia uudet tyynyt vanhjen tilalle. Tyynyhankinnat eivät kuitenkaan menneet aivan putkeen, sillä pian kotiinsaapumisen jälkeen havaitsimme että upouusissa tyynyissämme oli syöpäläisiä:
Sanomattakin selvää ettei moisia, elävillä varustettuja tyynyjä voinut käyttää, joten marssimme heti takaisin kauppaan vaihtamaan tuotteita. Nähtyään eläväiset tyynymme omin silmin, myyjä hyvitti meille uudet ilman narinoita.
Uudet tyynyt olivat häntäkansan mielestä hauskoja, kuten lakanoiden vaihto-operaatio yleensäkin. Erityisesti Oi oli kovin mielissään upouusista tyynyistä joille hän voi illan tullen täplikkään ahterinsa laskea.
Villiäinen!
Ihan Piilossa Eikä Kukaan Voi Löytää!
Kuninkaallinen kuono.
Sanomattakin selvää ettei moisia, elävillä varustettuja tyynyjä voinut käyttää, joten marssimme heti takaisin kauppaan vaihtamaan tuotteita. Nähtyään eläväiset tyynymme omin silmin, myyjä hyvitti meille uudet ilman narinoita.
Uudet tyynyt olivat häntäkansan mielestä hauskoja, kuten lakanoiden vaihto-operaatio yleensäkin. Erityisesti Oi oli kovin mielissään upouusista tyynyistä joille hän voi illan tullen täplikkään ahterinsa laskea.
Villiäinen!
Ihan Piilossa Eikä Kukaan Voi Löytää!
Kuninkaallinen kuono.
lauantai 11. lokakuuta 2008
"...mennään yhdessä leipomoon. Mestarileipuri oon!"
Näin laulaa Mysti, ja on kuulemma hienosti laulanutkin! Mysteerimies on paraikaa matkalla Alabamaan, ja on käynyt leipomassa kahden eri leipurioppilaan kanssa. Ensimmäiset pullat pistettiin uuniin Pinkin (DeLaSouls Wham Bam, OSH b) kanssa. Valmiiden leipomusten pitäisi olla vallan suklaisia.
Seuraavaksi vaihdettiin reseptiä ja kokeiltiin, mitä tulee kun yhdistetään suklaata ja kanelia. Siiri, ChicKity Fashion Freak, OSH os 24, ehdotti tätä herkullista reseptiä ja mielellään Mysti tätäkin kokeili, sen verran hyvältä kuulosti!
Huomenna Mystinen tulee kotiin pesemään jauhot turkistaan ja lepäämään rankan leipomisrupeaman päätteeksi. Ja sitten odotellaan! Luvassa siis herkkuleivoksia kahdella eri reseptillä:
Resepti 1: Yhdistä suklaata ja hieman tummempaa suklaata, lisää ripaus riettautta ja odota.
Resepti kaksi: Sekoita kaneli ja suklaa huolellisesti, lisää tuijottavia koiraeläimiä sekä hiven häveliäisyyttä ja odota.
Herkullisia pullia luvassa!
---------
Tähän perään hieman arkisempia kuulumisia.
Kirkkonummen näyttely lähenee hiljakseen, ja sitä odotellessa pesaisin Murokissat. Ensiapuun päätymistä peläten en uskaltanut pestä Oita "oikeasti", vaan käytin siihen kuivapesushampoota. Samalla litkulla pesin myös Nuudelin silkkaa laiskuuttani, vaikkei se luultavasti olisi vesipesuunkaan mitään sanonut. Ei Nuukku kyllä ollut edes likainen...
Oille jo kuivapesukin oli kauhistus. Mitään se ei operaatiosta sanonut ääneen, mutta singahteli ahdistuneesti ympäriinsä kylppärissä eikä halunnut osallistua kuivaukseen (pyyhkeellä!) ollenkaan. Tätä kirjoittaessa täplätyttö välttelee minua huolellisesti, kohtelin sitä ilmeisesti Kaltoin.
Nuudeli taas...no, se on kolli. Ja se on Nuukku, Ällistyttävä Vatkulikissa. Shampoon levitys ei häirinnyt sitä yhtään, ja pyyhkeellä hinkkaaminen oli suorastaan ihanaa mustiasen mielestä! Piti ihan kehrätä kun pyyhkeellä hinkattiin, oli niin mukavaa Kun Sai Huomiota! Voi noita kolleja, Mysti on ihan samanlainen! <3
Seuraavaksi vaihdettiin reseptiä ja kokeiltiin, mitä tulee kun yhdistetään suklaata ja kanelia. Siiri, ChicKity Fashion Freak, OSH os 24, ehdotti tätä herkullista reseptiä ja mielellään Mysti tätäkin kokeili, sen verran hyvältä kuulosti!
Huomenna Mystinen tulee kotiin pesemään jauhot turkistaan ja lepäämään rankan leipomisrupeaman päätteeksi. Ja sitten odotellaan! Luvassa siis herkkuleivoksia kahdella eri reseptillä:
Resepti 1: Yhdistä suklaata ja hieman tummempaa suklaata, lisää ripaus riettautta ja odota.
Resepti kaksi: Sekoita kaneli ja suklaa huolellisesti, lisää tuijottavia koiraeläimiä sekä hiven häveliäisyyttä ja odota.
Herkullisia pullia luvassa!
---------
Tähän perään hieman arkisempia kuulumisia.
Kirkkonummen näyttely lähenee hiljakseen, ja sitä odotellessa pesaisin Murokissat. Ensiapuun päätymistä peläten en uskaltanut pestä Oita "oikeasti", vaan käytin siihen kuivapesushampoota. Samalla litkulla pesin myös Nuudelin silkkaa laiskuuttani, vaikkei se luultavasti olisi vesipesuunkaan mitään sanonut. Ei Nuukku kyllä ollut edes likainen...
Oille jo kuivapesukin oli kauhistus. Mitään se ei operaatiosta sanonut ääneen, mutta singahteli ahdistuneesti ympäriinsä kylppärissä eikä halunnut osallistua kuivaukseen (pyyhkeellä!) ollenkaan. Tätä kirjoittaessa täplätyttö välttelee minua huolellisesti, kohtelin sitä ilmeisesti Kaltoin.
Nuudeli taas...no, se on kolli. Ja se on Nuukku, Ällistyttävä Vatkulikissa. Shampoon levitys ei häirinnyt sitä yhtään, ja pyyhkeellä hinkkaaminen oli suorastaan ihanaa mustiasen mielestä! Piti ihan kehrätä kun pyyhkeellä hinkattiin, oli niin mukavaa Kun Sai Huomiota! Voi noita kolleja, Mysti on ihan samanlainen! <3
maanantai 15. syyskuuta 2008
Heja Sverige!
Hälsningar från Sverige!
Kotona ollaan, ja ihanaa onkin olla! Rankka reissu oli, vaan oikein mukava!
Olin kovasti vaikuttunut siitä, miten toimiva ja hyvin järjestetty näyttely oli. Ja tilaa oli ruhtinaallisesti! Näyttely meni meidän kohdalla juuri niin kuin olin toivonut! Kaikki saivat sertinsä, ja Oi ja Velho valmistuivat GIPeiksi lauantaina. Nelosia ei lauantaina ollut paljon, mutta taso oli hyvä. Velho ja Lisko olivat ainoat kastraattikollit omalla tuomarillaan, ja vähänkö minulla loksahti leuka kun tuomari nominoi niistä kahdesta huonomman eli Liskon. Paneelissa sillä olikin vastassa kaunis suklaauros, joka oli sekä JW että DSM, eli ei ollut toivoakaan voitosta eikä ollut sille tarvettakaan. Oi ei paneeliin päässytkään, se hävisi TP:nsä selvästi paremmalleen, mutta sai todella hyvät arvostelut ja oli hyvällä tuulella, joten olen enemmän kuin tyytyväinen.
Sunnuntaina sitten oli uusi päivä, ja nelosissa oli käynyt kato. Molemmat pojat olivat eri tuomareilla ja kumpikin oli tuomarinsa ainoa kastraattiuros, joten molemmat nominoitiin. Oi oli koko näyttelyn ainioa kastraattinaaras neloskategoriassa, joten se myös nominoitiin ja oli samalla Kategorian Paras Kastraattinaaras. Ilmainen voitto, mutta voitto kuitenkin. Paneelissa pojilla oli vastassa se sama suklaa, joten ei ollut voitosta toivoa, mutta olen mielettömän ylpeä siitä että Velho sai yhden äänen (Eiwor Andersson rakastui Velhoon, olisipa kiva saada se hänelle joskus ihan arvosteluun). Hyvä Veeho! Velho palasi paneelista Eiworin huulipunat korvassaan. :D
Koko näyttelyn paras juttu oli, kun Velho oli sunnuntaina yleisön suosikki ja sai sievän pikku pokaalin! Noita foreign whiteja ei Ruotsissa vissiin montaa ole, eikä niitä tuolla pohjoisessa etenkään ole totuttu näkemään, joten Velho kiinnosti ihmisiä kovasti. Lisäksi se kummituseläinmaisella ilmeellään sulatti sydämiä. Silti tuo yleisön suosikki-homma tuli täysin yllätyksenä, yleensä ne tittelit ovat menneet söpöille ja pörröisille kissoille. Kivaa kyllä kun tykkäsivät Velhosta, yleisestikin ihmiset näyttivät otuksistani tykkäävän, ja mukavaltahan se tuntui.
Ehdottoman kivaa oli Ruotsissa käydä! Ihmiset olivat tosi mukavia ja ystävällisiä ja näyttelyn toimihenkilöt avuliaita, lisäksi Ruotsin puolella oli paljon mukavampi ajaa kuin Suomessa. Eiköhän tuonne mennä toisenkin kerran!
Matkakumppaneille kiitokset mukavasta viikonlopusta!
Kotona ollaan, ja ihanaa onkin olla! Rankka reissu oli, vaan oikein mukava!
Olin kovasti vaikuttunut siitä, miten toimiva ja hyvin järjestetty näyttely oli. Ja tilaa oli ruhtinaallisesti! Näyttely meni meidän kohdalla juuri niin kuin olin toivonut! Kaikki saivat sertinsä, ja Oi ja Velho valmistuivat GIPeiksi lauantaina. Nelosia ei lauantaina ollut paljon, mutta taso oli hyvä. Velho ja Lisko olivat ainoat kastraattikollit omalla tuomarillaan, ja vähänkö minulla loksahti leuka kun tuomari nominoi niistä kahdesta huonomman eli Liskon. Paneelissa sillä olikin vastassa kaunis suklaauros, joka oli sekä JW että DSM, eli ei ollut toivoakaan voitosta eikä ollut sille tarvettakaan. Oi ei paneeliin päässytkään, se hävisi TP:nsä selvästi paremmalleen, mutta sai todella hyvät arvostelut ja oli hyvällä tuulella, joten olen enemmän kuin tyytyväinen.
Sunnuntaina sitten oli uusi päivä, ja nelosissa oli käynyt kato. Molemmat pojat olivat eri tuomareilla ja kumpikin oli tuomarinsa ainoa kastraattiuros, joten molemmat nominoitiin. Oi oli koko näyttelyn ainioa kastraattinaaras neloskategoriassa, joten se myös nominoitiin ja oli samalla Kategorian Paras Kastraattinaaras. Ilmainen voitto, mutta voitto kuitenkin. Paneelissa pojilla oli vastassa se sama suklaa, joten ei ollut voitosta toivoa, mutta olen mielettömän ylpeä siitä että Velho sai yhden äänen (Eiwor Andersson rakastui Velhoon, olisipa kiva saada se hänelle joskus ihan arvosteluun). Hyvä Veeho! Velho palasi paneelista Eiworin huulipunat korvassaan. :D
Koko näyttelyn paras juttu oli, kun Velho oli sunnuntaina yleisön suosikki ja sai sievän pikku pokaalin! Noita foreign whiteja ei Ruotsissa vissiin montaa ole, eikä niitä tuolla pohjoisessa etenkään ole totuttu näkemään, joten Velho kiinnosti ihmisiä kovasti. Lisäksi se kummituseläinmaisella ilmeellään sulatti sydämiä. Silti tuo yleisön suosikki-homma tuli täysin yllätyksenä, yleensä ne tittelit ovat menneet söpöille ja pörröisille kissoille. Kivaa kyllä kun tykkäsivät Velhosta, yleisestikin ihmiset näyttivät otuksistani tykkäävän, ja mukavaltahan se tuntui.
Ehdottoman kivaa oli Ruotsissa käydä! Ihmiset olivat tosi mukavia ja ystävällisiä ja näyttelyn toimihenkilöt avuliaita, lisäksi Ruotsin puolella oli paljon mukavampi ajaa kuin Suomessa. Eiköhän tuonne mennä toisenkin kerran!
Matkakumppaneille kiitokset mukavasta viikonlopusta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
