Ystävänpäivää kaikille!
Jo perinteeksi muodostunut Kes-Kisin talvinäyttel on onnellisesti takanapäin, ja mukava viikonloppu tämä on ollutkin. Lauantaina olin liikkeellä ihan yksinäni ja nelosväki loisti näyttelyssä poissaolollaan - kissoja oli vain 9! Niistä kuitenkin löytyi Mörölle ja Mystille kovat vastukset, jotka löivätkin omat kissani oikeutetusti. Mörön voitti hieno ruskeanaamio Kelmikerhon Oikea Prinsessa, jonka hitusen isompia silmiä Marie Rihova piti parempana Mörön suht. pieniin ja syvällä oleviin verrattuna. Tuomari sanio Mörön olevan pikkuisen tyypikkäämpi, mutta pienet silmät olivat selvästi hänelle hyi hyi. Pienet silmät tuntuvatkin olevan Mörön kompastuskivi pitkän turkin ohella, pienistä silmistä eivät suinkaan kaikki tuomarit tykkää kuten nähty on. Oikea Prinsessa kävi kauniine sinisilmineen pokkaamassa KP-pystin.
Mystillä oli puolestaan vielä valtaisempi vastus, WW08 Nova Star Twix. Ei liene mikään yllätys, että se upea ruskeanaamio voitti nurisevan Mystin ongelmitta, joskin tuomarin mukaan vain profiililtaan. Tämä kuulosti minusta ihan älyttömältä, sillä Twix on maailmanvoittajatittelinsä ansainnut ja ihan joka osa-alueella Mystiä tyypikkäämpi. Soimme siis voitot ilmielin ruskeanaamioduolle!
Minun kissojeni vuoro loistaa koitti sitten sunnuntaina, Ystävänpäivänä. Tuomarina toimi herra Kiisseli, eli M. Edström, joka ei löytänyt kissoistani sellaisia vikoja jotka olisivat minulle uutta tietoa. Mitä nyt väitti Mörön otsaa arvostelusetelissä vähän litteäksi, mitä se ei kylläkään ole (ainoana Laumassa :D ). TP-valinnassa ei taaskaan ollut montaa vastusta, molemmilla vain yksi, mutta kisa oli sitäkin tiukempi Kiisselin löytäessä paljon hyvää kaikista kissoista.
Mörkö-Keijun vastus oli kaunis sinitäplälady Santuzzan Briljante, asetelma siis oli keskenkasvuinen teinix vastaan aikuinen nainen, joka vieläpä oli oikein kaunis. Mystiä vastassa taas oli piiiiitkä ja elegantti lilatäplä Desmodus Lilac Wagner, jonka arvelin voittavan jo puhtaasti luonteellaan Mystin juttujen ollessa painokelvotonta tekstiä. Kiisseli mietti hyvän tovin, missä välissä Mörkö kyllästyi ja olisi mieluusti lähtenyt tutkimaan paikkoja, ja Mysti menetti hermonsa ja olisi mieluusti lähtenyt kotiin. Lopulta voittajiksi nimettiin Mörkö ja Mysti, molemmat ilmeen perusteella. Mörön (jostain ihmeen syystä kirjoitin ensin että Oin) voiton toivat tällä kertaa ne pienet silmät, sillä vaikka ne olivat Edströminkin mielestä vähän turhan syvällä, piti tuomari sitä kuitenkin parempana kilpailijan avonaisiin verrattuna. Mysti taas oli erinomaisen vittumaisen näköinen koska sitä ihan tosissaan otti päähän se valinta.
Kumpikin kävi kilpailun puutteessa pokkaamassa KP:n ja putsasivat pöydän neloskategorian kastraattien osalta. Hyvä otukset!! ♥
Tuli viikonloppuna myös rakastuttua pariin otteeseen. Lauantaina sydämeni vei ihana punanaamiobalineesi Mummeli Twixinho Jesse, jonka olisin halunnut napata kainaloon ja juosta kiireesti pakoon. Sunnuntaina taas menetin sydämeni ihan ylisöpölle mustalle Napita-pennulle, joka julmasti asusti melkein meidän vieressämme ja oli ihan luvattoman hurmaava. Mustissa vain on sitä jotakin!
Kotiin selvittiin turvallisesti ja hyvillä mielin, joskin väsyneinä. Nyt saadaan huilata hyvä tovi, sillä seuraava näyttelmme on vasta toukokuussa kun suuntaamme Tallinnaan. Sitä odotellessa!
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
lauantai 23. tammikuuta 2010
Itämainen osallistuu
Ompelimme tässä yksi päivä kaverin kanssa koirien kaulapantoja, kun netistä löytyi helpot ohjeet ja sattui olemaan luppoaikaa. Kuten kaikki neloskategorian kissojen ystävät tietävät, on itämainen lyhytkarva rotu, joka mielellään osallistuu kodin puuhiin.
Ompelupuuhat olivat poikien mielestä liian tyttömäisiä hommia. Neitikissa Oi sen sijaan viehättyi ompelukoneesta suuresti, ja avusti mielellään ompelussa.
"Kohta on valmista, nyt vaan ompele se sauma loppuun asti suoraan!"
Omelutyön tuloksena sain aikaiseksi nämä kaksi pantaa. Kauniinpaakin jälkeä on nähty, joskaan ei minun tekemänäni. Olen silti lopputulokseen tyytyväinen, ja aion pantoja koirallani käyttää, häpeän uhallakin.
Kissat tulevat koiran kanssa juttuun ihan jees. Mörkö-Keiju on Rotan paras leikkikaveri, kuten kuvista näkyy:
Muut kissat eivät koirasta juuri välitä. Ne antavat sen olla rauhassa niin kauan kun se antaa niiden olla rauhassa. Nuudeli ja Oi suhtautuvat pikkukoiraan nuivimmin. Etenkin Nuudeli risoo, kun se joutuu kilpailemaan miehen suosiosta koiran kanssa:
Pakkaspäiviä meillä vieteään aika pitkälti näin:
Puu täynnä idiootteja
Rotta lämmittelee
Ompelupuuhat olivat poikien mielestä liian tyttömäisiä hommia. Neitikissa Oi sen sijaan viehättyi ompelukoneesta suuresti, ja avusti mielellään ompelussa.
"Kohta on valmista, nyt vaan ompele se sauma loppuun asti suoraan!"
Omelutyön tuloksena sain aikaiseksi nämä kaksi pantaa. Kauniinpaakin jälkeä on nähty, joskaan ei minun tekemänäni. Olen silti lopputulokseen tyytyväinen, ja aion pantoja koirallani käyttää, häpeän uhallakin.
Kissat tulevat koiran kanssa juttuun ihan jees. Mörkö-Keiju on Rotan paras leikkikaveri, kuten kuvista näkyy:
Muut kissat eivät koirasta juuri välitä. Ne antavat sen olla rauhassa niin kauan kun se antaa niiden olla rauhassa. Nuudeli ja Oi suhtautuvat pikkukoiraan nuivimmin. Etenkin Nuudeli risoo, kun se joutuu kilpailemaan miehen suosiosta koiran kanssa:
Pakkaspäiviä meillä vieteään aika pitkälti näin:
Puu täynnä idiootteja
Rotta lämmittelee
maanantai 11. tammikuuta 2010
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan
InCat sai kuin saikin aikaiseksi muistaa parin vuoden takaisia Vuoden Kissojaan, ja niinpä meillekin postitettiin diplomi, joka saapuin tänään.
Saanko esitellä Kastraatti 2008 Kategoria IV FIN*CornFlakes Gimme Shelter, OSH a 24 eli Oi! Tittelihän tuossa on väärä, diplomin allekirjoitushetkellähän Oi oli jo hyvän aikaan ollut SP, mutta mitä pienistä.:)
kuva: Markus Wikström
Ja tässä vielä samassa kisassa upeasti kakkoseksi tullut Velho, SP FIN*Windstar Just Lose It, SIA w 67
kuva: Markus Wikström
Olen melkoisen ylpeä pienistäni! (ja kyllä, Velho on ikuisesti "mun pieni" vaikka muualla asuukin ♥)
Saanko esitellä Kastraatti 2008 Kategoria IV FIN*CornFlakes Gimme Shelter, OSH a 24 eli Oi! Tittelihän tuossa on väärä, diplomin allekirjoitushetkellähän Oi oli jo hyvän aikaan ollut SP, mutta mitä pienistä.:)
kuva: Markus Wikström
Ja tässä vielä samassa kisassa upeasti kakkoseksi tullut Velho, SP FIN*Windstar Just Lose It, SIA w 67
kuva: Markus Wikström
Olen melkoisen ylpeä pienistäni! (ja kyllä, Velho on ikuisesti "mun pieni" vaikka muualla asuukin ♥)
maanantai 21. joulukuuta 2009
Jouluja!
Joulunodotus on meillä mennyt sairastellessa. Ensin Lauman tuorein jäsen, kääpiöpinseri Rotta, sai pissatulehduksen, ja eilen Lisko satutti silmänsä. Rotan lääkekuuri onneksi puree jo hienosti, ja Liskollekin on lääkettä, joten eiköhän otukset armaat näillä paranneta!
Haluan kiittää kaikkia kavereita ja tuttuja hienosta vuodesta! Näyttelyissä on aina mahtavaa nähdä tuttuja naamoja, ja se sosiaalinen puoli tässä harrastuksessa voittaa mennen tullen sen viisiminuuttisen, joka kissan kanssa käydään tuomarin luona pönöttämässä. Ensi vuonna on tarkoitus ravata näytelmissä ihan entiseen malliin, joten nähdään siellä siis! Kes-Kisistä alkaa meidän näyttelyvuosi!
Hanne ja Lauma haluavat toivottaa kaikille oikein lämpöistä joulua ja onnellista uutta vuotta 2010!
Hienon kortin räätälöi Mirka, kun itse olen ihan väpelö tuommoisia tekemään. Mirkalle iso kiitos tuosta!
Haluan kiittää kaikkia kavereita ja tuttuja hienosta vuodesta! Näyttelyissä on aina mahtavaa nähdä tuttuja naamoja, ja se sosiaalinen puoli tässä harrastuksessa voittaa mennen tullen sen viisiminuuttisen, joka kissan kanssa käydään tuomarin luona pönöttämässä. Ensi vuonna on tarkoitus ravata näytelmissä ihan entiseen malliin, joten nähdään siellä siis! Kes-Kisistä alkaa meidän näyttelyvuosi!
Hanne ja Lauma haluavat toivottaa kaikille oikein lämpöistä joulua ja onnellista uutta vuotta 2010!
Hienon kortin räätälöi Mirka, kun itse olen ihan väpelö tuommoisia tekemään. Mirkalle iso kiitos tuosta!
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Voittaja-fiilis!
Laihian reissu suoritettu turvallisesti, wuhuu! Pakko kyllä sanoa heti ensimmäisinä, että Ei Enää Ikinä! Kyse ei ole niinkään niistä kilometreistä, vaikka niitäkin riittää, kuin reitistä itsestään. Ei vaan jaksa enää yhtään kertaa ajaa sinne.
Mutta tämänkertainen reissu meni hyvin, vaikkei porukastamme kukaan saanut nukuttua (paitsi Kaitsu siellä näyttelypaikalla). Kofeiinitableteilla ja kahvilla kumminkin selvittiin kunnialla kotiinkin asti.
Voittaja-näyttely jostain syystä jännitti minua aivan järjettömästi, mikä näkyi ihan jatkuvana vessassa ramppaamisena. Homma meni ihan älyttömäksi! :D Väsyneenä meno oli levotonta muutenkin, mutta mitä sitten, kun hauskaa kumminkin oli. Tytöt käyttäytyivät assarikantoisessakin näyttelyssä loistavasti, molemmat jopa venyivät ja olivat muutenkin nätisti. Kumpikin oli oman tuomarinsa ainoa kastraattinaaras, ja niinpä ne päätyivät paneeliin kisaamaan toisiaan vastaan. Tämä ei suinkaan ollut mikään itsestäänselvyys etenkään Oin tuomarin kohdalla, joka mm. jätti nominoimatta Oita tyypikkäämmät kastraattipojat kokonaan. En käsitä miksi Oi sinne paneeliin sitten pääsi kumminkin, mutta olen todella iloinen että pääsi.
Keskenkasvuisesta Mörkö-Keijusta sitten leivottin Voittaja 2009, joka kyllä lämmittää riviharrastajan sydäntä, mutta naurattaa myös. Mörkö on ihan kakara! :D Titteliä suurempi onni kumminkin oli kissanpissa: molemmat tytöt nimittäin pidättelivät ihan viimeiseen asti ja suostuivat käymään hiekkiksellä vasta siinä vaiheessa kun minä melkein itku silmässä anelin niitä siihen etteivät ihan räjähtäisi! Kyllä voi ihminen olla pienestä onnellinen! Molemmat matkustivat kotiin rauhallisina ja hiljaa, taatusti rentoutti niiden oloa lopulta päästä pissalle pitkän pidättelyn päätteeksi!
Nyt laumassa eletään jännittäviä hetkiä, sillä porukkaan liittyi tänään koira. Kissoja tulokas ei kiinnosta juuri ollenkaan, joten talossa on ainakin toistaiseksi rauha.
Ulkona on lopultakin talvi, kotona rauha ja minulla univelan lisäksi hyvä mieli. Takana on kerrassaan loistava näyttelyvuosi. Tästä on hyvä helmikuun Kes-Kisissä taas jatkaa, siihen asti huilataan.
Mutta tämänkertainen reissu meni hyvin, vaikkei porukastamme kukaan saanut nukuttua (paitsi Kaitsu siellä näyttelypaikalla). Kofeiinitableteilla ja kahvilla kumminkin selvittiin kunnialla kotiinkin asti.
Voittaja-näyttely jostain syystä jännitti minua aivan järjettömästi, mikä näkyi ihan jatkuvana vessassa ramppaamisena. Homma meni ihan älyttömäksi! :D Väsyneenä meno oli levotonta muutenkin, mutta mitä sitten, kun hauskaa kumminkin oli. Tytöt käyttäytyivät assarikantoisessakin näyttelyssä loistavasti, molemmat jopa venyivät ja olivat muutenkin nätisti. Kumpikin oli oman tuomarinsa ainoa kastraattinaaras, ja niinpä ne päätyivät paneeliin kisaamaan toisiaan vastaan. Tämä ei suinkaan ollut mikään itsestäänselvyys etenkään Oin tuomarin kohdalla, joka mm. jätti nominoimatta Oita tyypikkäämmät kastraattipojat kokonaan. En käsitä miksi Oi sinne paneeliin sitten pääsi kumminkin, mutta olen todella iloinen että pääsi.
Keskenkasvuisesta Mörkö-Keijusta sitten leivottin Voittaja 2009, joka kyllä lämmittää riviharrastajan sydäntä, mutta naurattaa myös. Mörkö on ihan kakara! :D Titteliä suurempi onni kumminkin oli kissanpissa: molemmat tytöt nimittäin pidättelivät ihan viimeiseen asti ja suostuivat käymään hiekkiksellä vasta siinä vaiheessa kun minä melkein itku silmässä anelin niitä siihen etteivät ihan räjähtäisi! Kyllä voi ihminen olla pienestä onnellinen! Molemmat matkustivat kotiin rauhallisina ja hiljaa, taatusti rentoutti niiden oloa lopulta päästä pissalle pitkän pidättelyn päätteeksi!
Nyt laumassa eletään jännittäviä hetkiä, sillä porukkaan liittyi tänään koira. Kissoja tulokas ei kiinnosta juuri ollenkaan, joten talossa on ainakin toistaiseksi rauha.
Ulkona on lopultakin talvi, kotona rauha ja minulla univelan lisäksi hyvä mieli. Takana on kerrassaan loistava näyttelyvuosi. Tästä on hyvä helmikuun Kes-Kisissä taas jatkaa, siihen asti huilataan.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Ilon ja surun hetkiä
Tämä viikonloppu on ollut yhtä tunnemyrskyä. Tytöt pärjäsivät Isrokissa loistavasti ollen vuoropäivinä Kategorian Parhaat, ja Mystikin ylsi lauantaina parhaaksi siitosurokseksi. Oi ja Velho saivat kumpikin viimeiset CAPSinsa ja valmistuivat Supreme Premiereiksi, ja Mysti puolestaan siirtyi luokkaan neljä Mörkö-Keijun vasta availlessaan sertitiliään kympissä. Näyttelyssä sai siis kokea riemun hetkiä sekä omien että muiden kissojen pärjätessä. Lauantaina Mystin jälkikasvusta Misti-tytär oli TP ja Kölli-poika peräti KPA, joten Mysti voi olla lapsistaan ylpeä! Sunnuntaina Mörkö-Keijun veli Leo oli voitokas, kuten myös Mirkan hieno sininen Santtu, jonka sain itse esittää. Ja voi taivas että voi kolli olla kiltti mussukka! Aivan mahdottoman suloinen poika se Santtu! ♥
Surun hetki koitti sunnuntaina näyttelyn jälkeen. Surullisena kerron, että Velho ei asu enää täällä. Se muutti kaverin luokse viettämään elämää ilman pelkoa.
Syy Velhon muuttoon ovat Oi ja Nuudeli. Vuoden ajan ne sitä kiusasivat jatkuvasti, niin että Velho lopulta eli jatkuvassa pelossa. Mistä kiusaaminen alkoi, kukaan ei tiedä. Ehkä Velho joutui kiusatuksi vain siksi, että se oli lauman ainoa, joka antoi sen tapahtua. Velho nimittäin ei tappele, ei pane vastaan. Se väisti ja pakeni, mikä puolestaan provosoi kiusaajia entistä enemmän. Lopulta tilanne oli se, että Velho ei leikkinyt, eikä liikkunut. Se asui keittiön pöydän alla ja kylppärissä piilossa kiusaajiltaan, ja harvoin liikuskeli asunnossa. Silloinkin kun se liikkui, se teki sen arasti seinänvieriä luikkien, mikä aiheutti välittömästi hyökkäyksen kiusaajien taholta.
Muuttopäätös oli raskas tehdä. En kuitenkaan keksinyt muutakaan. Kokeilin homeopatiaa, luontaistuotteita, eristystä, kiusaajien suihkurangaistuksia...mikään ei auttanut pitkään, ja kiusaamisen palatessa se palasi aina kahta kauheampana. Lopulta tajusin ettei Velho ole enää kuukausiin ollut onnellinen kissa, vaan se oli pelkkä varjo siitä huolettomasta ja iloisesta kissasta joka se oikeasti on. En halunnut luopua siitä, omasta Velhostani, mutta oli epäreilua pitää se täällä elämässä pelossa vain siksi etten itse kestä ajatusta luopumisesta.
Onneksi kaveri tuli apuun, ja Velho pääsi tänään uuteen, ihanan kotiin. Velho asteli uuden omistajansa boxiin iloisena ja luottavaisena, ja tiedän että siitä tulee onnellinen. Minulle se hetki oli elämäni vaikein, eikä itkulle kerran alettuaan ole tullut loppua. Itseäni minä suren ja omaa menetystäni, en kissaa. Velholla on nyt kaikki hyvin.
Ilokseni Velho ei asu kaukana, ja pääsen sitä helposti katsomaan. Näyttelyissäkin se vielä nähdään. Niinpä Velho ei poistu elämästäni, eikä se voisikaan. Se tulee aina olemaan minun Velhoni.
Onnellista elämää, rakas pieni. Sen sinä ansaitset!
Surun hetki koitti sunnuntaina näyttelyn jälkeen. Surullisena kerron, että Velho ei asu enää täällä. Se muutti kaverin luokse viettämään elämää ilman pelkoa.
Syy Velhon muuttoon ovat Oi ja Nuudeli. Vuoden ajan ne sitä kiusasivat jatkuvasti, niin että Velho lopulta eli jatkuvassa pelossa. Mistä kiusaaminen alkoi, kukaan ei tiedä. Ehkä Velho joutui kiusatuksi vain siksi, että se oli lauman ainoa, joka antoi sen tapahtua. Velho nimittäin ei tappele, ei pane vastaan. Se väisti ja pakeni, mikä puolestaan provosoi kiusaajia entistä enemmän. Lopulta tilanne oli se, että Velho ei leikkinyt, eikä liikkunut. Se asui keittiön pöydän alla ja kylppärissä piilossa kiusaajiltaan, ja harvoin liikuskeli asunnossa. Silloinkin kun se liikkui, se teki sen arasti seinänvieriä luikkien, mikä aiheutti välittömästi hyökkäyksen kiusaajien taholta.
Muuttopäätös oli raskas tehdä. En kuitenkaan keksinyt muutakaan. Kokeilin homeopatiaa, luontaistuotteita, eristystä, kiusaajien suihkurangaistuksia...mikään ei auttanut pitkään, ja kiusaamisen palatessa se palasi aina kahta kauheampana. Lopulta tajusin ettei Velho ole enää kuukausiin ollut onnellinen kissa, vaan se oli pelkkä varjo siitä huolettomasta ja iloisesta kissasta joka se oikeasti on. En halunnut luopua siitä, omasta Velhostani, mutta oli epäreilua pitää se täällä elämässä pelossa vain siksi etten itse kestä ajatusta luopumisesta.
Onneksi kaveri tuli apuun, ja Velho pääsi tänään uuteen, ihanan kotiin. Velho asteli uuden omistajansa boxiin iloisena ja luottavaisena, ja tiedän että siitä tulee onnellinen. Minulle se hetki oli elämäni vaikein, eikä itkulle kerran alettuaan ole tullut loppua. Itseäni minä suren ja omaa menetystäni, en kissaa. Velholla on nyt kaikki hyvin.
Ilokseni Velho ei asu kaukana, ja pääsen sitä helposti katsomaan. Näyttelyissäkin se vielä nähdään. Niinpä Velho ei poistu elämästäni, eikä se voisikaan. Se tulee aina olemaan minun Velhoni.
Onnellista elämää, rakas pieni. Sen sinä ansaitset!
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Kuvia lauman arjesta
Lauman blogi on viettänyt hiljaiseloa, sillä täällä ei tapahdu mitään. Näyttelyissä ei olla käyty eikä tehty muutakaan kertomisen arvoista, joten mitään kovin jännittävää ei ole ollut blogiinkaan kirjoitettavaksi. Nyt on aika laittaa edes hieman uusia kuvia.
Mörkö-Keijun kasvattajatäti Mirka kävi meillä kylässä, ja napsi kasan kuvia joita voi tuijotella Naamakirjassa. Ainakin Velhosta on sellainen kuva ettei sitä nauramatta katso! :D Mirkan kanssa päivittelimme Mörkösen turkkia, se kun on pitkä ja pörheä. Mietimme millä ihmeellä siitä saisi näyttelykuntoisen, ja mielessä kävivät silikoni ja elmukelmu...
Minäkin olen kunnostautunut kameran kanssa. Kuvat ovat parin viikon takaa, sillä sillä kuvien purkaminen kamerasta ja käsitteleminen ovat minulle vastenmielinen tehtävä.
Aloitetaan vaikka Liskosta. Liskolainen on laiha luikku, ja luikkuna otuksena todella kylmänarka. Ei siis ihme, että se löytää asunnon kaikki lämmönlähteet, kuten jäähtymässä olevan perunalaatikon, joka on suojattu Mystiltä leikkulaudan avulla. Kyllä siinä kelpaa viluista takalistoaan lämmittää!
Lisko osaa myös poseerata nätisti tuolilla. Lisko onkin ainoa kissa tässä huushollissa, jota on helppo kuvata.
Koska Lisko on vilukissa, päätin pukea sen villapaitaan. Ensin meno näytti tältä:
Sitten Mörkö tuli ihastelemaan paitaa, ja kaikki oli taas hyvin!
Villapaidan tuoma lämpö ei Liskolle vielä riittänyt. Seuraavana aamuna löysin Liskon kaikkine villapaitoineen peittoni alta!
Velho puolestaan kunnostautui nuohoamalla tiskialtaan.
Mysti keskittyy näyttämään älykkäältä, kuten yleensä.
Mysti sai Zooplussasta ruokien mukana tällaisen hiiren kuin tämä täällä http://www.zooplus.com/shop/cats/cat_toys/mice/146835 , ja tuo hiiri on osoittautunut yhtä hyväksi kuin taannoinen Tallinnan hiiri, jonka veroista ei ole vielä nähty. Hitti!
Puoli laumaa jäi nyt ilman kuvia, sillä vaikka niistä kamerassa kuvia olikin, ei niistä mikään ollut lopulta onnistunut. Onneksi Mirka kuvasi Mörköä, Mystiä ja Nuudelia.
Tässä odotellaan Isrokkia. Mörkö on yhä leikkauksen jäljiltä puolikalju ja keskenkasvuinen muutenkin, joten se saanee mielenkiintoisia arvosteluja. Oille ja Velholle toivotaan viimeisiä sertejä, että päästään juhlimaan Supreme-titteleitä! Myös Mysti valmistunee Isrokista, siitä tulee GIP.
Mörkö-Keijun kasvattajatäti Mirka kävi meillä kylässä, ja napsi kasan kuvia joita voi tuijotella Naamakirjassa. Ainakin Velhosta on sellainen kuva ettei sitä nauramatta katso! :D Mirkan kanssa päivittelimme Mörkösen turkkia, se kun on pitkä ja pörheä. Mietimme millä ihmeellä siitä saisi näyttelykuntoisen, ja mielessä kävivät silikoni ja elmukelmu...
Minäkin olen kunnostautunut kameran kanssa. Kuvat ovat parin viikon takaa, sillä sillä kuvien purkaminen kamerasta ja käsitteleminen ovat minulle vastenmielinen tehtävä.
Aloitetaan vaikka Liskosta. Liskolainen on laiha luikku, ja luikkuna otuksena todella kylmänarka. Ei siis ihme, että se löytää asunnon kaikki lämmönlähteet, kuten jäähtymässä olevan perunalaatikon, joka on suojattu Mystiltä leikkulaudan avulla. Kyllä siinä kelpaa viluista takalistoaan lämmittää!
Lisko osaa myös poseerata nätisti tuolilla. Lisko onkin ainoa kissa tässä huushollissa, jota on helppo kuvata.
Koska Lisko on vilukissa, päätin pukea sen villapaitaan. Ensin meno näytti tältä:
Sitten Mörkö tuli ihastelemaan paitaa, ja kaikki oli taas hyvin!
Villapaidan tuoma lämpö ei Liskolle vielä riittänyt. Seuraavana aamuna löysin Liskon kaikkine villapaitoineen peittoni alta!
Velho puolestaan kunnostautui nuohoamalla tiskialtaan.
Mysti keskittyy näyttämään älykkäältä, kuten yleensä.
Mysti sai Zooplussasta ruokien mukana tällaisen hiiren kuin tämä täällä http://www.zooplus.com/shop/cats/cat_toys/mice/146835 , ja tuo hiiri on osoittautunut yhtä hyväksi kuin taannoinen Tallinnan hiiri, jonka veroista ei ole vielä nähty. Hitti!
Puoli laumaa jäi nyt ilman kuvia, sillä vaikka niistä kamerassa kuvia olikin, ei niistä mikään ollut lopulta onnistunut. Onneksi Mirka kuvasi Mörköä, Mystiä ja Nuudelia.
Tässä odotellaan Isrokkia. Mörkö on yhä leikkauksen jäljiltä puolikalju ja keskenkasvuinen muutenkin, joten se saanee mielenkiintoisia arvosteluja. Oille ja Velholle toivotaan viimeisiä sertejä, että päästään juhlimaan Supreme-titteleitä! Myös Mysti valmistunee Isrokista, siitä tulee GIP.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
