Voi mun sinitäplä! ♥

Isrok takana, ja kuten kotinäyttelyssä yleensä, ihanaa oli!

Ensin lauantaina Mörkö selvitti tiensä paneeliin ongelmitta, vaikka en olekaan samaamieltä kaikesta, mit tuomari Anne Veland sanoi. Mörkö kun kuulemma oli iso, lyhytturkkinen ja voimakasrakenteineen, ja noista väitteistä ei kyllä mikään pidä todellisuudessa paikkaansa. Mörkö on pieni, hevilettinen ja teinihontelo, mut ihan sama, kiva että täti tykkäsi! :D

Karl Preiss ei sen sijaan tykännyt Oista, eikä Oikaan välittänyt esittää parastaan Preissille. Täpliäinen sai "ihan kiva"-arvostelut, eikä sillä ollut sen enempää täpliä, korvia kuin eleganssiakaan. TP meni ansiokkaasti Liulle.

Paneellissa äänet menivät tasan Velandin rakastuessa Liuhun ja antaessa tälle äänensä Preissin taas äänestäessä Mörkä. Alfred Wittich (vaimitensenytoli) sitten ratkaisi pelin Mörköselle.

Sunnuntaina oli uusi päivä. Olin aivan varma, että Mörkö häviää samalle ruskeanaamiolle, jonka se Jämsässä voitti puhtaasti tuurilla, mutta sen sijaan Alfred Wittich kohottikin Mörön korkelle ilmaan ilman sen suurempia selityksiä, mielestään parhaana neljästä kastraattinaaraassa.

Oi päätyi Anne Velandin pöydälle, enkä odottanut sen kummempaa menestystä sille. Sen sijaan Anne antoi Oille upeat arvostelut, ja tykkäsi kamalasti Oin vankasta rakenteesta ja kontrastista, siis ominaisuuksista, joista ensimmäinen oli edellisen päivän tuomarin mielestä rumaa ja toinen ei ollut edes olemassa. Vastassa oli jälleen Liu, ja TP valinta kesti kauan Velandin arpoessa. Liun valttina oli upea, rento esiintyminen, kun taas Oi venkoili ja urputti, mutta tuomari totesi että kissa ei ole vihainen tai hermostunut, se vaan ei halua olla venytyksessä. Liu sai kehuja turkistaan ja upeasta kunnostaan, mutta loppujen lopuksi se seikka, että Oilla on ihan nähtävissä olevat täplät vaikka se on sininen, ja että sillä on Velandin mielestä niin hieno kroppa, toi Oille TP:n. Loksahti muuten leuka silloin!

Paneelissa sitten kisasivat molemmat tyttöni toisiaan vastaan! Odotin, että Veland äänestäisi Oita, koska ei ollut äänestänyt Mörköä lauantainakaan vaikka itse sen nominoi. Wittichin arvelin myös pitävän äänensä omallaan, eli Möröllä, ja että kolmas tuomari, tässä tapauksessa Martti Peltonen, sitten ratkaisisi pelin luultavasti Mörön hyväksi. Kylläpä olin pyörtyä kun kuulutettiin että molemmat äänet menevät kissalle nro... ja kun Mörön numeron sijaan sanottiinkin Oin numero! Oi voitti! Molemmilla tuomariäänillä! Ei mikään mitätön temppu, sillä Mörkö on tyypiltään modernimpi ja sillä on kuusi KP:ta käsittävä voittoputki takanaan.

Kunpa tietäisin mitä paneelissa tapahtui, ja mitä tuomarit keskustelivat ja pohtivat. Mikä on Oissa se jokin, jolla se sai molemmat äänet nuorempaa, tyypikkäämpää kanssakilpailijaa vastaan? Jotain erityistä siinä kissa on, kuten hyvin tiedän, ja tänään tuomarit näkivät sen myös. Olen sinitäplästäni niin kovin ylpeä! Se on niin, niin rakas. ♥

Tässä Oi viime vuonna helmikuun kes-Kisissä Mirkan kuvaamana:

Kis, kis, Kes-Kis

Näyttelykesä avattu!

Pyörähdin Jämsän suunnalla Mörkö-Keijun ja Mystin kanssa, ja hetken mieleijohteesta otin Oin turistiksi. Vaikka menomatkalla satoi vettä kuin aisaa koko matkan, reissusta tuli vallan mainio. Siitäkin huolimatta, että Mysti teki parhaansa pilatakseen lauantain käyttäytymällä huonommin kuin ikinä. Käytöksellään minulta kyseenalaisen lempinimen Saksalainen Persereikä tienannut suklaati onneksi asettui jouduttuaan eristykseen, ja käyttäytyi tuomarin pöydällä sen verran siedettävästi, että sai sertinsä.

Mörkö sai sertinsä myös, ja kutsun TP-valintaan. Kolmesta kastraattinaaraasta se oli ainoa, joka sinne kutsun sai, ja vaikkei tuomari siihen mitenkään varsinaisesti rakastunut, Mörkö oli TP ja samantien myös KP, sillä paneelissa ei kilpailua ollut.

Hotellissa kissoilla oli lystiä, erityisesti Oilla, joka rakastaa hotelleja ja reissussa saamaansa huomiota. Tässä muutama kuva:

Oi topakkana


Mörkö vaeltaa


Mysti on musta, ainakin tässä kuvassa, ja Jämsän jäähallin valoissa.


Sunnuntaina Mystillä oli paaaaaljon parempi päivä, ja lämmitti todella sydäntä kun toinen oli niin hyväntuulinen. Toki se tuomarille vähän kommentoi, mutta oli häkissä hiljaa ja nätisti ja jopa haki huomiota ja silityksiä. Ihana! Serti tuli taas ongelmitta, kuten Möröllekin. Möröllä oli tällä kertaa kunnon kilpailu TP:stä. Vastassa oli Kelmikerhon Tummaa Magiaa, JW, ja olin varma että kaunis, klassinen ruskeanaamio veisi voiton. Tuomari kuitenkin tykkäsi että se on liian tumma, ja nominoi Mörkö-Keijun. Paneelissa oli kisa myös, vastassa elegantti ja tyylikäs Liu, eli Sultsinan Satumaa, DSM. Mörkö hurmasi tuomarit ja vei molemmat äänet ollen näin jälleen KP!

Kotimatka tapahtui menomatkaa paremmassa kelissä, ja kotiin palattiin tyytyväisinä. Seuraavaksi suunnataan Siilinjärvelle, Isrok odottaa!

Sitten muutama kuva tältä päivältä, kun Oi ja Mörkö huvittelivat sängyssä vaihtaessani lakanoita. Oi oli kertakaikkisen villi!

Pörh!


Orava-Oi


Zzzzoooooooooooom!!


Älä mulle ala, kakara!


Lopuksi vielä kuva Mystistä, joka on kotioloissa jotain aivan muuta kuin räyhäävä ja jurputtava näyttely-alter egonsa.♥


Kuvat saa klikkaamalla suuremmaksi.

Jotain nyt tännekin

Lauma ja blogi ovat viettäneet luvattoman pitkään hiljaiseloa. Arki on ollut arkea, eikä mitään hämmästyttävää ole tapahtunut. En edes aikonut kirjoittaa mitään ennen kuin jotain arjesta poikkeavaa tapahtuisi, eli seuraava postaus olisi mennyt kesänäyttelykauden alkuun. Minua kuitenkin potkittiin persiille sen varran voimallisesti, että olihan se istuttava kirjoittamaan.

Helmikuun jälkeen en ole näyttelyissä käynyt, eivätkä ole kissatkaan. Paitsi Mörkö-Keiju. Tarkoitushan oli lähteä Mörön ja Mystin kanssa toukokuussa Tallinnaan. Ilmot laitoin ja matkat varasin. Sitten alkoi säätäminen aikataulujen kanssa ja homma meni niin vaikeaksi että päätin perua koko reissun. Mirka lupasi kuitenkin ottaa Mörkö-Keijun mukaansa ja hyvä niin, sillä ilman Tallinnan sertejä ei päästäisi yhteenkään kesänäyttelyyn.

Niinpä Mörkö sitten eräänä perjantaiaamuna lähti maailmalle, ja minä jäin kotiin. Tulospalvelu toimi laiskahkosti, mutta tärkeimmät tiedot sentään Varkauteen asti pääsivät, että kissa on sertinsä saanut. Kotona oli ihmeellisen rauhallista. Mörkö on aina joka paikassa (yhtä aikaa) ja touhuaa taukoamatta, joten sen poissaolo toi omituisen rauhan taloon. Aivan kuin koko porukka olisi yhtä-äkkiä saanut rauhoittavia! Minulle ei yhden puuttuminen oikein meinannut mennä jakeluun, joten mätin iloisesti ruokaa viiteen kuppiin koko viikonlopun ja ihmettelin aina tovin että eikö sille yhdelle kupille muka tulekaan ketään, ennen kuin muistin että ai niin...

Sunnuntaiyönä matkalainen sitten kotiutui. Mukanaan se toi pari pokaalia (niitä perinteisiä Felixin jäätelökipon mallisia) että oli vissiin jotain voittanutkin. Mörkö oli muistanut käydä paluumatkalla laivan mehukaupassakin ja tuonut minulle laatikollisen siideriä. Mikä kiltti kissa!

Rauha talossa päättyi sillä sekunnilla, kun maailmanvalloittaja astui boksistaan ulos. Koko viikonlopu aikana patoutunut energia purettin siltä seisomalta riehumalla siinä aamuyöstä kaksi tuntia putkeen. Siis Mörkö riehui, muut vetäytyivät rauhallisiin nurkkauksiin ja katselivat kiusaantuneina rauhanhäiritsijää.

Sittemmin meno on palautunut normaalin häsläykselliseksi, ja on hyvä pohtia tulevia menoja. Minun kesänäyttelykauteni alkaa Kes-Kisissä kera Mystin ja Mörkö-Keijun. Siitä jatketaan Isrokkiin tyttöporukalla, mukana siis Mörkö ja Oi. Minun näyttelykesäni päättyy perinteisesti Porokiin Mörön ja Mystin kanssa, mutta Mörkö-Keiju jatkaa vielä. Se suuntaa Mirkan kanssa ensin Urkiin, ja sitten uudelleen Tallinnaan. Sille reissulle pääsee sitten Mystikin, niin saadaan siitäkin aikanaan se Supreme.

Mutta tämmöistä täällä. Onko nti Vanhanen tyytyväinen?

Ystävällinen näyttelypäivä

Ystävänpäivää kaikille!

Jo perinteeksi muodostunut Kes-Kisin talvinäyttel on onnellisesti takanapäin, ja mukava viikonloppu tämä on ollutkin. Lauantaina olin liikkeellä ihan yksinäni ja nelosväki loisti näyttelyssä poissaolollaan - kissoja oli vain 9! Niistä kuitenkin löytyi Mörölle ja Mystille kovat vastukset, jotka löivätkin omat kissani oikeutetusti. Mörön voitti hieno ruskeanaamio Kelmikerhon Oikea Prinsessa, jonka hitusen isompia silmiä Marie Rihova piti parempana Mörön suht. pieniin ja syvällä oleviin verrattuna. Tuomari sanio Mörön olevan pikkuisen tyypikkäämpi, mutta pienet silmät olivat selvästi hänelle hyi hyi. Pienet silmät tuntuvatkin olevan Mörön kompastuskivi pitkän turkin ohella, pienistä silmistä eivät suinkaan kaikki tuomarit tykkää kuten nähty on. Oikea Prinsessa kävi kauniine sinisilmineen pokkaamassa KP-pystin.

Mystillä oli puolestaan vielä valtaisempi vastus, WW08 Nova Star Twix. Ei liene mikään yllätys, että se upea ruskeanaamio voitti nurisevan Mystin ongelmitta, joskin tuomarin mukaan vain profiililtaan. Tämä kuulosti minusta ihan älyttömältä, sillä Twix on maailmanvoittajatittelinsä ansainnut ja ihan joka osa-alueella Mystiä tyypikkäämpi. Soimme siis voitot ilmielin ruskeanaamioduolle!

Minun kissojeni vuoro loistaa koitti sitten sunnuntaina, Ystävänpäivänä. Tuomarina toimi herra Kiisseli, eli M. Edström, joka ei löytänyt kissoistani sellaisia vikoja jotka olisivat minulle uutta tietoa. Mitä nyt väitti Mörön otsaa arvostelusetelissä vähän litteäksi, mitä se ei kylläkään ole (ainoana Laumassa :D ). TP-valinnassa ei taaskaan ollut montaa vastusta, molemmilla vain yksi, mutta kisa oli sitäkin tiukempi Kiisselin löytäessä paljon hyvää kaikista kissoista.

Mörkö-Keijun vastus oli kaunis sinitäplälady Santuzzan Briljante, asetelma siis oli keskenkasvuinen teinix vastaan aikuinen nainen, joka vieläpä oli oikein kaunis. Mystiä vastassa taas oli piiiiitkä ja elegantti lilatäplä Desmodus Lilac Wagner, jonka arvelin voittavan jo puhtaasti luonteellaan Mystin juttujen ollessa painokelvotonta tekstiä. Kiisseli mietti hyvän tovin, missä välissä Mörkö kyllästyi ja olisi mieluusti lähtenyt tutkimaan paikkoja, ja Mysti menetti hermonsa ja olisi mieluusti lähtenyt kotiin. Lopulta voittajiksi nimettiin Mörkö ja Mysti, molemmat ilmeen perusteella. Mörön (jostain ihmeen syystä kirjoitin ensin että Oin) voiton toivat tällä kertaa ne pienet silmät, sillä vaikka ne olivat Edströminkin mielestä vähän turhan syvällä, piti tuomari sitä kuitenkin parempana kilpailijan avonaisiin verrattuna. Mysti taas oli erinomaisen vittumaisen näköinen koska sitä ihan tosissaan otti päähän se valinta.

Kumpikin kävi kilpailun puutteessa pokkaamassa KP:n ja putsasivat pöydän neloskategorian kastraattien osalta. Hyvä otukset!! ♥

Tuli viikonloppuna myös rakastuttua pariin otteeseen. Lauantaina sydämeni vei ihana punanaamiobalineesi Mummeli Twixinho Jesse, jonka olisin halunnut napata kainaloon ja juosta kiireesti pakoon. Sunnuntaina taas menetin sydämeni ihan ylisöpölle mustalle Napita-pennulle, joka julmasti asusti melkein meidän vieressämme ja oli ihan luvattoman hurmaava. Mustissa vain on sitä jotakin!

Kotiin selvittiin turvallisesti ja hyvillä mielin, joskin väsyneinä. Nyt saadaan huilata hyvä tovi, sillä seuraava näyttelmme on vasta toukokuussa kun suuntaamme Tallinnaan. Sitä odotellessa!

Itämainen osallistuu

Ompelimme tässä yksi päivä kaverin kanssa koirien kaulapantoja, kun netistä löytyi helpot ohjeet ja sattui olemaan luppoaikaa. Kuten kaikki neloskategorian kissojen ystävät tietävät, on itämainen lyhytkarva rotu, joka mielellään osallistuu kodin puuhiin.

Ompelupuuhat olivat poikien mielestä liian tyttömäisiä hommia. Neitikissa Oi sen sijaan viehättyi ompelukoneesta suuresti, ja avusti mielellään ompelussa.

"Kohta on valmista, nyt vaan ompele se sauma loppuun asti suoraan!"


Omelutyön tuloksena sain aikaiseksi nämä kaksi pantaa. Kauniinpaakin jälkeä on nähty, joskaan ei minun tekemänäni. Olen silti lopputulokseen tyytyväinen, ja aion pantoja koirallani käyttää, häpeän uhallakin.



Kissat tulevat koiran kanssa juttuun ihan jees. Mörkö-Keiju on Rotan paras leikkikaveri, kuten kuvista näkyy:





Muut kissat eivät koirasta juuri välitä. Ne antavat sen olla rauhassa niin kauan kun se antaa niiden olla rauhassa. Nuudeli ja Oi suhtautuvat pikkukoiraan nuivimmin. Etenkin Nuudeli risoo, kun se joutuu kilpailemaan miehen suosiosta koiran kanssa:



Pakkaspäiviä meillä vieteään aika pitkälti näin:

Puu täynnä idiootteja


Rotta lämmittelee

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

InCat sai kuin saikin aikaiseksi muistaa parin vuoden takaisia Vuoden Kissojaan, ja niinpä meillekin postitettiin diplomi, joka saapuin tänään.

Saanko esitellä Kastraatti 2008 Kategoria IV FIN*CornFlakes Gimme Shelter, OSH a 24 eli Oi! Tittelihän tuossa on väärä, diplomin allekirjoitushetkellähän Oi oli jo hyvän aikaan ollut SP, mutta mitä pienistä.:)




kuva: Markus Wikström

Ja tässä vielä samassa kisassa upeasti kakkoseksi tullut Velho, SP FIN*Windstar Just Lose It, SIA w 67


kuva: Markus Wikström

Olen melkoisen ylpeä pienistäni! (ja kyllä, Velho on ikuisesti "mun pieni" vaikka muualla asuukin ♥)

Jouluja!

Joulunodotus on meillä mennyt sairastellessa. Ensin Lauman tuorein jäsen, kääpiöpinseri Rotta, sai pissatulehduksen, ja eilen Lisko satutti silmänsä. Rotan lääkekuuri onneksi puree jo hienosti, ja Liskollekin on lääkettä, joten eiköhän otukset armaat näillä paranneta!

Haluan kiittää kaikkia kavereita ja tuttuja hienosta vuodesta! Näyttelyissä on aina mahtavaa nähdä tuttuja naamoja, ja se sosiaalinen puoli tässä harrastuksessa voittaa mennen tullen sen viisiminuuttisen, joka kissan kanssa käydään tuomarin luona pönöttämässä. Ensi vuonna on tarkoitus ravata näytelmissä ihan entiseen malliin, joten nähdään siellä siis! Kes-Kisistä alkaa meidän näyttelyvuosi!

Hanne ja Lauma haluavat toivottaa kaikille oikein lämpöistä joulua ja onnellista uutta vuotta 2010!



Hienon kortin räätälöi Mirka, kun itse olen ihan väpelö tuommoisia tekemään. Mirkalle iso kiitos tuosta!