Aah, kotona!

Kylläpä on ihanaa olla kotona!

Viikonloppu vierähti Vantaalla, ja täytyy sanoa että hauskempiakin reissuja on tehty. Eniten ottaa päähän oma käsittämätön typeryys! Lisko nimittäin vietti rattoisan viikonlopun sihteeristössä, koska minä en ollut älynnyt uusia rokotuksia, jotka lakkasivat olemasta voimassa kaksi päivää ennen näyttelyä! AAAAAARGH! Että voinkin olla tyhmä. Näitä toki sattuu, etenkin jos on enemmänkin kissoja, kaikkien rokoaikoja kun ei mitenkään muista. Nyt ainakin oppi tarkistamaan ne rokotukset! Muilla onneksi riittää ensi keväälle asti ne. Onneksi tuon näyttelyn väliin jääminen ei Liskon menoa haittaa, se kun Ruotsissakin olisi vasta sunnuntaina valmistunut, eli se CAPE olisi jäänyt saamatta joka tapauksessa. Nyt siis Liskon GIPiksi valmistuminen siirtyi tasan kahden näyttelypäivän verran, nou hätä. Mutta tyhmä, tyhmä minä.

Tuosta typeryydestäni johtuen en ollut kauhean iloisissa fiiliksissä viikonloppuna. Lauantaina rassasi jumalaton kuumuus, joka sai kissat ihan kanttuvei ja vei energiat itseltänikin. Hotellissa illalla vettä kului (näyttelyssä eivät juoneet), aamulla sitten ruokaakin. Lauantaina kun ei ruoka maistunut kissoille trooppisissa oloissa. Lisko-paralla oli kurjaa sihteeristössä, se kun ei ole koskaan ollut missään yksin. Ostin sille uuden, suojaisan pesän tuomaan turvaa kolkossa häkissä. Pikku rukka.

Sunnuntaina oli armeliaan viileää, ja ainoa mikä raivostutti oli näyttelyn kesto. Paneeli venyi kuin Velho konsanaan, tuntui ettei sieltä selviä kotiin koskaan. Onneksi kotiin päästiin turvallisesti alkumatkan kurjasta ajokelistä, pimeydestä ja väsymyksestä huolimatta.

Lisko sai tänään uuden rokotuksen, ja kolmen viikon päästä otetaan suunta Ruotsiin Oin, Velhon ja Liskon kanssa. Paluumatka sieltä huolettaa, kuinkahan sitä jaksaa ajaa pitkän, raskaan viikonlopun jälkeen? Uijui.