Mörkö-Keiju on yhä pennun pörröinen ja keskenkasvuinen muutenkin, mutta siitä voi jo nähdä häivähdyksiä siitä kissasta, joksi se on kasvamassa. Mörkö-Keiju on kaunis! ♥
Mörköä on vaikeaa kuvata. Otus on kovasti minun perääni ja lisäksi mahdoton linssilude, joten jos siirryn kauemmaksi kissasta saadakseni siitä kunnon kuvan, kissa siirtyy mukanani.
"Älä mene!"
"Tulen mukaan."
Sylissä ollessaan raitanaama keskittyi kehräämään kovempaa kuin ikinä etten kiinnittäisi huomiota siihen mitä se oikeasti oli tekemässä:
syömässä paitaani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti