Onnea Mysti-muru! Kuvassa Mysti on vielä palleineen, silloin nuorena poikana. :)
Isrokissa on siis käyty pyörähtämässä, mutta sitä ennen käyntiin kääntymässä Eryn näyttelyssä Hyvinkäällä, joten palataanpa sinne ensin.
Eryyn lähteminen ei näyttelyn lähestyessä kiinnostanut minua tippaakaan, ja kun tuomarijako tuli, olin viittä vaille valmis perumaan koko näyttelyreissun osaltani: Mörkö oli laitettu sunnuntaina CFA-tuomarille. Kun minä Fifé-näyttelyyn ilmoitan kissani, oletan saavani arvostelun kyseisen kattojärjestön tuomarilta. Jos haluan arvostelun muista kattojärjestöistä, ilmoitan kissojani niiden näyttelyihin. Simppeliä. En siis odottanut Eryn viikonlopulta tasan mitään, edes lauantailtakaan.
Tulokset olivat sarjaa "ihan kiva", vaikka saadut arvistelut kyllä lämmittivät mieltä. Marsu sai kumpaisenakin päivänä hirmu kivat arvostelut. Se kyllä jaksaa ilahduttaa, että vaikka kissalla onkin korvat keskellä päätä, tuomarit näyttävät tykkäävän kaikesta muusta siinä. Hieno homma, niin tykkään minäkin. Tuskaisesta kuumuudesta huolimatta Marsu jaksoi hyvin pitkälle sunnuntaillekin ja kehrusteli arvostelussa ja venyi nätisti. Viimein helle alkoi sunnuntaina päivällä viedä pieneltä kissalta voimia ja katsoin parhaaksi pyytää poistumisluvan ja viedä kissani kiireesti ilmastoidun auton viileytyeen. Kuumuuden vuoksi poistumislupia annettiin helposti, mikä on minusta hyvä juttu. Oli minullakin häkkituuletin, mutta ei sekään auta kuin tiettyyn rajaan asti, eikä kumpikaan kissoistani tajunnut juoda näyttelyn aikana mitään vaikka vesikuppia ahkerasti tarjoiltiin.
Mörkö sai myös upeat arvostelut molempina päivinä ja sertinsä ongelmitta. TP:t menivät molempina päivinä Sakuralle. Lauantaina Sakura vei voiton jälleen kerran ilmeellä, ei siitä mihinkään pääse että Mörkö näyttää pöljältä ja Sakura oivallisen ilkeältä! :D Sunnuntaina CFA-tuomari tykkäsi Möröstä kovasti, mutta sen korvat olivat tädin mielestä liian överit ja alhaalla. Taitaa olla toinen kerta kun Mörkö häviää tuosta syystä, jos nyt ihan oikein muistan. Harvinaista kuitenkin, yleensähän tuomarit tykkäävät Mörkö-Keijussa nimenomaan korvista ja ne ovat siinä kissassa parasta myös minun mielestäni, ainoa kissa minun porukastani jolla on korvat oikeassa paikassa. Sakelle siis TP vähemmän övereillä korvilla. Se sopi ihan hyvin, sillä Mörköä helle uuvutti myös ja oli hyvä päästä viemään se näyttelypaikalta pois ilman että olisi tarvinnut paneelia jättää väliin.
Kotimatka meni ukkosmyrskyssä ajaessa. Kaatosade salamashow´n kanssa oli melkoisen jännä ajokeli, mutta kotiin päästiin ongelmitta. Väsyneet kissaset nukkuivat sikeästi koko kotimatkan, ja kotona jatkoivat unia syötyään ensin. Yöaikaan olivat sitten piristyneet ja puuhailleet kaikenlaista.
Heti seuraavana viikonloppuna suuntasin Siilinjärvelle kotinäyttelyyn. Kovasti jännitti, saisiko Mysti viimeisen sertinsä Thea Friskovecilta, joka ensimmäistä kertaa arvosteli minun kissojani. Myös kaksi muuta kohdalle sattunutta tuomaria, Louis Coste ja Charles Spijker, olivat ensimmäistä kertaa kissoillani. Melko luksusta saada koko viikonlopulle ihan uudet tuttavuudet tuomareiksi, kun Sidorovan ja Vinkelin arvosteluita on aiemmissa näyttelyissä saatu enemmän kuin tarpeeksi! Vinkel kun oli taas siellä Eryssäkin.
Taas tuli ihania arvosteluja, etenkin Thealta. Olin kuullut tästä tuomarista paljon hyvää, ja tykästyin kyllä itsekin. Ihana tuomari, joka tykkäsi kaikista kissoista, jopa Mystistä. Mysti oli kaikesta pussailusta ja vatkaamisesta ihan hämillään, muttei ihme kyllä alkanut rähjäämään. Mysti oli niin hillittömän tumma Thean mielestä, että hän päätteli siinä suklaassa olevan 90% kaakaota. Serti ja uusi titteli tulivat kehujen kanssa, mutta TP-valintaan ei ollut asiaa. Se ei haitannut, sillä TP-valinta on viimeinen tilanne jonne Mystin haluan viedä. Se ei niistä vain tykkää enkä halunnut päästää Mystiä äksyilemään kun koko päivä oli muuten mennyt niin hienosti.
Oi sai myös kehuja ja hurmasi erityisesti silmienvärillään. TP meni Liulle, joka on todella vaikutava veteraanilady, ja sille on kunnia hävitä.
Mörön arvosteli Louis Coste, joka oli tiukka tuomari. Tykkäsi Möröstä kuitenkin, mutta nominoi Lauran hienon Lanan, sillä Mörön perunapeltoprofiili ei ollut Costelle mieleen. Marsun profiili sen sijaan oli, ja Pupuankka saikin taas paljon pusuja ja hienot arvostelut, TP:ssä se jäi kovassa seurassa toiseksi.
Marsua lukuunottamatta kolme muuta kissaani kävi tuomarioppilaan pöydällä, sillä lauantaina puuhattiin taas uutta tuomaria neloskategoriaan ja menossa oli tuomaritutkinto. Tämä tutkinto meni ihan sääntöjen mukaan ja nappiin, toisin kuin Rurokissa ollut Vinkelin tutkinto. En tiedä mitä meiltä Pia Nyman oli kissoistani, mutta ainakin Oi hurmasi assarit! :) Joka tapauksessa Pia selvitti tutkintonsa liput liehuen, ja nelosilla on uusi, mukavan oloinen tuomari! Jipii!
Jos lauantaina ei ihmeellisiä tuloksia tullut, oli sunnuntaina sitten vähän parempi päivä. Kaikki kissani olivat Charles Spijkerillä, joka hänkin on sen verran uusi nelosen tuomarina, että Thea varmisteli nominoinneissa. Oi kävi pöydällä ensimmäisenä ja sai ihan kivat arvostelut, vaikkei tuomari sen vihreiden silmien lumoon langennutkaan. Kutsu TP-valintaan kuitenkin tuli. Marsu meni heti Oin perään, ja sai hurjasti kehuja, kutsu valintoihin myös sille. Mörkö oli tuttun tapaan viimeisenä pöydällä ja sen vuoroa saatiinkiin odotella tovi. Tuomari tykkäsi siitä kovasti, joskin häntä huvittivat tabbynaamioblondin venkoilut. Myös Mörkö kutsuttiin TP-valintoihin.
Kastraattinaaraiden valinnoissa olivat vastakkain Oi, Mörkö ja Liu. Oi sai tuomarin mielestä kehnoilla täplillään tyytyä kolmanteen sijaan, ja vastakkain olivat Liu, josta Spijker tuntui suuresti pitävän, ja kiemurtava Mörkö. Tuomarikin sanoi että näyttää ihan siltä kuin se kissa olisi tekemässä juoksua mutta eihän se ole mahdollista! :D Onkimatoveiveistään huolimatta Mörkö ylsi kuitenkin TP:ksi pitkällä kropallaan.
Noista Oin täplistä on kyllä sanottava sen verran, että hassua miten eri tavalla tuomarit ne näkevät. Toiset kiittelevät että onpa tosi hyvä kontrasti siniseksi, toiset taas toteavat että kontrasti voisi olla parempikin. Kauneus on katsojan silmissä kyllä ihan tosiaan. Oin täplät ovat suuret jumbotäplät, kun taas Marsulla on paaaaaljon pieniä täpliä, jollaisista tuomarit tuntuvat enemmän pitävän. Minulle sillä ei ole väliä, täplä on täplä on täplä, kunhan vaan näkyvät. :)
Omien TP-valintojen jälkeen kävin sitten kurkkaamassa Lena Chapmanin TP:t, että ketä kissoilleni tulee paneeliin vastaan. Täti Chapman olikin tiukkana, nejästä kastraattinaaraastaan hän pyysi nominointiin vain kaksi ja jätti mm. lauantaina KP:n vieneen Lanan valintojen ulkopuolelle. Tovin tuomari katseli sitten näitä valintaan pyytämäänsä kahta, ja päätti lopulta ettei nominoi kumpaakaan niistä. Päätös oli minulle pettymys, sillä ei se ilmainen KP samalta tunnu kuin kilpailun kautta voitettu. Chapman ei ole minun kissojani arvostellut koskaan, saa nähdä mitä tykkää sitten joskus kun hänen pöydälleen päästään. Ainakin tuntuu arvostavan pitkää, timmiä kroppaa ja hyvää profiilia, pitkää päätä.
Marsulle tuli Chapmanilta vastaan upea Birreginin suklaanaamiotyttö, joten paneelin tulokset olivat osaltani sillä selvät: Mörölle automaattivoitto, Marsulle ihan vastaavanlainen häviö. Näinhän paneelissa juuri kävikin. Kuitenkin olin Mörön pystiä ylpeämpi siitä, että pieni punaiseni pääsi paneeliin asti. Hyvä Marsu!
Kissat saavat nyt huilata pari viikkoa, sitten lähdetään tyttöjen ja Marsun kanssa kohti Kempelettä. Se jääkin viimeiseksi kesänäyttelyksemme. Syksyn näyttelyiden suhteen suunnitelmat ovat ihan auki. Kes-Kisiin pitää lähteä tietenkin, mutta saa nähdä jaksaako sitä muualle vaivautua, vai joko jäätäisiin kissojen kanssa talviunille. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti