perjantai 13. heinäkuuta 2012
Näyttelykesä kuitattu
Viime viikonloppuna näyteltiin Kempeleellä, ja minun Laumani kesänäyttelykiertue on perinteisesti päättynyt siellä. Niin nytkin. Mukana olivat molemmat tytöt ja Marsu.
Taisi olla ensimmäinen kerta, kun ajelin Pohjoiseen itsekseni, mutta matka oli silti viihdyttävä. Jostakin syystä tykkään ajella sinne päin, ja keli oli aurinkoinen ja matka mukava. Alkumatkan ajelin reippaasti, kunnes yhytin Mirkan ja Kirsin ja ajelimme sitten peräkkäin perille saakka.
Lauantaina Marsu ja Mörkö-Keiju olivat pitkästä aikaa Elena Noskovan arvostelussa, Oi taas meni Yan Roca-Folchilla. Marsu sai mukavat arvostelut, huomautettavaa tuli vain korvista ja leuasta, tarkemmin sanottuna niiden puutteesta. Allekirjoitan tuomion, kun ei ole niin ei ole! Marsulaisen roikkopallit herättivät tuomarissa huvittuneisuutta, ja Noskova kehotti arvostelua valokuvannutta nappaamaan kuvan kulkusistakin! :D Serti tuli ilman miettimistä, ja kutsu TP-valintaan.
Mörön arvostelu oli myös perussettiä. Noskova edusti vaihteeksi sitä tuomarityyppiä, joka ymmärtää suklaatabbynaamion päälle jotakin ja kiitteli kovasti sen naamiota ja kontrastia. Täti tuomari on Mörkösestä ennenkin tykännyt, joten en yllättynyt pyynnöstä TP-valintaan, vaikkeivat kommentit olleetkaan perushuttua hohdokkaampia ja kissan hoikkuudesta tuli taas maininta.
Yanin ensireaktio Oihin oli suurieleinen hämmästyminen - silmät tekivät taas vaikutuksen. Oi ei tyypiltään vakuuttanut mitenkään ihmeemmin, mutta silmiin tuomarin piti palata arvostelun aikana useammankin kerran ja kehui niitä yleisöllekin. Täpliäisellekin valintakutsu!
Oin TP-valinta oli samaan aikaan kuin Mörön arvostelu naapuripöydässä, joten yrittäessäni seurata molempia yhtäaikaa, menivät molemmat aika pitkälti ohi. Yanin TP meni Tintin kauniille sininaamiokasvatille, joten Oin päivä oli ohi. Mörkö puolestaan voitti omassa valinnassaan Tintin hienon Tyynen olemalla elegantimpi.
Marsun TP olikin sitten varsinainen yllätys. Noskova jätti kollien nominoinnin viimeiseksi, kun ei erityisemmin ollut tykännyt kummastakaan ehdokkaastaan. Varsinainen jymypommi iski, kun assari ilmoitti että Marsu on nominoitu suoraan! Vastassa olisi ollut aivan upea punainen balineesi Ruotsista. Oli sitten pakko käydä ruotsalaisilta kysymässä, mikö ongelma Noskovalla oli heidän kollinsa kanssa kun jätti sen nominoimatta. Syy oli yllättävä: kissa oli hukannut pallinsa! Kollilla on implantti, ja omistajallekin oli tullut yllätyksenä, että kaikessa hiljaisuudessa kissa oli hukannut toisen pallinsa. Minulle tuli täysin uutena tietona, että implantin kanssa voi käydä noin. Tiesin kyllä kulkusten voivan kutistua kastraattikollin rusinoiksi, mutta että kadotakin? Aina sitä uutta oppii. Silti suunnittelen Marsulle implanttia jos se kolliksi alkaa. Pallien kaatoamisriski ei huoleta, sillä kastraattihan siitä kumminkin vielä tulee. Toistaiseksi mennään kumminkin ihan luomuna.
Paneelissa oli kastraattitytöissä siis siiamit vastakkain. Marsua vastaan taas tuli megamakea Sultsinoiden syssikolli ja poikien osalta paneelin tulos oli sillä selvä. Näinhän se menikin, eli Marsu pöllytettiin 2-0 ihan kuten pitikin, ja kollivoitto Kuopioon. Tyttöjen kohdalla menikin vääntämiseksi, eli tasapeli tuli! Mörön vastapeluri on minun silmääni hyvin harmoninen ja kaunis neito, kun taas Mörkö on pelkkiä koipia ja korvia. Tasapelitilannetta ratkomaan pyydettiin Satu Hämäläinen, ja aikansa puntaroituaan hän suureksi ihmeekseni sitten valitsi Mörön voittajaksi!
Sunnuntaina päästiin sitten ihan eri tuomareille, ja rämmin näyttelyyn jo valmiiksi tappiomielellä. Mörkö ja Marsu nimittäin menivät Pam DeLaBarille, joka ei Möröstä ole ennenkään tykännyt, joten kehuja ei ollut odotettavissa nytkään. Oi taas päätyi Charles Spijkerin pöydälle. Edellisen kerran kohdatessaan eivät tuomari eikä kissakaan pitäneet toisistaan, joten fiilis ei ollut turhan riehakas.
Marsu meni Pam DeLaBarille ensin, ja sai hurjasti kehuja. Erityisesti superlyhyt ja vartalonmyötäinen turkki sai tuomarin lausumaan ennenkuulumattomia ylisanoja! Muutenkin tuomari tykkäsi, joten serti tuli ilman kitinöitä, kuten myös kutsu TP-valintaan.
Pamin arvostellessa Mörön viime kesänä Eryssä ongelmaksi muodostuivat korvat. Vuoden mittaan tuomarin silmä oli vissiin tottunut Fifé-kissojen CFA-kissoja överimpiin korviin, ja Mörön korvista ei tällä kertaa tullut kitinöitä. Mukavan arvostelun Mörkö sai, ja kutsun valintaan.
Pamin valinnassa paneeliin meni kovastikin korvakkaita, joten selvästi tuomari oli niihin jo tottunut. Marsu jäi valinnassa viimeiseksi ihan ansiokkaasti, vaikka sai siinäkin tilanteessa hurjan paljon kehuja ja kiitosta. Mörkökin hävisi samalle Tyynelle, jonka lauantaina voitti. Mörön valinnan detaljit menivät minulta täysin ohi, sillä jälleen kerran piti lykätä kissa assarin esitettäväksi ja painua esittelemään Oita omalle tuomarilleen. Selvästikään Mörön ongelma eivät olleet tällä kertaa liian överit korvat, mutta se, mikä sitten oli, meni kyllä ohi. Villi veikkaus että turkki ja profiili, nehän ne Mörön pahimmat heikkoudet ovat.
Charles Spijker ei viime kesän Isrokissa tykännyt Oista lainkaan, eikä kissakaan siloin tykännyt tuomarista. Nyt Oi oli hienolla tuulella, mutta tuomari ei lämmennyt. Charlesin naama suunnilleen venähti kun lykkäsin kissani pöydälle, ja nopeasti hän tarkasti setelistä että jaa kunniamainintaa hakemassa, eiköhän tämä ollutkin sitten tässä. Pyysi kumminkin odottamaan lähellä, sillä arvostelisi toisen kastraattinaaraansa Oin perään ja ottaisi TP:nsä niistä heti. Vastaan tuli jälleen Tintin kasvatti, tällä kertaa cremenaamio simsku. Tuomari ei tykännyt siitä yhtään sen enempää kuin Oistakaan, ja tuntui olevan tuskastunut nelostensa surkeasta tasosta. Emmittyään aikansa kumman huonon pistäisi paneeliin, päätti sitten laittaa sinne Oin. Ei ollut kovin juhlavaa, ei, vaikka täpliäisen nominoinnista iloitsinkin.
Paneelissa sitten selvisi, kuinka eri linjoilla sunnuntain tuomarit olivat. Ainoastaan (muistaakseni) vain aikuinen kolli valittiin yksimielisesti, kaikkien muiden kohdalla sai Satu Hämäläinen taas ratkaista tasapelin. Oin ja Tyynen tasapeli jännitti minua hurjasti. Vastahan ne olivat Poh-Kisissa TP:ssä vastakkain, ja Michaen Edströn silloin niukasti kallistui Oin puolelle. Olin aika varma, että Satu valitsisi Tyynen, kunnes hän alkoi vertailla kissojen ilmeitä. Silloin muistin, että vastahan Satu Oiskin arvosteli toukokuussa, ja vaikka nominoikin silloin Mörön, korosti erityisesti miten upeat silmät Oilla oli. Näitä ajatuksia läpikäydessäni tuomari julistikin voittajaksi Oin! Huimaa!
Harmittaa hieman, että seurasimme paneelia sellaisesta paikasta, ettemme nähneet tuomareiden äänestämiä numeroita. En siis tiedä, kuinka tuomarit äänestivät Oi vs. Tyyne-tilanteessa. Charles kyllä inhoaa Oita siinä määrin, että epäilen ettei kumpikaan tuomari äänestänyt omaansa, mutta arvailen vain.
Porok veti näyttelyn taidolla ja tyylillä, ja sunnuntaina pääsin kotimatkalle jo puoli viideltä ja olin kotona kahdeksalta. Näyttelykesä on meidän osaltamme nyt kuitattu. Nyt pitäisi vielä jotain keksiä syksyyn, ehkä. Porokkiin suunnataan taas ensi kesänä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti