sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Nuudelin viikonloppu
Lauma on näyttelyiden osalta viettänyt hiljaiseloa jo tovin. Ei vain jotenkin ole ollut intoa. Tämäkin näyttelyvuosi pääsi starttaamaan vasta nyt huhtikuun puolivälissä, Isrokin näyttelyssä. Lähinäyttelyä ei väliin jätetä! Osallistumiseen kannusti myös ihan uusi juttu: Murot pääsivät korkkaamaan veteraaniluokan!
Nuudeli ja Oi täyttivät tässä alkuvuonna kumpikin 7 vuotta. Kummallista ajatella niitä veteraaneiksi, kun kissat ovat parhaassa kunnossaan ikinä: timmejä, lihaksikkaita, virkeitä ja ilmeisen onnellisia ja balanssissa. Vanhoja? Pyh! Keski-ikäisiä, parhaimillaan! Vaan vetskuihin ne silti ilmoitettiin.
Lauantaina normiarvostelu oli meille ihan uudella tuttavuudella, Hans Lindbergillä. Mukavan oloinen mies, ja käsitteli kissoja kauniisti. Erehtyi tosin väittämään, etteivät Nuudelin silmät ole vihreät, mikä sai minut ensimmäistä kertaa väittämään vastaan tuomarille (vaikka eihän tuomarille saa puhua, mutta oli pakko!). Minä olen ensimmäisenä valmis alleviivaamaan kissojeni viat, ja olen monesti hymähdellyt seteleissä oleville kehuille ominaisuuksissa, joita en itse näe (kuten että Möröllä on suora profiili, hahaha!), mutta Oin ja Nuudelin silmienväriä en siedä haukuttavan. Niillä kahdella se silmienväri on se yksi ainoa upea ominaisuus muuten vaatimattomissa kissoissa. Joka tapauksessa, Nuukku sai sertinsä ja ajattelin että sen osalta päivä oli tässä. Oi sai silmien väristään jo kehuja ("This one has MUCH better eye color!") ja mukavan arvostelun muutenkin, vaikka Vau-efekti jäi selvästi syntymättä.
TP-valinnassa kävi sitten kummasti. Nuukulla oli vastassa moninkertaisia BIS-kissoja, punatäplikäs Ukko ja Osmo-syssi, jota itse arvailin voittajaksi. Tuomari katsoi kolme kissaa läpi, sanomatta sanaakaan, ja viimeisen, eli Nuukun, kohdalla osoitti sen olevan voittaja. Edelleen vaiti. Nuukku, kissa jolla ei ollut vihreät silmät, meni paneeliin itseään tasokkaammassa seurassa. En tiedä miksi, mutta olin ihan hurjan iloinen! Oi hävisi oman valintansa hieno mustaa ja kaiken mahdollisen voittanutta Sakuraa vastaan, ihan niin kuin kuuluikin. Mutta Snuu paneeliin! <3
Ensimmäisen vetskuarvostelunsa Murot saivat jaana Jyrkiseltä. Kumpikin sai kovasti kehuja, ihan erityisesti Nuudeli sykähdytti. Mutta kun vastassa oli suloinen veteraani (13-vuotias, ihan OIKEA veteraanikissa!) Nasu, ei minun hännilläni ollut mahdollisuuksia. BIS-vetskuksi tuli se ainoa ja oikea, Nasu.
Paneelissa Nuudelilla oli vastassa Mirkan sininen Santtu, jonka nominoi Vera Vasilieva. Miten mielettömän rento ja huoleton kissa! Ja miten hienosti se esiityy! Nuudeli venyi noin kymmenen sekuntia, sen jälkeen alkoi käärmetanssi. Venyminen ei oikein ole minun kissojeni juttu, valitettavasti. Lienee treenin puutetta. Arvelin, että tuomariäänet saattaisivat mennä tasan ja että Jyrkinen ratkaisisi jommallekummalle. Sen sijaan päätös oli yksimielinen, ja voittaja musta! Nuudeli! Voi riemua! Varkauteen ajettiin iloisena!
Sunnuntaina kaikki olivat Vesna Riznar-Rezeticillä, joka ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, eikä noussut siihen kastiin nytkään. Kissoissani oli liian vähän sitä, tätä, ja tuota, ja liika tämmöistä. Ei hyvä. Mut ihan kiva silmienväri! Eipä ollut ylläri, että TP-valinnassa minun kissani nakattiin ekana pihalle. Vesnan valinta kastraattiurokseksi oli Mirkan Santtu, vähän huippua! Santtu oli siis BIS, onnea Mirka!
Vesnan antamat surkeat arvostelut masensivat mieltä (ainahan se risoo jos tuomari ei ymmärrä oman kissan hienoutta :D ). Varsinaisen arvostelun lisäksi kävimme rinnakkaisarvostelussa. Tuomarioppilaan pöytä oli melkein suoraan portaikon edessä, ja minun kissani, jotka eivät ole ennen tätä päivää pelänneet missään näyttelyssä, löivät hänen pöydällään maihin ja luikersivat pelokkaina, ilmeisesti ne rappuset ja siinä kulkevat ihmiset kammottivat. En sitten antanut kissojani hänen TP-valintaansa, totesin että ovat sen tuomaritutkinnon eteen pelänneet riittävästi ja saa tehdä nominointinsa ilman niitä. Sen sijaan me menimme veteraaniarvosteluun.
Sunnuntain vetskut olivat lauantaisella tuomarilla, Hansilla. Koska Hans tykkäsi mustista ja oli Nuukun jo kertaalleen nominoinut, tiedossa oli, että Nuukku vie BIS-vetskun pystin, sillä Oi ja Nuukku olivat ainoat veteraanit. Kumpikin sai aivan ihanat hyvänmielen arvostelut (Nuukun setelissä luki tällä kertaa, että excellent GREEn eye color :D ). Kissoja verratessaan Hans totesi, että niin hieno kuin Oi onki, se ei pysty kilpailemaan Nuukkua vastaan. Niinpä Oi sai tyytyä kakkossijaan (ja vaikutti vallan tyytyväiseltä), ja Nuudelin kanssa pyörähdimme ensimmäistä kertaa paneelissa hakemassa Kategorian Parhaan Veteraanin palkinnon. Hieno, hieno Snuu! <3
Veteraaniluokka oli kyllä tavalliseen näyttelypäivään kiva lisä. Viikonlopusta jäi hyvä mieli. Isrok järjestää kyllä mukavia näyttelyitä, ja paikalla oli monta ihanaa tuttua, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Oli siis ihana avaus näyttelyvuodelle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti