Ruotsi kutsuu

Kahden viikon päästä olis lähtö Luleåån, Ruotsiin, näyttelyreissun merkeissä tietenkin. Rabiesvasta-aineet on testattu ja ok kaikilla lähtijöillä (Oi, Velho ja Lisko), vahvari on tullut, paikallista valuuttaa hankittu ja tuomarijako saatu. Kaikki valmiina! Kun nyt ei tulis sairastumisia tai muuta mikä estäisi lähdön...*koputtaa puuta*

Tarkoitus olisi saada tuolla reissulla Oista ja Velhosta GIPit ja niille myös ekat CAPEt. Lisko ei tuolla vielä valmistu, kiitos sen omasta muistamattomuudestani johtuneen rokotus-insidentin. Se ei haittaa lainkaan, onpahan nyt syy ilmoittaa se joulukuun Isrokkiin, josta se olisi muuten jäänyt pois jos olisi sen GIPin saanut suunnitelmien mukaan. Tuon tittelin jälkeen Lisko jää näyttelytauolle kasvamaan. Katsotaan josko luukasa saisi ajan kuluessa hieman massaa itselleen, se kun näyttää vieläkin ihan junnuluokan kissalta. On meinaan nolon näköistä verrata luisevaa Liskoa muihin, komeisiin kastraattikollin jytkyihin! Vähän nimittäin erottuu Lisko joukosta! :D Mut mun Lisko onkin ihan spesiaali tapaus. ♥♥♥

Aah, kotona!

Kylläpä on ihanaa olla kotona!

Viikonloppu vierähti Vantaalla, ja täytyy sanoa että hauskempiakin reissuja on tehty. Eniten ottaa päähän oma käsittämätön typeryys! Lisko nimittäin vietti rattoisan viikonlopun sihteeristössä, koska minä en ollut älynnyt uusia rokotuksia, jotka lakkasivat olemasta voimassa kaksi päivää ennen näyttelyä! AAAAAARGH! Että voinkin olla tyhmä. Näitä toki sattuu, etenkin jos on enemmänkin kissoja, kaikkien rokoaikoja kun ei mitenkään muista. Nyt ainakin oppi tarkistamaan ne rokotukset! Muilla onneksi riittää ensi keväälle asti ne. Onneksi tuon näyttelyn väliin jääminen ei Liskon menoa haittaa, se kun Ruotsissakin olisi vasta sunnuntaina valmistunut, eli se CAPE olisi jäänyt saamatta joka tapauksessa. Nyt siis Liskon GIPiksi valmistuminen siirtyi tasan kahden näyttelypäivän verran, nou hätä. Mutta tyhmä, tyhmä minä.

Tuosta typeryydestäni johtuen en ollut kauhean iloisissa fiiliksissä viikonloppuna. Lauantaina rassasi jumalaton kuumuus, joka sai kissat ihan kanttuvei ja vei energiat itseltänikin. Hotellissa illalla vettä kului (näyttelyssä eivät juoneet), aamulla sitten ruokaakin. Lauantaina kun ei ruoka maistunut kissoille trooppisissa oloissa. Lisko-paralla oli kurjaa sihteeristössä, se kun ei ole koskaan ollut missään yksin. Ostin sille uuden, suojaisan pesän tuomaan turvaa kolkossa häkissä. Pikku rukka.

Sunnuntaina oli armeliaan viileää, ja ainoa mikä raivostutti oli näyttelyn kesto. Paneeli venyi kuin Velho konsanaan, tuntui ettei sieltä selviä kotiin koskaan. Onneksi kotiin päästiin turvallisesti alkumatkan kurjasta ajokelistä, pimeydestä ja väsymyksestä huolimatta.

Lisko sai tänään uuden rokotuksen, ja kolmen viikon päästä otetaan suunta Ruotsiin Oin, Velhon ja Liskon kanssa. Paluumatka sieltä huolettaa, kuinkahan sitä jaksaa ajaa pitkän, raskaan viikonlopun jälkeen? Uijui.

Mystillä on uusi

Nyt on käynyt niin, että Mysti on löytänyt Uuden. Uusi on parempi kuin Se Hiiri tai Se Toinen Hiiri. Uusi on Amppis, ja se huijaa, koska Amppis on kissanminttuöttiäinen ja se antaa Amppikselle ylivoimaisen edun Hiiriin nähden. Kurja Amppis.

Tässsä hän on, Mystin Amppis:


Ja näin sillä leikitään!

"Raaah!"


"Mnam!"


"Mrrrhmmmf!"


"Mrraaaa!"


*visk*


Ja tältä Amppis näytti vartin päästä:

Oi, Oi, Oi

Täytyy laittaa muutama kuva Viiruhännästäni tänne kun tuli räpsittyä, on se vain niin kertakaikkisen ihana neito!

Siinä hän napottaa, smaragdisilmä.

Onko mitään kauniimpaa?

Kerrankin oikealla hetkellä kamera kädessä!

Oilla on aina ollut ilme kohdallaan.

Kaunis tyttö <3>

Osa kuvista on jostain ihmeen syystä kummallisen huonolaatuisia, enkä osannut niitä parannellakaan. Pöh. Mutta kai niistä kissan erottaa!

Voi mun rakkaat <3

Tuli sellainen olo että täytyy kirjoitella vähän ylistystä hännille, niin ihania otuksia meillä asuu.

Ensimmäisenä armas Liskoni, tuo ADHD-jokapaikanhöylä. Onko hassumpaa kuin Liskon joka suuntaan harottavat, pitkänpitkät tikkujalat, jotka surullisen taitamattomasti harostelevat lelun perään? Lisko saa minut aina hyvälle tuulelle, se on kuin pieni, mustavalkoinen pelle. Ei järjen häivääkään koko paksussa pikku päässä, mutta se tekee elämästä Liskolle paljon hauskempaa. Minulle myös.

Seuraavaksi rakas Velhoni. Ihana pikku kuutti, joka ei syliin kiivetessään saa kohteeseen omatoimisesti kuin eturuumiinsa, loput pitää minun nostaa. Palkkoksi palvelusta saan kilokaupalla hyrisevää, hyväntuulista valkeaa karvaa syliini, ja innokkaan tassun joka taputtelee minua milloin minnekin. Velholla on suloinen tapa kosketella tassulla, ja sen sininen katse on täynnä rakkautta.

Entäs sitten Oi? Voiko hienompaa olla? Siinä on kissa, jossa on kaikki! Kauneus, lempeys, viisaus, arvokkuus, huumorintaju. Viimeistä piirtoa myöten täydellinen, ja ihan kokonaan Mamman Tyttö. Sen suurempaa kunnianosoitusta ei ole, kuin Oi käpertymässä hetkeksi syliin. Sillä sylihetkellä on Tarkoitus.

Nuudeli, voi Nuudeli. Sen kertakaikkinen upeus saa kerta toisensa jälkeen sanattomaksi. Kuinka kaunis voikaan kissa olla? Nuudeli on Se Ensimmäinen, ja siksi ainutlaatuinen. Paras. Ikimuistoinen. Tätä kissaa ei voi korvata. Se on ikuinen.

Vielä viimeiseksi Mysti, tuorein tulokas. Onko suloisempaa? Pöhkö pieni suklaapötkö, jolle rakkain asia maailmassa on Hiiri, ja ehkä myös Se Toinen Hiiri. Mysti pitää kuitenki myös minusta, ja muistaa tulla sen aina kertomaan. Mitään se ei sano, Mysti on aina sanaton, mutta se kehräys...Mystin kehräys kertoo kaiken. Se hyrinä on voimakas, vuolas, täynnä lämpöä, rakkautta ja luottamusta. Mysti on niin tavattoman lempeä poika. Toivottavasti se seikka ei pienen aikuistuessa muutu.

Pallit on!

Meidän Mystikki olisi nyt sitten Virallisesti Valmis pienten kissojen valmistukseen. Tarpeelliset testit on otettu, ja tänään käytiin myös laskemassa pojan pallit (todettiin riittävä määrä, ylimääräisiä ei löytynyt).

Sienitesti antaa vielä odottaa itseään, mutta Mysti on jo todettu FeLV ja FIV-negatiiviseksi. Veriryhmä on A, ja veri viilettää oikein komean mieskissan sisäpuolella, kuten tavallista on. Mieskissan komeudesta ohessa todiste, kuvan nappasi Juhani Valtola, jolle kiitokset hienosta kuvasta.

Mieskissa itse ei ole ilmaissut tulenpalavaa kaipuuta vastakkaisen sukupuolen edustajien luokse. Sen sijaan Kollin mielessä ovat hiiret, etenkin Se Tietty Hiiri, sekä syöminen. Tosimiehen massu onkin miehekkään pyöreä...

Mysti, ikää 8 kk, ei tosiaan ole vielä antanut merkkiäkään naisentuskasta, vaan sanoo olevansa vielä Ihan Lapsi Vasta. Katsotaan, onko vielä kuukauden kuluttua! :D

Muuten Laumassa eletään arkea. Vantaan näyttely hiljalleen lähestyy, mutta vielä ei jakseta alkaa härväämään valmistelujen kanssa. Viimetippaan, viimetippaan. Vantaa onkin viimeinen näyttely ennen Ruotsin keikkaa, sikäli kuin sinne koskaan päästään. Rabies-vasta-ainetestien tuloksia matkaan lähtijöille odotellaan...toivottavasti on niitä vasta-aineita riittävä määrä joka hännältä tai pääsee itku, niin kipeäksi sitä sai itsensä maksaa niiden testien takia!

Vantaasta vielä sen verran että se reissu jännittää melkoisesti! Ihan jo senkin takia että joutuu ajelemaan Etelä-Suomen suunnalle, joka on minulle jonkin sortin Helvetin Esikartano. Ja luultavasti saa ajaa vielä pimeässäkin. Kirottu syksy. Lisäksi siltä reissulta saattaa lähteä (ja hyvin suurella todennäköisyydellä lähteekin) mukaan eräs Kokeilueläin...

Kuvatuksia

Sain lopultakin aikaiseksi purkaa kuvia kamerasta tietokoneelle. Tässä on joitakin niistä epämääräisessä järjestyksessä.



Ensimmäisenä Mysti. Ota nyt tuosta sotkusta selvää!




Sitten pojat tuubissa. Voi että nuo kaksi ovat niin hyvä kavereita keskenään!





Ja sitten tyypillinen kuva mustasta kissasta: silmillä varustettu musta hahmo.



Kuten tiedossa on, Mysti on petoeläin. Kita auki, raur!

"Oonko vähän cool!"

"Jep, niiiiiin cool!"

"Rrrrrrrrrr!"

Tolppa-apina

Poijaat parvekkeella. Tuo kokoero!!! Nuukku on jätti. <3>

Mysti ja Lisko ovat saman kokoiset, tällä hetkellä. Mysti varmasti kasvaa vielä!

Oi sai naisellisen höyhenpannan Siilinjärvellä.

"Mulle ei kannata ruveta, olen prinsessa!"

"Sinä siellä! Respect my authority! Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa?"

Litimärkä Mysti-parka. Poikapolo joutui pesulle ennen Kempelettä.

Oi auttaa kuivaamisessa.

Siinä se tällä kertaa. :)