Olipahan reissu taas

Ruuhkaisa RUROK kuitattu!

Lauantaiaamuna starttasi Pörri Varkaudesta kyydissään Mörkö ja Marsupilami, sekä seuralaiseksi suostunut Mari. Edessä mukava viikonloppu ja näyttely, johon ilmoittauduttiin asenteella no-käydään-nyt-tuollakin-niin-saa-pentu-kokemusta. Saihan se!

Kissoja oli enemmän kuin tarpeeksi pienessä näyttelyhallissa, ja onnistuimme valkkaamaan häkkipaikan luultavasti hallin ruuhkaisimmalta käytävältä, mutta sopuli sialle antaa (vai miten se oli?) ja mahduimme olemaan. Lauantaina Marsutin oli Henry Hornellilla enkä uskonyt Hornyn siitä erityisesti välittävän. Hornell veti arvostelun pikaisesti: kiva turkki, kiva profiili, kivat täplät, kiva häntä ja pikakirjoitusta seteliin. Takaisin nominontiin. Ajattelin että siinä nyt käydään turhan takia roikkumassa, mutta tuleepa hyvä harjoitus Marsulle.

Mörkö puolestaan kävi Hanne Sofie Sneumin pöydällä, ja olikin ensimmäinen kissa, jonka tämä tuomari minulta arvosteli, uusi tuttavuus siis. Tykästyin tuomariin heti: todella iloinen ja positiivinen ihminen, joka löysi jokaikisestä arvostelemastaan kissasta jotain kehuttavaa, ja kehuikin vuolaasti. Sneum olisikin ensikertalaiselle näyttelyharrastajalle mukava tuomari osua kohdalle, sillä arvostelusta jää hyvä mieli. Näin kävi ainakin minulle! Mörkö sai Sneumilta elämänsä parhaan arvostelun. Tuomarin mielestä kissassa oli jotakuinkin kaikki superia ja fantastista, ja arvostelusetelissä oli enemmän superlatiiveja ja sydämiä kuin ikinä! Tietysti Mörön virheetkin löytyivät, mutta sitä mikä oli hyvää, kehuttiin ylenpalttisesti. Kaikkein eniten sydäntäni lämmitti Mörön silmienvärin kehuminen. Kerrankin joku tuomari tajusi että ne ovat oikeasti ihan hillittömän upean väriset! Tosi monesti tuomarit sivuuttavat Mörön silmät olankohautuksella vaikka se ei ole mitenkään itsestäänselvää että siamilaisella sen väriset silmät on.

TP:t menivät sitten mielenkiintoisesti, ainakin Marsun suhteen. Henry nimittäin nominoi Marsun suoraan ilman valintaa, vaikka kilpailuakin olisi ollut! Vastustajana olisi ollut ainakin tosi nätti ja tyypikäs ruskeanaamiopoika, jonka esillä olevat vilkkuluomet kuitenkin häiritsivät tuomaria sen verran ettei hän halunnut sitä nominoida. Niinpä Pupuankka oli taas menossa paneeliin! En ollut uskoa sitä todeksi!

Hanne Sofie Sneum puolestaan pisti kastraattinaaraistaan paneeliin Mörkö-Keijun ylistysten kera, ja siitäpä alkoikin jännitys, sillä Henry oli nominoinut Sakuran, upean mustan joka on voittanut jokseenkin kaiken mahdollisen. Luvassa oli paneelitaisto, jota olin jo hyvän aikaa sekä innolla etä kauhulla odottanut. Huiii!

Normiarvostelujen jälkeen kumpikin kissani kävi myös Marina Vinkelin pöydällä. Vinkel teki neloskategorian tuomaritutkintoa, ja melkoinen farssi sekin oli. Tutkinnonhan pitäisi olla assarikantoinen, ei omistajakantoinen. Vinkel ehti katsoa puolet kissoita omistajien esittäminä, ennen kuin tajuttiin että assareidenhan tämä piti sääntöjen mukaan tehdä. Senkin jälkeekin vielä omistajat niitä kissoja tuomarille veivät, kun assareita ei vain ollut riittävästi. Myös Vinkelin tp-valinta meni metsään, sillä tuomarioppilaan ei pitäisi ilmoittaa valintojaan mitenkään, mutta reippaastipa Vinkel nosti ylös valintansa. Mörkö olisi ollut tämänkin tuomarin tp, sen sijaan Marsu viskattiin valinnoista ensimmäisenä, vaikka Vinkelin mielestä sillä olikin supervihreät silmät. (muahahahaaaa! :D ) Kaikesta säätämisestä huolimatta Vinkelin tuomaritutkinto meni läpi, joten meillä on nyt uusi nelosen tuomari. Voi elämä.

Paneelia odotellessa ehdin osallistua Siam-Orient yhdistyksen eli Sajamin kokoukseen, kerrankin. Kokouksen lopuksi palkittiin yhdistyksen viime vuoden parhaat kissat, ja niinpä Mörkö pokkasi parhaan siamilaiskastraatin pystin. Huikeaa! Pystin lisäksi saatiin Keskimaan kissalan Hannan tekemä sataankaarihiiri, ja ainakin talouden nuorimmainen on siitä kovasti pitänyt. Kiitokset siis!

Paneeli jännitti niin ettei mitään rajaa. Mörkö kisasi ennen Marsua, ja teki sen mihin en uskonut sen pystyvän: meni ja voitti molemmilla tuomariäänillä! Sen että kerkesin Mörön kuskata palkintoineen takaisin Sturdiinsa nukkumaan, oli jo Marsun vuoro areenalla. Sillä oli vastassa tosi hieno sininaamiopoika Pinokin kissalasta, ja voitto meni ihan oikeaan osoitteeseen eli simsetille, kaikin tuomariäänin. Onnittelut vaan sinne, hieno poika se on! Marsusta olen taas ihan kamalan ylpeä, hieno se on sekin!

Näyttelypäivä tuntui venyvän ikuisuuksiin, kun normipaneelin jälkeen oli vielä maine coonien erityispaneeli, olihan lauantaina ollut coonien erikoisnäyttely. Kuulutuksia kuunnellessa tuntui siltä että koko erkkari oli sutaistu vasemmalla kädellä eikä kukaan tiennyt missä mennään. Onneksi sekin aikanaan loppui, ja päästiin hotellille. Kunhan Mörkö oli aikansa teeskennellyt, ettei se tunne Marsua ja läiskinyt sitä päin näköä, kissat alkoivat riekkua ja Marsu paljasti rocktähtipuolensa hotelliasujana. Se kaatoi pöytälampun, joka meni oikosulkuun, joka poltti sulakkeen. Sulaketaulu oli onneksi siinä meidän huoneessa, joten sain telkkarit ja muut toimintaan, mutta pöytälampuista ei toiminut senkään jälkeen kumpikaan. Go Marsu! En ihmettele yhtään, että sillä oli Tallinnasta haettaessa hotelliyön jälkeen leuka ruvella, sillä on ihan rokkitähden maneerit! :D

Jos lauantai oli näyttelypäivänä omituinen, oli sitä sunnuntaikin. Molemmat kissani olivat Natalia Sidorovalla, tuomarilla, josta en tykkää yhtään. Se nainen ei ole mitään mieltä mistään, ei osaa tehdä päätöksiä eikä yleensä tee omia nominointejaankaan, vaan tarvitsee jonkun toisen tuomarin siihen takapiruksi ja komppailee sitten tätä.

Marsu kävi pöydällä ensimmäisenä kaksikostani. En ottanut arvostelutilanteessa mitään selvää siitä, tykkääkö tuomari siitä vai ei. Sidorova muunmuassa ilmoitti Marsun turkkia selatessaan tykkäävänsä lyhyestä turkista, mutta jätti kertomatta mitä mieltä hän Marsun karvoista on. Olo oli jokseenkin hämmentynyt arvostelun jälkee, vaikka kutsu TP-valintaan tulikin. Kun myöhemmin setelin sain käteeni, kävi ilmi, että tuomari sitten kuitenkin tykkäsi Marsusta ja kehui siitä sen, mitä kehuttavaa on, ja ihan hyvä mieli jäi pennun arvostelusta.

Jos Mörkö sai lauantaina elämänsä parhaan arvostelun, se sai sunnuntaina huonoimman. Sidorova inhosi Mörköä. Kamala turkki, liian lyhyt häntä, huono pää, huono kontrasti ja pointit (ja kun sillä kissalla on ihan helvetin hyvät pointit oikeesti!), tuntui hetken jopa miettivän että antaako sertiäkään. Ajattelin jo että joo, tp-valintaan ei tarvi ainakaan tulla.

Sidorovan valinnoissa Marsu käväisi kisaamassa kolmen muun pennun kanssa. Voitto meni hienolle Täplikselle, ihan oikeaan osoitteeseen siis. Marsu sai taas hyvän treenin, vaikkei sitä yhtään huvittanut sillä hetkellä venyä siinä muun porukan keskellä. Hyvä sen on kuitenkin oppia että aina ei siltä kysellä mitä se haluaa, joskus pitäis vaan kestää. Kastraattinaaraissa Mörkö kutsuttiin sittenkin paikalle, ja kun näin että Sidorova oli pyytänyt Elena Noskovan henkiseksi tuekseen (=eli tekemään nominointinsa), heräsi pieni toivo. Noskova lienee tehnyt valintansa jo aiemmin, sillä Sidorova nappasi minulta Mörön heti valintojen aluksi ja nosti sen ylös, eli nominoi sen totaalisen paskan kissan josta ei tykännyt yhtään. En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.

Robert Lubranolta meni paneeliin jälleen kaunis Quan-kissan, tällä kertaa eri yksilö kuin lauantaina. Odotin Mörön häviävän sille, kissa on todella kaunis ja kumpikaan tuomareista ei ole mikään Mörkö-fani. Paneelissa tuomarit sitten miettivät ja miettivät ja pyörittelivät kissoja, ja siinä vaiheessa kun minuuttikaupalla vertailivat kissojen profiileja (Quanilla hieno profiili, Möröllä ei niinkään), arvasin että tämä oli tässä. Meinasin pyörtyä kun Mörön sitten kuulutettiin voittaneen molellilla tuomariäänillä! Lubrano näytti kyllä kitisevän Mörön profiilista vielä tuomaripöydässäkin kun noudin kissani, pakko ihmetellä ääneen että pitikö sitä sitten äänestää jos se niin huono on? No, aina ei voi tuomareidenkaan aivoituksia tajuta. :D

Kotiin päästiin hyvään aikaan ja olin Varkaudessa klo 21. Pari viikkoa hengähdytaukoa ja suunta kohti Tallinnaa. Mitä lie tapahtuu siellä...ainakin pitäisi hauskaa olla, sillä samat hauskat naamat sielläkin tulee olemaan kuin mitä Rurokissa oli!