Erinomainen Eryn reissu

Jopas oli viikonloppu!

Hyvinkäälle suunnattiin sillä ajatuksella, että Mörkö-Keiju saa tutustua näyttelymaailmaan ja kerätä kokemusta. Kaveriksi pakattiin mukaan Velho, joka on pomminvarma matkustaja ja näinollen erinomainen esimerkki pienemmälleen, lisäksi sille teki hyvää vähän muistuttaa mieleen näyttelyhommia.

Aika makea asumus kavereilla, eikö?


Kävi ilmi, että Mörkö näyttikin esimerkkiä Velholle! Velho ei ole viime aikoina kovin aktiivisesti näyttelyissä käynyt, ja se näkyi. Reppanaa ujostutti Sturdissa kovin, eikä asiaa yhtään auttanut Deltta-puiden myyntipiste, missä puita pistettiin kasaan poran avulla. Märkö puolestaan ei hätkähtänyt mistään. Pinkissä pörräkarvapesässä oli ihanaa kelliä, samoin sylissä oli kivaa. Musta, "rubiinein" koristeltu asennepanta kannettiin myös reippaasti, vaikka sekin hökötys oli pennun päällä ensimmäistä kertaa. Tapahtui mitä tahansa, Möröstä kuului hurinaa. Koko ajan. <3

Mörkö-Keiju käyttäytyi kaiken kaikkiaan koko ajan kuin paraskin näyttelykonkari! Ainoa asia josta huomasi ensikertalaisen olevan asialla, oli koskematon hiekkalaatikko. Näyttelypäivän aikana Mörkö ei asioinut laatikossa kumpanakaan päivänä, onneksi hiekkis kelpasi hotellissa kuitenkin.

Mörkö ei stressaa


Tuomarin pöydällä Mörköä hurisutti kamalasti, ja sekä lauantain tuomari H.Hornell että sunnuntainen Kristiina Rautio yrittivät hurmaavan pikkukissan viedä mukanaan. Molemmilta reipas viiruhäntä sai ihanat arvostelut, ja kumpikin tuomari tykästyi pikkutyttöön siinä määrin, että tyrkkäsivät sen paneeliin.

Suloinen nokinenä, velipoika Leo hurmasi niinikään tuomarinsa kumpanakin päivänä, ja niinpä asetelma paneelissa oli läpi viikonlopun sama: vastakkain olivat sisko ja sen veli. Hönöilmeinen Mörkö-Keiju (ei sillä piuhat päässä yhdisty) sitten vei voiton molempina päivinä suureksi hämmästyksekseni. Etenkin lauantain paneeli oli piinaavaa katsottavaa, jännitti niin että meinasi jalat lähteä alta!

Leo ei turhia stressaa myöskään!


Hotelli oli siamilaisduon mielestä maailman paras keksintö! Siellä ne pistivät jalalla koreasti ja viihtyivät muutenkin mainiosti. Väsymyksen iskiessä mönkivät sitten kainaloon uinumaan. On kyllä mahtavaa matkustaa noin helppojen kissojen kanssa!

Joo, me ollaan helppoja. Kun nyt haluttiin olla. Ei ois ollut mikään pakko!


Velhokin sai sunnuntaina Kristiinalta sertinsä, nippa nappa. Toki tiedän itsekin ettei sille kovin kovasti kannata niitä sertejä enää nelosluokassa odotaa, joten olen tosi iloinen kun sellainen saadaan. Kristiina kommentoi Velholla olevan vähän turhan söpö ilme, ja oikeassa oli. Velhon ilme ei enää kauempana voisi olla siitä halutusta v-mäisestä ilmeestä! :D Mutta tätä nykyä Velho ei enää olekaan mikään varsinainen näyttelykissa. Se on maskotti, jonka tehtävä on tuoda ihmisille hyvää mieltä! Väkisinkin alkaa hymyilyttää kun katsoo sen hönttiä naamaa.:)

Nyt voi sitten hyvilä mielin jäädä odottelemaan seuravia näyttelyretkiä kun tietää, että Mörkö-Keijulle näyttelyreissut eivät suinkaan ole mikään mörkö, vaan hauska seikkailu!