Oikaisin sen verran, että pesää en tehnyt itse. Sen sijaan ostin valmiin pesän, jonka päällystin uudelleen. Se olikin vaikeampaa kuin luulin, ja uutukaiseen pesään tuli annettua veriuhri kun tökin itseäni jatkuvasti neulalla sormille ommellessani sokkona.
Oi testaa pesän raakiletta eikä ilmeestä päätellen ole kovinkaan vaikuttunut.
Pesäänhän piti saada koristeita! Koska kyseessä on prinsessapesä (vaikkei meillä ole oikein prinsessaakaan, Oista ei sellaista saa edes väkisin), koristin sen pitsinauhalla ja ruususilla. Mieli kaihosi vielä jotain kiiluvaista koristetta, mutta koska minulla ei sellaista ollut, enkä jaksanut lähteä ostamaan, jätin väliin. Bling blingit siis loistavat ainoastaan poissaolollaan.
Tälläinen pesä on koristeiden kanssa:
Ihan sievä viritys, vaikka itse sanonkin. Kukkasten kestävyys käytössä tosin huolettaa, samoin itse kankaan. Se ei varmasti kykene vastustamaan kissan kynsiä kovinkaan kauan, mutta hällä väliä.
Ollakseen prinsessapesä, tekele vaati vielä ne verhot. Onnistuin saksimaan niihin reiän, ja "verhotanko" on huojuva rimpula parempaa odoteltaessa, mutta Nuudeli oli pesään vallan ihastunut, ja testasi sen ilman kehotusta.
Aika prinsessallinen olotila tässä!
Mikäs piru tuolla ylhäällä oikein killuu?
Näinhän sille kävi, tietenkin!
Hämmästyin suunnattomasti, kun Nuudelin kyllästyessä uuteen leluunsa pesä oli yhä ehjä!
Mustiainen nukkuu siinä yhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti