Se on täällä!

Ikuisuudelta kestänyt odotus päättyi eilen illalla, kun kävin hakemassa kotiin jotain pietä ja suklaaraitaista. Mörkö tuli kotiin!

Pieni matkusti kotiin kiltisti, ehti jopa torkahtaa matkalla. Kotona kuitenkin tehtiin heti selväksi, että Prinsessa on saapunut taloon. Meille ihmisille Mörkö-Keiju on oikea herranterttu, kehrää heti kun sitä vilkaiseekin, kiehnää, kiipeää syliin, esiintyy. Muut kissat taas... Isoja Mörkö-Keijun tulo ei juurikaan ole kiinnostanut, ne ovat kokeneet tämän ennenkin. Mörkö taas on sitä mieltä, että isot kissat eivät saa tulla sen lähelle, koskea siihen tai edes katsoa sitä. Vaikka olisivat toisessa huoneessa! Yllättävän kova murina ja sähinä niin pienestä otuksesta lähtee!

Mörkö-Keiju vietti illan minun sylissäni tarkkaillen muita kissoja ja ottaen muutamat pikku torkutkin. Aivan ihanan ihmisystävällinen pikkukissa!

Koska Mörkö-Keiju ei halua muiden kissojen katsovan sitä, päätin laittaa sen yöksi keittiön rauhaan että se saa rauhassa syödä, juoda ja käydä hiekkiksellä. Tein väärän päätöksen. Kaksi minuuttia sen jälkeen kun ovi sulkeutui ja Mörkö tajusi, ettei kukaan enää tule keittiöön, alkoi sieltä kuulua kiljumista. Mörkö suureen ääneen ilmoitti, ettei se halunnut tulla lukituksi ihan yksin! Taivuin sen vaatimuksiin, ja kiikutin sen keittiöstä hiekkalaatikoiden luokse, että pieni oppisi heti niiden sijainnin. Sieltä sitten yön mittaan murina siirtyi kohti makuuhuonetta ja lopulta sängyn alle, jossa se vaimeni. Ja huom. sillä murinalla ei ollut mitään tekemistä isojen kissojen kanssa, joka ikinen nukkui kanssani makkarissa! :D

Kun nousin ylös tänä aamuna, sängyn alta purjehti Mörkö-Keiju reippaana ja raikkaana kuin keväinen kukka, ja kehräsi. Sen kälkeen se onkin reippaasti hipsutellut siellä täällä tutkimassa uutta kotiaan, malttoi välillä kuitenkin ahmaista kupillisen evästä napaansa. Hyvältä siis näyttää!