Näyttely lähestyy, ja se tietää useimmissa kissatalouksissa kissan pesua. Niin myös täällä, vaikkakin ainoa oikeasti pesua tarvitseva eläin tässä taloudessa on luonnollisesti kolli. Koska olen ilkeä ihminen, pesin myös pari pesua tarvitsematonta kissaa. Oi sai pesunsa jo viime viikolla, kun pesin sen samaan syssyyn Mystin kanssa. Tarkoitus oli sillä kertaa pestä Oi ihan oikealla shampoolla, mutten sitten raaskinutkaan täplätyttöä kiusata, vaan se sai kuivapesun. Ei se pitänyt siitäkään, mutta Oin mielipiteellä ei siinä tapauksessa ollut mitään väliä, vaikka pilalle hemmoteltu lellikki muuten onkin.
Tänään oli Mystin kakkospesu, koska jotenkin mystisesti jätkä oli onnistunut rasvoittumaan uudelleen. Tällä kertaa siis Goopit kehiin, katsotaan joko nyt olisi puhdas kissa. Iloinen se ei ainakaan ole.
Mystin kohtalotoveriksi valikoitui ihan ensimmäistä kertaa pesuun joutuva Velho. Siinä siis ihmeellinen valkoinen kissani, joka ei IKINÄ ole ollut likainen eikä toki ollut sitä nytkään. Ihan silkkaa uteliaisuuttani sen pesin. Poikapolo ei tykännyt huuhteluvaiheesta, vaan koetti kaivautua ovesta läpi ja kun ei päässyt, päästi yhden surkean (ja hyvin äänekkään) miauuuun. Kuivausvaiheessa reppana kehräsi kovempaa kuin koskaan, taisi olla sen verran onnellinen siitä, että mamma lopultakin tajusi lopettaa sen suihkulla kiusaamisen. Nyt sitten jännätään, laskeutuuko Velhon turkki enää ikinä. Märän turkin kanssa se näyttää ihan puudelilta. Karva on pitkää ja hilpeästi pystyssä, voi olla että Kuopiossa minulla on mukanani valkoinen siili! :D
Mutta ovatpahan perkeleet edes puhtaita. Murokissoille en aio tehdä mitään muuta kuin leikata kynnet ja korvakarvat, myöskin Luuranko-Lisko välttyy pesulta. Pieni ohkainen eläjä varmaan saisi keuhkokuumeen jos sen kastelisi, ja sen turkki on hienossa kunnossa muutenkin. Enkä minä harrasta kissojen pyykkäystä muutenkaan kuin pakon edestä, ja kyllä sen huomaakin! :D
Näyttelykuume nousussa, hiiii!
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
maanantai 3. marraskuuta 2008
Voittajan aamiainen
Koska Nuudeli kategoriavoitto on jotain, joka ei varmasti tapahdu kolmatta kertaa, päätin antaa voittajan nauttia palkinnostaan. Aamiaiseksi siis näyteraksuja pokaalista tarjoiltuna!
Eikö olekin ihanan söötti pieni tp-ruusuke? :D
Njam!
Oi maistaa myös!
Poikien pitää saada kanssa.
"Äääääää ne syö KAIKEN!!!"
"Ei käy!" *hotkis*
Eikö olekin ihanan söötti pieni tp-ruusuke? :D
Njam!
Oi maistaa myös!
Poikien pitää saada kanssa.
"Äääääää ne syö KAIKEN!!!"
"Ei käy!" *hotkis*
Yllätystä kerrakseen!
Kävimme viettämässä sunnuntaipäivän URK:in näyttelyssä Kirkkonummella, ja kylläpä kannatti! Tykkäsin näyttelypaikasta ja sen tunnelmasta, homma toimi mainiosti ja mukavaa oli. Tuomariksi saimme ihka uuden neloskategorian tuomarin, Christina Kowalczukin, ja voi miten ihana tuomari hän onkaan! Tosi herttainen ja mukava tuomari, joka tuntui kiinnittävän paljon huomiota kissan vartaloon ja turkkiin. Oikein virkistävää vaihelua, ihanaa kun kerrankin oli tuomari joka ei katso pelkästään sitä päätä ja niitä korvia!
Christina teki tp-valinnassa yllätysvalintoja, mutta yllättävintä oli Nuudelin tp! Christina tykkäsi Nuudelista arvostelussa, vaikka kolli nurisi ja valitti taukoamatta ja suhahteli milloin huiskalle, milloin kynälle. Hämmästyin kun tuomari ilmoitti haluavansa kissan tp-valintaan. Kun numeroita sitten huudeltiin, arvelin ärripurrin saavan jäädä rauhassa häkkiinsä, vaan ei, se kutsuttiin kuitenkin. Valinnassa oli vastassa monta hienoa (minun mielestäni omaani hienompaa) kastraattipoikaa, joten tiesin voiton osuvan jollekin niistä. Nuudeli muisti kiroilla tässäkin vaiheessa. Yllätys oli melkoinen (ja shokki kanssa, hyvä etten pyörtynyt), kun tuomari ilmoitti valitsevansa Nuudelin. Kuulemma kissalla on niin hieno kroppa (no onhan sillä kyllä) ja hyvin asettuneet korvat (koosta ei sitten ollutkaan puhetta, hohoh), silmien väri ja ilmekin miellytti. Nuukkulainen oli tuomarin mielestä sen porukan kaunein! <3
Koska Christina oli sunnuntaina ainut nelosia arvostellut tuomari, oli Nuudeli samantien myös KPK. Nuukun toinen kategoriavoitto! Edellisellä kerralla Tallinnassa sillä oli vastustajakin, minun pieni Liskoni nimittäin! :D
Oin osalta näyttely meni myös mainiosti, tuomari tykkäsi siitäkin ja sai erityisesti kehuja silmien väristä sekä itsevarmuudestaan. Myös pää sai kehuja, taisi olla ensimmäinen kerta ikinä. TP-valinnassa käytiin Oinkin kanssa pyörähtämässä, tällä kertaa voitto meni toisaalle ihan ansaitusti. Yllättävän monta kastraattityttöä siellä oli niin pieneksi näyttelyksi, oli kiva nähdä sellaisia kilpakumppaneita joita en ollut aiemmin nähnytkään.
Näyttelyssä oli kivasti ostettavaa, ja törsäsin sekä siellä että kotimatkalla kuin aivokuollut peikko. Mutta löysin kaikkea kivaa, jipii! Ostettua tuli kissoille leluja, pyyhkeitä, lahjatavaraa, sekä TAAS uusi pesä. Pesästä vain valitettavasti löytyi kotona jälleen eläviä:
Uudet lelut kelpasivat, niin näyttelyssä jaetut hiiret (vähänkö hienoa, raksunäytteliden lisäksi kumpikin kissa sai omat hiirulaiset!) kuin muutkin lelut.
Velho tietää, että uusi lelu on nimenomaan purulelu:
Mysti tietää myös:
Christina teki tp-valinnassa yllätysvalintoja, mutta yllättävintä oli Nuudelin tp! Christina tykkäsi Nuudelista arvostelussa, vaikka kolli nurisi ja valitti taukoamatta ja suhahteli milloin huiskalle, milloin kynälle. Hämmästyin kun tuomari ilmoitti haluavansa kissan tp-valintaan. Kun numeroita sitten huudeltiin, arvelin ärripurrin saavan jäädä rauhassa häkkiinsä, vaan ei, se kutsuttiin kuitenkin. Valinnassa oli vastassa monta hienoa (minun mielestäni omaani hienompaa) kastraattipoikaa, joten tiesin voiton osuvan jollekin niistä. Nuudeli muisti kiroilla tässäkin vaiheessa. Yllätys oli melkoinen (ja shokki kanssa, hyvä etten pyörtynyt), kun tuomari ilmoitti valitsevansa Nuudelin. Kuulemma kissalla on niin hieno kroppa (no onhan sillä kyllä) ja hyvin asettuneet korvat (koosta ei sitten ollutkaan puhetta, hohoh), silmien väri ja ilmekin miellytti. Nuukkulainen oli tuomarin mielestä sen porukan kaunein! <3
Koska Christina oli sunnuntaina ainut nelosia arvostellut tuomari, oli Nuudeli samantien myös KPK. Nuukun toinen kategoriavoitto! Edellisellä kerralla Tallinnassa sillä oli vastustajakin, minun pieni Liskoni nimittäin! :D
Oin osalta näyttely meni myös mainiosti, tuomari tykkäsi siitäkin ja sai erityisesti kehuja silmien väristä sekä itsevarmuudestaan. Myös pää sai kehuja, taisi olla ensimmäinen kerta ikinä. TP-valinnassa käytiin Oinkin kanssa pyörähtämässä, tällä kertaa voitto meni toisaalle ihan ansaitusti. Yllättävän monta kastraattityttöä siellä oli niin pieneksi näyttelyksi, oli kiva nähdä sellaisia kilpakumppaneita joita en ollut aiemmin nähnytkään.
Näyttelyssä oli kivasti ostettavaa, ja törsäsin sekä siellä että kotimatkalla kuin aivokuollut peikko. Mutta löysin kaikkea kivaa, jipii! Ostettua tuli kissoille leluja, pyyhkeitä, lahjatavaraa, sekä TAAS uusi pesä. Pesästä vain valitettavasti löytyi kotona jälleen eläviä:
Uudet lelut kelpasivat, niin näyttelyssä jaetut hiiret (vähänkö hienoa, raksunäytteliden lisäksi kumpikin kissa sai omat hiirulaiset!) kuin muutkin lelut.
Velho tietää, että uusi lelu on nimenomaan purulelu:
Mysti tietää myös:
Mitä Murokissat tekevät aamuisin kello yhdeksän?
Harrastavat intensiivistä kerrostalokyttäystä!
Kiinni jäitte!
"Häh?"
Kiinni jäitte!
"Häh?"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
