Ei tämä täysijärkisten hommaa ole!

Niinhän siinä sitten kävi, että minä lähdenkin itse kollini mukaan Laihialle. Mukana on siis vain Mysti, joka sekin nostetaan pöydälle vasta sunnuntaille. Kuitenkin pitää lähteä reissuun jo lauantaina, ja ajaa lähemmäs viisi tuntia talvikelissä autolla, joka nykyisillä renkailla pysyy tiellä hienosti kunhan ei jarruta. Jos perille päästään, vietän rattoisan näyttelypäivän istumalla tyhjän panttina näyttelyssä silittämässä kissaani, jolla ei myöskään ole siellä mitään virkaa. Päivän päätteeksi ryömin hotelliin, jossa maksan itseni kipeäksi yöstä, jota minun ei edes tarvitsisi siellä viettää. Kysymys kuuluu: miksi ihmeessä sitä ryhtyy kaikkeen tällaiseen harrastustoiminnan nimissä? Vastaus: koska hullujahan me kaikki ollaan! :D

Todellisuudessa lähden Mirkalle kuskiksi, ja viettämään laatuaikaa Mystin kanssa. Kollirukka on kotona niin huomaamaton, että sen olemassaolon huomaa vasta, kun illalla valot sammuvat ja Mysti menee sängyn alle laulamaan. Muuten se on hiljainen hipsukka, ja käytännössä näkymätön kissa. Niinpä käytän Laihian viikonlopun täysin häpeilemässä armaan kollini paapomiseen ja lääppimiseen, luvassa siis on oikein kunnon bonding experience!

Sitä paitsi minulla on aina ollut hauskaa näyttelyssä turistinakin, ja vielä kun pääsee reissuun kera Mirkan ja kissojensa, ei minulla ole kerrassaan mitään nurisemista. Luvassa on taatusti hauskoja hetkiä tuttujen kissaihmisten ja kissojen parissa, ja toivottavasti saadaan sunnuntaina viettää uudestaan Herkkusieni-juhlia!

Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa

Tämä oppi taas uuden jutun! Sen lisäksi että kannattaa tarkistaa kissojen rokotustilanne ennen näyttelyä (tämähän opittiin silloin kun Lisko oli yhden viikonlopun sihteeristössä), kannattaa tarkistaa myös, keneltä niillä on sertejä.

Kävi nimittäin niin, että valmistumisilmoitusta täyttäessäni huomasin, että Mystillä onkin kaksi sertiä Elena Noskovalta, ja koska jälkimäiseen ei älytty pyytää kontrasingeerausta, se pitää mitätöitä eikä kolli valmistu nyt miksikään.

Tämähän oli tietää katastrofia näyttelysuunnitelmilleni, mutta onneksi POH-KISin ihana sihteeri pelasti! Mysti saatiin tungettua Laihian näyttelyyn sunnuntaille, joten pojasta ehkä saadaan sittenkin Herkkusieni suunnitellussa aikataulussa. Iso iso kiitos sihteerille! Niin ja Mirkalle toki myös, jonka mukaan minä kollin työnnän. Mysti asuu sen viikonlopun vessassa, mutta eiköhän se siellä pärjää.

Mitähän minun vielä pitää oppia kantapään kautta? :D

Heviä, heviä

Näyttelyvuosi 2009 korkattu meidän osaltamme!

Ystävänpäiväviikonloppu vierähti rattoisasti Jyväskylässä kissanäyttelyn merkeissä. Menestys oli odotettua parempi: jokainen mukana ollut kissani oli viikonlopun aikana TP! TP-saldo oli siis kolme: Velho sai omansa lauantaina, Mysti ja Oi sunnuntaina. Kaikki kolme kävivät paneelissa luovuttamassa kategorian parhaan tittelit paremmilleen, mutta on se silti aina kiva jos oma kissa käy edes vähän kääntymässä paneelipaikalla. Olen erityisen ylpeä Velhosta: sen kohdalla paneelissa tuli tasapeli, ja Martti Peltonen sitten ratkaisi pelin oikeutetusti iki-ihanan Mollin voitoksi. Siinä on kissa jolle on ilo hävitä! :D (ja vielä minä Mervi sen Mollin meille nappaan! Ihan varmasti!)

Oin arvostelut olivat mielenkiintoisia: ilmeisesti neitikissamme on kovinkin miehekäs! Lauantaina Natalia Sidorova oli arvostella sen kastraattiuroksena, ennen kuin korjasin että kyllä se tyttö on, ja sunnuntaina Elena Noskovallekin sai hetken hokea että on se tyttö. Tottahan se on, että Oi on iso tyttö. Siis muutenkin kuin paksu, vaikka onhan se sitäkin, mutta Oilla ihan oikeasti on lihaksikas ja melko tanakka kroppa. Noskova hoki koko arvostelun ajan "heavy lady, heavy lady". :) Ei se mitään, hevi on iloinen asia eikä Oin passaa mikään rimppakinttu ruipelo ollakaan, kuinka se muuten pitäisi pojat kurissa?

Näyttelyreissu oli oikein kiva ja onnistunut, vaikka etukäteen pelkäsinkin ravirataa näyttelypaikkana. Minulla kun tunnetusti on aina sitä tavaraa raahattavana: kissoja kärryssä, sturdi ja muuta kamaa vaikka jaettavaksi asti. Hyvin tuolla kuitenkin pärjättiin, rappusista huolimatta, ja lähinäyttelyissä on aina mukavaa. Mirka kunnostautui heikkisiltalana, ja napsi kisseistäni upeita kuvia. Laitan näytille muutaman.

Tämä on mielestäni upea kuva Oista! Miten valppaalta ja ylväältä se näyttää!


Tässä taas toinen puoli Oista: sitä ei stressi näyttelyssä paina! Oin varpaat likaantuivat kesken arvostelun, joten se kaikessa rauhassa putsasi niitä hyvän tovin. Minä repeilin Oille niin huolella ettei tosikaan!


Sitten hieno kuva Velhosta!Se on kyllä suloinen poika, kerrassaan hassu. ♥


Tässä Vellho roikkuu venytyksessä. Sitä on kyllä ihana esittää, kun se venyy kuin unelma! Se onkin ainoa kissoistani, joka niin tekee. Loput ovat enemmän tai vähemmän tuhatjalkaisia.


Ja viimeiseksi uljas kollimme. Huomatkaa tyypilliseen Mysti-tyyliin ulos pilkistävä kieli!



Mirkalle iso KIITOS hienoista kuvista!

Muoks. Oin arvosteli lauantaina Sidorova eikä Wieland-Schilla. Hyvä muisti mutta kirotun lyhyt!

Kyläilemässä

Kävinpä tuossa vierailulla DeLaSoul´s-kissalassa. Visiitin idea oli helpottaa pentukuumetta lääppimällä pieniä kissoja, joita siellä vasullinen on. Tietysti piti silitellä myös isommat otukset!

Tässä on hieman kuvasaldoa reissulta. Hämmästyttävän vaikeita kuvattavia ovat pienet kissat! Liikkuvaisia ja kiemurtavaisia pötköjä, ja Eva-emo oli ihan yhtä paha kuin lapsensa. Yhtään ainoata hyvää kuvaa en saanut, kaikista niistä tuli sumeita ja/tai tärähtäneitä. No, minä en valokuvaajana ole mistään kotoisin muutenkaan.

Tämä pentu on ainoa jonka tunnistan, kuvassa kököttää suloinen ja reipas pieni Bertta!


Tästä kaverista en ala edes arvailemaan kuka tämä on. Sievä pieni joka tapauksessa!


Osaan kuvata hyvin, vai kuinka?


Tässä on ihanainen pentukasa! Yksi kakruista taitaa kyllä olla jossain muualla.


Jostain syystä en taas älynnyt kuvata Mirkan isoja kissoja lainkaan, vaikka olisi kyllä pitänyt, sen verran ihastuttavia häntiä siellä vilisee! Sen sijaan laitan pari kuvaa näistä omistani, ihania kun ovat nekin.

Ensiksi Lisko, jonka lempilelu on saman värinen kuin itse!


Ja sitten aina niin dramaattinen Oi.