Jouluja!

Joulunodotus on meillä mennyt sairastellessa. Ensin Lauman tuorein jäsen, kääpiöpinseri Rotta, sai pissatulehduksen, ja eilen Lisko satutti silmänsä. Rotan lääkekuuri onneksi puree jo hienosti, ja Liskollekin on lääkettä, joten eiköhän otukset armaat näillä paranneta!

Haluan kiittää kaikkia kavereita ja tuttuja hienosta vuodesta! Näyttelyissä on aina mahtavaa nähdä tuttuja naamoja, ja se sosiaalinen puoli tässä harrastuksessa voittaa mennen tullen sen viisiminuuttisen, joka kissan kanssa käydään tuomarin luona pönöttämässä. Ensi vuonna on tarkoitus ravata näytelmissä ihan entiseen malliin, joten nähdään siellä siis! Kes-Kisistä alkaa meidän näyttelyvuosi!

Hanne ja Lauma haluavat toivottaa kaikille oikein lämpöistä joulua ja onnellista uutta vuotta 2010!



Hienon kortin räätälöi Mirka, kun itse olen ihan väpelö tuommoisia tekemään. Mirkalle iso kiitos tuosta!

Voittaja-fiilis!

Laihian reissu suoritettu turvallisesti, wuhuu! Pakko kyllä sanoa heti ensimmäisinä, että Ei Enää Ikinä! Kyse ei ole niinkään niistä kilometreistä, vaikka niitäkin riittää, kuin reitistä itsestään. Ei vaan jaksa enää yhtään kertaa ajaa sinne.

Mutta tämänkertainen reissu meni hyvin, vaikkei porukastamme kukaan saanut nukuttua (paitsi Kaitsu siellä näyttelypaikalla). Kofeiinitableteilla ja kahvilla kumminkin selvittiin kunnialla kotiinkin asti.

Voittaja-näyttely jostain syystä jännitti minua aivan järjettömästi, mikä näkyi ihan jatkuvana vessassa ramppaamisena. Homma meni ihan älyttömäksi! :D Väsyneenä meno oli levotonta muutenkin, mutta mitä sitten, kun hauskaa kumminkin oli. Tytöt käyttäytyivät assarikantoisessakin näyttelyssä loistavasti, molemmat jopa venyivät ja olivat muutenkin nätisti. Kumpikin oli oman tuomarinsa ainoa kastraattinaaras, ja niinpä ne päätyivät paneeliin kisaamaan toisiaan vastaan. Tämä ei suinkaan ollut mikään itsestäänselvyys etenkään Oin tuomarin kohdalla, joka mm. jätti nominoimatta Oita tyypikkäämmät kastraattipojat kokonaan. En käsitä miksi Oi sinne paneeliin sitten pääsi kumminkin, mutta olen todella iloinen että pääsi.

Keskenkasvuisesta Mörkö-Keijusta sitten leivottin Voittaja 2009, joka kyllä lämmittää riviharrastajan sydäntä, mutta naurattaa myös. Mörkö on ihan kakara! :D Titteliä suurempi onni kumminkin oli kissanpissa: molemmat tytöt nimittäin pidättelivät ihan viimeiseen asti ja suostuivat käymään hiekkiksellä vasta siinä vaiheessa kun minä melkein itku silmässä anelin niitä siihen etteivät ihan räjähtäisi! Kyllä voi ihminen olla pienestä onnellinen! Molemmat matkustivat kotiin rauhallisina ja hiljaa, taatusti rentoutti niiden oloa lopulta päästä pissalle pitkän pidättelyn päätteeksi!

Nyt laumassa eletään jännittäviä hetkiä, sillä porukkaan liittyi tänään koira. Kissoja tulokas ei kiinnosta juuri ollenkaan, joten talossa on ainakin toistaiseksi rauha.

Ulkona on lopultakin talvi, kotona rauha ja minulla univelan lisäksi hyvä mieli. Takana on kerrassaan loistava näyttelyvuosi. Tästä on hyvä helmikuun Kes-Kisissä taas jatkaa, siihen asti huilataan.

Ilon ja surun hetkiä

Tämä viikonloppu on ollut yhtä tunnemyrskyä. Tytöt pärjäsivät Isrokissa loistavasti ollen vuoropäivinä Kategorian Parhaat, ja Mystikin ylsi lauantaina parhaaksi siitosurokseksi. Oi ja Velho saivat kumpikin viimeiset CAPSinsa ja valmistuivat Supreme Premiereiksi, ja Mysti puolestaan siirtyi luokkaan neljä Mörkö-Keijun vasta availlessaan sertitiliään kympissä. Näyttelyssä sai siis kokea riemun hetkiä sekä omien että muiden kissojen pärjätessä. Lauantaina Mystin jälkikasvusta Misti-tytär oli TP ja Kölli-poika peräti KPA, joten Mysti voi olla lapsistaan ylpeä! Sunnuntaina Mörkö-Keijun veli Leo oli voitokas, kuten myös Mirkan hieno sininen Santtu, jonka sain itse esittää. Ja voi taivas että voi kolli olla kiltti mussukka! Aivan mahdottoman suloinen poika se Santtu! ♥

Surun hetki koitti sunnuntaina näyttelyn jälkeen. Surullisena kerron, että Velho ei asu enää täällä. Se muutti kaverin luokse viettämään elämää ilman pelkoa.

Syy Velhon muuttoon ovat Oi ja Nuudeli. Vuoden ajan ne sitä kiusasivat jatkuvasti, niin että Velho lopulta eli jatkuvassa pelossa. Mistä kiusaaminen alkoi, kukaan ei tiedä. Ehkä Velho joutui kiusatuksi vain siksi, että se oli lauman ainoa, joka antoi sen tapahtua. Velho nimittäin ei tappele, ei pane vastaan. Se väisti ja pakeni, mikä puolestaan provosoi kiusaajia entistä enemmän. Lopulta tilanne oli se, että Velho ei leikkinyt, eikä liikkunut. Se asui keittiön pöydän alla ja kylppärissä piilossa kiusaajiltaan, ja harvoin liikuskeli asunnossa. Silloinkin kun se liikkui, se teki sen arasti seinänvieriä luikkien, mikä aiheutti välittömästi hyökkäyksen kiusaajien taholta.

Muuttopäätös oli raskas tehdä. En kuitenkaan keksinyt muutakaan. Kokeilin homeopatiaa, luontaistuotteita, eristystä, kiusaajien suihkurangaistuksia...mikään ei auttanut pitkään, ja kiusaamisen palatessa se palasi aina kahta kauheampana. Lopulta tajusin ettei Velho ole enää kuukausiin ollut onnellinen kissa, vaan se oli pelkkä varjo siitä huolettomasta ja iloisesta kissasta joka se oikeasti on. En halunnut luopua siitä, omasta Velhostani, mutta oli epäreilua pitää se täällä elämässä pelossa vain siksi etten itse kestä ajatusta luopumisesta.

Onneksi kaveri tuli apuun, ja Velho pääsi tänään uuteen, ihanan kotiin. Velho asteli uuden omistajansa boxiin iloisena ja luottavaisena, ja tiedän että siitä tulee onnellinen. Minulle se hetki oli elämäni vaikein, eikä itkulle kerran alettuaan ole tullut loppua. Itseäni minä suren ja omaa menetystäni, en kissaa. Velholla on nyt kaikki hyvin.

Ilokseni Velho ei asu kaukana, ja pääsen sitä helposti katsomaan. Näyttelyissäkin se vielä nähdään. Niinpä Velho ei poistu elämästäni, eikä se voisikaan. Se tulee aina olemaan minun Velhoni.

Onnellista elämää, rakas pieni. Sen sinä ansaitset!

Kuvia lauman arjesta

Lauman blogi on viettänyt hiljaiseloa, sillä täällä ei tapahdu mitään. Näyttelyissä ei olla käyty eikä tehty muutakaan kertomisen arvoista, joten mitään kovin jännittävää ei ole ollut blogiinkaan kirjoitettavaksi. Nyt on aika laittaa edes hieman uusia kuvia.

Mörkö-Keijun kasvattajatäti Mirka kävi meillä kylässä, ja napsi kasan kuvia joita voi tuijotella Naamakirjassa. Ainakin Velhosta on sellainen kuva ettei sitä nauramatta katso! :D Mirkan kanssa päivittelimme Mörkösen turkkia, se kun on pitkä ja pörheä. Mietimme millä ihmeellä siitä saisi näyttelykuntoisen, ja mielessä kävivät silikoni ja elmukelmu...

Minäkin olen kunnostautunut kameran kanssa. Kuvat ovat parin viikon takaa, sillä sillä kuvien purkaminen kamerasta ja käsitteleminen ovat minulle vastenmielinen tehtävä.

Aloitetaan vaikka Liskosta. Liskolainen on laiha luikku, ja luikkuna otuksena todella kylmänarka. Ei siis ihme, että se löytää asunnon kaikki lämmönlähteet, kuten jäähtymässä olevan perunalaatikon, joka on suojattu Mystiltä leikkulaudan avulla. Kyllä siinä kelpaa viluista takalistoaan lämmittää!



Lisko osaa myös poseerata nätisti tuolilla. Lisko onkin ainoa kissa tässä huushollissa, jota on helppo kuvata.



Koska Lisko on vilukissa, päätin pukea sen villapaitaan. Ensin meno näytti tältä:







Sitten Mörkö tuli ihastelemaan paitaa, ja kaikki oli taas hyvin!





Villapaidan tuoma lämpö ei Liskolle vielä riittänyt. Seuraavana aamuna löysin Liskon kaikkine villapaitoineen peittoni alta!

Velho puolestaan kunnostautui nuohoamalla tiskialtaan.









Mysti keskittyy näyttämään älykkäältä, kuten yleensä.



Mysti sai Zooplussasta ruokien mukana tällaisen hiiren kuin tämä täällä http://www.zooplus.com/shop/cats/cat_toys/mice/146835 , ja tuo hiiri on osoittautunut yhtä hyväksi kuin taannoinen Tallinnan hiiri, jonka veroista ei ole vielä nähty. Hitti!

Puoli laumaa jäi nyt ilman kuvia, sillä vaikka niistä kamerassa kuvia olikin, ei niistä mikään ollut lopulta onnistunut. Onneksi Mirka kuvasi Mörköä, Mystiä ja Nuudelia.

Tässä odotellaan Isrokkia. Mörkö on yhä leikkauksen jäljiltä puolikalju ja keskenkasvuinen muutenkin, joten se saanee mielenkiintoisia arvosteluja. Oille ja Velholle toivotaan viimeisiä sertejä, että päästään juhlimaan Supreme-titteleitä! Myös Mysti valmistunee Isrokista, siitä tulee GIP.

Kasvava kaunotar

Mörkö-Keiju on yhä pennun pörröinen ja keskenkasvuinen muutenkin, mutta siitä voi jo nähdä häivähdyksiä siitä kissasta, joksi se on kasvamassa. Mörkö-Keiju on kaunis! ♥



Mörköä on vaikeaa kuvata. Otus on kovasti minun perääni ja lisäksi mahdoton linssilude, joten jos siirryn kauemmaksi kissasta saadakseni siitä kunnon kuvan, kissa siirtyy mukanani.

"Älä mene!"


"Tulen mukaan."


Sylissä ollessaan raitanaama keskittyi kehräämään kovempaa kuin ikinä etten kiinnittäisi huomiota siihen mitä se oikeasti oli tekemässä:
syömässä paitaani.

Kesä on ohi

...ainakin jos Oilta kysytään:


Kuva-arvoitus: missä Lisko?


Kaverit näyttävät ihan siltä, ettei poseeraaminen ole heidän ykkösprioriteettinsa.

Eläinlääkärireissua kyllikseen

Mörkö-Keiju liittyi aamulla kastraattikerhon jäseneksi. Poloinen on ihan reporanka vieläkin, lepäilee parhaillaankin sylissäni. Mörkösellä on päällä kunnon kinkkuverkko, joka saa toisen näyttämään maailman pienimmältä Spiderman-fanilta!:D



Puku myös ahdistaa Mörkö-parkaa kovin. Heti kun se boksissaan yhtään heräsi, alkoi vimmattu venkoilu kammottavan vaatekappaleen poissaamiseksi. Tyrkkäsinkin hetken sitä show´ta katseltuani toipilaan takaisin boksiinsa nukkumaan. Kissapolo ei ole kuvassa hengetön vaikka siltä näyttääkin, sitä vaivaa pahin mahdollinen angsti!



Kovin vahvasti ei mene Oillakaan. Täplätyttö kehitti itselleen eilen silmätulehduksen, ja yön aikana sen sai myös Mörkö. Molemmat tytöt siis ovat vähän silmäpuolia nyt. Mistä lie tuokin iskenyt, no, pääasia on että molempien silmät tulivat samalla kertaa katsotuiksi ja saatiin lääkkeet tulehduksen hoitoon. Kyllä se tästä taas!

Lisko oli lääkärissä mukana myös, mutta vain rokotettavana.

Tiedättekö muuten, mikä Mörkö-Keiju aikoo olla isona? Katsokaa sen häntää! Siitä tulee balineesi! :D

Kes-Kis käsitelty

Olihan taas reissu!

Osui melkoisen kiinnostavia tumareita. Herra Voirinkeli (R. Voehringer vai mikä-se-nyt-oli) ilmoitti että Mörkö on ihan ruma. Mitään muuta hyvää ei kissasta löytänyt kuin luonteen, ja kehotti minua lukemaan standardin, että ei siellä todellakaan puhuta sellaisista korvista kuin Mörkö-Keijulla on. Mörkö on kuulemma lentokone, eikä sellainen saa olla. Ja Mörkö kun ei edes ole mikään extreme! Voirinkeli inhosi Mörköä siinä määrin, että oli vähällä jättää sen nominoimatta vaikka se oli ainoa nuori. Lopulta Mörkö pääsi kuin pääsikin pokkamaan nuortenluokan ensimmäisen ja viimeisen paneelipalkintonsa, joka ei kyllä juuri mieltä lämmittänyt kun tuomari niin kovin inhosi pientä, hyväntuulista kissaa.

Sunnuntaina A. Kneifel ei tykännyt Mörkösestä myöskään. Hirveät silmät, ihan kamala kroppa, ja aivan karmea turkki (turkki tietenkin oli riemusta pörröllä, joka aiheutti napinaa kun ei ollut vartalonmyötäinen). Se oli myös aivan pehmeä eikä siinä ole yhtään lihasta. Hyi koko kissa, ainoastaan korvat olivat ihan ok! TP-valinnassa voitto menikin ansaitusti Mirkan hienolle Santulle (Alario S´ad), joka on todella keskenkasvuiseen Mörköön verrattuna tosi iso, kypsä, valmis ja aikuinen. Ihan oikein ettei omituisessa kasvunvaiheessa oleva raakile voittanut itseään kypsempää kissaa! :D

Mystillä meni vain karvan verran paremmin. Lauantaina siitä tykättiin kovasti, vaikka voitto menikin Salonkileijonalle. Hyviä arvosteluja kuitenkin on aina mukava saada! Sunnuntaina taas Mysti oli Kneifelin mielestä veltto ja esitti itsensä huonosti, ja niinpä TP menikin upeasti esiintyneelle Roopelle. Tuomari oli Mystin suhteen ihan oikeassa: se kissa ei osaa esiintyä eikä sitä kiinnosta, ja se on tuomarin pöydällä lähinnä pahantuulinen möykky. Kyllä näyttelykissalla pitäisi esiintymistaitoa tai ainakin halua olla, Mystillä ei ole. Harmi sinänsä, sillä omaan silmääni se on hyvinkin nätti poika ja sitä mielelläni näyttelytän. Harmi kun kissaa itseään ei touhu kiinnosta. Harkinnassa on, josko jättäisin Mystin Isrokin jälkeen kokonaan kotiin tai ainakin vähentäisin sen näyttelyitä pitkäksi aikaa.

Viimeiseksi vielä pari kuvaa hännistä, niitä kun ei ole hetkeen ollut.

Ensin tyttösten unikuva muutaman viikon takaa. Kyllä niillä yhä vaan on iso kokoero!


Sitten Nuudeli esittelee kitaansa.


Lisko on yhä vain...Lisko.


Oiski luuraa telkkarin takana ja näyttää pelottavalle.


SIAt pesivät yhdessä.


Mystistä ei ole tuoretta kuvaa, joten laitetaan vanha.


Nyt onkin sitten edessä näyttelytauko Isrokiin asti. Mörölle on leikkuu varattu 7. päivälle, jolloin siitä tulee kastraatti. Sitten kasvatellaankin masukarvoja ja parannellaan, ja toivotaan että kissa itsekin vähän kasvaisi ja aikuistuisi, sillä kymppiluokkaanhan se jo Isrokissa menee.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Laumassa on viime näyttelyn jälkeen vietetty hiljaiseloa. Mörkö-Keiju kasvaa kovaa vauhtia ja on tällä hetkellä melkoisen koomisen näköinen, kissa on nimittäin ihan reippaasti takakorkea!:D Mörkö myös aikuistuu, ja ensimmäinen kunnon juoksu on nähty. Hip hei huraa, meillä on merkkaava naaras! Onneksi ei sentään huuda, vaan liimaantuu minuun ja kehrää tauotta, juttelee myös jatkuvasti. On siis aivan käsittämättömän rasittava! :D Mörköläinen leikataan heti kes-kisin jälkeen.

Onko muissa monikissatalouksissa huomattu ilmiötä, että sairastelut tulevat ryppäinä? Eli peräjälkeen eri kissat ovat milloin minkäkin pöpön uhrina? Meillä on juuri nyt sellainen tilanne. Muutama viikko sitten koko lauma kävi läpi räkätaudin, kaksi viikkoa sitten lääkittiin Velhon ripulia Tylosinilla, heti Velhon kuurin loputtua Mysti sai silmätulehduksen, ja nyt kun Mystin silmä on parantunut, sai Mörkö sen saman silmätulehduksen. Mitä lie seuraavaksi? Onneksi meillä ovat sairastelut pysyneet suht. harvinaisina. Toivottavasti niin olisi jatkossakin!

Nyt se virallinen JW-kuva (ja toinenkin)

Mörkö-Keiju tosiaan kuvattiin Kempeleessä, ja lopputulos kolahti postiluukusta aivan äsken. Tässä siis viralliset JW-kuvat!

DeLaSoul´s Jingle Jangle, JW





Kuvat: Ville Vimpari

Junior Winner!!!!!

Olisiko Kempeleen reissu voinut mennä enää paremmin? Ei sitten millään!

Tadaa! Lauma on saanut ensimmäiselle jäsenelleen nimen peräpäähän tulevan tittelin! Saanko esitellä: uunituore Junior Winner DeLaSoul´s Jingle Jangle, JW eli tuttavallisesti Mörkö-Keiju!


kuva: Heikki Siltala

Mörkö tuli, näki ja voitti! Hieman alle kuukausi aikaa, viisi näyttelyä, viisi voittoa ja pieni läskipallo poimi tittelinsä kuin kypsän marjan. Tuomarien mukaan Mörkö voisi kroppansa puolesta olla Junior Wiineri, mutta kyllä he vain sitä pötkökropasta huolimatta niin kauniina ovat pitäneet, että kerta kerran jälkeen ovat laittaneet pienen paneeliin ja sille ääniä antaneet! Tuomareille iso kiitos, vaikkei heistä takuulla yksikään tätä blogia lue. :D

Niinpä siis Kempeleestä juhlittiin pitkin sunnuntaipäivää lähi-Shellin antimilla uutta titteliä, ja loistava päivä se kyllä olikin, kuten koko viikonloppu! Kaikki neljä kissaani, Mörkö, Mysti, Oi ja Velho saivat hienoja arvosteluja läpi viikonlopun. Etenkin Velho hurmasi tuomareitaan ihan urakalla, vaikka hävisikin TP:nsä ihan oikeutetusti tyypikkäämmälle Ozzylle molempina päivinä. Velho on kyllä sellainen kissa, että tuomarit joko rakastavat sitä tai kammoavat, kylmäksi se ei jätä! Standardistahan se on melkoisen kaukana, että ei sen pitäsi nelosluokassa enää sertiä saada, vaan niinpä on saanut ja on nyt yhden sertin päässä Supreme-tittelistä. Valmistujaisia saadaan odotella kuitenkin loppuvuoteen. Oi on samassa tilanteessa, ja kummankin valmistumista toivotaan marraskuun Isrokkiin. Kaksikolla on siis edessä pitkä ja ansaittu näyttelytauko, joskin ainakin Velho käynee turistina jossakin.

Jos lauantai oli Mörön Tärkeän Voiton vuoksi loistokas, oli sunnuntai sitä tuplasti!

Ensinnäkin Mörkösellä oli ihan TP-valinnasta alkaen tiukka kisa, vaikka flegmaattinen tuomari ei ainakaan omilla toimillaan sitä jännityselementtiä juuri luonut. Paneelissa menivät äänet tasan, ja olin ihan varma että voitto menee Tintin hienolle siniselle kasvatille, jolla on tosi hieno pää, piiiiiiiiiiitkä ja hoikka kroppa (vs. nti Läskipallo), ja joka muutenkin oli paljon isompi ja kypsemmän oloinen. Kolmas tuomari sitten kuitenkin valitsi voittajaksi Mörön, ties millä perusteilla, mutta hienolta tuntui hakea villisti kehräävä ja häntää onnesta pörheänä pitävä kakara paneelista. Vaan ei riemu siihen loppunut! Mysti oli paneelissa myös! Toki kastraattiurokset valittiin ennen pentuja, mutta halusin jättää parhaan viimeiseksi. Olen aivan hurjan ylpeä Mystistä, sillä se vihdoinkin voitti, ja vielä molemmilla tuomariäänillä! Olen niin valtavan ylpeä suklaastani! Se on minusta niin ihana poika, että tuntuu mahtavalta että tuomarit edes tämän kerran olivat kanssani samaa mieltä! :D Hyvää mieltäni lisäsi myös se, että viimeaikoina kehnosti näyttelyssä käyttänyt Mysti oli nyt enemmän oma itsensä. Mysti on myös ansainnut Kes-Kisiin asti ulottuvan taukonsa!

Mahtava viikonloppu siis, jos pelkkiä tuloksia katselee. Viikonloppu oli kerrassaan mainio myös muista syistä! Mirkan kanssa on aina ihan parasta matkustella yhdessä, ja Kempeleelle oli kokoontunut hauska porukka nelosen ihmisiä. Ei muuten loppunut juttu tai järjettömyyksille nauraminen kesken! Kempeleessä oltiin viime vuonna, ja silloin näyttely oli niin viihtyisä, että halusin sinne uudestaankin. Porok oli taas loihtinut ihanan toimivan, mukavan ja hurmaavan pikku näyttelyn, ja sinne tosiaan kannattaa ajaa Varkaudesta asti. Sanomattakin selvää että ensi vuonna lähdetään taas!

Murot ihan pihalla

Hellepäivän viilentyessä iltaan päätin kokeilla ulkoilua Murokissojen kanssa. Kokeilin jo aiemmin päivällä mitä Oi sanoisi ulkoilusta, mutta koska se ei yksinään kauheasti arvostanut touhua, päätin ottaa sille Nuudelin kaveriksi toista yritystä varten.

Nuudeli kurkkii boksissa, josko uskaltautuisi ulkoilemaan.


Oita ei pelota!


"Katso nyt, ei täällä ole vaarallista!"


Oin esimerkin rohkaisemana Nuudelikin uskaltautui ulos, ja yhdessä kaverukset tarkistivat, ettei vaara vaani

tuolla


taikka täällä.


Oin pitäessä vahtia, Nuudeli löysi sisäisen lampaansa ja laidunsi.


Nuudeli haukkasi palan jokaisesta ruohonkorresta, joka sen kuonon eteen ilmestyi.




Välillä laidunnettiin yhdessä.


Oi ehti myös tekemään hienoja poseerauksia ilta-auringossa:




Myös Nuudeli ilahdutti minua pantteriposeerauksella.


Lopulta parivaljakko päätti yhdessätuumin suunnata kotia kohti.


Ulkoilu ei tainnut kestää varttiakaan, mutta ainakin Murokissat saivat vähän uusia kokemuksia, ja Nuudeli massunsa täyteen ruohoa.

Eläkeläinen ja mahtimimmi

ISROK käyty ja koluttu!

Todella mukava näyttelyviikonloppu takana! Tuplajäät on mainio näyttelypaikka, ja on luksusta päästä näyttelystä kotiin yöksi!

Kaikki sertejä hakevat saivat sertinsä, ja Nuudeli valmistui tänään GIPiksi. Sitä juhlittiin samalla kun riemuttiin Mirkan Turon Supreme-titteliä. Hyvä Turo! Nuudeli on nyt eläkeläinen, ja jää Liskon kanssa kotiin nauramaan joka kerta kun muita pakataan boksiin. Tosin Lisko-rukka taitaisi haluta mukaan, sen verran usein sen saa ensin purkaa pois boksista saadakseen sinne mukaan lähtevä kissan sisälle. Nuudelilta ei näyttelyurallaan ihmeitä odotettu, mutta niin vaan sekin ehti olla kahdesti KPK. Hieno suoritus mustiaiselta! <3

Mörkö-Keijulle viikonloppu oli mitä mainioin. Pikkukissa ponkaisi paneeliin molempina päivinä, ja kumpanakin päivänä onnistui viemään voiton, vaikka velipoika Leo antoikin kovan vastuksen erityisesti tänään, kun äänet menivät tasan. Kolmas tuomari sitten ratkaisi pelin Mörkö-Keijun hyväksi, mutta tasapeli on oiva todiste siitä, ettei Leo ole mikään turha jätkä. Kyllä Mörkö on saanut käyttää jokaisen pisaran viehätysvoimaansa voittaakseen sen näinkin monta kertaa!

Mörkö-Keijulla on kyllä aivan upea näyttelyluonne! Ei pelkää, ei hermoile, vaan kehrää vaan ja nauttii huomiosta. Voittojen jälkeen se valokuvattiin sponsorin toimesta, ja ensimmäistä kertaa minun omistamallani kissalla nähtiin onnesta pörheä häntä! <3 Toivon todella, että sama luonne pysyy läpi elämään, että Mörkö on isonakin samanlainen huruuttelija. Miten ihanaa onkaan tuollaisen luonteen omaavan kissan kanssa harrastaa!

Ensi viikolla on edessä pitkä matka Kempeleelle. Viimevuotinen reissu oli niin mukava, että sitä odotamme innolla!

Laiska mikä laiska

Millään en ole saanut blogiin päivitystä vaikkei taatusti ole ollut mihinkään kiire. Kun ei vaan viitsi niin ei. Tänään kuitenkin piti antaa mojova potku omalle ahterille, että saisin aluilleen näyttelyvalmistelut. Isrokki häämöttää jo kuluvalla viikolla, ja häntiä on mukaan lähdössä melkein koko lauma. Vain Lisko Luikkunen jää kotiin, sen näyttelyt on näytelty. Turistiksi ehkä tohdin sen joskus tuoda, kunhan sattuu kohdalle sellainen näyttelyreissu että kantokykyni kestää yhden ylimääräisen.

Kaikki viisi mukaanlähtijää ovat käyneet ties missä kierimässä, jolloin jokaikisen turkki huutaa pesua. Aloitin pesu-urakan Oista, Mystistä ja Mörkö-Keijusta. Mysti oli tavalliseen tapaan helppo pestä. Sitä on lutrattu niin paljon ettei se jaksa enää riehua kun tietää ettei siitä ole hyötyä. Oikin oli suhteellisen iisisti, vaikkei se ole pesuja paljon kokenut. Pienimmäinen puolestaan päätti näin toisella pesukertaa kokeilla, josko juoksemalla jotenkin suihkun välttäisi. Kuten arvata saattaa, ei välttänyt.

Huomenna olisivat pyykkivuorossa sitten Nuudeli ja Velho, joskaan en ole vielä ihan satavarma, pesenkö Nuudelia. Luultavasti pesen, jos en muusta syystä niin siksi että pesen muutkin. Huomenna jatkuu myös nyppiminen, jota tänään jo Mystille menestyksekkäästi aloittelin. Viime kerrasta se pentele on vähintään triplannut niskassaan olevien valkoisten karvojen määrän, joten työmäärä on valtava. Lisäksi asiaan paneutumista odottaa Velhon kuuppa mustine karvoineen.

Työsarkaa siis riittää, mutta näyttelyyn on silti kiva taas lähteä! Erityisen kivaa on lähteä monen kissan kanssa, koska silloin riittää päiväksi enemmän puuhaa.

Isrokissa nähdään!

Erinomainen Eryn reissu

Jopas oli viikonloppu!

Hyvinkäälle suunnattiin sillä ajatuksella, että Mörkö-Keiju saa tutustua näyttelymaailmaan ja kerätä kokemusta. Kaveriksi pakattiin mukaan Velho, joka on pomminvarma matkustaja ja näinollen erinomainen esimerkki pienemmälleen, lisäksi sille teki hyvää vähän muistuttaa mieleen näyttelyhommia.

Aika makea asumus kavereilla, eikö?


Kävi ilmi, että Mörkö näyttikin esimerkkiä Velholle! Velho ei ole viime aikoina kovin aktiivisesti näyttelyissä käynyt, ja se näkyi. Reppanaa ujostutti Sturdissa kovin, eikä asiaa yhtään auttanut Deltta-puiden myyntipiste, missä puita pistettiin kasaan poran avulla. Märkö puolestaan ei hätkähtänyt mistään. Pinkissä pörräkarvapesässä oli ihanaa kelliä, samoin sylissä oli kivaa. Musta, "rubiinein" koristeltu asennepanta kannettiin myös reippaasti, vaikka sekin hökötys oli pennun päällä ensimmäistä kertaa. Tapahtui mitä tahansa, Möröstä kuului hurinaa. Koko ajan. <3

Mörkö-Keiju käyttäytyi kaiken kaikkiaan koko ajan kuin paraskin näyttelykonkari! Ainoa asia josta huomasi ensikertalaisen olevan asialla, oli koskematon hiekkalaatikko. Näyttelypäivän aikana Mörkö ei asioinut laatikossa kumpanakaan päivänä, onneksi hiekkis kelpasi hotellissa kuitenkin.

Mörkö ei stressaa


Tuomarin pöydällä Mörköä hurisutti kamalasti, ja sekä lauantain tuomari H.Hornell että sunnuntainen Kristiina Rautio yrittivät hurmaavan pikkukissan viedä mukanaan. Molemmilta reipas viiruhäntä sai ihanat arvostelut, ja kumpikin tuomari tykästyi pikkutyttöön siinä määrin, että tyrkkäsivät sen paneeliin.

Suloinen nokinenä, velipoika Leo hurmasi niinikään tuomarinsa kumpanakin päivänä, ja niinpä asetelma paneelissa oli läpi viikonlopun sama: vastakkain olivat sisko ja sen veli. Hönöilmeinen Mörkö-Keiju (ei sillä piuhat päässä yhdisty) sitten vei voiton molempina päivinä suureksi hämmästyksekseni. Etenkin lauantain paneeli oli piinaavaa katsottavaa, jännitti niin että meinasi jalat lähteä alta!

Leo ei turhia stressaa myöskään!


Hotelli oli siamilaisduon mielestä maailman paras keksintö! Siellä ne pistivät jalalla koreasti ja viihtyivät muutenkin mainiosti. Väsymyksen iskiessä mönkivät sitten kainaloon uinumaan. On kyllä mahtavaa matkustaa noin helppojen kissojen kanssa!

Joo, me ollaan helppoja. Kun nyt haluttiin olla. Ei ois ollut mikään pakko!


Velhokin sai sunnuntaina Kristiinalta sertinsä, nippa nappa. Toki tiedän itsekin ettei sille kovin kovasti kannata niitä sertejä enää nelosluokassa odotaa, joten olen tosi iloinen kun sellainen saadaan. Kristiina kommentoi Velholla olevan vähän turhan söpö ilme, ja oikeassa oli. Velhon ilme ei enää kauempana voisi olla siitä halutusta v-mäisestä ilmeestä! :D Mutta tätä nykyä Velho ei enää olekaan mikään varsinainen näyttelykissa. Se on maskotti, jonka tehtävä on tuoda ihmisille hyvää mieltä! Väkisinkin alkaa hymyilyttää kun katsoo sen hönttiä naamaa.:)

Nyt voi sitten hyvilä mielin jäädä odottelemaan seuravia näyttelyretkiä kun tietää, että Mörkö-Keijulle näyttelyreissut eivät suinkaan ole mikään mörkö, vaan hauska seikkailu!