sunnuntai 19. elokuuta 2012

Tiimejä


Onni on oma Lauma. Lauma on joukko kissoja, jotka elävät ja toimivat yhdessä. Ne ovat Lauma, mutta laumassa on myös pienempiä liittoumia. Sydänystäviä, sielunkumppaneita. Näin meillä.

Oi on Lauman kuningatar, ja sillä on merkittävät välit kaikkiin talouden kissoihin. Joihinkin silti läheisemmät kuin toisiin. Esimerkiksi lauman uusin tulokas, Marsupilami, on Oille Erityinen. Porukas ainoat täplikkäät kehittivät lämpimän ystävyyssuhteen ja Oin osalta ehkä äidillisenkin suhtautumistavan heti sen jälkeen kun Oi oli päässyt yli halustaan piestä uudesta, pienestä kissasta ilmat pihalle. Oi ja Marsu kulkevat nimellä Täplät, ja ne rakastavat toisiaan kovin. Ne nukkuvat yhdessä ja pesevät toisiaan, ja Marsu viettää paljon aikaa Oin vierellä. Niillä näyttää olevan oma pieni Täplikkäiden Kissojen Maailmansa, jonne ei muilla ole pääsyä.

Tässä kuvassa Marsunen on vielä aivan pieni kissa. Vaikka se on nykyään jo iso kollinrohjo, on se yhä Pieni, ja välit Oihin samat.

Kuningatar Oi on erityinen tukipilari myös kahdessa muussa parivaljakossa. Mörkö-Keijun kanssa ne ovat Tytöt, ja niillä on aivan omat juttunsa. Oi on huolehtiva, vakavakin isosisko, kun taas Mörkö on yksinkertaisen hilpeä ja elämään huolettomasti suhtautuvat pikkusisko. Kuten Marsunkin kohdalla, Oi pitää huolta nuoremmastaan. Tytöillä on rakastavat välit, ja hyvin usein ne nukkuvat yhdessä, Mörkösen kehrätessä tyytyväisenä. Mörkö on varsinainen sosiaalinen perhonen, ja liihottelee Laumassa kevyesti ympäriinsä ollen Ylin Ystävä kaikille jotka näyttävät sitä tarvitsevan, ja niillekin jotka eivät näytä. Mörkö on Sosiaalinen, ja se Rakastaa Kaikkia. <3


Oin tärkein kissa maailmassa on kuitenkin Nuudeli. Ne olivat Ensimmäiset, ja ne ovat sukua, ja tämä näkyy. Oi ja Nuudeli kulkevat yhteisnimellä Murot tai Murokissat (CornFlakesista vääntäen), ja niiden välinen ystävyys, luottamus ja rakkaus ovat kiveen kaiverretut. En kykene uskomaan, että noita kahta voisi mikään erottaa. Oin ja Nuudelin yhteistyö on saumatonta, ja ne ymmärtävät toisiaan täydellisesti. Kun aikanaan toinen lähtee sateenkaarisillalle ensimmäisenä, tulee menetyksestä jäljellejääneelle kova paikka. Nämä ovat ne kaksi, joiden soisin elävän ikuisesti.


Nuudeli muodostaa tiimin myös Mystin kanssa. Nämä kaksi kulkevat nimellä Tummat Pojat, tai Tummajaiset. Kyseessä ei varsinaisesti ole kissojen välinen liittouma, vaan otukset on ämpätty tiimiksi lähinnä sillä perusteella, että etenkään hämärässä valaistuksessa niitä ei äkkisiltään erota toisistaan. Toki Nuukulla ja Mystillä on historiansa. Kun Mysti oli pieni, Nuudeli rakasti sitä niinkin paljon, että Mystin hartiaseutu on edeleen täynnä valkeita karvoja. Poikien välit ehtivät tässä välissä olla kovinkin huonot Nuudelin kyllästyttyä hiljaiseen ja vaatimattomaan Mystiin, mutta suhteet on paikattu ja kissat ovat hyvissä väleissä keskenään ja nukkuvat tätä kirjoittaessani vierekkäin kiipeilypuussa häntien roikkuessa pesän ulkopuolella.

Tummajaiset mahtuvat sopuisasti yhdessä akvaarion päälle. Muille siinä ei tilaa juuri enää olekaan!

Entäs Lisko sitten? Se on aina ollut porukassa semmoinen irtonainen yksilö. Kahnauksien ja liittoumien aikoina Lisko on ollut Liittoutumaton, ja kellunut omassa kuplassaan hierarkian ulkopuolella. Kenelläkään ei ole koskaan ollut mitään sitä vastaan, ja Lisko tulee toimeen kaikkien kanssa. Se on Yleiskissa, luiskahtaa vaivatta porukkaan kuin porukkaan, ja hyväksytään aina mutinoitta kissakasaan, vaikka pesä olisikin jo täpötäynnä. Lisko monesti toimii myös rauhoittavana osapuolena. Jos vaikka kaksi kissaa on nahistellut keskenään ja ne pitävät närää toisileen, ne sopivat silti samaan pesään, jos Lisko on siellä myös. Koska Lisko ja Marsu ovat kooltaan porukan pienimmät, ne kulkevat yhdessä nimellä Pienet Pojat tai Pikkupojat.


Murokissat, Tummajaiset, Tytöt, Täplät, Pikkupojat. Vaikka porukka jakaantuu omalaatuisiin kuppikuntiin, ne muodostavat yhdessä Lauman. Laumassa ei ole tiukkaa hierarkiaa ja arvojärjestystä. Porukkaa johtaa kuningattaren arvovallalla Oi, oikeana kätenään Nuudeli. Muut kissat ovat enemmän tai vähemmän saman arvoisia keskenään, ja hierarkia elää koko ajan. Tavoitteenani on, että kaikki kissat ovat tyytyväisiä ja elävät stressitöntä, mukavaa elämää. Näytän siinä onnistuneen lopulta. Laumassa on ollut kriisinsä (itämaiset vs. maatukat, Lepakko vs. kaikki, Murot vs. Velho) ja kovat oppirahat on saatu maksaa. Opiksi on otettu. Tänä päivänä tunnen kissani läpikotaisin, ja tunnen niiden omituisuudet ja tarpeet. Osaan lukea lauman energioita, haistan ongelmat ennen kuin niistä tulee ongelmia ja selvitän ne. Osaan tämän, ja nyt se näkyy, lopulta. Kuusi kappaletta ilosia kissoja.

Minulla on ihana Lauma, joka toimii. Vuosikaudtn minua riivannut krooninen pentukuume äityy välillä häijyksi, mutta saahan sitä aina haluta vaikka mitä. Todellakin himoitsen vaikka minkä väristä ja mallista otusta itselleni, mutten tosissani. Tähän laumaan en tahdo tuoda ketään, tämä on nyt Tässä. Jos jossakin välissä tulee vastaan joku Pakko Saada-yksilö, sille on sitten yritettävä löytää sijoituskoti (näyttelykastraatille? No, miksei?). Kotiin ei ketään, täällä on tarpeeksi. Kaikille sydänystävä, lämmin massu johon päänsä kallistaa, ja aina riittää vielä joku syliinkin kehräämään. Täydellistä. Onni. <3 Vai eikö muka?