Näyttelykesä kuitattu

Viime viikonloppuna näyteltiin Kempeleellä, ja minun Laumani kesänäyttelykiertue on perinteisesti päättynyt siellä. Niin nytkin. Mukana olivat molemmat tytöt ja Marsu.

Taisi olla ensimmäinen kerta, kun ajelin Pohjoiseen itsekseni, mutta matka oli silti viihdyttävä. Jostakin syystä tykkään ajella sinne päin, ja keli oli aurinkoinen ja matka mukava. Alkumatkan ajelin reippaasti, kunnes yhytin Mirkan ja Kirsin ja ajelimme sitten peräkkäin perille saakka.

Lauantaina Marsu ja Mörkö-Keiju olivat pitkästä aikaa Elena Noskovan arvostelussa, Oi taas meni Yan Roca-Folchilla. Marsu sai mukavat arvostelut, huomautettavaa tuli vain korvista ja leuasta, tarkemmin sanottuna niiden puutteesta. Allekirjoitan tuomion, kun ei ole niin ei ole! Marsulaisen roikkopallit herättivät tuomarissa huvittuneisuutta, ja Noskova kehotti arvostelua valokuvannutta nappaamaan kuvan kulkusistakin! :D Serti tuli ilman miettimistä, ja kutsu TP-valintaan.

Mörön arvostelu oli myös perussettiä. Noskova edusti vaihteeksi sitä tuomarityyppiä, joka ymmärtää suklaatabbynaamion päälle jotakin ja kiitteli kovasti sen naamiota ja kontrastia. Täti tuomari on Mörkösestä ennenkin tykännyt, joten en yllättynyt pyynnöstä TP-valintaan, vaikkeivat kommentit olleetkaan perushuttua hohdokkaampia ja kissan hoikkuudesta tuli taas maininta.

Yanin ensireaktio Oihin oli suurieleinen hämmästyminen - silmät tekivät taas vaikutuksen. Oi ei tyypiltään vakuuttanut mitenkään ihmeemmin, mutta silmiin tuomarin piti palata arvostelun aikana useammankin kerran ja kehui niitä yleisöllekin. Täpliäisellekin valintakutsu!

Oin TP-valinta oli samaan aikaan kuin Mörön arvostelu naapuripöydässä, joten yrittäessäni seurata molempia yhtäaikaa, menivät molemmat aika pitkälti ohi. Yanin TP meni Tintin kauniille sininaamiokasvatille, joten Oin päivä oli ohi. Mörkö puolestaan voitti omassa valinnassaan Tintin hienon Tyynen olemalla elegantimpi.

Marsun TP olikin sitten varsinainen yllätys. Noskova jätti kollien nominoinnin viimeiseksi, kun ei erityisemmin ollut tykännyt kummastakaan ehdokkaastaan. Varsinainen jymypommi iski, kun assari ilmoitti että Marsu on nominoitu suoraan! Vastassa olisi ollut aivan upea punainen balineesi Ruotsista. Oli sitten pakko käydä ruotsalaisilta kysymässä, mikö ongelma Noskovalla oli heidän kollinsa kanssa kun jätti sen nominoimatta. Syy oli yllättävä: kissa oli hukannut pallinsa! Kollilla on implantti, ja omistajallekin oli tullut yllätyksenä, että kaikessa hiljaisuudessa kissa oli hukannut toisen pallinsa. Minulle tuli täysin uutena tietona, että implantin kanssa voi käydä noin. Tiesin kyllä kulkusten voivan kutistua kastraattikollin rusinoiksi, mutta että kadotakin? Aina sitä uutta oppii. Silti suunnittelen Marsulle implanttia jos se kolliksi alkaa. Pallien kaatoamisriski ei huoleta, sillä kastraattihan siitä kumminkin vielä tulee. Toistaiseksi mennään kumminkin ihan luomuna.

Paneelissa oli kastraattitytöissä siis siiamit vastakkain. Marsua vastaan taas tuli megamakea Sultsinoiden syssikolli ja poikien osalta paneelin tulos oli sillä selvä. Näinhän se menikin, eli Marsu pöllytettiin 2-0 ihan kuten pitikin, ja kollivoitto Kuopioon. Tyttöjen kohdalla menikin vääntämiseksi, eli tasapeli tuli! Mörön vastapeluri on minun silmääni hyvin harmoninen ja kaunis neito, kun taas Mörkö on pelkkiä koipia ja korvia. Tasapelitilannetta ratkomaan pyydettiin Satu Hämäläinen, ja aikansa puntaroituaan hän suureksi ihmeekseni sitten valitsi Mörön voittajaksi!

Sunnuntaina päästiin sitten ihan eri tuomareille, ja rämmin näyttelyyn jo valmiiksi tappiomielellä. Mörkö ja Marsu nimittäin menivät Pam DeLaBarille, joka ei Möröstä ole ennenkään tykännyt, joten kehuja ei ollut odotettavissa nytkään. Oi taas päätyi Charles Spijkerin pöydälle. Edellisen kerran kohdatessaan eivät tuomari eikä kissakaan pitäneet toisistaan, joten fiilis ei ollut turhan riehakas.

Marsu meni Pam DeLaBarille ensin, ja sai hurjasti kehuja. Erityisesti superlyhyt ja vartalonmyötäinen turkki sai tuomarin lausumaan ennenkuulumattomia ylisanoja! Muutenkin tuomari tykkäsi, joten serti tuli ilman kitinöitä, kuten myös kutsu TP-valintaan.

Pamin arvostellessa Mörön viime kesänä Eryssä ongelmaksi muodostuivat korvat. Vuoden mittaan tuomarin silmä oli vissiin tottunut Fifé-kissojen CFA-kissoja överimpiin korviin, ja Mörön korvista ei tällä kertaa tullut kitinöitä. Mukavan arvostelun Mörkö sai, ja kutsun valintaan.

Pamin valinnassa paneeliin meni kovastikin korvakkaita, joten selvästi tuomari oli niihin jo tottunut. Marsu jäi valinnassa viimeiseksi ihan ansiokkaasti, vaikka sai siinäkin tilanteessa hurjan paljon kehuja ja kiitosta. Mörkökin hävisi samalle Tyynelle, jonka lauantaina voitti. Mörön valinnan detaljit menivät minulta täysin ohi, sillä jälleen kerran piti lykätä kissa assarin esitettäväksi ja painua esittelemään Oita omalle tuomarilleen. Selvästikään Mörön ongelma eivät olleet tällä kertaa liian överit korvat, mutta se, mikä sitten oli, meni kyllä ohi. Villi veikkaus että turkki ja profiili, nehän ne Mörön pahimmat heikkoudet ovat.

Charles Spijker ei viime kesän Isrokissa tykännyt Oista lainkaan, eikä kissakaan siloin tykännyt tuomarista. Nyt Oi oli hienolla tuulella, mutta tuomari ei lämmennyt. Charlesin naama suunnilleen venähti kun lykkäsin kissani pöydälle, ja nopeasti hän tarkasti setelistä että jaa kunniamainintaa hakemassa, eiköhän tämä ollutkin sitten tässä. Pyysi kumminkin odottamaan lähellä, sillä arvostelisi toisen kastraattinaaraansa Oin perään ja ottaisi TP:nsä niistä heti. Vastaan tuli jälleen Tintin kasvatti, tällä kertaa cremenaamio simsku. Tuomari ei tykännyt siitä yhtään sen enempää kuin Oistakaan, ja tuntui olevan tuskastunut nelostensa surkeasta tasosta. Emmittyään aikansa kumman huonon pistäisi paneeliin, päätti sitten laittaa sinne Oin. Ei ollut kovin juhlavaa, ei, vaikka täpliäisen nominoinnista iloitsinkin.

Paneelissa sitten selvisi, kuinka eri linjoilla sunnuntain tuomarit olivat. Ainoastaan (muistaakseni) vain aikuinen kolli valittiin yksimielisesti, kaikkien muiden kohdalla sai Satu Hämäläinen taas ratkaista tasapelin. Oin ja Tyynen tasapeli jännitti minua hurjasti. Vastahan ne olivat Poh-Kisissa TP:ssä vastakkain, ja Michaen Edströn silloin niukasti kallistui Oin puolelle. Olin aika varma, että Satu valitsisi Tyynen, kunnes hän alkoi vertailla kissojen ilmeitä. Silloin muistin, että vastahan Satu Oiskin arvosteli toukokuussa, ja vaikka nominoikin silloin Mörön, korosti erityisesti miten upeat silmät Oilla oli. Näitä ajatuksia läpikäydessäni tuomari julistikin voittajaksi Oin! Huimaa!

Harmittaa hieman, että seurasimme paneelia sellaisesta paikasta, ettemme nähneet tuomareiden äänestämiä numeroita. En siis tiedä, kuinka tuomarit äänestivät Oi vs. Tyyne-tilanteessa. Charles kyllä inhoaa Oita siinä määrin, että epäilen ettei kumpikaan tuomari äänestänyt omaansa, mutta arvailen vain.

Porok veti näyttelyn taidolla ja tyylillä, ja sunnuntaina pääsin kotimatkalle jo puoli viideltä ja olin kotona kahdeksalta. Näyttelykesä on meidän osaltamme nyt kuitattu. Nyt pitäisi vielä jotain keksiä syksyyn, ehkä. Porokkiin suunnataan taas ensi kesänä!

Tarinaa Tallinnasta, ta-daa!

Viikonloppu hurahti kissailumielessä muilla mailla, eli kyseessä oli perinteinen ulkomaan sertien metsästys Tallinnasta. Reissusta tuli hyvin jännä jo viikkoja ennen alkamistaan, kun ihmiskokoonpano, auto, kuski ja hotellikin vaihtuivat tuon tuostakin ja viikkoa ennen reissua ei ollut mitään käsitystä keitä oli lähdössä, millä ja missä nukuttaisiin. Lopulliseksi kokoonpanoksi vakiintui sitten minä ja Mirka, Marsupilami, Nuudeli ja Mörkö-Keiju sekä Mirkalla mukana Kirsin Leo ja Ruu. Minua suuresti jännitti kuskiksi joutuminen, sillä en ole ikinä aiemmin ajanut Tallinnassa.

Reissu starttasi torstaiyönä klo 02.00, kun Kirsi tipautti Mirkan pihaan. Tetrismestari-Mirka pakkasi Pörrin ammattilaisen ottein, ja reissuun päästiin aikataulussa. Tiet olivat hiljaisia ja matka Helsinkiin oli tapahtumaköyhä lukuun ottamatta peuraa, joka hippaili tiellä lentokoneiden varalaskeutumispaikalla ilman että minulla kävi mielessäkään että pitäisi jarrutella, en siis ehkä ihan pirteimmilläni ollut! :D Otuksesta päästiin kuitenkin ohi ilman draamaa, ja olimme check-in jonossa pari tuntia ennen sen alkua. Odotusaika meni joutuisasti höpöttelemällä ja nauramalla muille autoilijoille (nähtiin mm. crocs+villasukat -yhdistelmiä sekä perinteisiä vyölaukkuja sun muita). Lopulta auto laivaan ilman jännittelyjä. Koska laivamme lähti niin aikaisin (klo 8), Mirka oli varannut meille hytin. Kipitimme siis sinne suoraan autokannelta ja painuimme pehkuihin. Silmät aukesivat seuraavan kerran vasta Tallinnassa, ja on sanottava, että nukkuminen on kovasti miellyttävä tapa matkustaa!

Tallinnan päässä pääsin sitten tutustumaan paikalliseen liikenteeseen, joka minua oli niin kovasti kammottanut. Mirka on oiva kartturi ja apukuki, ja ohjasi minut varmasti ja vakaasti hotellille, joka sijaitsi peräti toisella puolella satama-allasta! :D Kissat hotlaan ja ei kun ulos! Keli oli ihana, ja kuljeskelimme pitkin satamaa ja sen kauppoja ja kulutimme aikaa istuksimalla vailla kiirettä. Oikein mukava tapa viettää päivää! Illan tullen sitten takaisin hotellille ja nukkumaan, aamulla näyttelyyn.

Ilman Mirkaa en olisi näyttelypaikalle selvinnyt, vaikka siellä on jo lukuisia kertoja käynyt, sen verran monen mutkan takana se oli. Perille selvittiin kuitenkin hyvissä ajoin, eikä eläinlääkärintarkastukseen tarvinnut kerrankin jonottaa kauaa. Häkit pystyyn, kissat sisälle ja odottamaan, että jotain tapahtuisi. Marsu ja Mörkö kävivät lauantaina Martin Kabinan pöydällä, joka olikin tiukka setä. Marsu sai kehuja, mm. turkki oli täydellinen, mutta silmienväri oli tuomarille ongelma. Serti tuli ongelmitta ja Marsusta näin Lauman eka International Champion, mutta Kabina varoitteli että silmienväristä voi tulla ongelmia ylemmissä luokissa. Tämä ei ollut minulle uutinen, toivoisin itsekin sille kissalle parempaa silmienväriä vaikka ne vihreät ovatkin, ja sitä näyttelytetään nyt pallien kanssa niin pitkälle kuin se pääsee, joka toivottavasti olisi GICiksi asti, Supremesta en uskalla vielä haaveilla. Marsua oli vastassa punanaamio siamilainen surkeimmilla pointeilla ja silmienvärillä mitä olen hetkeen nähnyt. Kabina tuntui jo vähän suunnittelevan Marsun nominointia kunnes näytti muistavan ettei hänen ole pakko nominoida kumpaakaan, eikä niin sitten tehnytkään. Hyvä juttu minusta! Jos kissat eivät tuomarin mielestä ole sen tasoisia, ei minusta pidä nominoida jotain niistä ihan vain siksi että olisi paneelissa kilpailua. Marsu sai sertinsä ja tittelinsä, joten olin enemmän kuin iloinen!

Mörkösen arvostelu oli minulle aika mysteeri. En saanut tuomarin mutinoista tolkkua puolistakaan, vain siitä että kissa on (taas) laiha (kunpa se olisi ahneempi!) ja että sillä on loistavat pointit. Mörkö oli tuomarinsa ainoa kastraattinaaras, mutta en oikein saanut selvää, mitä Kabina sanoi nominointia koskien. Koska tuomari kuitenkin sanoi sen hymyillen, oletin kissan olevan TP. Iltapäivällä löytyikin sille paneelihäkki, joten arvaus osui oikeaan!

Nuudeli kävi sitten Marina Vinkelin pöydällä. Snuu oli pitkästä matkasta huolimatta loistavalla tuulella ja puski kaikkea, ja Vinkel kehuikin sen luonnetta kovasti, ja tykkäsi pojasta muutenkin. Kutsu tuli TP-valintaan, jonka ennustin läpihuutojutuksi, kun vastaan tuli Mörön veli, hieno syssipoika Leo. Kyllä minulla leuka tipahti kun Vinkel nominoi suitsaitsukkelaan Nuudelin niistä kahdesta! Oli myöhemmin pakko käydä kysymässä tuomarilta että miksi ihmeessä hän noin valitsi, minusta kun TP meni vika osoitteeseen. Tuomari totesi, että hänen mielestään musta oli tänään harmonisempi. Olin vain että aha.

Pohdimme jo aamulla luetteloa lukiessamme, mitä mahtaisivat tehdä, jos nelosen paneelissa tuomariäänet menisivät tasan, kun koko näyttelyssä oli tasan kaksi neloskategorian oikeudet omaavaa tuomaria. Tämä selvisi, kun nuorten äänissä tuli tasapeli kun vastakkain olivat Katin Pikku-Kati ja paikallinen suklaanaamio. Voittaja arvottiin! Nuorissa voiton vei arvalla se paikallinen simsku, melko hohdokasta. Uroksissa BIS oli automaattisesti Kirsin Ruu, koska Kabina ei vaivautunut nominoimaan ketään, kuten ei nominoinut aikuista naarastakaan. Eipä sillä, ei minun Marsupilamistani olisikaan hienolle mustalle vastusta ollut! <3 Nuudelin kisa jännitti hirmuisesti. Vastakkain olivat Nuudeli ja Saran hieno hopeatiketti Garik. Olin varma että Garikille menee kun Nuudeli on mitä on, mutta yllätys oli melkoinen kun musta perkele vei molemmat äänet! Nuudeli oli aikanaan BIS ensimmäisellä Tallinnan matkallaan. Oikein sopivaa, että se oli sitä myös viimeisellään. Rakas Musta! <3 Mörköä vastassa oli suomalainen tabbynaamiobalineesi, jonka Vinkel oli saatellut paneeliin sanomalla ”katsotaan miten se sitten pärjää noine karvoineen” (Reilukerhosta, terve!). Vinkelin epäilyt balineesin menestyksestä osuivat oikeaan, Mörkö vei potin 2-0!

Lauantaina kisattiin Baltic Wave Cup, joten kaikki BIS-voittajat jäivät vielä oman kategoriansa Best of Best-kisaan, joiden voittajat sitten kisaisivat näyttelyn BOB-tittelistä ja Baltic Wave Cup-pystistä. Nelosten kohdalla ei sitten voittajaa saatu, sillä äänet menivät tasan simskunuoren ja Nuudelin (!!!!!!!!) välillä, ja siinä kohtaa ei onneksi sitten alettu arpomaan. Niinpä näyttelypäivä oli meidän osaltamme ohi.

Fifé-näyttelyn kanssa samaan aikaan, samassa hallissa, oli myös WCF-näyttely, joka tuli ihan totaalisena yllätyksenä, kun Felix ei ollut sitä mitenkään mainostanut. Sara sai Ljubansa livautettua kisaan mukaan jälki-ilmoittautumisella, ja pääsimme seuraamaan suurella mielenkiinnolla taas uuden kattojärjestön näyttelyä. WCF-näyttelyitä ei Suomessa ole suureksi harmikseni, sillä olisi mukavaa sitä kokeilla. Toisin kuin TICAssa tai CFA:ssa, WCF:stä saa ihan arvostelusetelin ja siellä nähtävästi tungetaan palkintoja kaikille joka välissä. Homma hoidettiin venäjäksi ja viroksi, joten olimme kaikki ihan pihalla, mutta kuuliaisesti taputimme oikeissa paikoissa. Ljuba menestyi upeasti ja putsasi pöydän Nuorten Erikoisringissä (vaimikäsenytoli), onnea Sara!

Näyttely venyi myöhään ja hotellilla olimme puoli kahdeksan tienoilla. Rimistä vähän evästä ja nukkumaan. Sunnuntaina meillä olivat samat tuomarit, ja pirunmoinen kiire, kun laiva lähti jo klo 16. Pitivätkö tuomarit kiirettä? No ei. Kello tuli kaksi ja arvostelut jatkuivat, vaikka lauantaina meille lupailtiin että koko näyttely olisi kolmeen mennessä ohi. Tuomareita alettiin hoputtamaan ja muut saivatkin hommansa valmiiksi, paitsi Kabina. Kabina arvosteli vielä kaikessa rauhassa ja kiireettä, kun paneelia alettiin suomalaisvoimin kasaamaan. Me emme valitettavasti ehtineet jäädä paneeliin kisaamaan vaikka sekä minulla että Mirkalla oli kaksi TP:tä, sillä laiva ei odota. Harmitti kyllä!

Mörön arvosteli sunnuntaina Marina Vinkel, ja kaikki oli hienoa ja very good ja super, ja TP napsahti saman tien. Myös Marsu kävi Vinkelin pöydällä, ja täti tykkäsi siitä paljon enemmän kuin Kabina. Silmissä ei ollut huomauttamista ja hieno poika muutenkin, vain vähän pitkä turkki (no ei ole, minusta) ja korvat saisivat olla isommat. TP:ssä tuli vastaan se lauantainen simsku. Tuomari selitti sen omistajalle pitkällisesti jotain venäjäksi, ja nominoi sitten Marsun. Olisihan se ollut kiva englanniksikin kuulla kun ei tuo venäjä minulta luonnistu, mutta TP on TP. Olen Marsusta kamalan ylpeä! IC ja TP samana viikonloppuna! Se nyt on päivänselvää, ettei Marsusta tule ikinä kategoriavoittajaa. Siksi onkin hienoa, jos joku sen joskus nominoi. Rakas Pupuankka! <3

Nuukku kävi Kabinalla, joka tykkäsi siitä kovasti ja totesi sen näyttävän vaaralliselta mutta olevan ihana luonteeltaan. TP meni tällä kertaa oikeaan osoitteeseen, eli Leolle. Nuudelin arvostelusta jäi tosi hyvä mieli, mukavaa että niin vanhan mallinen ja vaatimaton kissa saa niin paljon kehuja!

Paneelin alku venyi ja venyi ja venyi, ja meille oli pian hyvin selvää, ettei sinne parane jäädä odottelemaan etenkin kun neloset olivat paneelissa taas viimeiset ja Kabina tosiaan vielä arvosteli paneelin alkaessa. Totesimme että nyt ei ehdi, ja säntäsimme tiehemme kissoinemme. Pörri lensi renkaat ulvoen läpi Tallinnan, kun oli pikkasen kiire laivaan. Ehdimme check-iniin juuri ajoissa, ja helpotuksesta huokaisten laivaan. Emme ehtineet edes ottaa kaikkia seteleitä tai leimoja! Onneksi Sara pystyi jäämään paneelin loppuun asti ja keräili meidän puuttuvat lappumme ja leimamme, suurkiitos siitä! Saran sunnuntai olikin hieno: Ljuba oli TP, Garik hienosti BIS ja cornari-rouva Lissu oli myös BIS, kuten lauantainakin. Huippu viikonloppu siis Saralla!

Kotimatka suoritettiin pikamarssia, ja olin kotipihassa 22.45. Urheasti koko päivän pidättäneet kissat kiidätettiin sisälle, ja Kirsi kävi noutamassa Mirkan viimeiselle pikataipaleelle kohti Kuopiota. Sitten, yhtä-äkkiä, matka oli ohi. Olimme kotona, arki edessä. Kiitos Mirkalle parhaasta matkaseurasta, ja Saralle, Teijalle ja Katille tavanomaisen loistavasta seurasta näyttelystä. Tällä kokoonpanolla on aina hauskaa!

Nyt viikko huilailua ja sitten Lauman viimeinen kesänäyttely, Porok. Mihis sitä sitten?