Murot ihan pihalla

Hellepäivän viilentyessä iltaan päätin kokeilla ulkoilua Murokissojen kanssa. Kokeilin jo aiemmin päivällä mitä Oi sanoisi ulkoilusta, mutta koska se ei yksinään kauheasti arvostanut touhua, päätin ottaa sille Nuudelin kaveriksi toista yritystä varten.

Nuudeli kurkkii boksissa, josko uskaltautuisi ulkoilemaan.


Oita ei pelota!


"Katso nyt, ei täällä ole vaarallista!"


Oin esimerkin rohkaisemana Nuudelikin uskaltautui ulos, ja yhdessä kaverukset tarkistivat, ettei vaara vaani

tuolla


taikka täällä.


Oin pitäessä vahtia, Nuudeli löysi sisäisen lampaansa ja laidunsi.


Nuudeli haukkasi palan jokaisesta ruohonkorresta, joka sen kuonon eteen ilmestyi.




Välillä laidunnettiin yhdessä.


Oi ehti myös tekemään hienoja poseerauksia ilta-auringossa:




Myös Nuudeli ilahdutti minua pantteriposeerauksella.


Lopulta parivaljakko päätti yhdessätuumin suunnata kotia kohti.


Ulkoilu ei tainnut kestää varttiakaan, mutta ainakin Murokissat saivat vähän uusia kokemuksia, ja Nuudeli massunsa täyteen ruohoa.

Eläkeläinen ja mahtimimmi

ISROK käyty ja koluttu!

Todella mukava näyttelyviikonloppu takana! Tuplajäät on mainio näyttelypaikka, ja on luksusta päästä näyttelystä kotiin yöksi!

Kaikki sertejä hakevat saivat sertinsä, ja Nuudeli valmistui tänään GIPiksi. Sitä juhlittiin samalla kun riemuttiin Mirkan Turon Supreme-titteliä. Hyvä Turo! Nuudeli on nyt eläkeläinen, ja jää Liskon kanssa kotiin nauramaan joka kerta kun muita pakataan boksiin. Tosin Lisko-rukka taitaisi haluta mukaan, sen verran usein sen saa ensin purkaa pois boksista saadakseen sinne mukaan lähtevä kissan sisälle. Nuudelilta ei näyttelyurallaan ihmeitä odotettu, mutta niin vaan sekin ehti olla kahdesti KPK. Hieno suoritus mustiaiselta! <3

Mörkö-Keijulle viikonloppu oli mitä mainioin. Pikkukissa ponkaisi paneeliin molempina päivinä, ja kumpanakin päivänä onnistui viemään voiton, vaikka velipoika Leo antoikin kovan vastuksen erityisesti tänään, kun äänet menivät tasan. Kolmas tuomari sitten ratkaisi pelin Mörkö-Keijun hyväksi, mutta tasapeli on oiva todiste siitä, ettei Leo ole mikään turha jätkä. Kyllä Mörkö on saanut käyttää jokaisen pisaran viehätysvoimaansa voittaakseen sen näinkin monta kertaa!

Mörkö-Keijulla on kyllä aivan upea näyttelyluonne! Ei pelkää, ei hermoile, vaan kehrää vaan ja nauttii huomiosta. Voittojen jälkeen se valokuvattiin sponsorin toimesta, ja ensimmäistä kertaa minun omistamallani kissalla nähtiin onnesta pörheä häntä! <3 Toivon todella, että sama luonne pysyy läpi elämään, että Mörkö on isonakin samanlainen huruuttelija. Miten ihanaa onkaan tuollaisen luonteen omaavan kissan kanssa harrastaa!

Ensi viikolla on edessä pitkä matka Kempeleelle. Viimevuotinen reissu oli niin mukava, että sitä odotamme innolla!

Laiska mikä laiska

Millään en ole saanut blogiin päivitystä vaikkei taatusti ole ollut mihinkään kiire. Kun ei vaan viitsi niin ei. Tänään kuitenkin piti antaa mojova potku omalle ahterille, että saisin aluilleen näyttelyvalmistelut. Isrokki häämöttää jo kuluvalla viikolla, ja häntiä on mukaan lähdössä melkein koko lauma. Vain Lisko Luikkunen jää kotiin, sen näyttelyt on näytelty. Turistiksi ehkä tohdin sen joskus tuoda, kunhan sattuu kohdalle sellainen näyttelyreissu että kantokykyni kestää yhden ylimääräisen.

Kaikki viisi mukaanlähtijää ovat käyneet ties missä kierimässä, jolloin jokaikisen turkki huutaa pesua. Aloitin pesu-urakan Oista, Mystistä ja Mörkö-Keijusta. Mysti oli tavalliseen tapaan helppo pestä. Sitä on lutrattu niin paljon ettei se jaksa enää riehua kun tietää ettei siitä ole hyötyä. Oikin oli suhteellisen iisisti, vaikkei se ole pesuja paljon kokenut. Pienimmäinen puolestaan päätti näin toisella pesukertaa kokeilla, josko juoksemalla jotenkin suihkun välttäisi. Kuten arvata saattaa, ei välttänyt.

Huomenna olisivat pyykkivuorossa sitten Nuudeli ja Velho, joskaan en ole vielä ihan satavarma, pesenkö Nuudelia. Luultavasti pesen, jos en muusta syystä niin siksi että pesen muutkin. Huomenna jatkuu myös nyppiminen, jota tänään jo Mystille menestyksekkäästi aloittelin. Viime kerrasta se pentele on vähintään triplannut niskassaan olevien valkoisten karvojen määrän, joten työmäärä on valtava. Lisäksi asiaan paneutumista odottaa Velhon kuuppa mustine karvoineen.

Työsarkaa siis riittää, mutta näyttelyyn on silti kiva taas lähteä! Erityisen kivaa on lähteä monen kissan kanssa, koska silloin riittää päiväksi enemmän puuhaa.

Isrokissa nähdään!

Erinomainen Eryn reissu

Jopas oli viikonloppu!

Hyvinkäälle suunnattiin sillä ajatuksella, että Mörkö-Keiju saa tutustua näyttelymaailmaan ja kerätä kokemusta. Kaveriksi pakattiin mukaan Velho, joka on pomminvarma matkustaja ja näinollen erinomainen esimerkki pienemmälleen, lisäksi sille teki hyvää vähän muistuttaa mieleen näyttelyhommia.

Aika makea asumus kavereilla, eikö?


Kävi ilmi, että Mörkö näyttikin esimerkkiä Velholle! Velho ei ole viime aikoina kovin aktiivisesti näyttelyissä käynyt, ja se näkyi. Reppanaa ujostutti Sturdissa kovin, eikä asiaa yhtään auttanut Deltta-puiden myyntipiste, missä puita pistettiin kasaan poran avulla. Märkö puolestaan ei hätkähtänyt mistään. Pinkissä pörräkarvapesässä oli ihanaa kelliä, samoin sylissä oli kivaa. Musta, "rubiinein" koristeltu asennepanta kannettiin myös reippaasti, vaikka sekin hökötys oli pennun päällä ensimmäistä kertaa. Tapahtui mitä tahansa, Möröstä kuului hurinaa. Koko ajan. <3

Mörkö-Keiju käyttäytyi kaiken kaikkiaan koko ajan kuin paraskin näyttelykonkari! Ainoa asia josta huomasi ensikertalaisen olevan asialla, oli koskematon hiekkalaatikko. Näyttelypäivän aikana Mörkö ei asioinut laatikossa kumpanakaan päivänä, onneksi hiekkis kelpasi hotellissa kuitenkin.

Mörkö ei stressaa


Tuomarin pöydällä Mörköä hurisutti kamalasti, ja sekä lauantain tuomari H.Hornell että sunnuntainen Kristiina Rautio yrittivät hurmaavan pikkukissan viedä mukanaan. Molemmilta reipas viiruhäntä sai ihanat arvostelut, ja kumpikin tuomari tykästyi pikkutyttöön siinä määrin, että tyrkkäsivät sen paneeliin.

Suloinen nokinenä, velipoika Leo hurmasi niinikään tuomarinsa kumpanakin päivänä, ja niinpä asetelma paneelissa oli läpi viikonlopun sama: vastakkain olivat sisko ja sen veli. Hönöilmeinen Mörkö-Keiju (ei sillä piuhat päässä yhdisty) sitten vei voiton molempina päivinä suureksi hämmästyksekseni. Etenkin lauantain paneeli oli piinaavaa katsottavaa, jännitti niin että meinasi jalat lähteä alta!

Leo ei turhia stressaa myöskään!


Hotelli oli siamilaisduon mielestä maailman paras keksintö! Siellä ne pistivät jalalla koreasti ja viihtyivät muutenkin mainiosti. Väsymyksen iskiessä mönkivät sitten kainaloon uinumaan. On kyllä mahtavaa matkustaa noin helppojen kissojen kanssa!

Joo, me ollaan helppoja. Kun nyt haluttiin olla. Ei ois ollut mikään pakko!


Velhokin sai sunnuntaina Kristiinalta sertinsä, nippa nappa. Toki tiedän itsekin ettei sille kovin kovasti kannata niitä sertejä enää nelosluokassa odotaa, joten olen tosi iloinen kun sellainen saadaan. Kristiina kommentoi Velholla olevan vähän turhan söpö ilme, ja oikeassa oli. Velhon ilme ei enää kauempana voisi olla siitä halutusta v-mäisestä ilmeestä! :D Mutta tätä nykyä Velho ei enää olekaan mikään varsinainen näyttelykissa. Se on maskotti, jonka tehtävä on tuoda ihmisille hyvää mieltä! Väkisinkin alkaa hymyilyttää kun katsoo sen hönttiä naamaa.:)

Nyt voi sitten hyvilä mielin jäädä odottelemaan seuravia näyttelyretkiä kun tietää, että Mörkö-Keijulle näyttelyreissut eivät suinkaan ole mikään mörkö, vaan hauska seikkailu!

Kukkaistyttö

Mörkö-Keiju rakastaa kukkahuiskaa kovasti!

"Se on kiva huiska."


"Laitan tassun päälle niin Lisko ei saa sitä!"


"Leikin sillä yksin, koska se on minun!"




"Minun!"


"Miksi kyttäät siinä? Minulle sanottiin että tämä ostettiin yksin minulle, siispä se on minun etkä sinä saa sitä."


"Vien sen sitten pois."


"Kauas pois."


"Turha seurata! Piilotan sen!"


Oi seurasi menoa pörrökarvapesästä, eikä näyttänyt järin vaikuttuneelta.


Myöhemmin termiittipentu näytti kyseiselle pesällä, kuka täällä määrää.