Rurokista on kotiuduttu jotakuinkin kaikissa ruumiin ja sielun voimissa.
Matka meni paaaaaljon paremmin kuin osasin ikinä toivoakaan. Mystillä piti olla sertikisa, jota pelkäsin kuin ruttoa koska pian olisi lähtö Tallinaan ja ne sertit olisi hyvä saada suunnitelmien mukaan. Helpotus oli valtaisa, kun näyttelypaikalla tajusin ettei kilpakumppani, jonka Mysti URKissa voitti ainoastaan tuurilla, ollutkaan paikalla! Kisaa ei siis ollut, mikä pelasti koko viikonlopun.
Lauantaina Mystin arvosteli Eva Wieland-Schilla, joka on yksi lempituomareistani. Itse arvostelusta en saanut mitään irti, sillä täti ei kommentoinut kissaa oikein mitään, eikä arvostelusetelissäkään montaa sanaa ollut. Tuli vähän fiilis, ettei tainnut kauheasti Mystistä arvostaa. No, mieli oli hyvä siitä huolimatta, sillä se serti saatiin ja se oli pääasia.
Mysti sai kuitenkin kutsun TP-valintoihin. Kun katsoin sitä seuruetta jossa se esiintyi (työnsin venkoilevan ja rimpuilevan kissani Mirkalle esitettäväksi, koska Mirkalla se VENYY), totesin että tässä ei taida kauaa mennä, kun vieressä komeili maailmanvoittajakissa. Järkytys oli suunnaton kun tuomari totesi maailmanvoittajasta että on liian extreme. Mietin siinä sitten kuumeisesti että jos se ei muka tuota nominoi, niin mikä näistä muista sitten on paras? Minun makuuni Twix ei ole yhtään liian extreme, vaan just nami, ja olisin itse nominoinut sen silmänräpäyksessä! En hetkeäkään uskonut TP:n olevan ainakaan Mysti, koska arvostelu meni miten meni. Wieland-Schillapa kuitenkin meni ja nominoi Mystin, ja hyvä että pysyin edes tolpillani siinä vaiheessa. Tuomari näki epäuskon naamastani ja katsoi parhaaksi selittää minulle miksi hän Mystin nominoi, ja siinä vaiheessa sieltä niitä kehujakin tuli oikein reippaasti!:) Pakko kyllä sanoa, että siinä Mirkan venyttämänä, oikeasti pitkänä ja eleganttina (puoli, joka Mystistä ei kotioloissa koskaan näy, kuten ei myöskään minun venyttämänäni), Mysti oli valtavan kaunis ainakin omissa silmissäni.
Paneelissahan Mysti hävisi totuttuun tapaan, tällä kertaa kauniille Maolle, joka voiton ansaitsi. Tosi hienoa silti, että reissulla jolta ei pitänyt välttämättä saada edes sertejä, Mysti ylsi paneeliin asti!
Hotellissa kävi selväksi, että Mysti ei enää koskaan matkusta yksin. Sillä oli selvästi kamala ikävä kavereitaan! Mysti kutsui muita kissoja, ja kävi vähän väliä hakemassa minulta lohdutusta. Pieni ressu, se tarvitsee mukaansa ystävän, jonka pörröiselle massulle voi päänsä kallistaa. Onneksi rakas lepardihiiri lohdutti pientä ja tarjosi ajankulua.
Sunnuntaina Mystin arvosteli Michael Edström. Oli totaalisen outoa, että oma kissa oli ensimmäisenä arvosteluvuorossa! Sitä kun on tottunut siihen, että neloset ovat vuorossa joskus iltapäivällä ja silloin omat kissat loppupäässä arvostelua. Kiisseli oli selvästi paremmalla tuulella kuin lauantaina, jolloin kaikki kissat olivat enemmän tai vähemmän huonoja. Tuomari tykkäsi Mystistä kovasti, ja erityisesti sen kropasta ja turkista. Turkki oli kuulemma niin upea kuin vain voi toivoa, ettei se voisi olla enää yhtään parempi. Ehkä laitan Mystille silkkitippoja toistekin! :D Arvosteluseteli oli luultavasti paras minkä Mysti on koskaan saanut, ja sitä on ilo lukea! TP-valinnassa ei enää pärjätty, mikä ei haitannut yhtään, kun hieno arvostelu lämmitti mieltä.
Sunnuntaina tapasin kolme Mystin pennuista! Suloisia pieniä! Hienoja kakaroita Mysti on kyllä tehnyt, pakko sanoa. Korvat turhan korkealla kyllä, mutta muuten tosi hienoa, ja kolmikosta yhdellä oli tosi tosi hieno pää, vau! Pentujen ensiesiintyminen näyttelyssä toi Mystille mahdollisuuden siitosluokkaan, ja Mysti sen sitten voittikin. Tosi mahtavaa että Mystille edes yksi siitosluokka saatiin! Olisi hienoa saada vielä toinenkin joskus.
Epäonniseksi ja surkeaksi etukäteen ennustettu näyttelymatka ei ollut mitään sinne päinkään. Mysti pärjäsi hyvin, myyntipöytiä oli kivaa kierrellä kuten aina, ja tuttujen kanssa oli ihan parasta höpöttellä niitä näitä ja nauraa tyhmille jutuille. Se tässä näyttelytouhussa parasta lieneekin!
