Taulapäät Tallinnassa, eli näyttelyreissu ulkomaiden suuntaan

Allekirjoittanut naputtaa tätä klo 01.20 yöllä, heti kotiuduttuaan reissusta. En malttanut jättää blogin päivittämistä myöhempään, sillä pää suorastaan surisee kuluneen viikonlopun pöljäilyjä. Matkarapsaa luvassa siis, alkaen NYT. Ja on muuten pitkä!

Koko reissu alkoi pirun lupaavasti Saran torstaina soittaessa että soitapa Susi-hotelliin, ovat ylibuukanneet sen hotellin ja meidät siirretään. Ei kun puhelinta käteen ja soittoa etelänaapuriin. Joo, täyttä on, sori sori, milläs nimellä sun varaus olikaan? Oho, ei löydy! Hetken kaivamisen ja nimen tavaamisen jälkeen se varaus sitten löytyi, ja minulle kerrottiin että hotelli Tsingeliin pitäisi mennä. Ihan sama, kunhan on katto päänpäällä, sopii. Eipä mennyt montaa tuntia kun Sara soittaa taas: joo ei kun me päästään sittenkin Susi-hotelliin! Aha, selvä.

Perjantaiaamuna Mirka pörrää pihaan ja Pörri starttaa kohti Lahtea. Tuomarijakoa on kirottu jo viikon päivät, sillä sattuivat tismalleen samat tuomarit kuin kaksi viikkoa aiemmin Rurokissa, Sidorova ja Vinkel. Tuomareista jaksettiin marista matkalla Lahteen pitkä tovi, toki Mirkan kanssa juttu polveili tyypilliseen tapaan aihepiiristä toiseen sujuvasti.

Perillä Lahdessa odotti Sara ja autonvaihto, Pörri kun ei ole tippaakaan sovelias kulkuneuvo reissuun jossa on boksikaupalla kissoja, laukuittain tavaraa, ja laatikko laatikon jälkeen viunaa. Farkkumallin Ooppeli palveli siinä tarkoituksessa huippuhyvin, etenkin kun Sara on peto pakkaamaan! Ei kun kamat kyytiin ja matkaan.

Satamassa oltiin ihan aikataulun mukaan. Ei kun auto laivaan ja sitten itse laivalle pyörimään. Varsinainen shoppailu jätettiin Tallinnan päähän, mutta hotellinapostettavat hankittiin laivalta. Muuten lyhyt ylitys kului kuten arvata saattaa: pölöttäen.

Tallinnan päässä onnistuttiin pienen maisema-ajelun jälkeen osumaan hotelliin, ja onpa sanottava, että Susi-hotellissa on taso laskenut siitä, kun minä siellä viimeksi kaksi vuotta sitten olin. Ensimmäisenä huoneessani huomasin suihkusaippuan valuneen suihkun lattialle, ja koska se oli punaista, suihku näytti siltä kuin siellä olisi tapettu joku. Kylppäristä puuttuivat kylpypyyhkeet, eikä ilmastointi toiminut (koska ei ole kesä, sanottiin respassa). Parasta oli, kun löysin edellisen asukkaan eväät, leipää ja makkaraa, jääkaapista. Melko luksusta.

Kun kissat oli saatu asettumaan huoneisiin, paineltiin kaupungille. Ensin haukkaamaan evästä Rossoon, jossa oli vieläkin huonompi palvelu kuin mihin suomalaisissa Rossoissa on totuttu. Ensimmäiset 45 min tarjoilijat tehokkaasti ignoorasivat meidät, kunnes puuhanainen Sara kävi sanomassa että olis muuten Tosi Kiva tehdä tilaus jo. Kun tilaus oli tehty, ruoka tuli nopeasti ja oli hyvää, mutta nopeasti kävi kaikki muukin. Kun Mirka ja Sara olivat jo syöneet, tuli tarjoilija keräämään astiat pois ja ottamaan jälkiruokatilausta - minun vielä syödessäni! Tilasin siinä sitten jälkkärin minäkin, ja ahmin pääruokani pois ennen jälkkärin tuloa. Ruuan jälkeen kipitimme Prismaan ostoksille. Mukaan lähti pientä syötävää hotelliin, kuten sämpylöitä, limua ja keksiä, sekä reissun alkoholituliaiset.

Ostosreissun jälkeen kamat taas huoneeseen, ja hotellin baariin siiderille. Siideri oli hyvää ja hujahti tukkaan mukavasti, ja baarissa tuli räkätettyä kaikelle mahdolliselle alkaen pokémonien ja digimonien eroista päättyen laivojen suorittamiin liikkeisiin. Illan päätteeksi lopulta huoneeseen, jossa odottivat kissojen syömät sämpylät. Pikasiivous, suihkuun ja unille.

Lauantaiaamuna löysimme näyttelypaikalle ongelmitta, ja koska olimme ajoissa, ei eläinlääkärintarkkiin jonottaminen ollut yhtä tuskaista kuin mitä se Tallinnassa yleensä on. Mörön ja Marsun arvosteli Natalia Sidorova (taas!), ja Mysin Sara Viuha, joka oli minulle uusi tuttavuus. Sidorovan arvostelut yllättivät. Kun kaksi viikkoa aiemmin Mörkö oli ihan surkea, julisti tuomari nyt sen nähdessään: "I REALLY like this cat!". Okei joo. Samat viat siitä löytyivät kuin viimeksikin, mutta Mörkö oli tuomarinsa ainoa kastraattinaaras (niitä oli paikalla kokonaista kaksi, toinen oli Katin huippuhieno musta Sakura), joten se nominoitiin. Marsun arvostelu huvitti kanssa suuresti. Rurokissa se oli pentuluokassa liian pieni ja keskeneräinen, nyt kaksi viikkoa myöhemmin nuorten luokassa se olikin yhtä-äkkiä ihan sopivan kokoinen ikäisekseen ja muutenkin hieno. On se kiva miten kissa voi kahteen viikkoon kehittyä! :D Nuoria oli paikalla paljon, ja Marsu niistä nuorin, pienin ja tyypiltäänkin heikoin, niinpä se viskattiin tp-valinnassa ensimmäisenä pois. Ei haittaa, ei se kakara siellä ollutkaan kuin ex1:siä ja kokemusta hakemassa, sekä näyttäytymässä kasvattajalleen, joka tykkäsi kovasti siitä, miten poika kasvaa.

Sara Viuha sitten arvosteli Mystin, joka yllätti minut jälleen kerran käyttäytymällä pöydällä tosi kauniisti. Arvostelu oli rehellinen, ja olen siihen tyytyväinen. Serti tuli, ja kutsu tp-valintaan. Siellä oli vastassa Saran punanaamio Simo, joka on suloinen ja kiltti höppänä. Mystillä paloi käpy valinnassa, ja Viuha nominoi oikeutetusti Simon, josta oli muutenkin tykännyt enemmän kuin Mystistä. Hyvä niin, olisin väittänyt vastaan jos olisi yrittänyt minun räyhäävää läskipalloani paneeliin työntää!:D

Arvosteluja odotellessa sekä niiden jälkeen oli runsaasti aikaa jutella ja pöllöillä, ja tein tuttavuutta Saran hienon pienen Jeesus-lapsen kanssa, kyseessä siis pippurunen mikrokissa, cornish rex Raija. Ihana kapalo-otus ja pihisijä, ihan paras kikkurakissa!♥

Paneelissa Mörkö kisasi odotetusti Sakuraa vastaan, joka myös oli oman tuomarinsa ainoa kastraattinaaras. Lauantai oli Sakuran päivä, ja se voitti molemmin tuomariäänin mm. paremmalla ilmeellään. Tosi on, että Mörön sänkykamarisilmät (kuten Hanne-Sofie Sneum niitä kuvaili) eivät ihan vastaa kuvausta siitä v-mäisestä ilmeestä, joka itämaisilla ja simskuilla pitäisi olla! :D

Näyttelypäivä venyi pitkäksi, mutta päättyi lopulta. Ketään meistä ei huvittanut poistua hotellilta, joten aterioimme hotellin omassa ravintolassa,jossa palvelu oli taas omaa luokkaansa. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes pääruoka oli syöty ja oli aika tilata jälkkärit. Minulle ei tuotu ruokalistaa ollenkaan, vain Saralle ja Mirkalle, eikä minulta edes kysytty, ottaisinko jotain. Sinänsä ihan sama, kun päätin skipata jälkiruuan, mutta tyrmistytti kyllä jonkun verran miten näytin olevan siinä pöydässä näkymätön. Tilasin laskun ja painelin huoneeseeni täyttämään asiakaspalautelomaketta, ja saatte uskoa ettei palaute ollut aurinkoista.

Sunnuntaina uusi päivä. Kamat kasaan, aamiaiselle, kissat autoon ja menoksi. Kaikki neloset oli pöljästi työnnetty Marina Vinkelille, joten ainoat jännäyshetket koettiin tp-valinnoissa. Mysti oli minun kissoistani ensimmäisenä pöydällä. Se sai ensimmäistä kertaa elämässään moitteet silmienväristään, jossa ei oikeasti ole moitteen sijaa, paitsi Vinkelin mielessä. Muuten arvostelu oli ihan jees, ja kissa poikkeuksellisen hyväntuulinen. Serti ja tp-valintaan, jossa se hävisi (taas rähjäten) balineesi-Jesselle, joka oli lauantainakin BIS. Marsu kävi seuraavaksi, ja tuomari osasi hyvin huomioida kissan nuoren iän arvostelussaan, vaikka minusta on tarpeetonta kirjoittaa pennun setellin joka kohtaan että on kehittymässä. Totta kai se on kehittymässä, se on puolivuotias! :D Kiva arvostelu tuli joka tapaukseessa, ja kutsu tp-valintaan. Siellä Marsu oli taas kuudesta (!!!!) nuoresta nuorin, pienin ja huonoin, joten hyvillä mielin poistuimme ensimmäisenä jättäen isot kakarat kisaamaan keskenään. Taso oli muuten huiman kova!

Mörkösen esitti Mirka, pitkästä aikaa. Raitapää sai huiput arvostelut, ja Vinkel tykkäsi siitä kovasti. Mörön tp-valintaa jännitettiin kuitenkin eniten, sillä vastassa oli taas hieno Sakura. Jos lauantai oli Sakuran päivä, oli sunnuntai Mörkösen, ja se nominoitiin suitsaitsukkelaan. Se oli siten myös automaattisesti BIS. Hieno Mörkö!

Sunnuntain näyttellypäivä loppui sopivaaan aikaan, ja päästiin tekemään lähtöä laivalle. Viikonloppu oli kyllä hervoton! Tuli naurettua enemmän kuin aikoihin, tavattua uusia, kiinnostavia ihmisiä, nähtyä nätin miehen tahaton strippausesitys (uuh) sekä luotua uusia, jänniä kontakteja, joista ehkä joku kaunis päivä poikii jotakin. Jutut olivat parhaimmillaankin alaluokkaisia, mutta sitäkin riemastuttavampia. Kaiken lisäksi opiskelimme Laura Pullan meikkauskoulussa sekä lauantaina että sunnuntaina, ehkä siitä jotain jäi mieleenkin!

Kotimatka sujui kommelluksitta lukuunottamatta kissanpennun kakka- ja pissivahinkoja sekä teknistä vikaa, joka viivästytti laivasta poistumista puoli tuntia kun eivät saaneet autokannen lastausovia auki. Odotellessa läppä lensi ja auto raikui naurusta, keräsi ooppeli jonkun verran katseita...Kun lopulta päästiin pihalle, ajettiin pikapikaa ensin Lahteen, ja sieltä Pörrin kyydissä Varkauteen, josta Mirka jatkoi vielä Kuopioon. Kissat olivat rättiväsyneitä, paitsi Mirkan pieni punanaamainen kakara, joka sinnikkäästi kiljui Kuorttiin asti. Siellä se joutui Santun boksiin, ja ölähteli satunnaisesti aina Varkauteen asti. Veikkaanpa, ettei se ollut hiljaa viimeiselläkään etapilla.

Kotona, puoli yhden aikaan yöllä, bokseista purkautui kolmen rättiväsyneen ja voipuneen kissan sijaan kolme hyvin levännyttä ja energistä eläintä, jotka parhaillaan purkavat energiaansa. Juoskoot, allekirjoittanut kiittää ja kuittaa ja painelee nukkumaan.

Tämä Tallinnan reissu oli ihan parhautta, ja seura parasta ikinä. Kiitos tytöt!♥