Meillä odotetaan ♥

Lauma odottaa uutta jäsentään! Odotusta on takana jo ikuisuus, ja edessäkin vielä monta viikkoa, mutta loppusuoralla aletaan olla!

Itse asiassa olen halunnut tehdä tämän paljastuksen jo monta kertaa, mutten ole kehdannut kuitenkaan. Kuulemma ihan hyvin olisin voinut sen tehdä, kyllä kaikki jo ajat sitten älysivät pikku kissan nimestä kelle se on menossa, kun kuulemma kukaan muu kuin minä ei voi keksiä kissalle sellaista nimeä! :D

Meille on siis tulossa pieni Mörkö-Keiju, virallisesti DeLaSoul´s Jingle Jangle, SIA b 21. Jo on aikakin saada tänne toinen siamilainen, nythän Velho on ainoa sinisilmä täällä.

Mörkö-Keijuun päädyttiin mutkien kautta. Alun perin odottelin pentua Ruotsista, mutta niiden pentujen kasvaessa kävi ilmi, että ne jäävät turhan vaatimattomiksi. Sitten Mirka heitti minulle että ota tuo Jansku, jolla nimellä Mörkö-Keiju silloin tunnettiin. Kuvan nähdessäni rakastuin! Tokihan olin seuraillut kyseisen pentueen vaiheita tiiviisti jo aiemminkin, mutten ollut katsonut pentuja kertaakaan "sillä silmällä". Pieni siamilaistyttö hätkähdytti kauneudellaan, ja pitihän se minulle varata.

Toukokuun lopulla pieni raitanaama (miten riemuissani olenkaan sen väristä! Minä nimenomaan toivoin tabbynaamiota joko suklaana tai sinisenä, ja suklaana sen sain!) sitten toivottavasti saapuu meille. Ruokakuppi on valmiina, samoin ikioma kuljetusboksi pienelle. Ja seuraavaan Zooplussan tilaukseen saa jo lisätä penturuokia!!

Odottavan aika on ollut piiiiiiitkä ja yhä sitä riittää, mutta vielä nämä viimeiset viikot jaksaa. Onneksi Kuopio on lähellä, joten killliäsitä pääsee halutessaan tapaamaan. Toukokuussa sitten kotiin tulee tämä (kuva: Kai Kivilahti):

Ompelemisia taasen

Minulla on ihan liikaa vapaa-aikaa, kun ehdin väkerrellä kurjia käsitöitä. Tänään innostuin halvoista Jyskin vilteistä niin paljon, että hain niitä sylillisen ja ryhdyin ompelemaan.

Aikaiseksi sain päälliset Sturdin aluspatjoihin. Tulin ajatelleeksi että päällisiä on paljon helpompi pestä sottaisten kissojeni jäljiltä kuin itse patjaa. Punainen Sturdi sai ihan vain valkoiset päälliset patjoihinsa, uusi musta puolestaan sai mustat kalanruotokuvioiset.

Lisko esittelee uutta Sturdia ja alustaa:


Tekaisin myös uudet päälliset bokseihin. Jos vain suinkin mahdollista, uudet päälliset ovat jopa rumemmin ommellut kuin vanhat, mutta ainakin materiaali on nätimpää! Tuunailin uusia päällisiä turaamalla kuumaliimalla niihin kissankuvat peräpäähän.

Tältä ne näyttävät:


Pilkukkaat ovat "kesämallia", eli eivät peitä etuosaa yhtään.


Violetit taas ovat perinteisempää mallia.


Lopuksi taas perinteiseen tapaan täysin asiaankuulumaton kuva. Mysti on tässä niin onnellisen näköinen Velhon kainalossa ♥ :

Shoppailun autuutta ja vähän kissanäyttelyäkin

Tervehdys Helsingissä! PetExpo nähty taas!

Kävimme heittämässä kevyen yhden päivän reissun URKin näyttelyyn Helsinkiin, matkassa Nuukku ja Mysti. Menomatka sujui hernerokkasumussa sokkona ajellen, mutta hyvissä ajoin pääsimme perille silti ja koska kerrankin olimme ajoissa, ei tarvinnut jonottaa minnekään. Kävelymatka parkkipaikalta sisäänkäynille kirvoitti muutamia kirosanoja, me kun emme osaa matkustaa kevyesti.

Kun olimme asettuneet häkeille, tarkistin kiireesti luettelosta ettei Nuudelilla vain ole sertikisaa. Huokaisin helpotuksesta, ei ollut. Sitten tajusin kauhukseni, että Mystillä oli! Taivas mikä tuska siitä iski, ei ollut tullut villeimmissäkään unelmissani mieleen että sillä kissalla voisi olla sertikisa! Epätoivo valtasi alaa.

Koska arvosteluun oli aikaa, paransin mielialaani tuhlaamassa enemmän rahaa kuin olisi ollut viisasta. Tuli todettua, että se, joka väittää ettei rahalla saa onnea, ei tiedä mistään mitään. Shopattua tuli uusi boksi ja Mystille Tallinnaan kangaskassi, koska kovia bokseja en viitsi ottaa raahattavaksi sinne lainkaan. Lisäksi ostin siihen toiseen boksiin hienon pääkallopäällisen, ja itselleni iki-ihanan ja hävyttömän kalliin rannekorun. Kyllä näillä venyi jo suu virneeseen!

Näyttelyssä oli erikoista se, että raksunäytteitä sai kantaa kotiin niin paljon kuin pystyi kantamaan, ja ihmiset veivätkin niitä laatikkokaupalla. Itse tyydyin muutamaan pussiin, meillä raksuja syödään tosi vähän ja edellisiäkin on kilokaupalla kaapissa. Halutessani sieltä olisin kyllä saanut näppärästi vaikka vuoden tarpeiksi raksuja!

Shoppailun onnellistamana sitten rohkaistuin kantamaan kissat pöydälle. Mysti sai Martti Peltoselta hienot arvostelut, ja onnekkaasti Mysti sitten voitti sen sertikisan. Onnesta oli tosiaan kyse, molemmat suklaat olivat tosi samantapaisia ja samantasoisia, molemmat olivat yhtä tummiakin! Sama kisa otetaan uusiksi Rurokissa, saa nähdä riittääkö Mystin tuuri enää siellä. Jos nyt emme saa Mystille sertejä suunnitellussa aikataulussa, muuttaa se suunnitelmia vähän, muttei niin paljon että itku pääsisi. Yhden ulkomaanreissun joutuu sitten tekemään lisää, mutta tuleehan tuolla ravattua muutenkin, joten hällä väliä. Ei pidä ottaa harrastustaan liian vakavasti! Sen kuin vielä itsekin aina muistaisi! :D Mysti kävi TP-valinnassakin pyörähtämässä, muttei tuhatjalkaisesta ex-kollistamme ollut paremmalleen vastusta, ja hyvä niin. Ei sitä olisi paneelissakaan kukaan saanut venymään! :D

Nuudeli oli taas itse aurinko (lue: ei ollut). Kauheaa meteliä piti koko ajan, mutta niinhän se aina. Nuukku on ihan hupsu, hirveä uho päällä, muttei se ikinä tee mitään, venyykin nätisti. Sara Ojaniemi tykkäsi Nuudelista kovasti ja antoi sille varmaan parhaan arvostelun ikinä! TP-valinnassa käytiin häviämässä maailmanvoittajakissalle, joten ei paljon häviö harmita! :D

Kaiken kaikkiaan tosi kiva reissu! Näyttely oli kiva ja toimiva, ja messuilla riitti nähtävää. Kotimatkalla koki jalkoihin kaiken ravaamisen päätteeksi niin kovasti, että särky piti taltuttaa buranalla.

Täydellinen päivä!

Onko ihanampaa tapaa viettää päivää kuin hautautua pikkuruisiin kissoihin? Kävin taas kylässä Kuopion suunnalla, ja näpelöin pentuja sydämeni kyllyydestä! En oikeasti tiedä parempaa: pieniä vipeltäviä kissoja, vilkkaasti liikkuvia tassuja ja häntiä, pikkiriikkisiä uteliaita neniä ja yllättävän kovaäänistä kehräystä! ♥

Kamera oli mukana, tässä hieman kuvasaldoa!

Koko lauma syömäpuuhissa!


Ja tunkemassa suloiseksi unikasaksi:


Pienemmässäkin pesässä oli tungosta kerrakseen:


Tiikeripesässä käytiin oikein petomaiset painit! En ole ihan varma kenen nuo kirjavat tassut ovat, mutta vahvasti veikkaan Emiliä, joka terhakkana termiittinä häiriköi sisaruksiaan ja emoaan. Sillä pojalla riitti virtaa!


Kyllä tytötkin osaavat painia, mallia näyttävät Mörkö-Keiju ja Lana:


Ehkäpä vielä pari yksilökuvaa? Ensin sievä pieni Lana Lamppunen:


Ja söpönen pieni nokinenä, Leo Luppakorva!


Ehdoton suosikkini on kuitenkin tämä tässä, hieno pieni Mörkö-Keiju:


Mörköli iski silmääkin:


Viimeiseksi vielä pari kuvaa ylen fiksusta ex-kollistamme, joka on melkein ymmärtänyt miten pesiä kuuluu käytää! :D

On kivaa, on!


Liekö nukkumapaikalla väliä, kun kerran uni maittaa?

Hyvä Velho!

Kävimme tutustumassa TICA-näyttelyyn. Ei vakuuttanut. Koko hommasta jäi luu käteen: mitään käsitystä ei siitä saanut, mitä mieltä tuomari kissasta on, kun arvosteluseteliä ei kirjoiteta eikä tuomari puhunut arvostelun aikana tai muutenkaan juuri kommentoinut kissoja. Minulla ei ole mitään hajua, mistä ominaisuuksista tuomari Oissa ja Velhossa piti ja mistä ei. Lisäksi ruusukkeiden kanssa pihtailtiin, ainoastaan finaalissa palkitut saivat kotiinvietäväksi kammottavan kukalliset ruusukkeet, muut saivat nuolla näppejään, vaikka muita sijoituksia olisi sadellutkin.

Oi ei tuossa show:ssa menestynyt. Ilmeisesti tuomari haki pitkää ja hoikkaa kissaa, joten Oi edustaa TICA-näyttelyä varten ihan väärää tyyppiä, paksu kun on. Ensimmäisessä ringissä sen tulos oli Best of Color ja 2nd Best of Division, ei kutsua finaaliin. Toisessa ringissä Oi paransi hieman (tuomarilta jäi selittämättä, että miten ja miksi): Best of Color, 2nd Best of Division ja 3rd Best of Breed. Finaaliin ei taaskaan ollut asiaa, ja vaikka tulokset kuulostavat komeilta, ei niistä mitään jäänyt käteen, vaan ihan itse sai tulokset kirjata luetteloon tuomarihäkin päälle ladotuista lipukkeista.

Velho, tuo täydellisen hassun ja kummallisen näköinen siamilais-ufoni puolestaan yllätti. Ensimmäisessä ringissä sen tulos oli Best of Color, Best of Division, 3rd Best of Breed ja 3rd Best Shorthair Alter. Eli siis Velho oli finaalissa kaikista lyhytkarvakastraateista kolmas! Toinen rinki meni vielä paremin:Best of Color, Best of Division, 2nd Best of Breed ja 3rd Best Alter All Breeds, eli kaikkien rotujen kastraateista kolmas finaalissa! Oli muuten yllätys! Ei tuomari Velhostakaan mitään sanonut ääneen, mutta ilmeisesti se pärjäsi yksinomaan pitkän kroppansa ansiosta.

Oi ei siis palkintoja saanut, Velho sai kummaltakin finaalikeirrokselta ruusukkeet ja pienen lahjakortin Royal Caninille. Toisella kortilla hankin Liskolle penturaksuja lihotuskuuria varten, toinen jäi jemmaan. Ruusukkeet näyttävät tältä:



Räpsin muitakin kuvia! Alkuun Oi ja Velho eivät lainkaan halunneet osdallistua näyttelytouhuun, vaan mönkivät piiloon.

Eihän meitä näy täältä? Me ei olla IKINÄ käyty näyttelyssä!


Joko lopetetaan tämä pelleily, vai vieläkö nynnyillään?


Jo riittää! Me halutaan nähdä mitä tapahtuu!


Oi oli tyypilliseen tapaansa kunnon kyylä. Mitä täällä on?


Tai tuolla?


Häkkinaapurina ollut thai oli Oin kuikuilusta tavattoman kiinnostunut, ja olisi mielellään tullut sanomaan moi!

"Päivää, neiti! Käyttekö täällä usein?"


Oi ignoroi naapurinsa täysin. "Ihme tyyppi, mitä se oikein kuikkii tuolla?"


Ihan ilkeää tuollainen välinpitämättömyys Oilta! Naapuri oli kamalan kiltti ja näin sievä:


Lopuksi vielä Oin ja Velhon terhakka yhteistörötys. Kun me ollaan valppaita ja kiinnostuneita ympäristöstämme, niin!


TICA-näyttelyyn en lähde enää toista kertaa, kyllä tuo tuli jo nähtyä. CFA-näytelmä olisi vielä kokeilematta!

Nips naps!

Olo on nyt huoleton,
kas kollimme on palliton!
Roskiin Mystin pallit jäivät
tänään alkoi onnen päivät!

Tähän loppui merkkaus, poru!
Ei kukaan enää kissaa toru
kun ohitse on metelöinti
ja kollimainen elämöinti.

Elo kanssa kastraattien
on keveää kuin kelluminen.
Eivät turhaan huuda
tai ruokintaa missaa,
ohi hiekkiksen ei yksikään pissaa.
Auvoista on elämä,
kun on sylissä kissoja kerällä.

Tervetuloa kastraattikerhoon, Mysti! ♥

Runoratsuni ei pelkästään ontunut, vaan raahautui eteenpäin henkitoreissaan. Taitaa olla armelianta lopettaa se tähän!

Ompeluspompelus ja Nuudelin Prinsessapäivä

Näin Laihialla aivan upean "prinsessapesän", jota himoitsin vaan en raaskinut ostaa. Aikani pohdiskelin asiaa, ja mietin että semmoisen voisi itsekin tehdä, eihän siinä muuta ole kuin pesä ja verhot! Ei kun hommiin vaan! Tähän väliin varoitus että minä en osaa ommella eikä kärsivällisyyteni riitä minkään käsityöllisen asian tekemiseen huolella.

Oikaisin sen verran, että pesää en tehnyt itse. Sen sijaan ostin valmiin pesän, jonka päällystin uudelleen. Se olikin vaikeampaa kuin luulin, ja uutukaiseen pesään tuli annettua veriuhri kun tökin itseäni jatkuvasti neulalla sormille ommellessani sokkona.

Oi testaa pesän raakiletta eikä ilmeestä päätellen ole kovinkaan vaikuttunut.


Pesäänhän piti saada koristeita! Koska kyseessä on prinsessapesä (vaikkei meillä ole oikein prinsessaakaan, Oista ei sellaista saa edes väkisin), koristin sen pitsinauhalla ja ruususilla. Mieli kaihosi vielä jotain kiiluvaista koristetta, mutta koska minulla ei sellaista ollut, enkä jaksanut lähteä ostamaan, jätin väliin. Bling blingit siis loistavat ainoastaan poissaolollaan.

Tälläinen pesä on koristeiden kanssa:


Ihan sievä viritys, vaikka itse sanonkin. Kukkasten kestävyys käytössä tosin huolettaa, samoin itse kankaan. Se ei varmasti kykene vastustamaan kissan kynsiä kovinkaan kauan, mutta hällä väliä.

Ollakseen prinsessapesä, tekele vaati vielä ne verhot. Onnistuin saksimaan niihin reiän, ja "verhotanko" on huojuva rimpula parempaa odoteltaessa, mutta Nuudeli oli pesään vallan ihastunut, ja testasi sen ilman kehotusta.

Aika prinsessallinen olotila tässä!


Mikäs piru tuolla ylhäällä oikein killuu?


Näinhän sille kävi, tietenkin!


Hämmästyin suunnattomasti, kun Nuudelin kyllästyessä uuteen leluunsa pesä oli yhä ehjä!

Mustiainen nukkuu siinä yhä.