Ei tämä täysijärkisten hommaa ole!

Niinhän siinä sitten kävi, että minä lähdenkin itse kollini mukaan Laihialle. Mukana on siis vain Mysti, joka sekin nostetaan pöydälle vasta sunnuntaille. Kuitenkin pitää lähteä reissuun jo lauantaina, ja ajaa lähemmäs viisi tuntia talvikelissä autolla, joka nykyisillä renkailla pysyy tiellä hienosti kunhan ei jarruta. Jos perille päästään, vietän rattoisan näyttelypäivän istumalla tyhjän panttina näyttelyssä silittämässä kissaani, jolla ei myöskään ole siellä mitään virkaa. Päivän päätteeksi ryömin hotelliin, jossa maksan itseni kipeäksi yöstä, jota minun ei edes tarvitsisi siellä viettää. Kysymys kuuluu: miksi ihmeessä sitä ryhtyy kaikkeen tällaiseen harrastustoiminnan nimissä? Vastaus: koska hullujahan me kaikki ollaan! :D

Todellisuudessa lähden Mirkalle kuskiksi, ja viettämään laatuaikaa Mystin kanssa. Kollirukka on kotona niin huomaamaton, että sen olemassaolon huomaa vasta, kun illalla valot sammuvat ja Mysti menee sängyn alle laulamaan. Muuten se on hiljainen hipsukka, ja käytännössä näkymätön kissa. Niinpä käytän Laihian viikonlopun täysin häpeilemässä armaan kollini paapomiseen ja lääppimiseen, luvassa siis on oikein kunnon bonding experience!

Sitä paitsi minulla on aina ollut hauskaa näyttelyssä turistinakin, ja vielä kun pääsee reissuun kera Mirkan ja kissojensa, ei minulla ole kerrassaan mitään nurisemista. Luvassa on taatusti hauskoja hetkiä tuttujen kissaihmisten ja kissojen parissa, ja toivottavasti saadaan sunnuntaina viettää uudestaan Herkkusieni-juhlia!